Harmittaa kun mies ei halua seksiä
Eli pitkä parisuhde takana. Mies ei enää juuri halua seksiä, kun kerran tai pari kuussa. Yritän vihjailla, yritän kosketella miestä, olen jopa suoraan pyytänyt, mutta ihan turhaan. Häntä ei tunnu kiinnostavan. Minua harmittaa, tai oikeastaan vituttaa seksin puute, ja menen siitä pahalle tuulelle. En todellakaan haluaisi pettää miestä, mutta olen niin puutteessa, että olen alkanut haaveilla naapurin miehestä, joka aina osoittaa kiinnostustaan minut nähdessään. Miten te muut pitkässä parisuhteessa olette tämän ratkaisseet? Erotakaan ei tekisi mieli, mutta tuntuu, että parhaat vuodet menee aivan haaveillessa, ja hukkaan, kun koko ajan kroppa janoaa kosketusta. Eikä tätä kosketuksen nälkää sekään helpota, että saan ihan helposti miehet perääni kaupungilla kävellessä yksin, mutta myös mieheni kanssa kävellessä, toiset miehet yrittää saada katsekontaktia kanssani. Eli en siis mikään rupsahtanut nainen ole ollenkaan, vaikka ikää mittarissa 36.
Kommentit (144)
Olisi kyllä mielenkiintoista saada kuulla sen toisenkin osapuolen kertomana, jotta mikä mättää. It takes two to tango...
Ei sillä ole silloin väliä kumpi on väärässä jos keskusteluyhteys on kadonnut. Sillä on väliä että jompikumpi yrittää keskustella. Se joka on jo luovuttanut ei luultavasti edes yritä, kuten apn tapauksessa mies vaikuttaa olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman kauneimmallakin naisella on mies joka on kyllästynyt panemaan sitä. Miehet ei valitettavasti ole tarkoitettu niin yksiavioiseksi mitä nyky yhteiskunta olettaa. Miestäsi voi kyllä kiinnostaa seksi edelleen päivittäin, muttei sinun kanssa päivittäin, koska se käy äkkiä tylsäksi.
Tässä on se dynamiikka mitä vähän yrittelin aiemmassa pitkässä viestissä kuvailla. Kikkeli haluaa olla villi ja vapaa, mutta suhde ihanaan naiseen estää sen. Murjotus kohdistuu tuohon ihanaan naiseen.
Ei se mies kehtaa tai ymmärrä sitä edes itselleen myöntää. Joten kysymys, että haluaisitko sitten käydä vieraissa tms. ei välttämättä avaa tilannetta. Monen miehen on myös vaikea antaa samoja "oikeuksia" naiselle sitten, koska mies intuitiivisesti tietää, ettei saa kasuaalia seksiä tuosta vaan, toisin kun nainen. Eli on maalannut itsensä nurkkaan. BTDT.
Mä ymmärsin että sun haluttomuus on takana ja vasta jälkeenpäin olet ymmärtänyt nämä asiat itsestäsi. Oletko siis edelleen tuossa samassa parisuhteessa ja nyt teillä on seksiä etkä enää murjota tai kohdista katkeruuttasi puolisoosi?
Hei, (Ap?)
Sama suhde jatkuu. Nyt elän itse seksuaalisuuteni parasta aikaa ja uskon että myös vaimoni nauttii tästä el
mänvaiheesta. Nuoruuden kiihko ja panetus on vähentynyt, mutta kyky ottaa ja antaa vielä entistä monipuolisemmin nautintoa on kasvanut. Ja ilo nauttia toisen nautinnosta.
Long story short: Win-win tilanne syntyi kun oma hieman kirvelemään jäänyt nuoruuden "saamattomùuteni" ja vaimoni kukkaan roihahtanut bi-seksuaalisuus pitkän prosessin jälkeen löysivät yhdessä tehtynä toteutumisväylän swinger-maailmasta. Kummallakin on nyt mahdollisuus "sekä syödä, että säästää kakkua" ja se, että kumppani suo tämän toisilleen vain vahvistaa sidettä. Olemme ehkä vahvemmin sitouneita toisiimme ja toistemme hyvään kaikessa kuin koskaan aiemmin.
Ehkä ap:n mies kipuilee samaa kuin itse nuorena tein. Ihana suhde, ihanaa seksiä, mutta haluaisi vielä enemmän. Ja tajuaa miten epärealistisia nuo ideat ovat. Vähän kuin olisi universumille vihainen, ettei saanut syntyä sheikiksi, jolla on rajaton haaremi. Noin kärjistettynä. Vähän. En tiedä onko tästä ap:lle apua tai hyötyä enkä ehdota suhteen avaamista ratkaisuna (siitä oli ollut puhettakin). Kunhan omaksikin ilokseni availen mieleni syövereitä esimerkkinä mitä miehen mielessä saattaa liikkua.
Yritin jatkaa vielä keskustelua tänään ennen kun lapsi piti hakea koulusta, niin mies pakeni liukkaasti mököttäen paikalta, puhumatta sanaakaan. Tuli taas sellainen olo, että mies kokee omien tunteiden tulleen loukatuksi, joten ego edellä pakeni taas paikalta, ja kosti minulle, sillä tiesi, että pahoitan siitä mieleni, että pakenee. Pyrkii ehkä näin hallitsemaan minua, ja että antaisin asioiden vain olla.
Ap