Lue keskustelun säännöt.
HS: Tuore analyysi paljastaa etätyön paradoksin: Yksilö hyötyy, työyhteisö kärsii
10.03.2026 |
Kerokaapa kokemuksianne etätyöstä. Ei ole tunnuksia itsellä niin en pääse lukemaan juttua
Kommentit (108)
Minusta hybridi on toimivin. Meillä voi olla etänä 3 työpäivää viikossa ja 2 oltava toimistolla. Läsnäkokouksiin on tultava paikan päälle, mutta suurin osa kokouksista onnistuu hybridinä. Etätyöt riippuvat työn luonteesta eli kaikille ei luonnollisesti ole mahdollista. Käsittääkseni koko organisaatiolle tämä on ollut hyvä ja toimiva ratkaisu. Isompia haasteita tulee heti, jos etäpäiviä on enemmän tai läsnäpäiviä ei ole lainkaan. Työryhmä- ja projektityöskentelyssä on hyvä tavata kasvotusten säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo on totta, AI tulee korvaamaan etätyön. Etätyöläisten työt loppuvat."
Tämä on huvittava yksinkertaistus. Tosiasiassa AI uhkaa yleensä suurinta osaa tietokoneella tehtävissä olevista töistä. Ihan sama tehdäänkö se työ etänä vai toimistolla.
Ja esim. koodaus, joka on niitä helpoimmasta päästä automatisoitavia, niin ei se ketkä ensimmäiseksi korvautuu mene ollenkaan etänä/toimistolla perusteella, vaan enemmänkin niin että juniorimmat on korvattavissa ensin, ja seniorimmat / systeemistä arkkitehtiajattelua omaavat vasta myöhemmin. Viimemainittuja tarvitaan vielä osaamaan pyytää siltä AI:lta järkeviä asioita ja ohjaamaan ja valvomaan sen tuotoksia. Eikä siinä ole mitään väliä tekeekö tämä seniori sen kotoaan vai toimistolta.
Eihän kirjoittaja sitä väittänytkään vaan sitä että ne työt joita voi tehdä myöskin etänä ovat töitä jotka voidaan korvata AI:llä. Riippumatta siitä tehdäänkö ne toimistolla vai etänä. Minusta tuo päinvastoin on hyvä yleistys minkä tyyppisiä töitä tullaan korvaamaan AI:llä
Mikä AI korvaa koodarin? Tästä on nyt kohta 4 vuotta kuultu ja meillä tekoälyn käyttö koodaamiseen on alkuhypetyksen jälkeen vain laskenut koska koodi on niin luokatonta.
Nykyinen tekoäly on lähinnä tekstinsyötön hyvin kehittynyt versio joka koittaa arvailla mitä se tekstiä syöttävä oikeasti haluaisi sanoa. Mutta pieleen menee aina välillä.
Jos vaatimuksena on lopputuloksen 100% luotettavuus kuten insinöörialoilla tulisi olla niin ei tuollainen systeemi siinä toimi kunnolla koskaan. Pitäisi rakentaa tuo vähän toisella lailla kuin chatgpt:n ja vastaavien llm mallien päälle, tai kehittää noita malleja eri tavalla kuin chattibottimallilla mitä nuo nyt lähinnä on.
Moniko esim. tällä hetkellä kävelisi tekoälyn itsenäisesti suunnitteleman ja rakentaman sillan yli jos alla on 100m rotkoa? Tai käyttäisi jotain röntgenlaitetta jonka softan on luonut tekoäly omin päin. Tai uskaltaisi antaa rahansa pankille jonka softat on tekoäly luonut itsenäisesti? Ei nuo sovellu edes tiedon hankkimiseen kun nuo saattaa ruveta ominpäin hallusinoimaan jos ei kysymys satu olemaan kaikin tavoin tekoälyn mielestä ymmärrettävä vs. tekoälyllä olevat faktat.
Etätyöläiset on ensimmäisiä tekoälyn joukkouhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti iso osa suomalaisista on jotenkin ihmisvammaisia ja erityisherkkiä, kun tätä ketjua lukee. Ihan kaikki häiritsee, ei osata keskittyä, jos ei ole sama pöytä käytössä aina, työpäivä on pilalla, kollegat on persiistä, pomot täysiä taulapäitä ilman minkäänlaista osaamista. Työpaikat kuhisevat epämääräisiä tyyppejä, jotka kehtaavat kysyä työasioista kasvokkain, heillä on jopa ystäviä työpaikalla ja aivan varmast juoruavat juuri sinusta, sinä tunnet sen ilmassa. Kuulostaa tarkkailuluokkalaisen toiminnalta. Koskaan vika ei ole itsessä ja omat tarpeet ovat tärkeimmät, ei palkanmaksajan.
Näitä asioita on kyllä tutkittu. Avokonttoreissa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa kaikkein vähiten. Ihmisen stressitaso on avokonttorissa suurimmillaan koska mitään yksityisyyttä ei ole. Paras konfiguraatio on että kaikilla olisi omat huoneet, mutta se ei ole mahdollista. Toiseksi parasta on että löytyy sermit. Silläkin on väliä miten päin sermit laitetaan. Jos kaikki näkevät mitä teet, työn jälki on huonompaa.
Jokainen ylläoleva asia on tutkittu.
Suomen kouluissakin lähdettiin kokeilemaan avokonttorimallia, missä lapset stressaantuivat heti koska mihinkään ei voi keskittyä.
Tehdäänpä seuraava koe sinulle itsellesi: Minä annan sinulle yliopiston fysiikan tenttejä tehtäväksi. Ensin teet ne hiljaisessa tilassa missä väki ei jatkuvasti kulje edestakaisin ja keskeytä sinua kyselemällä kuulumisia tai huutelemalla toisilleen.
Toisena paikkana käyt tekemässä ne yläasteen ruokalassa lounasaikaan.
Koska tiedän että aiot leikkiä tyhmää nyt, kysyn jo etukäteen että mikäli sinun pitäisi arvata, kummassa veikkaat suoriutuvasi tehtävistä paremmin?
Vastaako työpaikkasi oikeasti yläasteen ruokalaa? Meillä on ihan sivistynyt meininki töissä. Meillä on erikseen nurkka tiimille, joka joutuu puhumaan paljon puhelimessa. Istun usein heidän lähellä vapaaehtoisesti, enkä häiriinny, osaan keskittyä omiin hommiini.
Ja minä voisin siis tehdä pelkkää etää, mutta olen yleensä useamman päivän viikosta toimistolla, jos en ole matkoilla.
Aiotko vastata kysymykseen vai et?
On ihan OK jos et halua vastata kun nyt tajusit miten aivokuollut kantasi tähän asiaan on.
En ole töissä yläasteen ruokalassa, vaan sivistyneiden ihmisten keskellä normalissa toimistossa. En ole juuri koskaan häiriintynyt muista ihmisistä työpsikalla. En vierustoverin ja toisen kollegan keskusteluista, en vieressä olevan työpuheluista, en satunnaisista naurunremakoista. Normaali elämä ei häiritse ja minulla on ihan normaali keskittymiskyky, en ole tuuliviiri, jonka pitää reagoida jokaiseen ääneen.
Ottaen huomioon, että argumenttisi on kutsua kanssakeskustelijaa aivokuolleeksi, en ihmettele, että sinulla on vaikeuksia toimia ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut, että etätöistä kärsivät ne, jotka kaipaavat jotain helvetin yleisöä jutuilleen ja ympärilleen ja haluaisivat kaikkien osallistuvan tällaiseen turhanpäiväiseen performanssiin päivästä toiseen. Voiko silloin sanoa, että työyhteisö kärsii, jos suuri osa kuitenkin nauttii siitä, että voi keskittyä töiden tekemiseen kaikenlaisen humpuukin sietämisen sijaan.
Taidat olla erityiherkkä introvertti, jolle kollegan päivän toivotus on jonkinlainen showesitys. Missä apinatarhassa oikein olet töissä, vai oletko työpaikan ainoa, jolla tämä ongelma on?
Tjaa, kommentistasi päätellen olet just konttorin performanssi-klowni joka joutuu etätöissään esittämään showtaan tuntemattomille internetissä kun muitakaan ei ympärillä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hybridi on toimivin. Meillä voi olla etänä 3 työpäivää viikossa ja 2 oltava toimistolla. Läsnäkokouksiin on tultava paikan päälle, mutta suurin osa kokouksista onnistuu hybridinä. Etätyöt riippuvat työn luonteesta eli kaikille ei luonnollisesti ole mahdollista. Käsittääkseni koko organisaatiolle tämä on ollut hyvä ja toimiva ratkaisu. Isompia haasteita tulee heti, jos etäpäiviä on enemmän tai läsnäpäiviä ei ole lainkaan. Työryhmä- ja projektityöskentelyssä on hyvä tavata kasvotusten säännöllisesti.
Joustavuus onkin tärkeää. Molemminpuolinen joustavuus on työntekijän ja työnantajan etu. Työntekijän tulee ymmärtää, että on osa työyhteisöä ja työnantajan, että työntekijä on motivoitunut ja sitoutunut, jos työnantaja ottaa huomioon, että työntekijällä on muutakin elämää, joka vaikuttaa ihmiseen.
Moni puhuu hybridimallin puolesta, mutta oma kokemus nykyisessä työssä tuntuu enemmänkin päinvastaiselta, se on ollut kaikista heikoiten toimiva. Jos suurin osa työstä tehdään etänä, mutta säännöllisesti on pakotettuja toimistopäiviä, niistä toimistopäivistä tulee just sellaisia pitkien kahvitaukojen höpöttelypäiviä. 90% ajasta höpöttelyt eivät liity yhtään mitenkään töihin. Ehkä max kerran kuussa tuollainen voi olla ihan ok työtyytyväisyyden nimissä, mutta kerran viikossa jo aivan liioittelua.
Kokonaisuudessaan etä- ja lähityössä on molemmissa hyvät ja huonot puolensa, mutta hybridi ei todellakaan ole mikään parhaat puolet molemmista ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut, että etätöistä kärsivät ne, jotka kaipaavat jotain helvetin yleisöä jutuilleen ja ympärilleen ja haluaisivat kaikkien osallistuvan tällaiseen turhanpäiväiseen performanssiin päivästä toiseen. Voiko silloin sanoa, että työyhteisö kärsii, jos suuri osa kuitenkin nauttii siitä, että voi keskittyä töiden tekemiseen kaikenlaisen humpuukin sietämisen sijaan.
Taidat olla erityiherkkä introvertti, jolle kollegan päivän toivotus on jonkinlainen showesitys. Missä apinatarhassa oikein olet töissä, vai oletko työpaikan ainoa, jolla tämä ongelma on?
Tjaa, kommentistasi päätellen olet just konttorin performanssi-klowni joka joutuu etätöissään esittämään showtaan tuntemattomille internetissä kun muitakaan ei ympärillä ole.
Kerro toki lisää näistä performansseista. Ja apinatarhasta, jossa olet töissä.
Meillä ainakin toimistotiloja on supistettu viime vuosina niin paljon, että minkään keskittymistä vaativan työn tekeminen toimistolla on mahdotonta. Työpisteitäkin on vain noin kolmasosalle työntekijöistä. Silti työnantaja syyllistää "huonosta toimistollakäynti-innosta". Pitäisi kuulemma olla enemmän resilienssiä, eikä haikailla tilannetta ennen vuotta 2020, joilloin kaikilla oli omat työhuoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Etätyö näyttää leikkaavan juuri niitä epävirallisia kohtaamisia, käytäväkeskusteluja, spontaaneja ideoita, hiljaisen tiedon siirtymistä, joiden varassa organisaatiot uudistuvat."
Olen lockdowneista saakka kuullut näistä mystisistä spontaaneista ideoista, mutta en 15-vuotisen urani aikana ole kertaakaan törmännyt tai kuullut tapauksesta jossa keksitään parempi tapa kirjoittaa for-looppi koska Marjatta 60v kertoi kuolleen kissansa matolääkkeistä aamukahvilla.
Mulle puolestaan avautui yksi koodausongelma juuri kävelemällä 5m kaverin työhuoneeseen ja kysymällä.
Ei tuo ole spontaani idea.
En niin väittänytkään. Se joka tapauksessa ratkaisi minulle ison asian, jota olisin saattanut jäädä miettimään pitkäksi aikaa. Satuin mainitsemaan siitä henkilölle, jolta en olisi olettanut saavani ratkaisua. En siis olisi varmaankaan etänä ottanut häneen yhteyttä, mutta olisin voinut kyllä jossain palaverissa mainita.
Minä puhuin mystistä spontaaneista ideoista. Miksi sinä vastaat ja kerrot asiasta mikä ei ole spontaani idea ja kuvittelet sen liittyvän millään tavoin sanomaani asiaan?
Mikä on "mystinen" spontaani idea? Eihän sellaista ole.
Mutta keskustele toki keskenäsi. Taidat olla sellainen "introvertti".
"Etätyö näyttää leikkaavan juuri niitä epävirallisia kohtaamisia, käytäväkeskusteluja, spontaaneja ideoita, hiljaisen tiedon siirtymistä, joiden varassa organisaatiot uudistuvat."
En tiedä mikä on mystinen spontaani idea. Niitä kuulemma kuitenkin on konttorilla loisivien mukaan.
Toi mystinen on ihan oma lisäyksesi.
Etkö oikeasti tiedä, mikä on spontaani idea?
En. Montako sellaista olet saanut kun Marjatta 60v kertoo kuolleen kissansa matolääkityksistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti iso osa suomalaisista on jotenkin ihmisvammaisia ja erityisherkkiä, kun tätä ketjua lukee. Ihan kaikki häiritsee, ei osata keskittyä, jos ei ole sama pöytä käytössä aina, työpäivä on pilalla, kollegat on persiistä, pomot täysiä taulapäitä ilman minkäänlaista osaamista. Työpaikat kuhisevat epämääräisiä tyyppejä, jotka kehtaavat kysyä työasioista kasvokkain, heillä on jopa ystäviä työpaikalla ja aivan varmast juoruavat juuri sinusta, sinä tunnet sen ilmassa. Kuulostaa tarkkailuluokkalaisen toiminnalta. Koskaan vika ei ole itsessä ja omat tarpeet ovat tärkeimmät, ei palkanmaksajan.
Näitä asioita on kyllä tutkittu. Avokonttoreissa ihmiset keskustelevat toistensa kanssa kaikkein vähiten. Ihmisen stressitaso on avokonttorissa suurimmillaan koska mitään yksityisyyttä ei ole. Paras konfiguraatio on että kaikilla olisi omat huoneet, mutta se ei ole mahdollista. Toiseksi parasta on että löytyy sermit. Silläkin on väliä miten päin sermit laitetaan. Jos kaikki näkevät mitä teet, työn jälki on huonompaa.
Jokainen ylläoleva asia on tutkittu.
Suomen kouluissakin lähdettiin kokeilemaan avokonttorimallia, missä lapset stressaantuivat heti koska mihinkään ei voi keskittyä.
Tehdäänpä seuraava koe sinulle itsellesi: Minä annan sinulle yliopiston fysiikan tenttejä tehtäväksi. Ensin teet ne hiljaisessa tilassa missä väki ei jatkuvasti kulje edestakaisin ja keskeytä sinua kyselemällä kuulumisia tai huutelemalla toisilleen.
Toisena paikkana käyt tekemässä ne yläasteen ruokalassa lounasaikaan.
Koska tiedän että aiot leikkiä tyhmää nyt, kysyn jo etukäteen että mikäli sinun pitäisi arvata, kummassa veikkaat suoriutuvasi tehtävistä paremmin?
Vastaako työpaikkasi oikeasti yläasteen ruokalaa? Meillä on ihan sivistynyt meininki töissä. Meillä on erikseen nurkka tiimille, joka joutuu puhumaan paljon puhelimessa. Istun usein heidän lähellä vapaaehtoisesti, enkä häiriinny, osaan keskittyä omiin hommiini.
Ja minä voisin siis tehdä pelkkää etää, mutta olen yleensä useamman päivän viikosta toimistolla, jos en ole matkoilla.
Aiotko vastata kysymykseen vai et?
On ihan OK jos et halua vastata kun nyt tajusit miten aivokuollut kantasi tähän asiaan on.
En ole töissä yläasteen ruokalassa, vaan sivistyneiden ihmisten keskellä normalissa toimistossa. En ole juuri koskaan häiriintynyt muista ihmisistä työpsikalla. En vierustoverin ja toisen kollegan keskusteluista, en vieressä olevan työpuheluista, en satunnaisista naurunremakoista. Normaali elämä ei häiritse ja minulla on ihan normaali keskittymiskyky, en ole tuuliviiri, jonka pitää reagoida jokaiseen ääneen.
Ottaen huomioon, että argumenttisi on kutsua kanssakeskustelijaa aivokuolleeksi, en ihmettele, että sinulla on vaikeuksia toimia ihmisten kanssa.
Jos työsi on niin helppoa että siihen ei tarvitse keskittyä, olet juuri niitä ihmisiä jotka menevät konttorille teeskentelemään työntekoa.
Kutsun sinua aivokuolleeksi koska väistät kysymystä ja kieltäydyt kategorisesti vastaamasta siihen.
Miksi luulet että yliopiston pääsykokeissa pitää istua aloillaan tunti ennen kuin salista voi poistua? Johtuisiko siitä että ne satunnaiset naurunremakat ja väki kulkemassa edestakaisin häiritsevät suoritusta?
Vastaatko nyt suoraan kysymykseen vai väistätkö aivokuolleena tuotakin?
Olet aivokuollut koska keskittymiskykysi herpaannuttua minä joudun toistamaan kysymyksiäni sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten näihin keskusteluihin eksyy aina ne, joilla kaikki työkaverit on ympäri Suomea tai jopa maailmaa. Onhan se nyt vähän eri asia kuin että tyyliin joku kaupungin sisäinen työyksikkö työskentelee etänä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten näihin keskusteluihin eksyy aina ne, joilla kaikki työkaverit on ympäri Suomea tai jopa maailmaa. Onhan se nyt vähän eri asia kuin että tyyliin joku kaupungin sisäinen työyksikkö työskentelee etänä.
Koska ne joiden tiimit ovat kansainvälisiä ovat aidosti hämillään siitä mikä se spontaani ideointihyöty ynnä muu tiimikoheesiohevonpaska oikein on kun muu tiimi istuu eri maassa.
Lennätkö useinkin eri maihin kahvittelemaam kolleegoiden kanssa? Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten näihin keskusteluihin eksyy aina ne, joilla kaikki työkaverit on ympäri Suomea tai jopa maailmaa. Onhan se nyt vähän eri asia kuin että tyyliin joku kaupungin sisäinen työyksikkö työskentelee etänä.
Koska ne joiden tiimit ovat kansainvälisiä ovat aidosti hämillään siitä mikä se spontaani ideointihyöty ynnä muu tiimikoheesiohevonpaska oikein on kun muu tiimi istuu eri maassa.
Lennätkö useinkin eri maihin kahvittelemaam kolleegoiden kanssa? Minä en.
Kai ymmärrät, ettei nämä koske teitä vaan niitä, joilla on se työyhteisö lähitoimistolla?
Ihmettelen kuinka paskoja työpaikkoja usealla on, esim. pakollisia toimistopäiviä tai paskoja työkavereita. Meillä saa vapaasti tehdä etäpäiviä ilman kyttäämistä, toimii hyvin ja itsekin etänätyötä tekevänä olen huomannut mitkä työt on hyvä tehdä toimistolla tai joskus on vain kiva mennä käymään toimistolla.
Buukkaan etukäteen työpisteen ja samalla näen keitä frendejä tulossa toimistolle. Helppoa ilman ylimääräisiä rasitteita. Kauheaa olisi olla töissä ahdistavassa työpaikassa.
Tää on kyllä paradoksi, kun se työyhteisö kumminkin koostuu niistä yksilöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todennut, että etätöistä kärsivät ne, jotka kaipaavat jotain helvetin yleisöä jutuilleen ja ympärilleen ja haluaisivat kaikkien osallistuvan tällaiseen turhanpäiväiseen performanssiin päivästä toiseen. Voiko silloin sanoa, että työyhteisö kärsii, jos suuri osa kuitenkin nauttii siitä, että voi keskittyä töiden tekemiseen kaikenlaisen humpuukin sietämisen sijaan.
Taidat olla erityiherkkä introvertti, jolle kollegan päivän toivotus on jonkinlainen showesitys. Missä apinatarhassa oikein olet töissä, vai oletko työpaikan ainoa, jolla tämä ongelma on?
Mulla on kyllä kivoja työkavereita, kiitos vaan. Puhuinkin henkilöistä työyhteisöissä, joita muiden etätöiden tekeminen syystä x kovasti harmittaa.
Kuvastaa aikaa, minä minä minun tarpeet ja vaatimukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten näihin keskusteluihin eksyy aina ne, joilla kaikki työkaverit on ympäri Suomea tai jopa maailmaa. Onhan se nyt vähän eri asia kuin että tyyliin joku kaupungin sisäinen työyksikkö työskentelee etänä.
Koska ne joiden tiimit ovat kansainvälisiä ovat aidosti hämillään siitä mikä se spontaani ideointihyöty ynnä muu tiimikoheesiohevonpaska oikein on kun muu tiimi istuu eri maassa.
Lennätkö useinkin eri maihin kahvittelemaam kolleegoiden kanssa? Minä en.
Kai ymmärrät, ettei nämä koske teitä vaan niitä, joilla on se työyhteisö lähitoimistolla?
En ymmärrä koska se ei koske vain niitä. Monilla työpaikoilla missä tiimit nimenomaan ovat kansainvälisiä on toimistopakko johtuen nimenomaan näistä kuuluisista spontaaneista ideoinneista tiimikoheesiosta.
Ole hyvä ja kerro miten tiimikoheesio konkreettisesti paranee siten että minä iatun kahvittelemaan Helsingin toimistolla ja kolleega istuu lahvittelemaan Tukholman toimistolla, ja miten se eroaa siitä että hän juo kotona Ruotsissa kahvia ja minä juon Helsingissä kotona kahvia?
Aion toistaa tuota yhtä kysymystä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kunnes vastaat siihen.
Taidat olla erityiherkkä introvertti, jolle kollegan päivän toivotus on jonkinlainen showesitys. Missä apinatarhassa oikein olet töissä, vai oletko työpaikan ainoa, jolla tämä ongelma on?