Mitä pelkäsit lapsena

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole vähän outoa, että monet pelkäsivät lapsena isäänsä? Eipä silti, muistan itse, että joskus alle 4-vuotiaana isä oli minulle kuin vieras mies.

 

Ovatko tällaiset kokemukset vain vanhemman sukupolven muistoja? Toivottavasti ovat, ja miehet osaavat nykyään paremmin ilmaista tunteitaan (omalla isälläni oli ehkä kyse tästä, hän oli kyllä hyväntahtoinen). Vai onko ollut paljon pahoja ja kylmiä isiä? 

Valitettavasti eivät :( nykyään monet isät ovat kyllä enemmänkin lasten kasvatuksessa mukana mutta toisaalta yksinhuoltaja äitien määrä on todell jyrkässä kasvussa. Tosi moni isä heittää hanskat tiskiin kun vauvavuotena rankkaa ja sitten kun lapsi on 10v ja menee jo enemmänkin itse kylillä niin isääkin alkaa kiinnostamaan. 

Isää ja yhtä naapurin poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Isääni ja isoveljeäni.

Miksi veljeä ?

Pimeää, kun pikkuserkut, minua vanhemmat pelottelivat

Naapurin miestä joskus lapsena. Oli siis ihan hyväntahtonen jne mutta aina humalassa. Ja aina juttelemassa ja selittämässä jotain ja halailemassa joka oli vähän ahdistavaa

Pelkäsin, että sota syttyy ja isäni joutuu sotaan.

Pelkäsin että saan jostain vesikauhun. Sukulainen 16-vuotiaana 1800 luvulla kuoli siihen ja olin vasta saanut siitä tietää :D

oksentamista. Olen edelleen emetofoobikko

Pelkäsin olevani yksin maailmassa, yksinäinen. Myös yöllä. Haamuja tai pahiksia. Ötökät. Pelkäsin ikäviä aikuisia tai kiusaajalapsia. 80-luku.

Pelkäsin pikkupoikana koiria, yksikin oli aina räksyttämässä kerrostalon pääoven edessä etten uskaltanut edes kotiin mennä. 

Yksi nyt ajatellen täysin järjetön pelko pienenä oli kun elettiin C-kasettiaikaa, niin jos esim. tienvarresta löytyi rikkinäinen kasetti josta oli nauha levinnyt ympäriinsä ja oikein kiilteli auringossa ja lepatti tuulessa.

Näin painajaisen, että yhtäkkiä lähdin leijailemaan taivaalle enkä päässyt alas. Traumatisoiduin siitä niin, että pelkäsin pitkään lähteväni lentoon hereillä ollessani. Melko epärealistinen pelko heh. 

Nailonsukkamurhaajaa. Olin 10 - 11-vuotias, kun siitä uutisoitiin. Se oli kaukana meistä, mutta kauhea pelko oli.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin kaikkia ja aloin jankuttaa persuista.

Persun pelko on viisauden alku.

Isäni ja äitini suuttumista. Osasivat tuomita ja se tuli pienestäkin. Hallitsi kaikkea lapsen iloa, ettei vain olisi vääränlainen.

Omien lasten synnyttyä tärkeintä ollutkin, ettei heidän tarvitse pelätä minua.

Pelkäsin kerran pienenä että joudutaan amputoimaan sormet. Senverran kylmä pakkanen ja kävelin kouluun todistustenjakoon pelkässä mekossa ja takissa.. 

No siitä oppineena olen kyllä pukenut sitemmin kunnolla päälle

Pelkäsin ukkosta, käärmeitä, raketteja, pimeää ja villieläimiä kuten ilves,ahma,susi jne. 

Karhuja. Jostain syystä luulin että olisi kovinkin yleistä törmätä karhuun

Pelkäsin myös isääni,oli usein kännissä ja hakkasi äitiä.Myös ajoi perheensä lumihankeen ja yritti tappaa.Että sellaisia ne kunnon miehet on.

Pyhäkoulun opettajaa ja päähän putoavaa taivaan kuumaa kiveä...

Pimeää ja ahdistelevia homosetiä, niitä oli paljon 50-60 luvulla.