Mitä pelkäsit lapsena

Lapsuuteni pelottavin hetki oli, kun kaksi mustapukuista miestä (oletettavasti mormoneja) tuli omakotitalomme pihaan mustalla autolla. Olin silloin yksin kotona. 

Maaseutukotimme pihaan ei yleensä ikinä tullut ketään kutsumatta. Pelkäsin hirveästi ja ehdin kehitellä mielessäni ties mitä teorioita siitä ovatko he tappajia/varkaita/sieppaaja vai mitä. 

Kun en avannut ovea, he lähtivät pois. En tiedä näkivätkö he minut ikkunasta vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puppaa 👴🏻

Miksi tätä on alanuoletettu?

Ei ole nuoletettu vaan nuolitettu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isääni, monia miehiä. 

Sulla on monta isää?

Oletko todella noin tollo?

Pelkäsin lapsena milloin mitäkin. Omasin vilkkaan mielikuvituksen ja suhteellisen herkän mielen, mutta silti piti vanhemmilta salaa katsoa kauhuelokuvia. Tuli sitten monet yöt tuli nukuttua valot päällä ties minkä tappajamörön (esim. Michael Myers) tai paholaispelon (Ennustus & Manaaja -leffat) vuoksi.

Lapsena oikean elämän pelkoja taas oli tulla hakatuksi paikallisten lähiöhuligaanien taholta, eikä se pelko ihan perusteeton ollut. 

vanhemmat aina sanoivat että ovea ei saa avata kun on yksin kotona.

no olin yksin kotona ja ovikello soi. Utelias olin silti ja molemmin puolen ovea huoneet joiden ikkunoista saattoi kurkistaa ovelle. Menin sitten toisen huoneen ikkunasta kurkistamaan ja joku täysin tuntematon ukko siellä. Ja se pentele huomasi ettö kurkin ikkunasta. Seuraavan tunnin ajan kyyristelin aivan paikallani vanhempieni sängyn takana sydön jyskyttäen hirmusta tahtia.

Muutaman kerran soi ovikello kun olin yksin kotona senkin jälkeen mutta tuon tapauksen jälkeen on tullut samantien paniikki ja piiloon. 

Kerran 13 vuotiaana vielä avasin. Olivat sokea ja kuuro yrittäen saada rahaa. Kyselivät todella outoja ja olivag tungettelevia joten löin nenän oven edestä kiinni. Äiti onneksi palasi pian kotiin mutta oli kauhuissaan että olin mokomille oven avannut. Syystäkin kauhuissaan. Huijareita ja varkaita kun olivat joka myöhemmin naapurustossa selvisi

Itsensäpaljastelijoita.

Mörköjä

Vanhemmat lähtivöt illanviettoon, olin alakouluikäinen.

Olivat jättäneet telkan päälle ja katsoin sitä sitten vaihtamatta kanavaa. En tiedä elokuvaa mutta gorilloja siinä ainakin oli. Sitten nainen meni nukkumaan ja gorillalauma ja ihmisiä tulivat ja joutui hengiltä. 

Sanomattakin selvää että nukkumaanmeneminen pelotti aivan jörjettömästi ja pitkään.

Ja edelleenkään en katso murhamysteerejä, dekkareita enkä varsinkaan kauhuelokuvia. 

Naapurin vihaista terrieriä. En pidä koirista vieläkään. 

Puiston alan miehiä, jotka örisivät puistossa leikkiville lapsille ja kusivat pusikoihin.

Pelkäsin lapsena ydinsotaa.

Pelkäsin hämähäkkejä ja pelkään yhä.

Pelkäsin lintuja. 

Koulun jälkeen kotona yksin olemista. Isä ja äiti molemmat töissä kun pääsin koulusta ja kun tulin kotiin sulkeuduin huoneeseeni. Jossakin vaiheessa se pelko alkoi hellittää, muistaakseni isä taisi alkaa jättämään radion päälle keittiössä että kotona ei ollut niin hiljaista kun tulen tyhjään kotiin. Sitä ennen en itse uskaltanut mennä esim. olohuoneeseen telkkaria avaamaan että siitä olisi ollut jotain ääntä/iloa.

Olin siis ekalla luokalla tuolloin.

Rölliä, wc-raikastinta (lol), koiria. Ja pelkäsin myös kaikkia vähänkään vieraita miehiä lähes hysteerisesti.

En pelännyt mitään. Ihan pienenä muistan pelänneeni, kun äiti lähti kampaajalle, että hän muuttuisi jotenkin tunnistamattomaksi siellä.

Sitä karvainen käsi metsästä se tulee . Eipä tiedetty että ESAU KARVAKÄSI ONKIN TATAAREJA joilla olikäyrät puukot !   Arabeja .  Hui.  

Vierailija kirjoitti:

Ydinpommeja. Näin historiankirjassa kuvia Hiroshiman uhreista joskus 6v ikäisenä, ja näin paljon painajaisia, että perheeni löytyi asunnosta tuollaisina käristyneinä ruumiina tyhjine silmäkuoppineen, ja mustuneine kylkiluineen. Sinänsä ihan aiheellinen pelko, koska todellinen uhka ja hirveää jälkeä ne tekevät.

Joulupukkia pelkäsin niin kauan kun  alle kouluikäisenä uskoin sen olevan ihan oikea Lapissa Korvatunturilla asuva tonttujen kanssa.  En mä mennyt jouluaattona pukin syliin istumaan ja laulamaan yhtäkään joululaulua ja valkoista partaa kokeilemaan vaan nopeesti kaukaa nappasin pukin jakamat lahjani kaukaa kurottaen joulupukin ojentaessaan minulle kuuluvat joululahjani. No, joulupukkia kohtaan kokemani pelkoni häippäsi ennen kansakoulun eka luokan aloittamistani, kun naapurin muutaman vuoden minua vanhemmat naapuruston lapset valistivat, ettei se joulupukki ole oikea. Lopullinen valaistuminen tapahtui, kun viimeisen kerran meillä joulupukki sittemin kävi, kun huomasin, että pukkihan puhui samalla äänensävyllä  ja savoa vääntäen kuin yhden naapuruston lapsien isäukko ja tutun näköiset talvijalkineet olivat pukilla jaloissaan sekä karvahattu. 🤣

Hyi ajokoiria kun ne tulee naamalle nuuhkiin.