Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Riippuu ihan missä päin. Itse olen 45v ja mun lapset on 8 ja 11, olen ihan tavallinen äiti omilla kulmillani. En edes vanha :D 

Miksi mietit? Jatka vain elämää samaan tyyliin kuin tähänkin asti. En minäkään mieti, että mitä teen kaikilla niillä lottorahoilla mitä eilen en voittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Minun veli sai ekan lapsen vasta 40 vee ja toisen nyt 45 vee, kumppani kuusi vuotta nuorempi tosin. Mutta asuttu ulkomailla, luotu uraa jne.

Tuliko normaaleja? Siis että on saanut normaalin työn ja puolison. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vaikka siihen väliin kun olet 80v ja hyvinvointivaltio on luhistunut ja eläkkeet leikattu max. pariin sataan per kuukausi. 

Sitä varten on säästöt ja sijoitukset. Millenniaali on tiennyt aina että yhteiskunta ei tule ottamaan koppia.

Otatko tai otitko itse vanhempasi asumaan sun luokse kun eivät enää pärjää yksin? Tai pystyisitkö maksamaan heidän elämistään omasta pussistasi? Niinpä. Ei ne lapsetkaan sitä koppia ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Sitä alkaa priorisoimaan asioita eri tavalla kun lapsi tulee. Mua ei enää pätkääkään haittaa etten pysty harrastamaan samalla tavalla kuin ennen. Käyn kerran viikossa tunnin verran omassa harrastuksessa. Meillä on 3vee poika ja toinen lapsi tulossa. Liikunnan harrastaminen hoidetaan perheenä yhdessä luistelemalla, hiihtämällä, uimakoululla, perhejumpassa käymisellä ja luonnossa pööpöilyllä. Se vähän harmittaa etten oikein ehdi soittaa pianoa, mutta senkin aika tulee vielä. Ystäviäkin voi tavata lapsen kanssa tai ilman kun on se toinenkin vanhempi. Ihmiset nyt vain arvottaa eri asioita eri tavalla. Toisille sopeutuminen lapsiperhe-elämään on helpompaa ja toisille vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Etkö ap kykene asettumaan toisen asemaan? Itse en näe siinä mitään kummallista että joillain on lapsia ja että joillain ei ole. 

Kun asetun niin tilanne näyttää aivan järkyttävältä. Sitäkö se äitiys on, järkyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Kaipa se aikamoista tasapainoilua onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teet töitä suunnilleen n. 38 h/viikko, mikä on noin keskimäärä, sinulla on aivan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin samanlaista työtä tekevällä lapsellisella henkilöllä. He ovat vain halunneet käyttää vapaa-aikaansa lapsiperhe-elämään ja sinä johonkin muuhun.

Kaikkea ei ehdi tekemään, joten kukin priorisoi asioita sen mukaan mitä tärkeäksi kokee.

En osaa edes valita mikä olisi kamalinta: oman-ajan, parisuhdeajan, yöunien vai työajan loppuminen tai vähentäminen.

Suhtaudun uraani intohimoisesti ja menestys tyssäisi siihen paikkaan jos olisin sidottu lapseen. Puolisolla sama juttu.

Jotenkin noiden asioiden merkitys vaan vähenee kun se lapsi tulee. Se vain tapahtuu eikä se tunnu miltään. Sillä tavalla ihmiset sitä lapsiarkea kestävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Itse sain ainoan lapseni vasta 42-vuotiaana. Ja hassua kyllä, olen paljon onnellisempi ollut sen jälkeen kuin ennen, vaikka mun elämässä oli paljon enemmän vapautta ja hemmottelua ja nautintoja sitä ennen. Mutta kliseisesti joku merkitys puuttui, se alkoi tuntua neljänkympin jälkeen. Kai niihin nautintoihinkin oli jo vähän kyllästynyt, ja alkoi tuntua tyhjältä. Lapsen saatuani olen elänyt ajoittaisista univajeista yms. huolimatta onnellisena, tunteessa että mun elämällä on nyt merkitys ainakin jollekin. Että mulla on tehtävä. Siitä saa yllättävän paljon voimaa jaksaa kun tuntuu että se on merkityksellistä. Ja onnellisuuden tunnettakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Koska se lapsi tuo onnellisuutta jo itsessään. Toki jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa, mutta ei sitä tarvitse enää siinä määrin kuin ennen. Lapsi tuo onnea ja sisältöä elämään noin keskimäärin.

Tuonikäisellä  ensimmäiset lapset ovat jo aikuisia tai aikuistumassa. Alkaa sinulla olla jo liian myöh'istä. 

Yleensä lapsi putkahtaa jalkojen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Itse sain ainoan lapseni vasta 42-vuotiaana. Ja hassua kyllä, olen paljon onnellisempi ollut sen jälkeen kuin ennen, vaikka mun elämässä oli paljon enemmän vapautta ja hemmottelua ja nautintoja sitä ennen. Mutta kliseisesti joku merkitys puuttui, se alkoi tuntua neljänkympin jälkeen. Kai niihin nautintoihinkin oli jo vähän kyllästynyt, ja alkoi tuntua tyhjältä. Lapsen saatuani olen elänyt ajoittaisista univajeista yms. huolimatta onnellisena, tunteessa että mun elämällä on nyt merkitys ainakin jollekin. Että mulla on tehtävä. Siitä saa yllättävän paljon voimaa jaksaa kun tuntuu että se on merkityksellistä. Ja onnellisuuden tunnettakin.

Mitä teit työksesi ennen lasta?

Mulla itselläni tuskin tulee tarkoituksen puutetta koska mun tarkoitus on mun ura ja yhteiskuntaan vaikuttavat projektit. Tiedän etten ehdi elämäni aikana tekemään kaikkea mitä haluan mutta tulen silti päätymään historian kirjoihin.

Ehkä se on se merkittävä ero. Puuttuu tarve mitä täyttää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

 

 

Koska se lapsi tuo onnellisuutta jo itsessään. Toki jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa, mutta ei sitä tarvitse enää siinä määrin kuin ennen. Lapsi tuo onnea ja sisältöä elämään noin keskimäärin.

Oliko elämäsi sisällötöntä ennen lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Itse sain ainoan lapseni vasta 42-vuotiaana. Ja hassua kyllä, olen paljon onnellisempi ollut sen jälkeen kuin ennen, vaikka mun elämässä oli paljon enemmän vapautta ja hemmottelua ja nautintoja sitä ennen. Mutta kliseisesti joku merkitys puuttui, se alkoi tuntua neljänkympin jälkeen. Kai niihin nautintoihinkin oli jo vähän kyllästynyt, ja alkoi tuntua tyhjältä. Lapsen saatuani olen elänyt ajoittaisista univajeista yms. huolimatta onnellisena, tunteessa että mun elämällä on nyt merkitys ainakin jollekin. Että mulla on tehtävä. Siitä saa yllättävän paljon voimaa jaksaa kun tuntuu että se on merkityksellistä. Ja onnellisuuden tunnettakin.

Mitä teit työksesi ennen lasta?

Mulla itselläni tuskin tulee tarkoituksen puutetta koska mun tarkoitus on mun ura ja yhteiskuntaan vaikuttavat projektit. Tiedän etten ehdi elämäni aikana tekemään kaikkea mitä haluan mutta tulen silti päätymään historian kirjoihin.

Ehkä se on se merkittävä ero. Puuttuu tarve mitä täyttää 

Ainoa, mikä tässä ihmetyttää, on, että mitä oikein teet vauvan aihe vapaalla?

Sinkuilla / lapsettomilla on kiire. Työkaveri, lapseton sinkku, valitteli kiirettä, kun pitää mennä sinne sun tänne. Mietin asiaa ja ajattlein, että kyllä minulla on helppoa, kun ei ole kiire minnekään. Töiden jälkeen hakemaan lapset hoidosta ja sitten suoraan  kotiin. Välillä sama ruokakaupan kautta.

Itse n42, lapsi 2 vuotta ja toinen tulossa. Ennen lapsia ei ollut elämässä muuta sisältöä kuin bilettäminen. Töissä kävin vain saadakseni rahaa, mistään uranluonnista en ole ikinä ollut kiinnostunut. Vaikka välillä kaipaan biletystä niin ehdottomasti lapsi antaa enemmän Mutta kukin tyylillään.