Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Mutta netissä on aikaa roikkua 3-4 tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Minun veli sai ekan lapsen vasta 40 vee ja toisen nyt 45 vee, kumppani kuusi vuotta nuorempi tosin. Mutta asuttu ulkomailla, luotu uraa jne.

Saitko lapset luonnollisesti vai hedelmöityshoidolla?

Olet liian vanha miettimään asiaa, kuten olen minäkin. Pari vuotta olen nuorempi ja lapset aikuisia. Enää en jaksaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Niin, naisilla jää kaikki väliin, mammaudutaan ja kuljeskellaan puklu vaatteissa ja rasvaletissä. Moni mies sen sijaan jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Niinpä. Siksi miehet haluaa lapsia että omat geenit ja nimi jatkuu. Aina voi heittää hanskat tiskiin jos ei huvita

Lapsethan häpeävät aina vanhempiaan. Ja etenkin jos vanhempia kuin kavereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Jälleen outoa tulkintaa viestistäni. Sen sijaan, että lukisit vain vastauksen suoraa, pyrit lataamaan sisältöön itse luomiasi piilomerkityksiä. Tuossa viestissä ei ollut mitään sellaista kohtaa missä olisin kieltänyt sinua pohtimasta asiaa. Kerroin vain näkemykseni siitä, että tuosta näkökulmasta asian pohtiminen on järjetöntä. Se on täysin epälooginen tulokulma koko asiaan.

Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, joten jos teet tänne aloituksen, sinun on varauduttava siihen, että keskustelu on myös vapaamuotoista. Itse aiheeseen minulla ei ole sanottavaa, koska rautalankaesimerkillä havainnollistin sinulle jo edellisessä viestissä miksi asian pohtiminen tuosta näkökulmasta on turhaa. 

Hienosti käytetyt minuutit sulta. Katse pois ruudusta ja juttele sille lapsellesi 

Minulla ei ole lasta, olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa, tehotonta ajan tuhlausta samalla kun akut latautuu. Hyvin tärkeää tämäkin. Ei tämä sivusto vaan joutilaisuus 

Meistä kahdesta olen mielummin se joka pohdiskelee sitä sun tätä kuin se joka arvostelee mitä muut pohtii :) Mutta u do u boo

Kyllä juuri näin. Sinä pohdit asiaa epäloogisesta näkökulmasta ja minä taas pohdin ihmisten epäloogisuutta. Tämä juuri on on vapaamuotoisen keskustelupalstan idea ja sen takia täällä on tilaa jokaiselle omista lähtökohdistaan ja kapasiteettinsa mukaan keskusteleville.

Kohta on kevät ja maraton-kisat alkaa. Menovinkkinä sulle yleisöön arvostelemaan juoksijoiden varusteita, tekniikkaa sekä suoritusaikaa.  Tai jos vastaavasti taide kiinnostaa niin museoon nauramaan teoksille että onpa tyhmä teos.

Tai mitä sinä ja sun tyyppiset ihmiset nyt tekee vapaa-ajalla. Säiden parantuessa ei tarvi roikkua pakosti foorumilla 

Kiitos vinkeistä, mutta minulla ei ole ongelmia keksiä vapaa-aikaani tekemistä. En roiku täällä pakosti, vaan vietän tarpeellista joutenoloaikaa, kuten jo aiemmin mainitsin.

No hyvä juttu ettei lasta ole tulossa, koska todellakaan hän ei sinun aikatauluusi hyvinvointiisi mahtuisikaan, kuten totesit.

Vierailija kirjoitti:

Mutta netissä on aikaa roikkua 3-4 tuntia päivässä.

Kyllä. Se kuuluu siihen omaan aikaan. Elämä on yhtä suoritusta jos koko ajan on menossa eikä anna itselleen luppoaikaa. Luppoaikaa on tärkeämpää kuin kynsien laitatus salongissa.

Se tunne kun olet eläkkeellä ilman lapsia ja lapsenlapsia panostettuasi "uraan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkin jo liian vanha miettimään koko asiaa, mutta näköjään kuitenkin mietit. Olisi kannattanut miettiä jo kymmenen vuotta sitten. 

Voi hyvää päivää 10 vuotta sitten bailasin samppanjat ruiskuten bileissä ja yökerhoissa. Opiskelin ja elin rietasta taiteilijaelämää. Aikuistuin vasta 35-vuotiaana 

Niin, sillä tavalla joillekin ihmisille käy. Sitten se aika vaan ajaa ohi, eikä perhettä tule perustettua. Mutta ei se haittaa. Kun ei tiedä mitä menettää, niin ei se voi sattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkuilla / lapsettomilla on kiire. Työkaveri, lapseton sinkku, valitteli kiirettä, kun pitää mennä sinne sun tänne. Mietin asiaa ja ajattlein, että kyllä minulla on helppoa, kun ei ole kiire minnekään. Töiden jälkeen hakemaan lapset hoidosta ja sitten suoraan  kotiin. Välillä sama ruokakaupan kautta.

Otan kiireen sata kertaa enemmin kuin palvelijan roolin

Vanhemman tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se ei tapahdu hetkessä vaan vähitellen lukuisten vuosien aikana. Kyseessä ei ole palvelijan rooli.

Itsellä kaksi kouluikäistä lasta ja aviomies. Koko perhe harrastaa aktiivisesti, jokaisella 5 aikataulutettua harrastusmenoa viikossa. Me vanhemmat täyspäiväisesti töissä. Lapset tekevät läksyt ja harjoittelevat kokeisiin ja me vanhemmat valvomme, että hoitavat nämä kouluun kuuluvat asiat.

Tämän päivän esimerkki:

Aamulla herätys klo 6.00. 

Lapsille vaatteet valmiiksi koulupäivää varten. Muuten hoitavat itse aamupalansa jääkapista ja ajoissa kouluun.

Omat aamutoimet ja töihin (etätyöpäivä). Samoin mies.

Työpäivän aikana itse tekemä lounas.

Kahvitauolla selasin Wilmaa ja merkkaan kalenteriin (kalenteri jaettu miehen kanssa), jos lapsille merkitty tulevia kokeita sinne tai muuta infoa.

Työpäivän jälkeen pyykit koneeseen ja puhtaiden viikkausta. Mies laittoi ruoan ja syötiin koko perhe ajoissa. 

Lapset tekevät heti koulupäivän jälkeen läksyt. Nyt ei kumpikaan tarvinnut apuja läksyjen teossa eikä ole kokeisiin lukua.

Nyt vähän löhöilyä sohvalla ennen illan treenejä samalla kun vien toisen lapsen treeneihin. Mies vie toisen ja menee sillä aikaa omiin treeneihin.

Illalla saunaan koko perheen voimin ja iltapalaa +iltapesut. Lapset nukkumaan ja meillä miehen kanssa vähän aikaa selata nettiä tai katsoa jotain sarjaa ennen nukkumaan menoa.

Ihan tavallista ja hyvää arkea. Mukavasti palautuu työpäivän jälkeen töistä tällä tavalla ja huomenna taas virkeänä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta netissä on aikaa roikkua 3-4 tuntia päivässä.

Kyllä. Se kuuluu siihen omaan aikaan. Elämä on yhtä suoritusta jos koko ajan on menossa eikä anna itselleen luppoaikaa. Luppoaikaa on tärkeämpää kuin kynsien laitatus salongissa.

Nuo asiat eivät ole toisiaan poissulkevia. Luppoaika voi sisältää kynsien laitatuttamista salongissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Minun veli sai ekan lapsen vasta 40 vee ja toisen nyt 45 vee, kumppani kuusi vuotta nuorempi tosin. Mutta asuttu ulkomailla, luotu uraa jne.

Saitko lapset luonnollisesti vai hedelmöityshoidolla?

Ihan normaalisti saivat, ei hoitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Jälleen outoa tulkintaa viestistäni. Sen sijaan, että lukisit vain vastauksen suoraa, pyrit lataamaan sisältöön itse luomiasi piilomerkityksiä. Tuossa viestissä ei ollut mitään sellaista kohtaa missä olisin kieltänyt sinua pohtimasta asiaa. Kerroin vain näkemykseni siitä, että tuosta näkökulmasta asian pohtiminen on järjetöntä. Se on täysin epälooginen tulokulma koko asiaan.

Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, joten jos teet tänne aloituksen, sinun on varauduttava siihen, että keskustelu on myös vapaamuotoista. Itse aiheeseen minulla ei ole sanottavaa, koska rautalankaesimerkillä havainnollistin sinulle jo edellisessä viestissä miksi asian pohtiminen tuosta näkökulmasta on turhaa. 

Hienosti käytetyt minuutit sulta. Katse pois ruudusta ja juttele sille lapsellesi 

Minulla ei ole lasta, olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa, tehotonta ajan tuhlausta samalla kun akut latautuu. Hyvin tärkeää tämäkin. Ei tämä sivusto vaan joutilaisuus 

Meistä kahdesta olen mielummin se joka pohdiskelee sitä sun tätä kuin se joka arvostelee mitä muut pohtii :) Mutta u do u boo

Kyllä juuri näin. Sinä pohdit asiaa epäloogisesta näkökulmasta ja minä taas pohdin ihmisten epäloogisuutta. Tämä juuri on on vapaamuotoisen keskustelupalstan idea ja sen takia täällä on tilaa jokaiselle omista lähtökohdistaan ja kapasiteettinsa mukaan keskusteleville.

Kohta on kevät ja maraton-kisat alkaa. Menovinkkinä sulle yleisöön arvostelemaan juoksijoiden varusteita, tekniikkaa sekä suoritusaikaa.  Tai jos vastaavasti taide kiinnostaa niin museoon nauramaan teoksille että onpa tyhmä teos.

Tai mitä sinä ja sun tyyppiset ihmiset nyt tekee vapaa-ajalla. Säiden parantuessa ei tarvi roikkua pakosti foorumilla 

Kiitos vinkeistä, mutta minulla ei ole ongelmia keksiä vapaa-aikaani tekemistä. En roiku täällä pakosti, vaan vietän tarpeellista joutenoloaikaa, kuten jo aiemmin mainitsin.

Suosittelen kokeilemaan jonkin oman ajatuksen muodostusta, sekin voi olla hauskaa. Jopa hauskempaa kuin toisten imussa meneminen. Kun ilmeisesti ne keksimäsi vapaa-ajan vietteet on tätä iilimato-osastoa.

Vielä kerran: oman ajatuksen muodostus. Kokeile huvikseen 

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun olet eläkkeellä ilman lapsia ja lapsenlapsia panostettuasi "uraan".

Ei haittaisi itseäni yhtään, vaikka lapseni eivät hankkisi lapsia, heidän oma asia.

99% lapsettomista katuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta netissä on aikaa roikkua 3-4 tuntia päivässä.

Kyllä. Se kuuluu siihen omaan aikaan. Elämä on yhtä suoritusta jos koko ajan on menossa eikä anna itselleen luppoaikaa. Luppoaikaa on tärkeämpää kuin kynsien laitatus salongissa.

Nuo asiat eivät ole toisiaan poissulkevia. Luppoaika voi sisältää kynsien laitatuttamista salongissa.

Niin voi mutta laatu on heikkoa. Vähintään toinen käsi varattuna, vieraan ihmisen kanssa kirkkaassa valaistuksessa kovalla penkillä.

Mielummin hyvää musaa, kissa sylissä, puhelu kaverille ja kulhollinen hedelmäsalaattia kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Jälleen outoa tulkintaa viestistäni. Sen sijaan, että lukisit vain vastauksen suoraa, pyrit lataamaan sisältöön itse luomiasi piilomerkityksiä. Tuossa viestissä ei ollut mitään sellaista kohtaa missä olisin kieltänyt sinua pohtimasta asiaa. Kerroin vain näkemykseni siitä, että tuosta näkökulmasta asian pohtiminen on järjetöntä. Se on täysin epälooginen tulokulma koko asiaan.

Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, joten jos teet tänne aloituksen, sinun on varauduttava siihen, että keskustelu on myös vapaamuotoista. Itse aiheeseen minulla ei ole sanottavaa, koska rautalankaesimerkillä havainnollistin sinulle jo edellisessä viestissä miksi asian pohtiminen tuosta näkökulmasta on turhaa. 

Hienosti käytetyt minuutit sulta. Katse pois ruudusta ja juttele sille lapsellesi 

Minulla ei ole lasta, olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa, tehotonta ajan tuhlausta samalla kun akut latautuu. Hyvin tärkeää tämäkin. Ei tämä sivusto vaan joutilaisuus 

Meistä kahdesta olen mielummin se joka pohdiskelee sitä sun tätä kuin se joka arvostelee mitä muut pohtii :) Mutta u do u boo

Kyllä juuri näin. Sinä pohdit asiaa epäloogisesta näkökulmasta ja minä taas pohdin ihmisten epäloogisuutta. Tämä juuri on on vapaamuotoisen keskustelupalstan idea ja sen takia täällä on tilaa jokaiselle omista lähtökohdistaan ja kapasiteettinsa mukaan keskusteleville.

Kohta on kevät ja maraton-kisat alkaa. Menovinkkinä sulle yleisöön arvostelemaan juoksijoiden varusteita, tekniikkaa sekä suoritusaikaa.  Tai jos vastaavasti taide kiinnostaa niin museoon nauramaan teoksille että onpa tyhmä teos.

Tai mitä sinä ja sun tyyppiset ihmiset nyt tekee vapaa-ajalla. Säiden parantuessa ei tarvi roikkua pakosti foorumilla 

Kiitos vinkeistä, mutta minulla ei ole ongelmia keksiä vapaa-aikaani tekemistä. En roiku täällä pakosti, vaan vietän tarpeellista joutenoloaikaa, kuten jo aiemmin mainitsin.

Suosittelen kokeilemaan jonkin oman ajatuksen muodostusta, sekin voi olla hauskaa. Jopa hauskempaa kuin toisten imussa meneminen. Kun ilmeisesti ne keksimäsi vapaa-ajan vietteet on tätä iilimato-osastoa.

Vielä kerran: oman ajatuksen muodostus. Kokeile huvikseen 

Ihan omia ajatuksiani olen tuonut esille ja vielä perustellut ne. Sinä taas yrität hyökätä henkilökohtaisesti minua vastaan, tehden jatkuvasti ylitulkintoja viesteistäni upottamalla niihin omia tunteitasi mitkä eivät liity viesteihini millään tavalla. Ymmärrän toki, että aloitus on trollaus ja yrität sitä myös minuun, mutta hyvin aloittelijamainen moka trollilta provosoitua itse. 

Lapset on osa vanhempiensa elämää, ei heille anneta vain siitä siivua tai lokeroa, jossa pistäydytään silloin kuin itselle sopii. Perhe tekee asioita yhdessä, elää arkea, harrastaa, matkustelee, tapaa ihmisiä, nukkuukin joskus. Välillä kaikki yhdessä, välillä vaihtelevilla kokoonpanoilla ja joskus myös ihan yksinkin.

Ehkä tämä nykyajan me, myself and I-yhteiskunta on mennyt liian pitkälle, kun juuri lapset putoaa ensinnä kyydistä.

Oudointa on se että ap näyttää kuitenkin olevan valmis jakamaan aikaansa parisuhteelle, kamuliineille ja harrastuksiin, mutta jostain syystä juuri lapset ei kuulu kuvioon.

Äitinä ja isoäitinä voin vilpittömästi sanoa, että jälkipolvet ovat antaneet ja antavat valtavasti elämään merkitystä, iloa ja rakkautta.