Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Kyllä se lapsi ite  sen välin näyttää, tosin parempi ettet ole hankkinutkaan lasta.

Jatka samaan malliin,aikasi meni jo.

Super ahdistava ajatus, että vielä kotonakin pitäisi leikkiä jotain roolileikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Itse sain ainoan lapseni vasta 42-vuotiaana. Ja hassua kyllä, olen paljon onnellisempi ollut sen jälkeen kuin ennen, vaikka mun elämässä oli paljon enemmän vapautta ja hemmottelua ja nautintoja sitä ennen. Mutta kliseisesti joku merkitys puuttui, se alkoi tuntua neljänkympin jälkeen. Kai niihin nautintoihinkin oli jo vähän kyllästynyt, ja alkoi tuntua tyhjältä. Lapsen saatuani olen elänyt ajoittaisista univajeista yms. huolimatta onnellisena, tunteessa että mun elämällä on nyt merkitys ainakin jollekin. Että mulla on tehtävä. Siitä saa yllättävän paljon voimaa jaksaa kun tuntuu että se on merkityksellistä. Ja onnellisuuden tunnettakin.

Mitä teit työksesi ennen lasta?

Mulla itselläni tuskin tulee tarkoituksen puutetta koska mun tarkoitus on mun ura ja yhteiskuntaan vaikuttavat projektit. Tiedän etten ehdi elämäni aikana tekemään kaikkea mitä haluan mutta tulen silti päätymään historian kirjoihin.

Ehkä se on se merkittävä ero. Puuttuu tarve mitä täyttää 

Ainoa, mikä tässä ihmetyttää, on, että mitä oikein teet vauvan aihe vapaalla?

Pohdin mihin ihmeeseen se lapsi oikein mahtuu. Tämä on sitä kuuluisaa omaa aikaa, tehotonta ajan tuhlausta samalla kun akut latautuu. Hyvin tärkeää tämäkin. Ei tämä sivusto vaan joutilaisuus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Monilla n. 10v.

Nykyään kyllä. Ennen oli lapset jo pari kymppisiä tuolla ikää ja odotettiin lapsenlapsia. 

Milloin ennen? Mä sain lapsen 30 vuotiaana v. 2000.

Lapset ovat pieniä. Mahtuvat yllättävän pieniin väleihin. 

Omani muun muassa meni viikonloppuna saunan oven alta. Koska? En tiedä. Halusi tehdä niin. Ei saranat kulu. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkuilla / lapsettomilla on kiire. Työkaveri, lapseton sinkku, valitteli kiirettä, kun pitää mennä sinne sun tänne. Mietin asiaa ja ajattlein, että kyllä minulla on helppoa, kun ei ole kiire minnekään. Töiden jälkeen hakemaan lapset hoidosta ja sitten suoraan  kotiin. Välillä sama ruokakaupan kautta.

Otan kiireen sata kertaa enemmin kuin palvelijan roolin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

 

 

Koska se lapsi tuo onnellisuutta jo itsessään. Toki jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa, mutta ei sitä tarvitse enää siinä määrin kuin ennen. Lapsi tuo onnea ja sisältöä elämään noin keskimäärin.

Oliko elämäsi sisällötöntä ennen lapsia

Ei. Harrastin kilparatsastusta ja elämä oli 25 vuotta sitä, opiskelua, töitä ja ystäviä. Sitten tuli lapsi ja elämään tuli paljon syvempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teet töitä suunnilleen n. 38 h/viikko, mikä on noin keskimäärä, sinulla on aivan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin samanlaista työtä tekevällä lapsellisella henkilöllä. He ovat vain halunneet käyttää vapaa-aikaansa lapsiperhe-elämään ja sinä johonkin muuhun.

Kaikkea ei ehdi tekemään, joten kukin priorisoi asioita sen mukaan mitä tärkeäksi kokee.

En osaa edes valita mikä olisi kamalinta: oman-ajan, parisuhdeajan, yöunien vai työajan loppuminen tai vähentäminen.

Suhtaudun uraani intohimoisesti ja menestys tyssäisi siihen paikkaan jos olisin sidottu lapseen. Puolisolla sama juttu.

Joo, eihän teistä selvästikään ole vanhemmiksi. Miksi edes mietit tuollaista? Ja aika vanhoja vanhempiakin olisitte, kun jos lapsi ei ole nyt edes vielä ajatuksen asteella niin voisi mennä vuosia ennen kuin ajatuksesta mentäisiin tekoihin ja sitten ei välttämättä tärppäisi moneen vuoteen , niin sitten olisitte jo enemmän isovanhempi-iässä, kuin pikkuvauvan vanhempi-iässä.

Unohda koko juttu ja elä kuten tähänkin asti. Kaikille on parempi niin. 

Teistä ei kumpikaan ole vanhempi ainesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Jälleen outoa tulkintaa viestistäni. Sen sijaan, että lukisit vain vastauksen suoraa, pyrit lataamaan sisältöön itse luomiasi piilomerkityksiä. Tuossa viestissä ei ollut mitään sellaista kohtaa missä olisin kieltänyt sinua pohtimasta asiaa. Kerroin vain näkemykseni siitä, että tuosta näkökulmasta asian pohtiminen on järjetöntä. Se on täysin epälooginen tulokulma koko asiaan.

Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, joten jos teet tänne aloituksen, sinun on varauduttava siihen, että keskustelu on myös vapaamuotoista. Itse aiheeseen minulla ei ole sanottavaa, koska rautalankaesimerkillä havainnollistin sinulle jo edellisessä viestissä miksi asian pohtiminen tuosta näkökulmasta on turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Monilla n. 10v.

Nykyään kyllä. Ennen oli lapset jo pari kymppisiä tuolla ikää ja odotettiin lapsenlapsia. 

Milloin ennen? Mä sain lapsen 30 vuotiaana v. 2000.

Ja mun äiti sai mut 42-vuotiaana vuonna 1983 :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vaikka siihen väliin kun olet 80v ja hyvinvointivaltio on luhistunut ja eläkkeet leikattu max. pariin sataan per kuukausi. 

Sitä varten on säästöt ja sijoitukset. Millenniaali on tiennyt aina että yhteiskunta ei tule ottamaan koppia.

Otatko tai otitko itse vanhempasi asumaan sun luokse kun eivät enää pärjää yksin? Tai pystyisitkö maksamaan heidän elämistään omasta pussistasi? Niinpä. Ei ne lapsetkaan sitä koppia ota.

Ehhh... Itse olen kyllä täysin valmis ottamaan vanhempani luokseni, jos eivät tule enää omillaan toimeen. Turhaan yleistät että kaikki lapset on yhtä itsekkäitä. 

Mieti nyt ajankuluksi vaikka omia vanhempiasi ja sitä, kuinka mahduit heidän elämäänsä. 

Teen vuorotyötä,puoliso ja lapsia on. Omaa aikaa on ihan liikaa, arkisinkin saan aamupäivät istua rauhassa ja tehdä mitä teen,puoliso töissä ja lapset koulussa. 

Voi hyvin olla, että nelikymppisenä et myöskään enää saa lapsia. Ainakaan raskaaksi tuleminen ei ole enää mikään helppo juttu. Mutta jos se ei sinun hyvinvointiin mahtuisikaan, niin asiahan on sitten selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Itse sain ainoan lapseni vasta 42-vuotiaana. Ja hassua kyllä, olen paljon onnellisempi ollut sen jälkeen kuin ennen, vaikka mun elämässä oli paljon enemmän vapautta ja hemmottelua ja nautintoja sitä ennen. Mutta kliseisesti joku merkitys puuttui, se alkoi tuntua neljänkympin jälkeen. Kai niihin nautintoihinkin oli jo vähän kyllästynyt, ja alkoi tuntua tyhjältä. Lapsen saatuani olen elänyt ajoittaisista univajeista yms. huolimatta onnellisena, tunteessa että mun elämällä on nyt merkitys ainakin jollekin. Että mulla on tehtävä. Siitä saa yllättävän paljon voimaa jaksaa kun tuntuu että se on merkityksellistä. Ja onnellisuuden tunnettakin.

Mitä teit työksesi ennen lasta?

Mulla itselläni tuskin tulee tarkoituksen puutetta koska mun tarkoitus on mun ura ja yhteiskuntaan vaikuttavat projektit. Tiedän etten ehdi elämäni aikana tekemään kaikkea mitä haluan mutta tulen silti päätymään historian kirjoihin.

Ehkä se on se merkittävä ero. Puuttuu tarve mitä täyttää 

No jännästi ihmiset, joilla on vaativa ura, haluavat lapsia ja ehtivät elämään lapsiperhe-elämää. Näkyy Li Anderssonkin ehtivän instagramin mukaan viettämään lapsensa kanssa ihan normaalisti aikaa. Stubbkin on jossain triathloniensa ja uransa välissä ehtinyt kasvattaa kaksi lasta ja tuskin ne lapset ovat olleet pelkästään vaimon kontolla, kun hänkin on tehnyt näyttävän uran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Mitä mä en tajua tässä yhtälössä? Miten äidit voi voida hyvin ja onnellisesti?

Ei sinun tarvitsekaan tajuta. Riittää, kun oivallat, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia. Jää paljon aikaa ja energiaa pois  turhasta ihmettelystä kun ymmärtää, että olemme yksilöitä ja jokaisen meidän onnellisuutemme kumpuaa omista yksilöllisistä asioista.

Tarkoitatko että äidit ei ehdi pohtia yhtään mitään sen hetken ulkopuolelta mitä juuri nyt konkreettisesti tapahtuu?

Joutilaisaika ihmetellä ja pohtia monenlaista asioita, myös niitä jotka ei itseä kosketa, kasvattaa mutta on myös terveellistä 

En. Outoa edes yrittää tulkita viestini tuolla tavoin. Maailmassa on paljon fiksumpaa tai viihdyttävämpää pohdittavaa kuin se minkä takia joku toinen tulee erilaisista asioista onnelliseksi kuin sinä. Sama kun käyttäisit aikaa pohtimalla miksi naapuri tykkää enemmän maksalaatikosta, kun sinä tykkäät enemmän makaronilaatikosta. Tuollaisen asian pohtiminen ei tuota mitä lisäarvoa tai kasvata millään tavalla. Asian voi selvittää vain ja ainoastaan kysymällä tältä henkilöltä itseltään syytä miksi hän pitää/tulee onnelliseksi jostain sellaisesta mistä sinä et tule, eikä vastausta voi soveltaa sellaisenaan kehenkään toiseen ihmiseen.

Tämähän ei siis ole mikään neuvottelu siitä mitä minä saan pohtia tai mitä en. Joskus syön aamupalaksi karkkia, sekin on ns. väärin mutta se on minun asiani, ei sinun.

Oliko sulla jotain lisättävä itse aiheeseen?

Jälleen outoa tulkintaa viestistäni. Sen sijaan, että lukisit vain vastauksen suoraa, pyrit lataamaan sisältöön itse luomiasi piilomerkityksiä. Tuossa viestissä ei ollut mitään sellaista kohtaa missä olisin kieltänyt sinua pohtimasta asiaa. Kerroin vain näkemykseni siitä, että tuosta näkökulmasta asian pohtiminen on järjetöntä. Se on täysin epälooginen tulokulma koko asiaan.

Tämä on vapaamuotoinen keskustelupalsta, joten jos teet tänne aloituksen, sinun on varauduttava siihen, että keskustelu on myös vapaamuotoista. Itse aiheeseen minulla ei ole sanottavaa, koska rautalankaesimerkillä havainnollistin sinulle jo edellisessä viestissä miksi asian pohtiminen tuosta näkökulmasta on turhaa. 

Hienosti käytetyt minuutit sulta. Katse pois ruudusta ja juttele sille lapsellesi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Monilla n. 10v.

Nykyään kyllä. Ennen oli lapset jo pari kymppisiä tuolla ikää ja odotettiin lapsenlapsia. 

Milloin ennen? Mä sain lapsen 30 vuotiaana v. 2000.

Koitapas nyt hetki pohtia, että milloin "ennen" lapset tehtiin jo parikymppisenä. Kyllä sä sen keksit kuin oikein pinnistelet. Sen verran voi antaa vinkkiä, että ei tosiaan ollut euroaikana. 

Jos et halua tinkiä noista mistään niin ehkä lapsen hankkiminen ei sitten ole sua varten. Ei se sen kummempaa ole, kukin tavallaan.