Avioeroprosessin aikana mieheni ilmoitti minulle, että hänellä oli 500 000 euroa ulkomaanvelkaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vastaa omista veloistaan, joten ei tarvitse tehdä mitään.

Kannattaa toki huomioida että ne vähentävät osoituksessa varallisuutta. Eli jos miehellä on omaisuutta, niin ne vähennetään hänen omaisuudestaan eli Ap ei pääse käsiksi niihin rahoihin. Ja jos kämppä on vakuutena, niin sinne menee sekin.

Yhteisen omaisuuden laittaminen lainan vakuudeksi vaati kummankin omistajaosapuolen allekirjoitukset. Onko allekirjoituksesi väärennetty?

Ulkomailla voi hyvin olla, että miehellä on täysi päätäntävalta avioliitossa perheen raha-asioiden suhteen.

Ei ole montaa vuosikymmentä siitä kun Suomessa piti vaimolla olla aviomiehen lupa jos halusi oman pankkitilin avata.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on siirtänyt 500 000 euroa rajan yli, kuten kuulostaa, niin petoshan se on.

Asianajaja töihin.

Mitähän se auttaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Kokeile, saatko asianajajan paikallisesta oikeusaputoimistosta. Jos puoliso on saman oikeusaputoimiston asiakas, sun pitää asioida sitten jonkun toisen alueen oikeusaputoimistossa. Tää kannattaa selvittää heti.

Jos itsellä on merkittävästi omasuutta niin aina huono neuvo pyrkiä hankkimaan mahdollisimman halpa ja huono asianajaja hoitamaan asiaa. Saattaa tulla kalliiksi säästö.

^totta tuokin! Mut jos varallisuutta ei ole valtavasti eikä varaa hankkia kallista asianajajaa, niin on parempi että on edes joku asianajaja.

Valmistaudu henkisesti jo nyt ja kerro itsellesi, ettet ehkä saa rahoja takaisin. Pidä sitten tämä pahin mahdollinen skenaario mielessäsi ja palkkaa hyvä asianajaja. Jos hän voi auttaa sinua saamaan rahat takaisin, olet ansainnut/lunastanut sen takaisin. On parempi käyttää rahaa asianajajaan kuin antaa tämän halveksittavan miehen karata rahojen kanssa, jotka eivät kuulu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Valmistaudu henkisesti jo nyt ja kerro itsellesi, ettet ehkä saa rahoja takaisin. Pidä sitten tämä pahin mahdollinen skenaario mielessäsi ja palkkaa hyvä asianajaja. Jos hän voi auttaa sinua saamaan rahat takaisin, olet ansainnut/lunastanut sen takaisin. On parempi käyttää rahaa asianajajaan kuin antaa tämän halveksittavan miehen karata rahojen kanssa, jotka eivät kuulu hänelle.

Antaa miehen käyttää 500 000 euroa oikeustieteen opintojensa lukukausimaksuihin.

Velat pannaan tietysti puoliksi. Fifty-fifty.

Vierailija kirjoitti:

Velat pannaan tietysti puoliksi. Fifty-fifty.

Velkojen oikeellisuus on ensin todistettava. Kaikki muu on toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä oikeudessa on todettu velan olevan olemassa vaikka se on epävirallinen hämäräperäinen huumevelka. Näistä on ennakkotapauksia olemassa. Ei velan tarvitse olla mikään virallinen pankista otettu laina, että se on olemassa. Kyllä kuka tahansa voi lainata rahaa kenelle tahansa ja silloin velkasuhde on olemassa."

 

Täytyy siitä jotain paperilla olla.

Ei tarvitse olla paperilla yhtään mitään. Lain mukaan mikä tahansa suullinen sopimus on täysin yhtä sitova kuin paperille tehty. Ainoa ero on siinä, että paperille tehdyn sopimuksen olemassaolo on paljon helpompi todistaa riitatilanteessa. Sinänsä laki ei ota kantaa siihen missä muodossa sopimus tehdään. Periaatteessa kivitauluun hakattu, suullisesti tehty tai paperille kirjoitettu sopimus on täsmälleen samanarvoisia.

Ehkä on suullinen sopimus sitova sopimusten tekijöiden välillä, mutta jos ositukseen ei ole näyttää papereira niin sellaista velkaa ei ole. Ositus on lain mukainen toimi ja siitä jos menee oikeuteen valehtelulla nin häviäjä on jo tiedossa. 

Ei ole olemassa sellaista lakia joka vaatii velan todistamisen paperilla. Laki ei edelleenkään vaadi velan olevan paperilla tehty sopimus vaan suullinen sopimus on täysin yhtä pätevä. 

On suullinen työsopimuskin pätevä sopimusten tekijöiden välillä, mutta jos esim työvoimatoimisto sitä vaatii niin se on oltava. 

Alat myymän persettä jos haluat entisen kaltaista elintasoa.No,taitaa olla tuttua hommaa.

Et tee mitää muuta kuin otat lakimiehen ( naisen )  Eroihin erikoistuneen

Avioliitossa noudatetaan velkojen erillisyyden periaatetta. Kumpikin puoliso voi siis itsenäisesti antaa velkasitoumuksen ja kumpikin puoliso vastaa yksin siitä velasta, minkä hän on tehnyt ennen avioliiton solmimista tai sen aikana. Avioliitto ei siis vaikuta puolison kelpoisuuteen tehdä velkasitoumuksia.

Kumpikin puoliso vastaa yksin omasta velastaan -olipa se otettu ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Poikkeuksen muodostaa velka, jonka jompikumpi puoliso on tehnyt perheen elatusta varten. Tällaisesta velasta puolisot vastaavat yhteisvastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on 500k velkaa niin sitten mies varmaan myös pystyy osoittamaan mihin nuo rahat on käytetty. Jos ei pysty niin ei sitä velkaakaan silloin lasketa miehen omaisuutta laskevasti. 

Miksi mies olisi tilivelvollinen siitä mihin on rahansa käyttänyt?

Koska omaisuuden hukkaaminen eli piilottaminen on rikos tuollaisessa erotilanteessa.

Ei sitä selvitystä ex-puolisolle silti tarvitse ruveta tekemään. Ex-puolisolla ei ole mitään oikeutta vaatia sellaista.

Kyllä EROTILANTEESSA  pitää

Maksat kiltisti kaikki miehesi velat ja kiität kauniisti menneistä vuosista . Annat vielä muutaman miljoonan kipurahaa että miehesi pääsee maksullisiin .

Osituksessa kummankin puolison omaisuudesta vähennetään hänen henkilökohtaiset velkansa ennen omaisuuden tasaamista. Jos puolison velat ylittävät omaisuuden arvon, hän on silti oikeutettu tasinkoon.

Jos toinen puoliso on hoitanut huolimattomasti raha-asioitaan tai muulla sopimattomalla tavalla aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuuden vähentymisen, saattaa toisella puolisolla olla oikeus vastikkeeseen. 

Velkojen jakaminen avioerossa ei ole vain omaisuuden kysymys vaan myös juridinen vastuuasia. Henkilökohtaiset ja yhteiset velat tulee erottaa selkeästi, ja niiden kohtalosta on syytä sopia osituksessa yksityiskohtaisesti. Epäselvissä tilanteissa kannattaa kääntyä lakimiehen puoleen, jotta oikeudellinen vastuu ja taloudellinen todellisuus kohtaavat.

Hyvin laadittu ositussopimus suojaa molempia osapuolia myöhemmiltä velkariidoilta

häh häh hää.

mamma luuli saavansa riistettyä puolet miehen omaisuudesta, mutta summa laskikin juuri 250000 eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Sinä maksat puolet veloista tavalla tai toisella. Aina ei mene niin että erossa kullankaivajan lapioon jää puhdasta kultaa, vaan siihen voi jäädä myös pelkkää höyryävää paskaa.

Tässä tapauksessa mies on se kullankaivaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydät tuon paperille kun teette ositusta. Sinuna hankkisin lakimiehen hoitamaan prosessia, voi paljastua muutakin,

Onko kenelläkään suositella asianajajaa tähän? Asu Helsingin lounaispuolella.

Ai Porkkalan majakalla vai veneessä?

Ap, tällaisten miesten omaisuuden siirtely toimii yleensä näin:

Firmassa on iso pussi kaupasta ostettuja snackseja kahvitauolle, lukitussa kaapissa A.

Mies nappaa pussin ja vie sen kotiin.

Kun huomataan että se puuttuu kaapista A, mies väittää että se siirrettiin toisen osaston kaappiin B. Sekin on muka lukossa.

Sitten myöhemmin mies käy itse ostamassa samanlaisen pussin ja laittaa sen takaisin kaappiin A, ja selittää että tässähän ne nyt on, siirrettiin vain takaisin kaapista B.

Tämä esimerkki opettaa meille, että sinun pitäisi saada takaisin se, minkä olet ottanut pois.