Lue keskustelun säännöt.
Olen hyväksynyt että olen sinkku koko loppuelämän
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruman miehen pitää hyväksyä ettei koskaan saa parisuhdetta.
En itse ole ruma mies. Ap
Olet ja kullinpää on kuin vasaran nuppi.
Tökerö kommentti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 52v nainen.
Olen maailman helpottunein, jos ei tarvitse koskaan loppuelämän aikana olla parisuhteessa.
En myöskään elä sinkkuelämää.
Soittelen exän kanssa päivittäin.
Hän ajattelee samoin.
Ihana rauha!
Olen rakastanut tarpeeksi.
Siis mitä tarkoitat? Et ole parisuhteessa mutta et myöskään ole sinkku. Vain jos ei ole parisuhteessa niin on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäväkseni olen joutunut hyväksymään saman. Suru on suuri.
Pienenä lohtuna, ei parisuhteetkaan aina mitään kivaa ole. Erot voi olla vaikeita. Sydän särkyy ja mielenterveyskin voi mennä huonommaksi siksi. Ap
Ja yksin on ehdottomasti parempi olla, kuin huonossa parisuhteessa, se kannattaa muistaa.
En ole vielä 52
enkä kommentoinut ketjua. 🙂
Edellisen n52 rivivälit
näyttävät minulta, mutta
jonkun muun kommentti.
Hyvää huomenta.
E
Jos ei halua tehdä aloitteita ja odottaa aina vain toisen aloitetta, niin kyllä, silloin on mahdollista, ettei ketään löydy.
Vastaukseksi tähän tulee aina, että "kyllä minä olen kolme kertaa elämässäni tehnyt aloitteen! Ei toiminut." Jos miehetkin luovuttaisivat kolmen epäonnistumisen jälkeen, kukaan ei koskaan pariutuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua tehdä aloitteita ja odottaa aina vain toisen aloitetta, niin kyllä, silloin on mahdollista, ettei ketään löydy.
Vastaukseksi tähän tulee aina, että "kyllä minä olen kolme kertaa elämässäni tehnyt aloitteen! Ei toiminut." Jos miehetkin luovuttaisivat kolmen epäonnistumisen jälkeen, kukaan ei koskaan pariutuisi.
Olen tehnyt aloitteita. Olen liian pettynyt enää etsimään suhdetta. Lähtökohdat ovat olleet myös huonot pitkään, työttömyyttä, masennusta, vähäiset voimavarat. Ensin voisi toipua ja sitten yrittää. En vain usko toipumiseen, monta vuotta mennyt tällä tavalla jo. Ap
Minulla kaikki rakastumiset lähtivät liikkeelle spontaanisti, orgaanisesti; keskellä arkipäivän hyörinää. Ilman mitään ennakkoaietta 'metsästää mies'.
Ei niin, että olisin täydet maskit ja push up-liivit yllä lähtenyt baarista vartavasten vonkaamaan..
tai ladannut muokattuja kuvia d-alustalle;
ja miesväen kiinnostus_swaipit perustuisi photoshopattuun feikkinaamaan. Ei näin.
Tällä hetkellä C-PTSD:ni oirekuvasto on niin hallitseva, etten suhteeseen ja ihmisen lähelle päästämiseen kykene. C-ptsd tilaan on listattu peräti 80 oiretta. Kyllä me Aspergeritkin hellyyttä ja kainaloa kaipaamme, kovastikin, mutta tällä hetkellä en vain pysty, en kykene. Mutta ehkäpä vielä.. vuoden, kahden kuluttua?🤔
Hyvää huomenta. 👋
-analyysipärstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäväkseni olen joutunut hyväksymään saman. Suru on suuri.
Pienenä lohtuna, ei parisuhteetkaan aina mitään kivaa ole. Erot voi olla vaikeita. Sydän särkyy ja mielenterveyskin voi mennä huonommaksi siksi. Ap
Ei tämä elämänmittainen rakkaudettomuuskaan mitään herkkua ole.
No ei totisesti ole! Matkatöiden takia sinkkuna yli kymmenen vuotta oli kuin hukkaan heitettyä tässä mielessä!
Vaimo löytyi vähän yllättävästi kuitenkin, mutta kyllä seurustelu vaatii aktiivisuutta molemmilta osapuolilta! Odottelu siitä että toinen tekee suhteen eteen lähes kaiken, ei varmasti vie asioita eteenpäin!
Voit huoletta keskittyä ryyppäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se miehen elämänlaatua nostaisi jos ottaisi jonkun naisen riesakseen?
Pari parisuhdetta, päälle 30v naisen kanssa. Ja pystyy nyt toteamaan että ainoa oikea ratkaisu nykymaailmassa on MGTOW.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös. On todella vapauttavaa kun enää ei tarvitse etsiä miestä ja käydä treffeillä ja yrittää aloitella parisuhteita. Olen huomannut että yksin on hyvä olla ja olen tyytyväinen.
Nainen 45v
Itse en tiedä voinko sanoa hyväksyneeni, mutta ainakaan en ole asian kanssa sinut vaan sinkkuus tuntuu edelleen täydellisen väärältä elämäntavalta. Taidan olla vain alistunut ja tyytynyt kohtalooni ihan kuten kaiken muunkin suhteen. Ei mennyt elämä sitten miltään osin niin että se olisi ollut omannäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruman miehen pitää hyväksyä ettei koskaan saa parisuhdetta.
Sama kohtalo on rumalla naisellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua tehdä aloitteita ja odottaa aina vain toisen aloitetta, niin kyllä, silloin on mahdollista, ettei ketään löydy.
Vastaukseksi tähän tulee aina, että "kyllä minä olen kolme kertaa elämässäni tehnyt aloitteen! Ei toiminut." Jos miehetkin luovuttaisivat kolmen epäonnistumisen jälkeen, kukaan ei koskaan pariutuisi.
Olen tehnyt aloitteita. Olen liian pettynyt enää etsimään suhdetta. Lähtökohdat ovat olleet myös huonot pitkään, työttömyyttä, masennusta, vähäiset voimavarat. Ensin voisi toipua ja sitten yrittää. En vain usko toipumiseen, monta vuotta mennyt tällä tavalla jo. Ap
Niinpä. Lisäksi aika kuluu armotonta vauhtia ja asiat mutkistuu kun ne pitkittyy. Siksi kai se toipumisen alkuun saaminenkin takkuaa kun tästä kaikesta on jo ehtinyt tulla normaalia / kroonista. Tuntuu kuin elämästä olisi hävinnyt vuosia johonkin tai ei se kai vaan tunne ole vaan ne on hävinneet ja jääneet elämättä.
Mikään ei ole naisten mielestä kuvottavampaa kuin ruman miehen seksuaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruman miehen pitää hyväksyä ettei koskaan saa parisuhdetta.
Sama kohtalo on rumalla naisellakin.
Mutta ei yhtä usein.
Minustakin alkaa näyttää siltä; sopivan kumppanin löytyminen enää tässä kohtaa elinkaarta on epätodennäköisempää kuin iso lottovoitto. Sopiva on siis henkisesti terve, yhteistyökykyinen, puhuva ja kuunteleva ihminen, joka ei kuormita elämääni vaan tuo siihen positiivista energiaa. Henkisellä terveydellä tarkoitan loogista käyttäytymistä ja toimintaa, kykyä vuorovaikutukseen, vastuunottoa itsestään.
-heteroN
Olen 52v nainen.
Olen maailman helpottunein, jos ei tarvitse koskaan loppuelämän aikana olla parisuhteessa.
En myöskään elä sinkkuelämää.
Soittelen exän kanssa päivittäin.
Hän ajattelee samoin.
Ihana rauha!
Olen rakastanut tarpeeksi.