Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa opiskelemienne kielten helpot ja vaikeat kielioppiasiat
08.03.2026 |
Mielestäni saksassa hankaloittavaa on muistaa sanojen suvut. Helppoa on se, kun sanat eivät taivu. Akkusatiivi on helppo sijamuoto.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saksalaisia ei haittaa, jos sanojen suvut sanoo väärin. Kukaan ei ainakaan minulle ole koskaan siitä valittanut.
No ei tietenkään heitä haittaa. Mutta itseäni haittaa, kun tietää jo puhuessa, että päin prinkkalaa menee :D
Eihän meilläkään ilmekään värähdä, kun kuuntelemme: "mina puhua huono suomi, mina menna koti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjän kielessä kysymyslauseen intonaatio ei ole aina lopussa, vaan painotettavassa sanassa.
Vierailija kirjoitti:
Saksan kielessä myös etuliitteet ovat hankalia, jos sanat ovat muuten samanlaisia. Esimerkiksi entlassen, auflassen, nachlassen, freilassen, loslassen...
Olisi paljon helpompaa, jos eri asiaa tarkoittaville sanoille olisi kokonaan oma sana, eikä eroa tehtäisi vain etuliitteellä.
Englannissa ja ruotsissa on tätä myös. Tosin se prepositio on siellä lopussa, mutta muuttaa koko verbin merkityksen.
Saksassa vaikeaa kun pronominit täytyy väännyttää sukujen mukaan
dieser
diesen
diesem
dieses
diese
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla loppuu aina into siinä vaiheessa kun pitäisi opetella epäaäännölliaiä verbejä.
Ai miksi ihmeessä? Eiväthän ne suinkaan ole vaikein asia.
Ruotsissa auttaa paljon, että sanojen artikkeli tulee sanojen loppuun. Sillä tavalla se on helpompi muistaa.
Ehkä saksassakin artikkelit on helpompi muistaa, kun pääsee tarpeeksi korkealle tasolle kieliopissa. Silloin alkaa muistaa, miten sanat taipuvat eri sijamuodoissa ja se luultavasti auttaa muistamaan perusmuodon artikkelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsi: Ei tule oikein mitään mieleen, mielestäni helppo kieli kaiken kaikkiaan. Ehkä samankaltaisuus saksan kanssa, sitä osaavalle voivat näiden kielten sanat mennä vähän "päällekkäin".
Englanti: Helppoa yleinen omaksuminen siksi, että kieltä on jo nykyään kaikkialla (ja oli jo 90-luvullakin). Vaikeaa olisi varmastikin epäsäännöllinen lausuminen, jos kieltä tosiaan ei kuulisi joka paikassa.
Saksa: Helppoa ehkä tietty järjestelmällisyys. Vaikeaa se, että tuosta järjestelmällisyydestä on hyötyä minusta vasta, kun kieltä osaa jo kohtuullisen hyvin, sääntöihin on niin monia poikkeuksia. Sitten tosiaan kun saksa klikkaa pään sisällä niin se alkaa luistaa hyvin raiteilla.
Venäjä: Helppoa on verbien mennyt muoto, niitä on tosiaan vain se yksi (preteriti). Monien kyselijöiden yllätykseksi myös kyrillinen aakkosto oli minusta helppo opittava ja "seitsemän ässää" ovat jokainen erilaisia ja siten muistettavia. Vaikeiksi koen verbien aspektit.
Vierailija kirjoitti:
Espanjan kielessä verbitaivutus ja sanojen suvut on haastavia.
Mikä tekee verbitaivutuksesta ja sanojen suvusta haastavia?
Italiassa käytännössä o:n loppuvat sanat ovat maskuliineja, a:n loppuvat feminiinejä. Ainoastaan e-päätteiset sanat tulee opetella ulkoa. Ja lainasanat ovat pääsääntöisesti maskuliineja ja niitä on vain kourallinen ja ne ovat tyyliin suoraan englantia kuten il computer :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksan kielessä myös etuliitteet ovat hankalia, jos sanat ovat muuten samanlaisia. Esimerkiksi entlassen, auflassen, nachlassen, freilassen, loslassen...
Olisi paljon helpompaa, jos eri asiaa tarkoittaville sanoille olisi kokonaan oma sana, eikä eroa tehtäisi vain etuliitteellä.
Englannissa ja ruotsissa on tätä myös. Tosin se prepositio on siellä lopussa, mutta muuttaa koko verbin merkityksen.
On toki, mutta ei lähellekään niin paljon kuin saksassa. Englannissa etuliitteet ovat ikään kuin jäätyneet kiinni sanoihin, eikä niitä voi vaihtaa lennosta niin kuin saksassa. Esimerkiksi on olemassa sanat "get" ja "forget" ja "beget", mutta ei voi olla sanaa "preget".
Vierailija kirjoitti:
Saksassa vaikeaa kun pronominit täytyy väännyttää sukujen mukaan
dieser
diesen
diesem
dieses
diese
jne.
Onko perimmäinen pointtisi se, että kun et muista niitä sukuja, niin sitten et osaa vääntää noitakaan? Muutenhan noissa ei ole mitään vaikeaa, että miten vääntyy mikäkin suku. Vaikeintahan on se, että no minkä sukuinen se koko sana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksan kielessä myös etuliitteet ovat hankalia, jos sanat ovat muuten samanlaisia. Esimerkiksi entlassen, auflassen, nachlassen, freilassen, loslassen...
Olisi paljon helpompaa, jos eri asiaa tarkoittaville sanoille olisi kokonaan oma sana, eikä eroa tehtäisi vain etuliitteellä.
Englannissa ja ruotsissa on tätä myös. Tosin se prepositio on siellä lopussa, mutta muuttaa koko verbin merkityksen.
On toki, mutta ei lähellekään niin paljon kuin saksassa. Englannissa etuliitteet ovat ikään kuin jäätyneet kiinni sanoihin, eikä niitä voi vaihtaa lennosta niin kuin saksassa. Esimerkiksi on olemassa sanat "get" ja "forget" ja "beget", mutta ei voi olla sanaa "preget".
On englannissakin näitä yllättävän paljon.
give = antaa
give in = antautua
give up = luovuttaa
En tiedä, miten Suomen kouluissa opetetaan saksaa, kun olen itse oppinut sitä vasta myöhemmin. Paukutetaanko siellä hirveästi sanojen sukuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Venäjän kielessä kysymyslauseen intonaatio ei ole aina lopussa, vaan painotettavassa sanassa.
Nimenomaan. Intonaatio nousee sen sanan painotetussa tavussa. Ja kysymyslauseessa, se, mitä haluat tietää, niin sen sanan painotetussa kohdassa kiekaiset ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksan kielessä myös etuliitteet ovat hankalia, jos sanat ovat muuten samanlaisia. Esimerkiksi entlassen, auflassen, nachlassen, freilassen, loslassen...
Olisi paljon helpompaa, jos eri asiaa tarkoittaville sanoille olisi kokonaan oma sana, eikä eroa tehtäisi vain etuliitteellä.
Englannissa ja ruotsissa on tätä myös. Tosin se prepositio on siellä lopussa, mutta muuttaa koko verbin merkityksen.
On toki, mutta ei lähellekään niin paljon kuin saksassa. Englannissa etuliitteet ovat ikään kuin jäätyneet kiinni sanoihin, eikä niitä voi vaihtaa lennosta niin kuin saksassa. Esimerkiksi on olemassa sanat "get" ja "forget" ja "beget", mutta ei voi olla sanaa "preget".
On englannissakin näitä yllättävän paljon.
give = antaa
give in = antautua
give up = luovuttaa
Nyt ymmärsin, mitä tarkoitit.
Tulee mieleen vielä "give away".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten Suomen kouluissa opetetaan saksaa, kun olen itse oppinut sitä vasta myöhemmin. Paukutetaanko siellä hirveästi sanojen sukuja?
Ei todellakaan paukutettu. Itse opiskelin saksaa 90-luvulla yläasteella ja lukiossa.
Opiskelen sitä nyt myös aikuisena ja ihan samalla tavalla yhä sitä opiskellaan. Omalle vastuulle ikäänkuin jää yrittää muistaa sanojen suvut.
Englanti on oikeastaan aika vaikeaa, mutta sille altistuu jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saksalaisia ei haittaa, jos sanojen suvut sanoo väärin. Kukaan ei ainakaan minulle ole koskaan siitä valittanut.
Mutta jos et osaa sukuja, niin silloinhan sanot väkisin paljon asioita ihan väärin. Esimerkiksi vaihtoehtoprepositioissa.
an auf hinter in neben uber unter vor zwischen.
Jos haluat sanoa alla tai alle, tarvitset toiseen akkusatiivin ja toiseen datiivin. Eli sen sanan suvun määrittävä der die das muuttuu sen mukaan, haluatko sanoa alla vai alle. Tai haluatko sanoa päällä tai päälle. Tai välissä tai väliin jne.
Silloin menee ihan pieleen, jos et sukuja muista. Jos haluat sanoa, että kissa meni talon taakse. Saatatkin sanoa kissa meni talon takana, jos sanot väärän der die das muodon.
Prepositioiden kanssa on helpompi muistaa, että sanan sukua pitää taivuttaa, ja slloin on vain kaksi vaihtoehtoa, koska "der" ja "das" taipuvat samalla tavalla. Niin ei mene kovin helposti väärin.
Ongelma on ihan perusmuotoisissa sanoissa, joissa on kolme vaihtoehtoa, ja pitää arvata, mikä artikkeli sanan eteen tulee. Kukaan saksalainen ei ole kuitenkaan koskaan huomauttanut, jos olen sanonut väärin.
Totta muuten. Enpä ole ajatellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miten Suomen kouluissa opetetaan saksaa, kun olen itse oppinut sitä vasta myöhemmin. Paukutetaanko siellä hirveästi sanojen sukuja?
Ei todellakaan paukutettu. Itse opiskelin saksaa 90-luvulla yläasteella ja lukiossa.
Opiskelen sitä nyt myös aikuisena ja ihan samalla tavalla yhä sitä opiskellaan. Omalle vastuulle ikäänkuin jää yrittää muistaa sanojen suvut.
Itse opin sillä tavalla, että katsoin ensin puoli vuotta saksalaisia TV-ohjelmia, ja menin sen jälkeen Saksaan. Ymmärsin siinä vaiheessa lähes kaiken, mitä muut sanoivat minulle, mutta en osannut sanoa kovin paljon itse.
Myöhemmin kävin myös ihan kielikursseja Suomessa ja Saksassa, mutta en ole vieläkään kovin hyvä kieliopissa.
Alue: Aihe vapaa
"Lisäksi lausutaan kuten kirjoitetaan ja jollei jotain juttua lausuta kuten kirjoitetaan, on selkeä helppo sääntö. "
Jaa. No kerropas mulle, milloin tiedät ruotsissa, lausutaanko o-kirjain o:na vai u:na? Ja milloin se lausutaan pitkänä ja milloin lyhyenä? Tuohon ei tasan ole yhtään mitään sääntöä, että milloin o sanotaan o ja milloin u.