Kertokaa opiskelemienne kielten helpot ja vaikeat kielioppiasiat

Vierailija kirjoitti:

Englanti on oikeastaan aika vaikeaa, mutta sille altistuu jo lapsena.

Tästä huomaa kuuntelemisen tärkeyden. Kun sitä on käytännössä kuullut Suomessa aamusta iltaan niin telkkarissa (leffat ja sarjat) kuin radiossa (laulut), ja kun siihen päälle on 9-vuotiaasta ylioppilaaksi asti opiskeltu, niin ei ole yhtään ihme, että Suomessa osataan melko hyvin englantia. Ja erittäin suuri kiitos on siitä, että ääninäyttelijöihin ja dubbauksiin ei ikinä lähdetty.

Kyllä se passiivinen kuuntelu ja samanaikaisen suomennoksen saaminen vuodesta toiseen on harjaannuttanut kaikkien kuullun ymmärtämistä ja se auttaa myös siinä kohtaa, kun itse pitää se suu saada auki myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten Suomen kouluissa opetetaan saksaa, kun olen itse oppinut sitä vasta myöhemmin. Paukutetaanko siellä hirveästi sanojen sukuja?

Ei todellakaan paukutettu. Itse opiskelin saksaa 90-luvulla yläasteella ja lukiossa.

Opiskelen sitä nyt myös aikuisena ja ihan samalla tavalla yhä sitä opiskellaan. Omalle vastuulle ikäänkuin jää yrittää muistaa sanojen suvut.

Itse opin sillä tavalla, että katsoin ensin puoli vuotta saksalaisia TV-ohjelmia, ja menin sen jälkeen Saksaan. Ymmärsin siinä vaiheessa lähes kaiken, mitä muut sanoivat minulle, mutta en osannut sanoa kovin paljon itse.

Myöhemmin kävin myös ihan kielikursseja Suomessa ja Saksassa, mutta en ole vieläkään kovin hyvä kieliopissa.

Entä miten opit puhumisen? Eihän kielioppia tarvitse osata, jos osaat korvakuulolta taivuttaa ja sanoa oikein. 

Olen kokeillut, voiko pelkästään YouTube-videoita katselemalla oppia kiinaa, ja olen päässyt ihan kohtalaisesti eteenpäin. Katson siis kielenoppijoille tarkoitettuja videoita, en mitään lastenohjelmia tai tavallisia ohjelmia.

Olen silti huomannut, että pelkällä korvakuulolla sanojen kirjoitusasu jää aika hämäräksi, varsinkin kun kiinassa on monia hyvin samalta kuulostavia äänteitä. Siksi kannattaisi myös lukea tekstejä, jotka on kirjoitettu pinyin-kirjoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten Suomen kouluissa opetetaan saksaa, kun olen itse oppinut sitä vasta myöhemmin. Paukutetaanko siellä hirveästi sanojen sukuja?

Ei todellakaan paukutettu. Itse opiskelin saksaa 90-luvulla yläasteella ja lukiossa.

Opiskelen sitä nyt myös aikuisena ja ihan samalla tavalla yhä sitä opiskellaan. Omalle vastuulle ikäänkuin jää yrittää muistaa sanojen suvut.

Itse opin sillä tavalla, että katsoin ensin puoli vuotta saksalaisia TV-ohjelmia, ja menin sen jälkeen Saksaan. Ymmärsin siinä vaiheessa lähes kaiken, mitä muut sanoivat minulle, mutta en osannut sanoa kovin paljon itse.

Myöhemmin kävin myös ihan kielikursseja Suomessa ja Saksassa, mutta en ole vieläkään kovin hyvä kieliopissa.

Entä miten opit puhumisen? Eihän kielioppia tarvitse osata, jos osaat korvakuulolta taivuttaa ja sanoa oikein. 

Olin siellä Saksassa tekemisissä ihmisten kanssa, kun minulla oli siellä jo valmiiksi suomalaisia tuttuja, joilla oli paikallisia kavereita. Kuuntelin ensin, mitä he puhuivat keskenään ja sitten sanoin aina jotain sekaan, jos osasin. Sillä tavalla opin pikkuhiljaa puhumaan enemmän, koska olin oppinut TV-ohjelmista paljon sanoja, ja monessa tilanteessa tuli mieleen joku ilmaisu, jota siinä saattoi käyttää.

Olen asunut melkein 30 vuotta Ranskassa ja puhun erittäin sujuvaa ranskaa, mutta suvut mulla menee edelleen sekaisin sanoissa, samoin niiden viakutus lauseessa. Uskon, että siihen vaikuttaa myös se, että me suomalaiset ei olla totuttu niihin. 

Osaako kukaan arabiaa? Mikä siinä on helppoa/vaikeaa?

"Der man, das mädchen ja  d i e    Kaze"

Ei vaan der Mann, das Mädchen ja die Katze.