Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella kavereita, joiden kanssa voisi tavata myös päiväkodin ulkopuolella ja leikkiä ja ulkoilla?
Miten hän suhtautuu matkustamiseen? Jos teette esim. retkiä lähiympäristöön bussilla, käytte kahvilassa tms.?
Aika harvoin nähdään muita lapsia päiväkotipäivän ulkopuolella. Ehkä kerran kuussa. Lapsi toivoisi enemmän lapsiseuraa, mutta meilläpäin ihmiset eivät ole innostuneet leikkitreffeistä. Lapsi kyllä ottaa hyvin kontaktia tuntemattomiin lapsiin esim. käydessämme vieraalla paikkakunnalla leikkipuistossa.
Lapsi suhtautuu hyvin päiväretkiin muualle. On käyty esim. museoissa, uimarannoilla, uimahalleissa, leikkipuistoissa jne.
Ap
Veikkaan että teilläpäin tykätään kyllä leikkiseurasta mutta ei teidän lapsen kanssa.
Kuinka oletat muiden jaksavan lastasi, kun et itsekään jaksa?
Kun omat oli pieniä, oli näitä vanhempia, jotka koitti hoidattaa "riiviönsä" toisilla, jotta saavat laatuaikaa itsekseen.
Koitappa toisinpäin. Pyydä lapsia teille. Jos ei vieläkään nappaa, lapsesi maine on jo kiirinyt. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iske sille tabletti kouraan ja rajaton ruutuaika. Kyllä se siitä katoaa nettimaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella kavereita, joiden kanssa voisi tavata myös päiväkodin ulkopuolella ja leikkiä ja ulkoilla?
Miten hän suhtautuu matkustamiseen? Jos teette esim. retkiä lähiympäristöön bussilla, käytte kahvilassa tms.?
Aika harvoin nähdään muita lapsia päiväkotipäivän ulkopuolella. Ehkä kerran kuussa. Lapsi toivoisi enemmän lapsiseuraa, mutta meilläpäin ihmiset eivät ole innostuneet leikkitreffeistä. Lapsi kyllä ottaa hyvin kontaktia tuntemattomiin lapsiin esim. käydessämme vieraalla paikkakunnalla leikkipuistossa.
Lapsi suhtautuu hyvin päiväretkiin muualle. On käyty esim. museoissa, uimarannoilla, uimahalleissa, leikkipuistoissa jne.
Ap
Veikkaan että teilläpäin tykätään kyllä leikkiseurasta mutta ei teidän lapsen kanssa.
Kuinka oletat muiden jaksavan lastasi, kun et itsekään jaksa?
Kun omat oli pieniä, oli näitä vanhempia, jotka koitti hoidattaa "riiviönsä" toisilla, jotta saavat laatuaikaa itsekseen.
Koitappa toisinpäin. Pyydä lapsia teille. Jos ei vieläkään nappaa, lapsesi maine on jo kiirinyt. Sorry.
Muutkaan lapset ei jaksa jos toinen on rasittava, päällepäsmäri, riehuja, varastaa leluja käsistä yms yms, eli tuskin saa kavereita, ei kaikki lapsetkaan siis jaksa jos toinen on mikä on
Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut.
Minusta ap vastasit tässä itsellesi miksi lapsi on koko ajan tuollainen? Meillä on samanlainen 4v poika. Ihan sama allergiatausta yms.
Olen ihan varma että nepsyä löytyy meillä, joten eletään jo nyt arkea mikä palvelisi jos diagnoosin joskus saisi.
Päiväkodissa on ulkoilua 2x ja säännöllinen liikunta. Ei missään tapauksessa raahata enää puistoon tai mihinkään kyläpaikkaan tms. päikkypäivän jälkeen. Herkkä lapsi tarvitsee aikaa rauhoittua.
Herkkä lapsi tarvitsee paljon kotiaikaa ja aikaa olla tekemättä mitään. Korkeintaan pyöräilemässä käydään iltapvällä jos lapsella ollut hyvä päivä.
Aamut on meillä tosi hitaita ja pidetään niistä rauhallisista hetkistä kiinni, hoputtaminen ja jatkuva käskyttäminen stressaa lasta vaan lisää. Telkkaria tai pädiä näytetään vaan vapaapäivinä ja ei aina silloinkaan, max. 30min jotain ei-stimuloivaa ohjelmaa.
4 päiväiset päikkyviikot ja 9-15h päivät on pojalla, vain siten pysyy käytös kontrollissa ja sitten viidentenä päivänä (arkivapaana) käydään jossain liikkahallilla tms.
Lyhyet hoitoviikot meillä mahdollistaa mun yrittäjyys.
Eihän tää kivaa ole, kun se nk. normiarki jäi tauolle väkisinkin, ei tulis kuuloonkaa että me voitas grillailla kesällä pihalla pojan kanssa illalla tai antaa valvoa 19.30 jälkeen. Päiväunet tarvitsee yhä, muuten menee kierroksille. Jos ei nuku niitä, nukahtaa myöhään ja herää viiden jälkeen aamulla!
Psykologi rauhoitteli että se ikkuna laajenee koko ajan ja koko ajan voi tehdä enemmän. Silti tuntuu että koko maailma supistui ihan liikaa.
Käytiin yksityisellä psykologin arviossa ja kolmen kerran jälkeen kuulemma teki johtopäätöksen, että kyseessä on jotain erityisherkkyyttä ja sensorikuormittuva tapaus on.
Meidän arjesta ei tulis mitään jos ei elettäs näin rajoitetusti. Kateeksi käy vanhempia, ketkä voivat joskus valvoa lastensa kanssa pidempään tai olla nukuttamatta päiväunia, luulin et 4v ei enää niitä tarviis, mut meillä illat on kauheita jos ei saa pojan aivoja sammumaan päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on nelikymppinen autisti (nainen) ja puhuu, hyräilee ja laulaa taukoamatta koko hereilläoloaikansa. On myös hyvin vaativa seuran suhteen. On äänessä yksinäänkin kaiken hereilläolo ajan omien sanojensa mukaan.
En sano, että ap:n lapsella on mitään neurologista ongelmaa, varsinkin kun lapsi on vielä pieni ja energinen, mutta ihan vaan tietona, että autismi voi ilmetä myös jatkuvana puheripulina.
Saatan kuvitella kun tuollainen asuu huonossa äänieristyksessä olevassa kerrostalossa, miten muiden naapureiden hermot koetuksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset on heikkoja ja tyhmiä, joten ole iloinen siitä ettei sinun ainakaan ole sellainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkikäteen ajateltuna en ole saanut kasvatettua lastani juuri ollenkaan. Mikää lahjonta, uhkailu, puhe, kiristys, rakkaus, mikään ei ole koskaan tehonnut kuin enintään hetkellisesti - mitään pitkäjänteistä tai johdonmukaista vaikutusta ei ole ollut millään. Lapsi on aina ollut impulsiivinen ja juuri ap:n kaltainen hölöttäjä. Olen tullut tulokseen, että hän oppii asioita ja suhtautumista vasta sitten kun on omillaan ja siperia opettaa. Rankkaa hänellä tulee olemaan. Ap: jos tekisin jotain toisin, niin "lakkaisin yrittämästä". Jotkut lapset ovat vaan mahdottomia kasvattaa, tai kasvatusyrityksestä tulee vain riitoja ja konflikteja. Antaisin enemmän rakkautta ja ymmärrystä ja pitäisin korvatulppia tai luureja koko päivän.
T. Se jonka lapsi lentää kohta pesästä
Huh huh. Sitten näiden lasten kohdalla myöhemmin ei tarvi miettiä, miksi ovat ulosotossa, huonoissa ihmissuhteissa tai muuten elämänhallinta kadonnut. Kuinkahan moni paremmasta perheestä tuleva lapsi on joutunut esim. Oppitunneilla sivuutetuksi lapsesi vuoksi? Miksi teette lapsia oi miksi
Mistä sait kuvan, ettei olla yritetty? Päinvastoin, kaikkea, paitsi selkäsaunaa, on yritetty. Ja vieläkin meillä on seuraukset ja palkinnot kovempia kuin muilla, vaikka lapsi on lukiossa ja vieläkin yritämme. Mutta jos lapsi välitä tai on niin impulsiivinen, että mikään muistijälki aiemmasta ei nouse pinnalle, niin hyödytöntähän tämä on ollut. Ja siksi mietin, että paljon riitaa olisi jäänyt riitelemättä, jos tämän olisimme hyväksyneet jo aiemmin. Nyt olen hyväksynyt sen, että en voi vaikuttaa kovinkaan paljon toisen ihmisen persoonaan ja että vain hän voi vaikuttaa siihen itse. Ja todennäköisesti vasta omat parisuhteet, asunnot ja työpaikat saavat jotain kasvua tapahtumaan. Ja kyllä, kyllä pelkään että mitäs jos päihteet tai muu elämänhallitsemattomuus vie mennessään. Koskaan ei ole ollut kyse fiksuuden puuttumisesta tai harrastusten ja liikunnan puutteesta (vähän naiivia antaa näitä neuvoja), vaan persoonallisuuteen liittyvistä ominaisuuksista, joita varsinkin pieni lapsi hallitsee hyvin huonosti.
En sanonut niin. Jos ei ymmärrä noin yksinkertaista tekstiä, niin en luota kasvatustaitoihinkaan. Olette yrittäneet omalla tavallanne, mikä ei ole selvästikään riittänyt. Itsestään voi tehdä vaikka lasun, jos oikeasti haluaa muutoksen, eikä jäädä vain yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut.
Minusta ap vastasit tässä itsellesi miksi lapsi on koko ajan tuollainen? Meillä on samanlainen 4v poika. Ihan sama allergiatausta yms.Olen ihan varma että nepsyä löytyy meillä, joten eletään jo nyt arkea mikä palvelisi jos diagnoosin joskus saisi.
Päiväkodissa on ulkoilua 2x ja säännöllinen liikunta. Ei missään tapauksessa raahata enää puistoon tai mihinkään kyläpaikkaan tms. päikkypäivän jälkeen. Herkkä lapsi tarvitsee aikaa rauhoittua.
Herkkä lapsi tarvitsee paljon kotiaikaa ja aikaa olla tekemättä mitään. Korkeintaan pyöräilemässä käydään iltapvällä jos lapsella ollut hyvä päivä.
Aamut on meillä tosi hitaita ja pidetään niistä rauhallisista hetkistä kiinni, hoputtaminen ja jatkuva käskyttäminen stressaa lasta vaan lisää. Telkkaria tai pädiä näytetään vaan vapaapäivinä ja ei aina silloinkaan, max. 30min jotain ei-stimuloivaa ohjelmaa.
4 päiväiset päikkyviikot ja 9-15h päivät on pojalla, vain siten pysyy käytös kontrollissa ja sitten viidentenä päivänä (arkivapaana) käydään jossain liikkahallilla tms.
Lyhyet hoitoviikot meillä mahdollistaa mun yrittäjyys.
Eihän tää kivaa ole, kun se nk. normiarki jäi tauolle väkisinkin, ei tulis kuuloonkaa että me voitas grillailla kesällä pihalla pojan kanssa illalla tai antaa valvoa 19.30 jälkeen. Päiväunet tarvitsee yhä, muuten menee kierroksille. Jos ei nuku niitä, nukahtaa myöhään ja herää viiden jälkeen aamulla!
Psykologi rauhoitteli että se ikkuna laajenee koko ajan ja koko ajan voi tehdä enemmän. Silti tuntuu että koko maailma supistui ihan liikaa.Käytiin yksityisellä psykologin arviossa ja kolmen kerran jälkeen kuulemma teki johtopäätöksen, että kyseessä on jotain erityisherkkyyttä ja sensorikuormittuva tapaus on.
Meidän arjesta ei tulis mitään jos ei elettäs näin rajoitetusti. Kateeksi käy vanhempia, ketkä voivat joskus valvoa lastensa kanssa pidempään tai olla nukuttamatta päiväunia, luulin et 4v ei enää niitä tarviis, mut meillä illat on kauheita jos ei saa pojan aivoja sammumaan päivällä.
Jos lapsi on levoton ja hölöttää koko ajan, on huomattavasti mukavampaa koko perheelle tehdä jotain liikunnallista kuin vain kökkiä sisällä odottamassa että seinät kaatuu päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti lapsellasi sitten isompana todetaan adhd, ainakin nyt käytös vaikuttaa siltä.
Aika auttaa jonkin verran. Lapsi ei todennäköisesti edes itse huomaa olevansa kokoajan äänessä.
Häntä myös varmasti turhauttaa odottaa hitaampia ja vähemmän osaavia.
Vähän nyt turhalta valitukselta vaikuttaa päiväkodin valituskin. He ovat ammattilaisia ja he voisivat miettiä lapsen tuen tarvetta, ja sitä, miten häntä voisi ohjata rauhalliseen, hiljaiseen tekemiseen. Esim. Kuulosuojaimet voisivat auttaa, kun lapsi ei kuule muiden hälyä, olisiko itse rauhallisempi?
Minulla on 4 jo aikuista lasta, ja olen itse ADHD, myös 2 lapsistani on. Minusta lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta lapsilta, enkä nyt oikein saanut kiinni, mikä sen väsymyksen teille aiheuttaa?
Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap
" Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap "
Kyllä ongelma nyt on AP sinussa. Lapsi kuulostaa noilta osin ihan normaalilta 5 vuotiaalta. Ei sen ikäinen vielä ole kovin itseohjautuva, vaan tosiaan kaipaa aikuisen seuraa. Hara lapsi on hiljainen, kyllä niistä aina lähtee ääntä
Ehdotin aiemmin kuulosuojaimia, mutta ehkäpä ne ovatkin sinulle, ei lapselle
Kannattaa myös tarkastella sitä omaa jaksamista ja mielialaa .
Sieltä koulusta niitä "valituksia" vasta tuleekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minä en usko että te vanhemmat oikeasti tuette toisianne tuossa kuviossa. Todennäköisesti te riitelette sekä lapsen että toistenne kanssa ja kotonanne on huono ilmapiiri. Olette väsyneitä ja tämä jännittyneisyys teidän välillänne aiheuttaa lapsessa entistä enemmän levottomuutta. Ehkä saatatte jopa vääntää siitä, kummalla on enemmän oikeus omaan aikaan kuin että sopisitte selvät määajat ja tukisitte toistenne palautumista.
Lapsi aistii että hän on ongelma ja että haluaisitte olla enemmän ilman häntä, ja siksi haluaa yhä enemmän huomiota ja rauhoittaa ahdistustaan laulamalla, höpöttämällä, haastamalla, kiukuttelemalla jne. Tosiasiassa ongelma on kahden aikuisen välinen työnjako ja katkeruus ja kyvyttömyys ymmärtää, miltä ainutkertaista lapsuuttaan elävän lapsen sielunmaisema näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi.
vanhempien jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.
Ap
Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.
Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?
"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?"
Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta?
Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois
Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.
Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kapitalismi on sairas järjestelmä. vanhemmat myy aikansa työnantajalle, joka imee energiat niin että vanhemmat pitää ongelmana sitä, että lapsi haluaa olla heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on nelikymppinen autisti (nainen) ja puhuu, hyräilee ja laulaa taukoamatta koko hereilläoloaikansa. On myös hyvin vaativa seuran suhteen. On äänessä yksinäänkin kaiken hereilläolo ajan omien sanojensa mukaan.
En sano, että ap:n lapsella on mitään neurologista ongelmaa, varsinkin kun lapsi on vielä pieni ja energinen, mutta ihan vaan tietona, että autismi voi ilmetä myös jatkuvana puheripulina.
Saatan kuvitella kun tuollainen asuu huonossa äänieristyksessä olevassa kerrostalossa, miten muiden naapureiden hermot koetuksella...
Voi miten ihanan suomalaista. Edes omassa kodissa ei saisi puhua, ettei naapurille tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ap oikeasti koe mitään hälyttävää siinä, että yrität löytää toimivia rangaistuksia 5-vuotiaalle siitä, että hän LAULAA YKSIKSEEN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi.
vanhempien jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.
Ap
Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.
Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?
"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?"
Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta?
Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois
Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.
Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.
Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti lapsellasi sitten isompana todetaan adhd, ainakin nyt käytös vaikuttaa siltä.
Aika auttaa jonkin verran. Lapsi ei todennäköisesti edes itse huomaa olevansa kokoajan äänessä.
Häntä myös varmasti turhauttaa odottaa hitaampia ja vähemmän osaavia.
Vähän nyt turhalta valitukselta vaikuttaa päiväkodin valituskin. He ovat ammattilaisia ja he voisivat miettiä lapsen tuen tarvetta, ja sitä, miten häntä voisi ohjata rauhalliseen, hiljaiseen tekemiseen. Esim. Kuulosuojaimet voisivat auttaa, kun lapsi ei kuule muiden hälyä, olisiko itse rauhallisempi?
Minulla on 4 jo aikuista lasta, ja olen itse ADHD, myös 2 lapsistani on. Minusta lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta lapsilta, enkä nyt oikein saanut kiinni, mikä sen väsymyksen teille aiheuttaa?
Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap
" Meitä väsyttää mm.
-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.
-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.
-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.
Ap "
Kyllä ongelma nyt on AP sinussa. Lapsi kuulostaa noilta osin ihan normaalilta 5 vuotiaalta. Ei sen ikäinen vielä ole kovin itseohjautuva, vaan tosiaan kaipaa aikuisen seuraa. Hara lapsi on hiljainen, kyllä niistä aina lähtee ääntä
Ehdotin aiemmin kuulosuojaimia, mutta ehkäpä ne ovatkin sinulle, ei lapselle
Kannattaa myös tarkastella sitä omaa jaksamista ja mielialaa .
Sieltä koulusta niitä "valituksia" vasta tuleekin
Miksi et ap varaa tapaamista päiväkotiin sen hoitajan kanssa joka eniten on lapsesi kanssa. Ole kiinnostunut , kysele neuvoja miten kannattaisi olla ja ohjata tämän tyypistä lasta. Heillä on laajempi katsantokanta, koska ovat vuosia olleet työssään ja olleet kymmenien ja taas kymmenien sen ikäisten lasten ohjaajina.
Juttele sen kokeneen hoitajan kanssa, ei vastavalmistuneen.
Ja mitään adhd ja nepsykortteja on ihan turha alkaa viljelemään.
Se ei lasta hyödytä eikä teitäkään. Sen taakse on turha piiloutua.
Minun lasteni serkujanon ollut kolmessa perheessä tuollainen riiviö , superenerginen. Huippuhyvin pärjäävät nyt aikuisena ja erinomaisissa ammateissa työskentelevät.
Nääs sitä energiaa on riittänyt myös opiskeluun ja töihin.
Nyfferönyyssöset on oma joukkonsa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi.
vanhempien jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.
Ap
Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.
Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?
"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?"
Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta?
Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois
Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.
Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.
Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa.
Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap oikeasti koe mitään hälyttävää siinä, että yrität löytää toimivia rangaistuksia 5-vuotiaalle siitä, että hän LAULAA YKSIKSEEN
Taukoamaton hoilottaminen kuulostaa kamalalta. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa ihan tavalliselta 5-vuotiaalta.
Sama minun mielestä. Taitaa kyse olla siitä että on itse ylikuormittunut ja ihan kaikki tuntuu vaikealta.
Alue: Aihe vapaa
Minun vuoden ihan alussa syntynyt lapseni oli kielellisesti, tiedollisesti ja mielikuvituksellisesti niin paljon kehittyneempi kuin loppuvuoden ryhmäläiset päiväkodissa, että hoito ei tyydyttänyt lapsen sosiaalisia tarpeita. Hoitajat totesivat päiväkodissa ja eskarissa useasti, että asetelma on ikävä kyllä lapsemme kannalta yksinäisyyttä tuottava.
Viskariin saakka sai olla isompien kanssa välillä enemmän ja sitten kun jäi yksin vanhimmaksi, ottivat apukäsiksi keittiöön ja pienempien kaitsijaksi. Lapsemme luki usein päiväunisadun ääneen pikkuisten ryhmälle. Kotona lapsi roikkui meissä aikuisissa.