Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. 

Minusta ap vastasit tässä itsellesi miksi lapsi on koko ajan tuollainen? Meillä on samanlainen 4v poika. Ihan sama allergiatausta yms.

Olen ihan varma että nepsyä löytyy meillä, joten eletään jo nyt arkea mikä palvelisi jos diagnoosin joskus saisi.

Päiväkodissa on ulkoilua 2x ja säännöllinen liikunta. Ei missään tapauksessa raahata enää puistoon tai mihinkään kyläpaikkaan tms. päikkypäivän jälkeen. Herkkä lapsi tarvitsee aikaa rauhoittua.

Herkkä lapsi tarvitsee paljon kotiaikaa ja aikaa olla tekemättä mitään. Korkeintaan pyöräilemässä käydään iltapvällä jos lapsella ollut hyvä päivä. 
Aamut on meillä tosi hitaita ja pidetään niistä rauhallisista hetkistä kiinni, hoputtaminen ja jatkuva käskyttäminen stressaa lasta vaan lisää. Telkkaria tai pädiä näytetään vaan vapaapäivinä ja ei aina silloinkaan, max. 30min jotain ei-stimuloivaa ohjelmaa.

4 päiväiset päikkyviikot ja 9-15h päivät on pojalla, vain siten pysyy käytös kontrollissa ja sitten viidentenä päivänä (arkivapaana) käydään jossain liikkahallilla tms. 
Lyhyet hoitoviikot meillä mahdollistaa mun yrittäjyys. 
Eihän tää kivaa ole, kun se nk. normiarki jäi tauolle väkisinkin, ei tulis kuuloonkaa että me voitas grillailla kesällä pihalla pojan kanssa illalla tai antaa valvoa 19.30 jälkeen.  Päiväunet tarvitsee yhä, muuten menee kierroksille. Jos ei nuku niitä, nukahtaa myöhään ja herää viiden jälkeen aamulla!

Psykologi rauhoitteli että se ikkuna laajenee koko ajan ja koko ajan voi tehdä enemmän. Silti tuntuu että koko maailma supistui ihan liikaa.

Käytiin yksityisellä psykologin arviossa ja kolmen kerran jälkeen kuulemma teki johtopäätöksen, että kyseessä on jotain erityisherkkyyttä ja sensorikuormittuva tapaus on. 

Meidän arjesta ei tulis mitään jos ei elettäs näin rajoitetusti. Kateeksi käy vanhempia, ketkä voivat joskus valvoa lastensa kanssa pidempään tai olla nukuttamatta päiväunia, luulin et 4v ei enää niitä tarviis, mut meillä illat on kauheita jos ei saa pojan aivoja sammumaan päivällä.

Jos lapsi on levoton ja hölöttää koko ajan, on huomattavasti mukavampaa koko perheelle tehdä jotain liikunnallista kuin vain kökkiä sisällä odottamassa että seinät kaatuu päälle

Psykologi rauhoitteli että se ikkuna laajenee koko ajan ja koko ajan voi tehdä enemmän. Silti tuntuu että koko maailma supistui ihan liikaa.

Käytiin yksityisellä psykologin arviossa ja kolmen kerran jälkeen kuulemma teki johtopäätöksen, että kyseessä on jotain erityisherkkyyttä ja sensorikuormittuva tapaus on. 

Meidän arjesta ei tulis mitään jos ei elettäs näin rajoitetusti. Kateeksi käy vanhempia, ketkä voivat joskus valvoa lastensa kanssa pidempään tai olla nukuttamatta päiväunia, luulin et 4v ei enää niitä tarviis, mut meillä illat on kauheita jos ei saa pojan aivoja sammumaan päivällä.

 

Jos lapsi on levoton ja hölöttää koko ajan, on huomattavasti mukavampaa koko perheelle tehdä jotain liikunnallista kuin vain kökkiä sisällä odottamassa että seinät kaatuu päälle

Jeps pahoittelut, en tajunnut tarkentaa, että se jatkuva hölöttely ja kierroksilla käyminen siis lakkasi kun rauhoitettiin arki. JOS lapsi on herkästi stimuloituva, se rauhoittumisen tarve näkyy ylikierroksille menemisenä. Ainakin itselläni se adhd näyttäytyy juuri noin, mitä väsyneempi olen, sitä enemmän tykitän menemään.

Hyvin päiväkoti pohjustaa lapselle narkkarin tulevaisuutta. Ja te vanhemmat avustatte.

Kiellätte kaikki ne normaalit keinot millä ylikierroksilla olevaa hermostoa rauhoitetaan päihteettömästi. Tuota kun jatkatte niin viimeistään teininä kun ei ole saanut pikkulapsena hermostoaan rauhoitella saa sen teidän kaipaaman normaalin olon huumeista ja alkiholista.

Painopeitto tai painoliivi voisi tukea hermoston rauhoittamista niin ei ehkä tarvitsisi olla niin levoton.

Itsekin sanon että selvä ADHD lapsi. Ärähdä niille päiväkodin tädeille että lapsi olisi luultavammin paljon pahempi jos ei olisi ollut kotihoidossa niin pitkään vaan joutunut aistikuormittavaan ympäristöön aikaisemmin ja kasvatusalan ammattilaisen pitäisi tämä tietää tai on täysin väärällä alalla.

jospas kuvastaa sitä kasvattajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

En ymmärrä miksei lapsen isä silloin voi tehdä kahdestaan asioita lapsen kanssa ja anna äidin parannella ylikuormitustaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlaisia haasteita kuin ap:n lapsella, nyt 7v. Oli alunperin haaveita toisesta lapsesta, mutta yhdessäkin niin paljon kestämistä ja stressaavaa ja ainainen hälinä kun ei pysty hiljaa olemaan ja puhuu kovalla äänellä ja usein hölmöilee...ja vetää omaa showta. On todettu Adhd ja lisänä vielä kirsikkana kakunpäällä autismi, tosin lievä sellainen ja aistiyliherkkyys. Että tällainen cocktail, ei mikään helppo elämä. Lapsi enempi kiukkuinen kuin iloinen, joten ainainen valitus päällä.

EIkö noihin voi vaikuttaa ruokavaliolla?

Päiväkodissa ei välttämättä ole kovinkaan kokenutta henkilökuntaa. Lapsia hoitamaanhan kelpaa kuka tahansa! Eikä koulutetut edes pysy kentällä kun se on mennyt niin hirveäksi se homma. Lapselle päiväkotipäivä on ihan todella kuormittava, eikä aikuisten huomio riitä yksilöllisesti. Lapsi hakee huomiota vanhemmilta. 

Sinun arkesi on lapsesi lapsuus! Varmaan kiva, kun lapsen hereilläoloajasta vanhemmalla on aikaa piltille muutama hassu tunti sisältäen ruuanlaiton ja iltatoimet. Sääli lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

"Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta"

Eli äiti saa olla sellainen kuin on, mutta lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan on vääränlainen. Äitin aikuisena ei tarvitse muuttaa itseään, vaan ennemmin muutetaan sitä lasta, vaikka väkisin. 

Surullista, että lapsi ei saa omassa kodissaan esimerkiksi lauleskella iloisena (silloinhan sitä lauletaan) vaan hänen pitää pienentää itsensä, jo viisivuotiaana, koska äiti nyt vaan ei jaksa ja on meluherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni kuulostaa ihan tavalliselta 5-vuotiaalta.

Sama minun mielestä. Taitaa kyse olla siitä että on itse ylikuormittunut ja ihan kaikki tuntuu vaikealta.

Niin, miksihän on ylikuormittunut? Juuri sen lapsen käytöksen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

"Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta"

 

Eli äiti saa olla sellainen kuin on, mutta lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan on vääränlainen. Äitin aikuisena ei tarvitse muuttaa itseään, vaan ennemmin muutetaan sitä lasta, vaikka väkisin. 

 

Surullista, että lapsi ei saa omassa kodissaan esimerkiksi lauleskella iloisena (silloinhan sitä lauletaan) vaan hänen pitää pienentää itsensä, jo viisivuotiaana, koska äiti nyt vaan ei jaksa ja on meluherkkä.

Tuollaisia äitejä on ollut aina. Heille lapsi on taakka ja äitiys rangaistuksenomainen velvollisuus. Lapsi saa jatkuvasti kokea olevansa vääränlainen ja häiriöksi. 

Lapselle aikuistuminen ja irtaantuminen marttyyrimutsista on ainoa keino aloittaa terveen itsetunnon rakentaminen.

Eli äiti saa olla sellainen kuin on, mutta lapsi ei saa olla oma itsensä, vaan on vääränlainen. Äitin aikuisena ei tarvitse muuttaa itseään, vaan ennemmin muutetaan sitä lasta, vaikka väkisin. 

Surullista, että lapsi ei saa omassa kodissaan esimerkiksi lauleskella iloisena (silloinhan sitä lauletaan) vaan hänen pitää pienentää itsensä, jo viisivuotiaana, koska äiti nyt vaan ei jaksa ja on meluherkkä.




Kuten todettua, meluherkkyydelle ei mahda mitään. Kenenkään ei ole pakko hölöttää koko ajan, eihän niin voi tehdä päiväkodissakaan saati koulussa. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsi voisi silloin tällöin laulaa kotonaan normaalilla äänellä (ei siis huutamalla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

Kyllä meluherkkyydelle pitää voida voida jotain, jos on aikuinen ihminen ja lapsen hankkinut. Pitää opetella järjestämään itselleen rauhaa ja tilaa yhdessä toisen vanhemman kanssa, ja ennen kaikkea pitää opetella näkemään lapsi elämäntoverina eikä melunlähteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

Kyllä meluherkkyydelle pitää voida voida jotain, jos on aikuinen ihminen ja lapsen hankkinut. Pitää opetella järjestämään itselleen rauhaa ja tilaa yhdessä toisen vanhemman kanssa, ja ennen kaikkea pitää opetella näkemään lapsi elämäntoverina eikä melunlähteenä.

Näin aloittaja on ehkä tehnytkin. Mutta jos lapsi haluaa väkisin mölytä äidin seurassa, ei äiti voi tehdä muuta kuin laittaa kuulosuojaimet. Ja sehän on tietyllä tavalla merkki lapsen torjumisesta. Mutta ei voi mitään, sitä saa mitä tilaa 🤷

Mulla oli kaveri, joka puhui jo 1-vuotiaasta lapsestaan epäkunnioittavasti sekoilijana, meluajana, sottapyttynä jne. Lapsi oli aina liian kuormittavaa seuraa ja kaiken kielsi vedoten mahdolliseen migreeniin. Voitte kuvitella missä kunnossa lapsi on psyykkisesti  murrosiässä, nuorena aikuisena hän pelkää yhä suututtavansa äitinsä. Aloittaa kaikki puhelut pyytämällä anteeksi jos soitti huonoon hetkeen. Isä tietty pysynyt sveitsinä taustalla muka neutraalina eli jättänyt lapsen oman onnensa nojaan äitinsä hysteerisyyden kanssa. 

Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.

Voitteko please opettaa lapsillenne myös hiljaa olemisen taidon? Toisten kuuntelu, keskittyminen ja hiljentyminen ovat valttia tulevaisuudessa, kun yhä useammalta lapselta ja nuorelta puuttuu ne taidot.

T. Lasten kanssa työskentelevä

Sinä ja miehesi olette kirjoituksesi perusteella täydellisiä vanhempia.  Vai? Kysykää päiväkodin tai tuttavien tai neuvolan mielipide teistä vanhempina. Ja miksi ei voi tehdä osa-aikatyötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?" 

 

Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta? 

 

Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois  

 

Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.

 

Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.

 Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa. 

Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.

Kyllä meluherkkyydelle pitää voida voida jotain, jos on aikuinen ihminen ja lapsen hankkinut. Pitää opetella järjestämään itselleen rauhaa ja tilaa yhdessä toisen vanhemman kanssa, ja ennen kaikkea pitää opetella näkemään lapsi elämäntoverina eikä melunlähteenä.

Näin aloittaja on ehkä tehnytkin. Mutta jos lapsi haluaa väkisin mölytä äidin seurassa, ei äiti voi tehdä muuta kuin laittaa kuulosuojaimet. Ja sehän on tietyllä tavalla merkki lapsen torjumisesta. Mutta ei voi mitään, sitä saa mitä tilaa 🤷

Jos näin on käynyt, on tilanne laskettava ap;n epäonnistumiseksi. Mutta niinhän se on, että sitä saa mitä tilaa, paitsi että lapsi voi ollakin toisenlainen kuin luuli.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.

Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.

Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭

Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.

Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭

Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.

Musiikillisesti lahjakas lapsi osaa myös kuunnella. Ei musikaalisuus ole koko ajan oman melun tuottamista.