Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Oletko Nepsy?
Kuulostaa siltä, että ap ja lapsi ehkä Audhd, molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkoti on huono ympäristö lapselle.
Pari vuotta vielä sitä. Sitten saattaa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisluonteita on valtava kirjo. Teillä on erittäin aktiivinen ja ehkäpä omapäinen lapsi, jolla ei ole sisaruksia joiden kanssa mennä ja leikkiä joten totta kai hän ottaa kontaktia teihin, ainoisiin perheenjäseniinsä! Hän voi purkaa päiväkodin stressiä ja ikävää myös höpöttämällä ja hakeutumalla yhteyteen teidän kanssanne. 5 v on pieni lapsi. Nyt vaan aktiviteetteja ja keskusteluja lapsen kanssa. Oma havainto on että ainoat lapset on enemmän kiinni vanhemmissaan kuin jos on sisaruksia. (Eikä ole kannanotto että pitäisi olla sisarus tai nyt sellaista suunnittelemaanä
Kuvauksesta päätellen vanhemmat yrittää jo kaikkensa äärirajoillaan, että voisihan sitä toppuutella.
Sitten jos ei jaksa niin pitää hakea vaikka hoitoapua tai keskusteluapua itselle. Siitä ei ole tietoa millaista vanhempien ajankäyttö on, onko paljon omia harrastuksia ja menoja ja pitäisikö tätä tarkastella koko perhesysteemin haasteena. Vanhempien keskinäinen työnjako ja tuki toisilleen? Lapset voi olla vaativia ja jatkuva tekeminen ja vuorovaikutus energisen lapsen kanssa uuvuttaa, se on selvä. Mutta siitä on vain selvittävä.
Ei ihme, että yhä harvempi haluaa enää lapsia.
Älä muuta sano. Ihmisille voi tulla yllärinä että ihan "normaalinkin" lapsen kanssa on uuvuttavaa. Lapsen kasvaessa vauhti lisääntyy ja keskustelua tulee enemmän, on kyselyvaiheita ja vielä ei tunnesäätelykään pelaa. Eskari-iän jälkeen tulee monille tasaisempaa ja iisimpää. Mutta lapsia harkitsevien kannattaisi oikeasti miettiä asiaa ihan arjen ja oman persoonan ja jaksamisen kautta: univaje, oman tilan ja ajan puute on todellisia asioita! Lapsi tarvitsee todella paljon ja se ei ole lapsen vika jos hän syntyy vaikka "vaativampana" yksilönä tähän maailmaan - vanhempi ottaa sen riskin kun lapsen hankkii ja sitä pitää oikeasti puntaroida että onko sen valmis ottamaan ja sitoutumaan siihen tuli sieltä millaista tahansa - sitten sitä vastuuta kannetaan ja revitään omasta selkänahasta asiat. Tämä ei auta nykyvanhempia mutta on suunnattu niille jotka vielä harkitsee asiaa. Lapsi vaatii uhrauksia. Nykyaika on vanhemmille joissain asioissa kyllä turhan julma ja vaativa, mutta siinä on tultu eteenpäin lasten näkökulmasta että lapsi tarvitsee vanhempien läsnäoloa, vuorovaikutusta ja kiinnostusta heidän asioihinsa - ennen vanhaan lapset vain lykättiin jonnekin pois häiritsemästä ja ehkä sellaisen lapsuuden eläneille tuleekin yllätyksenä että oikeasti lapset haluaakin olla vanhempiensa kanssa. Mutta kun ois niin kiva kun ne ei tulisi siihen hälisemään ja häiritsemään vaan antais mun olla - teki vähän pahaa lukea.
Ei tuokaan kauhean terveeltä kuulosta, että lapsi haluaa koko ajan olla vain vanhempansa kanssa. Eräänlaista läheisriippuvuutta sekin. Lapsen täytyy oppia olemaan myös itsekseen ja leikkimään yksin. Siinä mielessä silloin ennen oltiin ehkä viisaampia kuin nyt., kun vanhemman pitäisi muka toimia lapsen viihdyttäjänä joka sekunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko Nepsy?
Kuulostaa siltä, että ap ja lapsi ehkä Audhd, molemmat.
Millä perusteella ap?
melko epäempaattista porukkaa taas. meillä toisella lapsella adhd, oli silti helppo kasvatettava ja mä olin aika huono äiti :D todella laiska.. mutta oon nähnyt esim ystävän tekemistä omien lastensa kanssa, jotka on kunnon riiviöitä.. ystävä on itse alan ammattilainen, kasvattaja ja sairaanhoitaja, sekä todella tomera mimmi.. pitää rajat, pitää senlaatuiset aikataulut ja raamit arjessa että huhhuh, ei lähtisi itseltä ikinä.. ja silti ne lapset on ihan todella todella vaikeita. joten ei ole aina kasvatuksesta kiinni...
jos olette molemmat töissä, niin mun neuvo on aina se, että pistäkää rahaa palamaan.. jos ongelmaa voi helpottaa rahalla, niin raha haisemaan. ensin varmistatte ettei ole dg:n tarvetta, jos on, niin se ei automaattisesti tarkoita lääkitystä. voitte hankkia kuntoutusta, adhd-coachausta.. selvittää jonkun lastenhoitajan joka osaisi olla lapsenne kanssa ja saisitte hengähtää. joo diagnooseja nykyään vähän jokaiselle pätkitään, mutta jos siitä on joku hyöty, niin antaa pätkiä vaan. veikkaan että adhd esim on niin yleistä oikeasti, koska se on ihmiselle yksi ihan normaalitila, joka vaan ei sovellu nykymaailmaan. ihan samalla tavoin, kuin esim iltavirkkuus on luonnollista ja normaalia mutta nykymaailmassa se käytännössä tappaa etuajassa koska yhteiskunta ei jousta eikä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lämpö, hämäryys, hiljaisuus, rauhallinen ympäristö (myös visuaalisesti), kaakao, banaani, tuollaiset rentouttaa ja rauhoittaa.
Liikunta, aktivoivat tehtävät, ruudut, kylmyys, äänet, valo, virittävät mielen.
Keskittykää RAUHOITTAMAAN illat kotona.
Kerro ap, millaisia ihmisiä te lapsen äiti ja isä olette. Oletteko rauhallisia, seesteisiä ja puhutte mieluusti hiljaisemmalla äänellä vai mosotatteko kaiken aikaa. Seura tekee kaltaisekseen, pätee pitkälti lapsen olotilaan ja tapoihin vielä tuossa iässä.
Miten isossa ryhmässä päiväkodissa? Liikaa ärsykkeitä, mä luulen. Tosi hankala tilanne lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko pois ap, ei se teidän lapsi ole mikään muovailuvaha tai sätkyukko , vaan hänellä on myös oma luonne ja tahto. Ihan niinkuin sinullakin ap.
Mitähän tapahtuu ,jos iltaisin laitat kuulumaan spotifystä vain rauhaisaa musiikkia ja leppoisia lastenlauluja.
Mikä kasvattaja sairaanhoitaja on? Ylitiukat raamit voi joskus tehdä huonoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset sähläävät, hölisevät, meluavat, kiittämättömät ja negatiiviset lapset ovat todella rasittavia. Ei tuollainen tule saavuttamaan menestystä elämässään. Jollei sitten paljastu narsistiksi, joka kerää kunnon hovin ympärilleen ja lopulta tuhoaa ne muutamat hyväntahtoiset ihmiset lähellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia kommentteja, onneksi en palstaillut kun omat lapset olivat pieniä.
Käytännössä ylivilkkaiden kanssa toimivat ihan peruskonstit. Selkeä rutiini päiviin, paljon ulkoilua, ei älylaitteita pl. joku rauhallinen lastenohjelma eikä sitäkään juuri ennen nukkumaan menoa, mahdollisimman puhdasta ruokaa.
Lapselle pitää antaa aikaa ja keskittyä tekemään hänen kanssaan, mutta sen vastapainoksi lapselta voi myös vaatia, että hän osaa myös keksiä itselleen tekemistä ja ymmärtää, että välillä on ihan ok että on tylsää. Erityisesti viimeeksi mainittu unohtuu meiltä vanhemmiltakin usein; kuvitellaan että lapsille pitää tarjota elämystä koko valveillaoloaika ja on jonkunlainen epäonnistuminen että lapsi valittaa ettei ole tekemistä.
Ihan konkreettisia neuvoja poimisin ketjusta ainakin sen että lasta opetetaan lukemaan, kirjan kanssa vilkas voi rauhoittua itsekseen. Toinen on ne vastamelukuulokkeet vanhemmalle; lapselle vaikka se timeri kertomaan että nyt vanhempi on itsekseen hetken. Tätä ei kannata toteuttaa heti päiväkotipäivän jälkeen vaan vasta kun on ulkoiltu ja syöty päivällinen; siinä kohtaa voi olla perheen "rauhoittumishetki". Lisään vielä (monille ihan itsestäänselvän) vinkin ottaa lapsi mukaan kotitöihin, viisvee osallistuu usein mielellään ja osaakin jo tehdä, ja kun koti siistitään yhdessä niin illalla kun lapsi nukahtaa niin aikaa ei enää tarvitse käyttää siivoamiseen.
Aikuisen mielestä miellyttävä elämä on lapsen mielestä tylsää - etenkin liikunnallisen, fiksun, energisen ja aktiivisen lapsen. Meillä on samanlainen tapaus, vähän nuorempi vain, ja kyllä siinä on aika paljon keksimistä miten lapsella olisi mielekästä tekemistä tarpeeksi - muuten alkaa tötöily. Viisivuotias tarvii jo paljon kaveriseuraa, kuulostaa aika surulliselta että näette tyyliin kerran kuussa muita lapsia. Yritämme kyllä varmistaa leikkiseuran (vapaata leikkiä mitä ei aina päikyssä ole) 1-2x viikossa omallemme kun ainoa lapsi on. Itsekin saa olla silloin kaverien kanssa ja lapset puuhailee. Ennen oltiin melkein päivittäin päikkykaverien kanssa päikyn jälkeen hetki puistossa, siinä sai lapset rallattaa energiat pois. Leikkipuistossa ehkä voi olla vakikavereita, siksikin on tosi tärkeää puistoilla. Ehkä olette itse aika epäsosiaalisia ja lapselle ei taas riitä sama määrä seuraa mitä teille - eikä teidän seura ole sama asia kuin toisten lasten seura. Lapsilla on ihan omat huumorinlajinsa ja leikkinsä joiden tarve ei täyty vain aikuisten kanssa. Panostaisin kyllä siihen että on muutakin seuraa kuin te aikuiset, niin kaveritaidot karttuisi ja saisitte myös itse olla rauhassa. Ihan turha hakea diagnooseja ennen kuin tällaiset asiat on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
No jos lapsi tosiaan on koko päivän (vanhemman työpäivä plus matkat) hoidossa ja on paikallaan vain tunnin ja liikkuu koko muun ajan niin on takuulla väsynyt ja ylivirittynyt iltapäivällä. Toisaalta monessa päiväkodissa on liikkumisen vastapainoksi myös lepohetkiä ja rauhallisempaa tekemistä jotka kestävät sen verran aikaa että lapsen ei tarvitse olla liikkeessä lähes 8 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahah, puistoiluko liian raskasta lapselle.. joopajoo. En jaksa väitellä itsestäänselvyyksistä. Ei siellä puistossa tarvii -20 asteessa 5 tuntia olla 5 x viikossa vaan maalaisjärkeä käyttäen!
Puistoilleet ne on jo siellä hoidossa aivan tarpeeksi. Kiva aktiviteetti piristää, myös puistoilu.
Jos tuon luokittelet rauhalliseksi tekemiseksi niin et taida ymmärtää ollenkaan mikä aivoja virittää ja mikä taas ei.
Kun omat lapseni olivat päiväkodissa, sieltä tuli hyvin selkeä yhteisviesti kaikille vanhemmille, että he eivät pysty täyttämään 5-6-vuotiaiden päivittäistä liikunnantarvetta, ja siksi heidän lämmin suosituksensa on, että kaikkien lasten kanssa ulkoiltaisiin vielä illalla.
Istuttiinko siellä teidän päiväkodissa sitten paljon? Meidän karvan vajaa 5v istuu päiväkodissa arviolta tunnin tai kaksi, lähinnä ruokailuissa ja ohjatuissa askarteluissa. Etenkin jumppasalipäivien jälkeen on aina ihan naatti, kun riekkuvat siellä toista tuntia.
Eskarissa tilanne toki muuttuu vähän, mutta pelkkä ulkoilu ei tarkoita sitä aikaa jonka lapsi liikkuu. Etenkin vilkas lapsi liikkuu koko ajan, usein täysillä. Ongelma onkin usein yliväsymys, kun hermosto ei pysty enää rauhoittumaan. Se on etenkin vilkkaille lapsille supertärkeää.
Ei siellä mitenkään paljon istuttu, mutta 5-6-vuotiaan liikunnan tarve on aivan jäätävä. Menkääpä joskus tuon ikäisten lasten kanssa vaikka vaellukselle. He ovat aivan naatteja kävelyn päätteeksi, mutta viimeistään kun teltta on pystytetty, he juoksevat ympäri sitä kuin viimeistä päivää. Eikä se ole yliväsymystä. He yksinkertaisesti eivät tarvitse palautumista samalla tavalla kuin aikuiset.
Voi hupsut mammat. Ei se liikunta ole, mikä päiväkodissa rasittaa vaan iso ryhmä ja melu.
Yliväsymyksen (tarkemmin: sympaattisen hermoston ylikierrosten) oireita ovat kuitenkin ärtyisyys ja lyhyt pinna, juuri se miten aloittaja kuvaa lapsensa muuttuneen päiväkoti-ikäisenä. Hankala tietysti aloittajan lapsesta sanoa, mutta ainakin kuvauksen perusteella tutkisin rauhoittumisen vaikutusta.
Sinänsä liikkumista ei tietenkään tarvitse pelätä, mutta kyllä se hermostoon aina vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hupsut mammat. Ei se liikunta ole, mikä päiväkodissa rasittaa vaan iso ryhmä ja melu.
Hermoston osalta kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä "henkistä" voi erottaa "fyysisestä".
Alue: Aihe vapaa
TÄMÄ!!!!