Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu
08.03.2026 |
On mahdotonta jatkaa kaveruutta vaurastuneiden kaverien kanssa, kun itsellä vaurastumista ei ole tapahtunut. Vapaa-ajan vietto on muuttunut rikastuneilla. Itsellä on kuitenkin vaan ne samat vanhat tulot ja kämppä. Ei ole mahdollisuutta tehdä ja harrastaa samoja asioita. Rikastuminen myös aina muuttaa arvoja hiljalleen ja arvojen muuttuminen myös vaikuttaa kaveruuteen. Ikävää tietysti, kun ennen hyvä kaveruus lopahtaa muuttuneen elämäntilanteen myötä, mutta ei sille oikein mitään voi, ettei yhteisiä asioita enää oikein ole.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.
Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.
Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.
Monesti on helpompi maksaa se lasku.
Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?
En koskaan suostuisi siihen, että joku maksaisi minun kahvit tai syömiseni. Jos ei ole varaa, jätän menemättä. Enkä myöskään makselisi muille. Kavereiden kanssa tehdään sitä, mihin kaikilla on tasapuolisesti varaa. Näin me teemme. Ymmärrystä tulee, eikä tarvitse köyhän ottaa armopaloja. Jos rikkaammat ei pysty tekemään jotain vaatimatonta silloin tällöin niin pitäköön tunkkinsa. Näitä kun lukee, niin en ihmettele ystävyyssuhteiden katkeamista. Ja ei en ole se varaton.
Et ole se varaton, kuten ei kukaan muukaan ystäväpiiristäsi. Siihen ei myöskään kuulu todella hyvin toimeentulevia, vaan olette kaikki melko samassa tilanteessa. Tässä keskustellaan siitä, miten ystävyyden käy kun varallisuuserot ystävien välillä repeää.
Kun sinulla on ystävä jolla ei kerta kaikkiaan ole löysää rahaa edes vähäiseen hemmotteluun ja toinen, jolla on varaa kaikkeen, sisältäen yksityislennot esim. mukavan pidennetyn lasketteluviikonloppuun yhtenä asiana muiden joukossa, tämän keskustelun aihe alkaa aukeamaan.
Kuule, ymmärsin vallan hyvin tämän. Mutta sinä et. Minulla on varattomia ystäviä. Me käydään kävelyllä, juodaan kahvit kotonamme. Se yhdessäolo toimii hyvin, ilman luksustelua. Ei sitä kahvia tarvotse juoda kahvilassa, jos kerran aikaa vietetäön yhdessä. Jos varakas ystäväni lentää yksityiskoneella, niin mitä sitten. Jos hän on ystävä me tehdään jotain mun budjetille sopivaa, kun tulee kotiin. Tästä on kyse. Ei se ystävyys katso varallisuutra, jos on tosi ystävä kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koen ilmiötä molempiin suuntiin. Olen vaurastunut sillä tavalla, että useimpiin verrattuna se on tuntuvaa, mutta pari kolme ystävääni ovat vaurastuneet huomattavasti enemmän. He joskus tarjoavat esimerkiksi pullon kuohuvaa ravintolassa, mutta tekevät sen fiksusti niin, ettei siitä aiheudu numeroa. Silti tulee olo, että minunkin pitää. Minä pystyn tarjoamaan, mutta se tekee isomman loven budjettiini. Porukassamme on niitäkin, jotka eivät pysty. Mietin, onko parempi, että tarjoan ns vuorollani vai että jätän sen rikkaiden hommaksi, jotka sen aloittivat. Voi olla osoittelevaa köyhemmille, jos minäkin liityn tarjoajiin.
On havaittavissa, että nämä tosivarakkaat eivät halua mennä liian epätrendikkääseen tai halpisravintolaan. Ja köyhemmät eivät raski mennä kallisiin trendipaikkoihin. Minä budjetoin kalliin paikan illallisen erikseen ja voin kyllä välillä käyttää sen 200€ iltaan ystävien kanssa. Rehellisesti en välittäisi ottaa tuollaista menoerää jokaiseen kuukauteen. Koen syyllisyyttä pihiydestäni, vaikka se on olennaista oman talouteni kannalta.
Koti-illallisissa on melkein vielä enemmän mietittävää. Toisilla on upeat miljoonakämpät, toisilla tavallisemmat asunnot. Iso illallinen ruokajuomineen käy köyhemmän lompakolle, mutta varakkaampi haluaa tarjota vain tosi hyviä viinejä. Tosivarakkaat eivät ehkä täysin ymmärrä, että jos he nostavat tason liian korkealle, muut eivät pysty tai kehtaa enää järjestää illanviettoja. Joukkomme perfektionistisin juhlanjärjestäjä tuntee vähän katkeruutta, kun muut eivät tee samaa.
Koti-illallisten suorittaminen on varmin tapa lopettaa ne. Vaatimattomana kyläilynä alkaneet illalliset muuttuvat pikkuhiljaa nokitteluksi. Ajureita on vähintään kaksi. Ne varakkaat ovat löytäneet jotain, jonka haluavat jakaa ja toiset haluavat vuoroillaan yltää vähintään samaan.
Alkuun piisaa isäntäväen löytö, jonka haluavat tarjota, ilman vastapalvelua. Koettu, vaan ei todellinen joukkopaine, lisää kierroksia ja aivan yllättäen tarjotaan jotain sesonkiin muka sopivaa, kuten erittäin hyvä viini ja sille sopiva pihvi pienine lisineen (tryffeli, hanhenmaksa, parsa t.m.s). Alkupalat, jälkiruoka, kuten aperitiivi ja jälkiruokajuoma ovat hyvin sommiteltuja itse pääruokaan, tai viiniin, jos se on illan tähti.
Kummasti kutsujen väli alkaa harvenemaan, kunnes ne loppuvat. Varakkain ehkä jatkaa, mutta nyt uudessa seurassa. Tosin, sillä varakkuustasolla on usein jo omat ystäväpiirit, joihin ei niin vain mennä. Kun kaikki loppuu hyvin, vanha ystäväpiiri keksii uutta yhteistä harrastamista.
Vierailija kirjoitti:
Arvot tuskin ovat muuttuneet, ne ovat ennallaan. Sen sijaan arvojen mukainen toiminta näkyy entistä paremmin.
Tämä on totta. Osalla ihmisistä laiskuus ja saamattomuus näkyy todella pitkälle. Nuorena se ei niin haitannut, kun kaikki oli vielä edessä. Nyt keski-ikäisenä sen huomaa, miten karu kohtalo niillä saamattomilla on ollut. Aika hiljaiseksi vetää.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuloiltani nykyään ylempää keskiluokkaa. Harrastukset on muuttuneet koko ajan vaatimattomammiksi ja saan iloa ihan tavallisista asioista työn vastapainona. Esim. Mökkeily ja polttopuiden teko alkeellisesti ilman koneita omalla erämökillä on parasta mitä tiedän. En myöskään kehtaa käyttää enää näkyvästi merkkivaatteita. Rahalla leveily tuntuu vain tosi nololta. Ainoa mistä jotain huomaa on se etten kyykkäile Alkossa vaan ostan sitä mikä mun mielestä maistuu hyvältä. Kaveripiiri on pysynyt aika samana vuosien aikana, mut joitain on myös jäänyt pois. Leveilijät ja muiden siivellä elelijät on molemmat ihmistyyppejä, joita en jaksa. Ovat myös epäkohteliaita muille.
Itsellä täsmälleen sama tilanne. Alkossa en tosin asioi enää koskaan, sillä olen lopettanut juomisen kokonaan.
On mukavaa kun on rahaa, jolla voisi tehdä jotain, jos haluaisi, mutta ei ole pakko.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä ole mitään yhteistä enää joidenkin sellaisten tuttujen kanssa, jotka purjehtii kesät, laskettelee talvet ja kun ovat joskus kotona viikonloppuna, menevät lauantai-iltana teatteriin tai sunnuntaina brunssille. Ja vielä kuvittelevat elävänsä ihan tavallista elämää eikä mitenkään vaurasta.
No ei laskettelu ja teatterissa käyminen mitään kalliita harrastuksia ole. Mitäs jos joskus itsekin kävisitte ?
Itsekin olin teatterissa pari päivää sitten. Kaveri oli saanut töistä ilmaiset liput.
Ei kai se ole kallista jos ilmaiseksi pääsee. :D
Voi herraisä.
Moniin teattereihin voi ostaa "maksa mitä pystyt" -lippuja. Eli kyllä niissä ilmaiseksikin pääsee käymään, ja vielä aika useinkin.
Joo, siis johonkin kaveriporukan harrastelijateatteriporukoiden puuhastelunäytöksiin.
Aivan todella laadukkaisiin ja palkittuihinkin teattereihin näitä saa, myös Kansallisteatteriin. Sä nyt vain selvästi et asiaa koskaan ole tutkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvot tuskin ovat muuttuneet, ne ovat ennallaan. Sen sijaan arvojen mukainen toiminta näkyy entistä paremmin.
Tämä on totta. Osalla ihmisistä laiskuus ja saamattomuus näkyy todella pitkälle. Nuorena se ei niin haitannut, kun kaikki oli vielä edessä. Nyt keski-ikäisenä sen huomaa, miten karu kohtalo niillä saamattomilla on ollut. Aika hiljaiseksi vetää.
On ollut ihan järkyttävää sivustaseurattavaa, miten näiden passiivisten rimanalittajien elämä on mennyt. Nyt on vaikea niittää, kun mitään ei ole jaksettu kylvää. Peiliin katsominen on jo liian julmaa, psyyke ei kestä, joten syylliset on löydettävä muualta.
Rikas ei edes koske köyhää ilman suojavarusteita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
Kuinka moni on ottanut kadehtiessaan huomioon, että perittävät ovat yleensä omat kuolleet vanhemmat, jotka asuvat jakamattomassa pesässä. Kun molemmat ovat kuolleet, perijällä on keskimäärin ehkä 5 - 30 vuotta elinaikaa jäljellä, ja on ehkä itse jo eläkkeellä.
Itse perintö on harvemmin rahaa, kultaa ja pörssiosakkeita, vaan huomattavasti vaikeammin realisoitavaa omaisuutta, josta valtio nappaa viidenneksen tai jopa kaksi viidennestä. Lisäksi realisoiminen maksaa, ja jotkut perivät yrityksen, jonka realisointi ei ole vaihtoehto - muuta kuin verottajan pakottamana.
Mikäli kaverinne ovat alle 60 v. vanhoja, he ovat yleensä saavuttaneet taloudellisen asemansa aivan itse. Jos se kaikki tulee ansiotyöstä, nurkan takana vaanii viimeinen YT ennen eläkkeelle siirtymistä. Siitäkin pitää omin avuin selvitä. Turhaan kadehditte, oman tontin hoitaminen on paljon tuottoisampaa joka mittarilla mitattuna.
Oletko sinä ottanut huomioon, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka ovat perineet miljoonia eivätkä ole tehneet minkäänlaisia töitä sen eteen. Siinä ei vaadita ahkeruutta, tienaamista ja säästämistä eikä se tule ansiotyöstä. Tässä ei kadehdita sinun vanhempiesi omakotitaloa.
Entä sitten? Se perinnön jättäminen on niiden kuolleiden vanhempien valinta, ei sen perinnönsaajan. Eikö Suomessa saisi halutessaan jälkikasvulleen antaa rahaa? Minulle ainakin perinnön jättäminen on hyvin tärkeää. Mihin sitä rahaa saa käyttää jos ei omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa.
Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin".
Tämä vielä menisi, mutta minulla on ollut aikanaan uhriutuvia köyhiä ystäviä, jotka ovat tarjoamisehditukseen todenneet, että mulla ei ole ehkä koskaan varaa tarjota takaisin. Tuohan on täytyyä shittiä; ihmisellä ei ole halua tarjota takaisin, koska röyhkeyksissään ajattelee, ettei hänen köyhänä tarvitse. Siksi en enää tarjoudu.
Ei vaan hän uskoo ettei hänellä tule koskaan olemaan varaa tarjota takaisin vaikka haluaisikin.
Höpö höpö. Jokaisella on varaa tarjota joskus kahvit/lounas. Kyse on siitä, että varakkaammalle uhriudutaan ja köyhän roolissa katsotaan etuoikeudeksi olla jonkin tason hyväksikäyttäjä.
Miten sitä voi köyhempi hyväksikäyttää rikkaampaa, jos rikkaampi ei koskaan osta tai tarjoa mitään köyhemmälle. Vai väkisinkö ne rahat ystävältä viedään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkaissakin on monenlaisia. Itsellä on muutama todella rikas ystävä, ja he ovat olleet sitä aina lapsesta lähtien. Rikkaus ei kuitenkaan ole havaittavissa heidän puheissaan eivätkä he kehuskele lomamatkoillaan tai millään muullakaan, eivätkä ehdota sellaisia yhteisiä tekemisiä, joihin tietävät, että minulla ei ole varaa.
Sitten on ne kaverit, jotka ovat rikastuneet perimällä varakkaista suvuistaan isoja omaisuuksia, ja ehkä vielä löytäneet kumppanin vastaavasta varakkaasta suvusta. Näiden kaverien puheissa on kokonaan unohtunut, että raha ei ole tullut heille työtä tekemällä, vaan ihan ilmaiseksi. Sitä taustaa vasten ei oikein jaksa kuunnella ihmettelyä siitä, miten joillakin on tässä iässä vielä asuntolainaa, tai että kun on tehnyt töitä koko ikänsä, voi nyt jäädä ansaitulle vapaalle ja kierrellä vain maailmaa jne. Ja puhutaan, kuin se olisi vain oma valinta, ja koskisi kaikkia, jos ei olisi sössinyt asioitaan.
Pitäisi kokea valtavan huonoa omaatuntoa ja häpeää, jos on päässyt vaurastumaan. Siksi useimmat varallisuutensa salaavat. Ja herrajumala, jos joku sattuu saamaan perintöä tai syntymään varakkaaseen perheeseen, ettei ihan nollasta tarvitse aloittaa, se vasta on epäsolidaarista ja huutava vääryys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
Kuinka moni on ottanut kadehtiessaan huomioon, että perittävät ovat yleensä omat kuolleet vanhemmat, jotka asuvat jakamattomassa pesässä. Kun molemmat ovat kuolleet, perijällä on keskimäärin ehkä 5 - 30 vuotta elinaikaa jäljellä, ja on ehkä itse jo eläkkeellä.
Itse perintö on harvemmin rahaa, kultaa ja pörssiosakkeita, vaan huomattavasti vaikeammin realisoitavaa omaisuutta, josta valtio nappaa viidenneksen tai jopa kaksi viidennestä. Lisäksi realisoiminen maksaa, ja jotkut perivät yrityksen, jonka realisointi ei ole vaihtoehto - muuta kuin verottajan pakottamana.
Mikäli kaverinne ovat alle 60 v. vanhoja, he ovat yleensä saavuttaneet taloudellisen asemansa aivan itse. Jos se kaikki tulee ansiotyöstä, nurkan takana vaanii viimeinen YT ennen eläkkeelle siirtymistä. Siitäkin pitää omin avuin selvitä. Turhaan kadehditte, oman tontin hoitaminen on paljon tuottoisampaa joka mittarilla mitattuna.
Oletko sinä ottanut huomioon, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka ovat perineet miljoonia eivätkä ole tehneet minkäänlaisia töitä sen eteen. Siinä ei vaadita ahkeruutta, tienaamista ja säästämistä eikä se tule ansiotyöstä. Tässä ei kadehdita sinun vanhempiesi omakotitaloa.
Entä sitten? Se perinnön jättäminen on niiden kuolleiden vanhempien valinta, ei sen perinnönsaajan. Eikö Suomessa saisi halutessaan jälkikasvulleen antaa rahaa? Minulle ainakin perinnön jättäminen on hyvin tärkeää. Mihin sitä rahaa saa käyttää jos ei omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin?
Suomessa nimenomaan ei voi jättää lastaan perinnöttömäksi vaikka niin tahtoisi tehdä. Voi yrittää, mutta seurauksena vuosien riitely oikeudessa. Tähän olisi tultava muutos, että saa aidosti tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa ilman pakkoa jättää ahneille ja laiskoille lapsille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa.
Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin".
Tämä vielä menisi, mutta minulla on ollut aikanaan uhriutuvia köyhiä ystäviä, jotka ovat tarjoamisehditukseen todenneet, että mulla ei ole ehkä koskaan varaa tarjota takaisin. Tuohan on täytyyä shittiä; ihmisellä ei ole halua tarjota takaisin, koska röyhkeyksissään ajattelee, ettei hänen köyhänä tarvitse. Siksi en enää tarjoudu.
Ei vaan hän uskoo ettei hänellä tule koskaan olemaan varaa tarjota takaisin vaikka haluaisikin.
Höpö höpö. Jokaisella on varaa tarjota joskus kahvit/lounas. Kyse on siitä, että varakkaammalle uhriudutaan ja köyhän roolissa katsotaan etuoikeudeksi olla jonkin tason hyväksikäyttäjä.
En ihmettele ettei joku köyhä ystäväsi halua enää olla kanssasi tekemisissä, kun asenteesi on tuollainen. Aivan hyvin joku voi olla niin köyhä ettei ole varaa tarjota lounasta sinulle ja ajattelee myös todennäköisesti pysyvänsä sellaisena tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitte rikkaita tai köyhiä, oikeestiko oletatte, että rikas tarjoaa? Ei herra isä. Kyllä on pinnallisia ystävyyssuhteita teillä, jos tuollaisesta on kiinni. Jokainen eläköön varojensa mukaan. En ikinä kehtaisi kahvitella toisen siivellä, saati lentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
Kuinka moni on ottanut kadehtiessaan huomioon, että perittävät ovat yleensä omat kuolleet vanhemmat, jotka asuvat jakamattomassa pesässä. Kun molemmat ovat kuolleet, perijällä on keskimäärin ehkä 5 - 30 vuotta elinaikaa jäljellä, ja on ehkä itse jo eläkkeellä.
Itse perintö on harvemmin rahaa, kultaa ja pörssiosakkeita, vaan huomattavasti vaikeammin realisoitavaa omaisuutta, josta valtio nappaa viidenneksen tai jopa kaksi viidennestä. Lisäksi realisoiminen maksaa, ja jotkut perivät yrityksen, jonka realisointi ei ole vaihtoehto - muuta kuin verottajan pakottamana.
Mikäli kaverinne ovat alle 60 v. vanhoja, he ovat yleensä saavuttaneet taloudellisen asemansa aivan itse. Jos se kaikki tulee ansiotyöstä, nurkan takana vaanii viimeinen YT ennen eläkkeelle siirtymistä. Siitäkin pitää omin avuin selvitä. Turhaan kadehditte, oman tontin hoitaminen on paljon tuottoisampaa joka mittarilla mitattuna.
Oletko sinä ottanut huomioon, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka ovat perineet miljoonia eivätkä ole tehneet minkäänlaisia töitä sen eteen. Siinä ei vaadita ahkeruutta, tienaamista ja säästämistä eikä se tule ansiotyöstä. Tässä ei kadehdita sinun vanhempiesi omakotitaloa.
Entä sitten? Se perinnön jättäminen on niiden kuolleiden vanhempien valinta, ei sen perinnönsaajan. Eikö Suomessa saisi halutessaan jälkikasvulleen antaa rahaa? Minulle ainakin perinnön jättäminen on hyvin tärkeää. Mihin sitä rahaa saa käyttää jos ei omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin?
Suomessa nimenomaan ei voi jättää lastaan perinnöttömäksi vaikka niin tahtoisi tehdä. Voi yrittää, mutta seurauksena vuosien riitely oikeudessa. Tähän olisi tultava muutos, että saa aidosti tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa ilman pakkoa jättää ahneille ja laiskoille lapsille mitään.
Voit lahjoittaa omaisuutesi pois eläessäsi kenelle haluat, sitten ei ole lapsillasi kuollessasi jaettavaa.
Tätä keskustelua köyhän näkökulmasta lukiessa tulee mieleen seuraavaa. Kannattaa obsessoitua vain omasta elämästään ja sen parantamisesta. Itseään ei pidä asemoida kenenkään faniksi, jolla on mitään suhdetta kenenkään varoihin. Ole oman elämäsi keskipiste. Köyhänäkin tulee arvostaa itseään. Jos jokin meno on liian kallis eikä halua uhrata siihen, kieltäydy. Toisaalta, kysy rohkeasti rikasta kaveria jonnekin mihin omat varasi riittää. Terve irtautuminen on hyvästä. Pieleen menee siinä, jos jo valmiiksi roolittaa itsensä jotenkin surkeampaan asemaan pelkän varallisuuden perusteella. Rahatilanteet on muuttuvia itse kullakin, oma arvo tulee perustaa kestävämmälle pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
Kuinka moni on ottanut kadehtiessaan huomioon, että perittävät ovat yleensä omat kuolleet vanhemmat, jotka asuvat jakamattomassa pesässä. Kun molemmat ovat kuolleet, perijällä on keskimäärin ehkä 5 - 30 vuotta elinaikaa jäljellä, ja on ehkä itse jo eläkkeellä.
Itse perintö on harvemmin rahaa, kultaa ja pörssiosakkeita, vaan huomattavasti vaikeammin realisoitavaa omaisuutta, josta valtio nappaa viidenneksen tai jopa kaksi viidennestä. Lisäksi realisoiminen maksaa, ja jotkut perivät yrityksen, jonka realisointi ei ole vaihtoehto - muuta kuin verottajan pakottamana.
Mikäli kaverinne ovat alle 60 v. vanhoja, he ovat yleensä saavuttaneet taloudellisen asemansa aivan itse. Jos se kaikki tulee ansiotyöstä, nurkan takana vaanii viimeinen YT ennen eläkkeelle siirtymistä. Siitäkin pitää omin avuin selvitä. Turhaan kadehditte, oman tontin hoitaminen on paljon tuottoisampaa joka mittarilla mitattuna.
Oletko sinä ottanut huomioon, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka ovat perineet miljoonia eivätkä ole tehneet minkäänlaisia töitä sen eteen. Siinä ei vaadita ahkeruutta, tienaamista ja säästämistä eikä se tule ansiotyöstä. Tässä ei kadehdita sinun vanhempiesi omakotitaloa.
Entä sitten? Se perinnön jättäminen on niiden kuolleiden vanhempien valinta, ei sen perinnönsaajan. Eikö Suomessa saisi halutessaan jälkikasvulleen antaa rahaa? Minulle ainakin perinnön jättäminen on hyvin tärkeää. Mihin sitä rahaa saa käyttää jos ei omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiin?
Suomessa nimenomaan ei voi jättää lastaan perinnöttömäksi vaikka niin tahtoisi tehdä. Voi yrittää, mutta seurauksena vuosien riitely oikeudessa. Tähän olisi tultava muutos, että saa aidosti tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa ilman pakkoa jättää ahneille ja laiskoille lapsille mitään.
Tietysti voi. Käyttää ne rahansa eläessään. Se on valinta jättää perintöä. Asunnonkin voi myydä etukäteen ja pitää oikeuden asua siinä.
Vierailija kirjoitti:
Olitte rikkaita tai köyhiä, oikeestiko oletatte, että rikas tarjoaa? Ei herra isä. Kyllä on pinnallisia ystävyyssuhteita teillä, jos tuollaisesta on kiinni. Jokainen eläköön varojensa mukaan. En ikinä kehtaisi kahvitella toisen siivellä, saati lentää.
Oliko täällä joku kommentti, missä noin oletettiin, en huomannut?
Vierailija kirjoitti:
Olitte rikkaita tai köyhiä, oikeestiko oletatte, että rikas tarjoaa? Ei herra isä. Kyllä on pinnallisia ystävyyssuhteita teillä, jos tuollaisesta on kiinni. Jokainen eläköön varojensa mukaan. En ikinä kehtaisi kahvitella toisen siivellä, saati lentää.
Erikoista. Kyllä meillä ystäväpiirin kesken on ihan tavallista, että joku kutsuu kotiinsa ja tarjoaa silloin kaikenlaista muille, tai että jos jollakin on tiukka rahatilanne tai muuta murhetta, tarjoamme puolin ja toisin silloin toiselle jotakin, vaikka juuri kahvit kahvilassa tai lounaan. En ole itse koskaan ajatellut, että kahvittelisin toisen siivellä tai joku toinen minun, mehän ollaan ystäviä keskenämme.
Alue: Aihe vapaa
Et ole se varaton, kuten ei kukaan muukaan ystäväpiiristäsi. Siihen ei myöskään kuulu todella hyvin toimeentulevia, vaan olette kaikki melko samassa tilanteessa. Tässä keskustellaan siitä, miten ystävyyden käy kun varallisuuserot ystävien välillä repeää.
Kun sinulla on ystävä jolla ei kerta kaikkiaan ole löysää rahaa edes vähäiseen hemmotteluun ja toinen, jolla on varaa kaikkeen, sisältäen yksityislennot esim. mukavan pidennetyn lasketteluviikonloppuun yhtenä asiana muiden joukossa, tämän keskustelun aihe alkaa aukeamaan.