* * * Tammenterhojen viikonloppu pe-su * * *

eli meidän pikkuneiti on päättänyt, että tässä talossa ei paljon kuuden jälkeen nukuta :) Toisin sanoen tämä mamma saa joka aamu herätä ihan hyvissä ajoin, kun pikkuterho suuttuu, jos äiti ei nouse ja ala seurustelemaan hänen kanssaan heti aamusta..



Nyt on viihtynyt jonkin aikaa tuossa lattialla, niin että ajattelin kokeilla tänne kirjoittamista, katsotaan kuinka käy.



Mulla heräsi heti kiinnostus noin halpoihin vaippoihin, mitä ardisia sanoi käyttävänsä, saakohan niitä myös haaparannasta?? Kesällä olis tarkoitus jossain vaiheessa ajella sinne Ikeaan, niin jos kävis samalla hakemassa niitäkin kokeiluun, jos kerran noin halpoja (ja hyviä) ovat, verrattuna täällä suomessa myytäviin, kun kaikki halpisvaipatkin kuitenkin maksaa vähintään sen 8euroa/paketti :) Mutta katsotaan sitten, kun se reissu tulee ajankohtaiseksi, että muistanko koko asiaa..



Nyt kyllä pää lyö tyhjää heti näin aamusta (onpa uusi ilmiö..heh)..



Nyt heräsi meidän poikakin, joten taidan lähteä viihdyttämäään lapsia..



Palailen myöhemmin, jos ehdin..



-äitiliini78 ja tytteli (huomenna 4kk)

Onneksi tänään on perjantai! Pieniä käynnistymisvaikeuksia havaittavsissa tällä mammalla. Hoh-hoijaa!



Laulug: en taida erityisemmin laulella pojalle. Esikoisen kanssa lauletaan, niin siinä sivussa poitsu saa osansa. On ollut myös hereillä viime muskarikäynnit ja näin " osallistunut" esikoisen muskarihetkiin.



Me käytiin toissapäivänä taas b-hepatiittirokotustukimuksessa saamassa toinen rokote. Ei ainakaan vielä kummempia oireita ilmaantunut. Rokotus varmasti sattui, mutta jotenkin tuntui että poitsu itki loukkaantuneena eniten sitä, että häntä tuolla tavoin satutetaan ihan yht´äkkiä. Rassukka.



Muuten, onkos se pääkaupunkiseudun tapaaminen vielä voimissaan silloin toukokuussa Sellossa?



Tarvii mennä!



Taneli + poitsu s. 8.1

Siis ulkona tällä kertaa :) Viine yö oli paljon parempi, ei lähelläkään täydellistä, mutta paljon parempi. Laitoin tytön sänkyyn ysiltä, heräsi sitten syömään 24, 3, 5 ja kuudelta päättikin aamun alkaneen. Mutta ei sentään tunnin välein hihkunut...

Mirabella kysyi, että miksi kyljellä, niin neiti vain nukahtaa paljon parempi kylkiasennossa, siihen rauhoittuu. Ei muuta syytä.



Nyt kitisee jo, taitaa olla ekat pikku-unet paikallaan.



Palaillaan paremmalla ajalla,

Katsku ja neiti huomenna 4 kk

Joo, no ei onneks enää kakkaa tainnu eilisen viestini jälkeen pukata. Kyllä me mennään pelkällä maidolla vaikka ikää tuleekin maanantaina 5 kk, neuvolassa sanoivat viimeksi että kasvaa niin hyvin, että mitä suotta antamaan muuta.



Mä vaan alan tosiaanki olla ihan kypsä tähän imetykseen tai siis kun en tiiä et onko joku 3 viikkoa jatkunu tiheen imun kausi vai onks multa maito loppumassa vai mitä ihmettä. Eilenkin imetin käytännössä koko illan, saunassa kävin istumassa, mutta huutoa oli vaikka just oli syöny. Yritti vaan imeskellä kaikkea ympärillä ja itki samalla. Päätin että illalla annan pullon tuttelia et en enää jaksa, kun tuntuu et tyhjiä tissejä vaan riuhtoo ja kitisee. Tutteli kelpas ihan hyvin, mut ei se uni siitä ainakaan pidentyny. En mä tiedä voinko mä väittää että yöllä syödään paljon, mut kyl mun mielestä 6 syöttöä 10 tunnissa on vähän liikaa mun sietokyvylle. Eipä silti et mä nukuin kyllä ihan hyvin enkä oo erityisen väsyny, joten turha tässä kai on valittaa mistään :)



Mä vaan sitä et eikai se tissi kelpais niin hyvin jos ei nälkä olis? Mä näin painajaista missä mä ylensyötin tän poitsun niinku hanhille tehää ku halutaan hanhenmaksaa..yök..sit heräsin ihan paniikissa. No joo. Ens viikolla on neuvola, voihan se ollakin et vois alkaa pikkuhiljaa kiinteisiin. (mistä mulle kumminki tulee sit huono-omatunto, ku oli aatellu 6 kk täysimettää..)



Hampaat irvessä syön tässä spelttivelliä mistä kyllä piti tulla puuroa, mutta vaikka oli 2 h uunissa ni ihan velliä on silti:)



T.Beijaflor ja puklurättiä jyrsivä onni kohta 5 kk (huh kun aika rientää...)

[color=darkviolet]Täällä mökissä on jo herätty ennen seiskaa Kossin kans. Akka nukku peräti kasiin asti, vaikka miekkonen ei ihan hissuksiin ollukkaa.

Happihypylläki on pitkästä aikaa käyty. Vietiin akan pisunäyte TK:een, ku on valitellu sillon tällön masuun käyvän pissatessa. Puhdas oli näyte niinku arvelinki. Vuoden päivät sitte oli samanlaista ilmojen yks kaks jähyttyä, joten sitä kai on nytki. Ens viikolla onki 5 vee lekuri, joten pitää vielä siellä asiasta mainita.

Jonku pitäs kulettaa imuria tänään. Alkaa taas mökki näyttään roskaselta, vaikka ei kai siittä kauaa oo ku siivottiin.

Jahas kutsu käy, palaan myöhemmin. .

[color=darkviolet]Vois olla miekkonen tyytyväisenä tovin, ku masu on täynnä :) ja tässä tuttisopan keiton lomassa ois joutilasta aikaa.



[b]VierastamisG[/b] oon aiemmin maininnukki Kossin älyttömästä huudosta ukon porukoilla. Lähettiin kotio, ku ei millään asettunu. Mummun sylissä sai " kohtauksen" . Osa syy saatto olla väsymys, mut oli selvää vierastamistaki ilmassa. Huomaa kuinka jää oudompia ihmisiä tuijottaan tyyliin " pitäsköhän toi tuntee" .



[b]Beijaflor ja Pinus[/b] kitos kysymästä Kossi on jo terveempänä. Yskähtelee vielä harvakseltaan lievästi räkäsen kuulosena. Pelottanu ettei rs-virukseksi muutu :/ enää ei tarvi juuri nenäfriidaa käyttää, joten uskon että voiton puolella ollaan.

Sitkee pöpö kyllä tuntuu olevan niin lapsilla ku aikusillaki.



[b]Fable[/b] toivottavasti veljesi vaimoineen selviää säikähyksellä ja vauvalla on kaikki hyvin bdbdbdbdbdbdbd. Mikään ei oo varmasti niin kamalaa tuollasessa tilanteessa, ku odottaa ja elää epätietosena. Läheisille se on myös vaikea polku kulettavaksi, kun ei tiedä mitä sanoa. Tosin varmasti se tunne, että on tukena on jo tarpeeksi.



[b]Maria[/b] toivottavasti oot tähän mennessä saanu jo ex-ukon ruotuun. Kuulostaa kyllä ihan iliman aikuselta rutinalta aikuselta ihimiseltä :/



[b]MustaKissa[/b] vai karaokee :D pääasiahan, että kuuntelijat on hilijaa ;)



[b]Mirabella[/b] kitos kitos :) äkkiä on tosiaan aika menny samaa ukkoo katellessa ;)



Kossi tässä isoon ääneen porisee vieressä. Suurimmaksi osaksi tyytyväisenä ja välillä vaatien puhekaveria. Käänsin masulleen, jos vähä aikaa vielä viihtys.

Alkaa akan kans pelaileen jotain. Ja sitten kai pitäs keksiä mitä kunnon sapuskaa syötäs. .

Aurinko paistaa :) hyvä sulattaa eilen myöhään illalla tulleen lumen.

Meillä kanssa heräillään tällä hetkellä pitkin yötä itkeskelemään. Pelkästään nälästä ei voinut olla kyse kun saattoi lähes heti syötön jälkeen herätä uudestaan. Sitä tulee myös mietittyä maidon riittävyyttä. Oli meinaan vappuna hoidossa ja pullosta syöneenä nukkui yhdellä syötöllä koko yön. Väsyneenä muutenkin alkaa kiukuttelemaan ellei heruminen ala sillä sekunnilla... Jotenkin tuntuu, että se herumisen alkaminen kestää nykyään kauemmin. Ennen ei tarvinnut kuin ottaa poika syliin niin maitoa pukkasi. Nyt saa tehdä hetken töitä ja se harmittaa..



Vaikka yöt tuntuu olevan nyt pelkkää heräilyä niin päivät onneksi menee kivasti. Poika on iloinen ja touhukas kaveri. Käsillä tykkää näpertää kovasti ja juttua riittää. Meillä ei edelleenkään yritetä kääntyä. Musta jotenkin outoa, kun on muuten älyttömän vilkas kaveri. Ryömimistäkin jo harrastaa pikkaisen.



Cinza & poju synt 22.1

täällä heräiltiin puol kympin maissa, sitten makoiltiin sellanen puol tuntia vielä :) Mutta ei nukahettu.

Mies on aamuvuorossa, ja eilen illalla riideltiin rajusti. Ei ees aamulla herättänyt mua sanoakseen moikka, niinkun yleensä tekee. Saas nähdä mitä tästä päivästä tulee, kun herra ilmaantuu kotiin...





Eilen olin viimistä kertaa siellä psykologilla. Ja todettiin, että eiköhän se ollut siinä. Sain sen avun noista neljästä kerrasta, mitä tarvitsinkin... saahan sinne sit mennä uudellee jos siltä jossain vaiheessa alkaa tuntuun. Mut enköhän mä ole suurimmista peloista päässyt yli...



Toukokuun vikan viikon mies on tampereen lähellä koulutuksessa ma-pe. Sit pääsen ihan ittekseen täällä asustelee ja hoitelee Ronjaa :) Toivottavasti ei pelot sit ilmaannu paikalle ....!!!





Kyseltiin viikonlopuks töihin. La ja su iltavuoro. Onhan se iltavuoro sellanen ku menee sit koko päivä. Mut saahan siitä sit ihan hyvät rahat :) Ja saa mies vähän olla sit Ronjan kanssa kaksin. Paranee isä-lapsi suhde ....:) Tai lähentyy... :)



Pitäs vissii alkaa meikkaan ja lähtee kohta mun porukoille siivoon. Ku käyn siellä joka pe siivoomassa...

Ronja tosin just nukahti, et pitää vähän yrittää venyttää lähtöä ettei tarttis taas herättää....





Zatulle onnea vuosipäivän johdosta :) Mun mielestä se on tosi kunnioitettavaa jos on ollut saman kanssa tosi pitkään. Ja siltikin vielä tykkää toisistaan :)



sipasin taas tossa vähän itseruskettavaa naamaan. Et olis vähän pirteemmän näköinen :) Kyllä se aika luonnollisen värin kyllä tekee...



Ainiin... Meillä on ens viikolla neuvola. 3kk neuvola viikon myöhässä ku en halunnut sijaiselle mennä... että merkkailen sitten tuohon listaan niitä pituuksia sun muita... :) Kiva muuten että Maria sen jaksoi tehdä .





Pitää kohta könytä tuonne postilaatikolle. Posti tulee aina siinä kahdentoista jälkeen... saa nähdä onko vieläkään tullut vauvalehteä vaikka sen piti jo keskiviikkona tulla...



No mutta hyvää viikonloppua kaikille :)

Nauttikaa perheistänne ja vauvoistanne ja miehistänne :)





myrtti- ja Ronja s.2.2

Pikkumies unilla ulkona, saas nähdä miten tänään noi unet menee... Heräsi jo ennen kuutta mutta johtui vissiin vaipan falskaamisesta. Esikoinen väsää eläintarhaleikkiä johon äitiä odottelee, mutta pikaisesti täällä piti pyörähtää.



Vauvojen levottomuus öisin / tiheä imuttelu - Tuli vaan mieleen kun moni täällä samoja asioita mietiskelee, meilläkin heräillään tiuhempaan kuin ennen, nyrkit on suussa ja imeskelee kaikkea mitä käsiin saa. Johtuukohan noi öiset levottomuudet osittain siitä kun alkaa tuo kehitys menemään taas nopeasti eteenpäin, kääntyminen vatsalleen jne.



Beijaflor - jännää kun Onni kuitenkin syntyi vähän ennen aikojaan, yleensä tuputtavat ainakin neuvolasta aika äkkiä antamaan kiinteitä. Turha kai se on potea huonoa omaatuntoa jos ei täysimetä 6kk, täytyy mennä sen mukaan miten tilanne vaatii. Kyllähän se äidin jaksaminenkin on tärkeää.



Myrtti - utelen kun on mennyt ihan ohi... Mistä syystä olet psykologilla käynyt?



Tuskin mitään ihmeitä tänäänkään saan aikaiseksi... Jotenkin alakuloinen olo kokoajan vaikka yrittää väkisin piristyä, kurjaa. Täytyy mennä leikkimään tuon vanhemman pojan kanssa ennenkuin saa hepulit.



t. Mirabella ja " Albert" 29.12.

Josko nyt saisin enempi tekstiä aikaiseksi?!



Meilläkin herättiin suht aikaisin eli 7:30 tänään. Poika on jo toisilla päikkäreitä. Ekoilla unilla heräsi jo n. 45min. jälkeen enkä saanut enää nukutettua vaihuihin. Nyt laitoin sitten ihan omaan sänkyyn, josko olis uni siellä rauhallisempaa. Jotenkin tuntuu, että vaunuissa nukkuminen on levottomampaa ja uni katkeaa siellä helposti, ja sit saa heijata.. No, jos nyt näyttää siltä, että sängyssä uni maistuu niin täytyy yrittää pitemmät unet siellä sitten nukuttaa. Öisin nimittäin nukkuu sängyssä mahdottoman hyvin, ei tartte ollenkaa käydä rauhoittelemassa tms kun on nukahtanut. Sitten herää vaan aamulla syömään.



Beijaflor: Älä turhaan tunne huonoa omatuntoa jos alat kiinteitä antamaan ennen 6kk.. Hyvä äiti olet silti;) Itseasissa kuulin, että nykyään suositeltaisiin antamaan sosemaistiaisia ennen 6kk.. Parempi allergioita ajatellen aloitella pikkuhiljaa hitaassa tahdissa kiinteitä kuin 6kk iässä " kertarysäyksellä" . Saa nähdä mitä sitten itse teen noiden kiinteiden kanssa, vielä kun poika on alle 4kk niin ei tarvitse pähkäillä vaan vain rauhassa työntää tissiä suuhun:) Seuraava neuvola on lääkärineuvola ja täytyy katsoa mitä siellä sanovat..



Monttu: Miekin laitoin nyt blogiin e-mail osoitteen. Siun pitää vissiin laittaa oma kuvasi miulle tulemaan, jos vaikka sitten siut muistaisin;);)

Jäi nimittäin nyt vähän vaivaamaan..!



LauluG: Laulan!!! Ja paljon:) Varsinkin tytölle tulee laulettua ja siinä sivussa myös poika saa osansa;) Aivan ihana laulukirja on uusi Tammen Kultainen laulukirja, siinä on vanhoja ja uusia lasten lauluja ja ihana Kristiina Louhen kuvitus. On meillä päivittäin käytössä ja tyttö tykkää mahdottomasti:)



Aha, eipä näköjään esikko nuku päikkäreitä tänään. Olis kyllä saanut nukkua..



Itsellä on nyt joku tylsyys- vaihe päällä. Vähän aikaa sitten vielä hehkutin tätä ihanaa lapsiarkea ja nyt se tuntuu jotenkin niin.. tylsältä?!

Luulen kyllä, että noi kauheat kelit vaikuttaa tähän mielentilaan. Kuhan toi keli lämpenee kesäiseksi niin eiköhän sitten taas mieli muutu. Nyt olen niin tympiintynyt uloslähtemisiin ja pukemisiin, ettei ole tosikaan.

Eli TAHTOO aurinkoa ja lämpöä, ja HETI!!!!!



Niin ja omaa aikaa on ollut turhan vähän viime aikoina.. Miehellä on nyt ollut menoja jonniin verran ja se on sitten tietty miun ajasta pois heti. Sekin varmasti sitten kiristää hermoja. Just ilmoitti menevänsä sunnuntainakin vielä töihin..:(



Pitää kait nyt lopettaa ja antaa tytölle välipalaa.



tikru

Mirabellalle tulin vastaamaan. eli oon käynyt nyt neljä kertaa psykologilla sen vuoks, että pelkäsin(vähän pelkään vieläkin) että Ronja kuolee. Lähinnä se liittyi siihen syöttämiseen, ku joskus ku Ronja oli n. 3vko vanha ja tuttipullosta syötin, veti sitä pahasti henkeen, ei osannut yskiä sitä pois, ja meni aivan siniseks. Ja sama tapahtui sitten seuraavanakin päivänä.

Puhuin sitten siitä neuvolassa ja sit se ohjas mut psykologille.

Olin aivan hysteerinen aina ku jouduin oleen yksin Ronjan kanssa ja syöttään sitä.

Luulen nyt näin jälkeenpäin ajateltuna että se oli osittain myös sitä, että ku on eka lapsi, ja sit se vastuun määrä, mikä pitää toisesta kantaa, onkin yllättävän suuri. varmaan silläkin oli osuutensa asiaan!!!

Mutta nyt siis pelot ovat suurimmalta osin poistuneet ja osaan jo paljon enemmän nauttia arjesta ihanan vauvan kanssa :)











myrtti-

Saimpa vihdoinkin aikaa kirjoitella tänne.. luen kyllä pinot joka päivä, mutta kirjoittamiseen tuntuu olevan muka vähän aikaa. =)



Meillä parasta aikaa asennetaan sälekaihtimia ikkunoihin. Piti tulla tänne piiloon imettään pikku T:tä. Ei kehtaa tuolla olkkarissa oikeen imettää nyt. Ihana ku saatiin vihdoin tilattua nuo.. johan niitä on kaivattukkin, vaikka hinta aika suolanen onkin.



Niin meillä päivät ja yöt menee pikku T:n kans hyvin. Ei voi valittaa. Yöt nukkuu 22/22.30- 07/7.30 asti heräämättä. Sit jatkaa unosia tunnin verran vielä. Maissivelliä saa vain illalla 80ml-125ml ja muuten ollaan tissimaidolla. Yöunet pidentyi silleen, ettei tarvii sitä yhtäkään kertaa imettää enää. :) Ei oo tullut vatsavaivoja vellistä. Monesti miettii et mitenköhän meille on suotu näin helpot lapset? Saapi olla kyllä kiitollinen..



LauluG: LAulelen aikas paljonki lapsille. Kaikkia mitä mieleen tulee ja on mulla tuop vanha ala-asteelta oleva laulukirjakin tallessa. Sieltä sit laulellaan, jos sanat unohtuu. Tytöt tykkää laulella ja pikku T kuunnella. Hymyjä jakelee tää meidän poika vallan paljon!



Mithän sitä vielä..



VierastamisG: Eipä vielä vierasteta meillä. Saapi nähä milloin sekin alkaa.



Pikku T:lläkin on helepottanut ne kakkavaivat janyt tulee ihan normaalia kakkaa. Meinaan silloin ku se tulehdus oli tuolla suolistossa, niin kakka oli aina vihreää ja limaista ja löysää. Onneks helpotti se.



Tinen minkä oon huomannut niin pojun pissavaipassa on muutaman kerran ollut vaaleanpunaisia pisteitä juuri pippelin kohdalla. Oon kyllä niillä kerroilla syönyt punajuurta ja epäilinkin et ne on niistä tullut. Neuvolastakin kysäsin asiasta ja samaa sanoivat. Mutta jos alkaa olla kokajan niin otetaan pissanäyte. Ei oo kyllä ollut kuin tuon parin kerran vain.



Nyt täytyy mennä tekeen ruokaa..



mellum ja pikku T (14.1)

[color=darkviolet]Se kai se on mikä mut on saanu kutistuun, koska liikunta on mitä on. Nyt toista viikkoo meni lähes seinien sisällä lentsun kourissa. Jumpata ei oikeen saa ja en juuri jumppaile normaalistikkaan. 2-3 kiloo on matkaa viel lähtöpainoon ja ku siihen pääsee niin eipä ns. ylimäärästä oo.



[b]Mellum[/b] alkaa syyhyttään avata nuo pottu/porkkanavellit kaapista, ku luen teiän onnistuneesta velleilystä (ei varmaan oikee sana). Joku mua on alkanu jarruttaan, koska eka unipätkä on hyvä. Sitä toivoo, että ä-maidolla pystyy suojeleen lastaan mahollisimman pitkään. Tosin tulipa Kossille älytön lentsu, vaikka vastustuskykyä pitäs olla *hmm*. Joten poikkeus vahvistaa säännön. .



Ukot nukkuu meiän sängyssä nokakkain ja akka kattelee siellä Maija Mehiläistä. Imuroin enkä jaksanu lähtee vaunutteleen, vaikka ois varmasti tehny hyvää. Yritin pinnasänkyyn saaha miekkosen asettuun niin ei - älytöntä huutoo ja ärinää. Aloin matkimaan sitä ärinää lopulta. Hetken Kossi katteli - hymyili leveesti ja ärisi takasi :D :D

Siihen lopetin, ku en jaksanu enää taistella ja aiemmin oli jo hermot kireellä yrittämisestä. Nostin ukon viereen ja aikansa siellä tapeltuaan asettu nukkumaan.

Ois varmasti nukkunu sitteriin, mut en enää kolmatta kertaa samalle päivää jaksanu siihen hyssyttää. Aattelin ett ois aika opetella nukkuun päivälläki sänkyyn. Kyllä meiän sänky kelpaa muttei oma. No toiseksi jäin tässä taistelussa.

Pitkästä aikaa... vaikka toissapäivänä viimeks olinkin täällä niin tuntuu pidemmältä " tauolta" !

Eilinen meni kyläilessä ja tänään paras kaverini oli meillä vauvansa kanssa, meidän pojilla ei oo kun 9 vkoa ikäeroa mutta tässä vaiheessa näyttää paljon enemmältä! Nopeestihan nuo kasvaa....



MYRTTI- kiva kun oot päässyt pahimmasta yli ja hienoa että neuvolassa otettiin asia todesta ja pääsit juttelemaan peloistasi!

Minäkin pelkäsin (ja pelkään vähän edelleenkin...) että jotain tapahtuu vauvan nukkuessa, joten sen takia en uskalla esim. mennä päikkäreille kun vauva nukkuu muualla kun vieressäni....Ja öisin tarkkailen edelleenkin hengitystä jos vaikka poitsu nukkunut pidemmän pätkän. Taitaa tosiaan olla niinkuin sanoit ekan lapsen kanssa tämmöistä....



TIKRU- meilläkin on se Tammen kultainen laulukirja , sain sen mieheltä joululahjaksi kun toivoin sitä!

Sitten ollan saatu muitakin laulu ja lorukirjoja, joissa ruotsinkielisiä lauluja jotta saisin tuon toisen kielen jotenkin " luonnollisesti" mukaan tähän meidän arkeen!



Siitä aasinsiltana LAULU/LEIKKI-G: yritän ulkomuistista laulella ja lorutella niin paljon ja usein kun mahdollista, meidän poitsulta saa nimittäin vallattomia hampaattomia hymyjä palkkioksi..;)

Ihan ehdoton suosikki on " missä on etusormi" -laulu pukiessa, tehoaa aina ja pukeminen menee rauhallisemmin....!



VIERASTAMIS-G: meillä lähinnä ujostelee kun joku vieraampi tulee juttelemaan, hymyilee ja kääntää päätä pois!

Varsinaista vierastamista ei pahemmin vielä oo.



MELLUM- samaa kun ZATU täällä mietin vellien aloittamisen suhteen, jos teilläkin noin hyvin pidentänyt yöunia!

Toisaalta jotkut sanoo että kannattaa odottaa ja aloittaa sitten suoraan puuroilla, mene ja tiedä....



FABLE- en oo vielä hankkinut sitä kantoreppua, oonkin kokonaan unohtanut koko jutun! Kaverini just tänään sanoi että saisin lainaksi ja kokeiltavaksi hänen Ergo-reppunsa , joten katotaan tilaanko sitten sitä Peanut Shelliä ollenkaan vaan kokeilen vielä tuota jo olemassa olevaa rintareppua uudestaan sekä testaan sitä Ergoa!

Mistä muistui mieleen MARIA. sori oon ihan unohtanut että mun piti palata asiaan siitä sun systerin oliko se kantopussista tai vastaavasta! Myy se vaan muualle kun en nyt saa päätettyä mitä hankkisin....;)



TANELI- Pk-seudun tapaaminen: en tiedä saatiinko vielä päätettyä varsinaista tarkkaa päivää?? Vai sovittiinko se maanantai 21.5 ja klo: 15 Sellon Café Buffossa?

Kertokaa te muut jos passa, mulle se käy hyvin!



Nyt pitää lopetella kun pikkumies haluaa ruokaa, palaillaan!



Pupina & poitsu s.15.1

ETELÄ-KARJALAISET tapaamisesta: laitoin sähköpostia niille ketä nyt tiedän. Katsokaapa sähköpostinne.



MIRABELLA: Meidän pojan iho-oireet on ihan samankaltaisia kun teilläkin eli punaisia läikkiä naamassa, karheaa ihoa/ läikkiä jaloissa ja käsivarsissa. Naamassa oireet on pahimmat. Meidän esikoinen on myös atooppinen ja minäkin kai olen vauvana ollut. Ehkä teilläkään ei ole kyse allergiasta niin kuin sanoit vaan atopiasta pelkästään. Tosin iho-oireet ei kai pelkällä ruokavaliolla helpotukaan, vaan vaativat rasvausta perusvoiteilla/ kortisonilla tueksi. Toivottavasti saat selvyyttä asiaan.



Meidän pojulle puhkesi eilen 4-kuukatissynttäreiden kunniaksi eka hammas!! Toinen puhkeaa viereen varmaan ihan pian. Vauvan hampaat on jotenkin niin kauniit; puhtaan valkoiset söpöt helmet.



Nyt ei muuta. Voikaa hyvin!



-pinus-

[color=sienna][b]Imetysdieetti[/b] toimii täälläkin. Mulle tuli se 20 kg raskausaikana ja laitokselle jäi 6 kg. Nyt olen ollut jo useamman viikon omassa painossa. Ihan alussa lähti kohinalla noin 3-4 kg viikossa, nyt sitten hidastuen. Luulen ettei enää (toivottavasti) putoa niin kohinalla, kun omassa painossa ollaan. Ja imetys on ainoa syy, koska alussa lähti niin tehokkaasti ja silloin en muuta tehnyt kuin ihan pikku lenkkejä vaunujen kanssa kävellen. Jälkitarkastuksen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut juoksemaan ihan vähän ja spinningissä käynyt muutaman kerran + jumppaillut kotona. En voi sanoa että treenaisin koska tämä on ollut nyt sellaista varovaista aloittelua, mutta nyt pitäisi alkaa tosissaan juoksemaan, kun olen tavoitteita asettanut :) Mutta siis (meni vähän jo asian vierestä) mulla toiminee tää imetysdieetti, sillä en ole liikkunut kuten normaalisti liikun ja syön joka viikko aika paljon herkkuja, suklaata ja sipsejä täytyy saada joka viikko limsan kera. Täytyy vaan toivoa ettei jää päälle tämä tottumus herkutteluun, kun sitten kun imetyksen lopettaa, voipi alkaa paino hilautua takas sitä +20 kiloa... :-/



[b]Vierastamis-G[/b], kyllä meillä on vierastettu jo kuukausi sitten. Ihan selvästi ja myös isiä.... Pitkään tuijotetaan ja suupielet kääntyy alaspäin ja alahuuli alkaa väpättämään. Toisaalta se on aika suloinen näky, vaikka toisaalta sydämeen ottaa toisen " pelko" . Isiä ei enää onneksi vierasteta, kun isi otti opikseen noista parista kerrasta ja on ollut tosi paljon vauvan kanssa, vaikka äitikin on kotona. Jollain tasolla olen myös salaa ylpeä että Nipsu vierastaa muita ja äiti saa aina hymyn huulille. Olen nimittäin (rajun vauvakuumeen ja -kaipuun kourissa) itkenyt sitä monesti, että kyllä meillä lapset viihtyy ja tykkää olla hoidossa, mutta aina se oma äiti on the One. Olen surrut kun en ole kellekään ollut Se Äiti, mutta nyt olen! Ja nautin täysin rinnoin (-kirjaimellisesti!!) :) Joten hieman salaista ylpeyttä tunnen, kun olen jollekin se maailman tärkein lohduntuoja, isin ohella tietysti!



[b]Myrtti[/b], mullakin oli mennyt ihan ohi tuo sun psykologilla käynti & sen syy. Täällä toinen kohtalotoveri, tosin en (vielä ainakaan) ole käynyt psykologilla, vaikka sitä harkitsin kun en saanut lähestulkoon nukuttua ollenkaan, kun tarkkailin vauvan hengitystä. Mua alussa pelotti aivan älyttömästi olla vauvan kanssa kaksin, vaikka mies oli poissa vain tunnin-pari. Pelotti että vauvalle sattuu jotain tai itse sen tiputan vahingossa tmv. Varmaan aika normaaleja tuntoja suurelle osalle esikoisen saaneista. Eka yö yksin (tai siis kaksin vauvan kanssa) oli painajainen! Erään syötön jälkeen kello 04 en saanutkaan enää unta ja sydän alkoi pompottamaan tuhatta ja sataa, kädet hikosi ja tärisytti. Luulen että jonkin sortin paniikkikohtaus. Nyt kun arki on asettunut uomiinsa ja vauva on jo osa normaalia arkea, en pelkää olla yksin vauvan kanssa. Toinen yksinäinen yökin on jo koettu ja se meni tosi hyvin (tosin vannotin miehelle, että pitää puhelimen hotellin yöpöydällä päällä, että voin tarvittaessa soittaa vaikka keskellä yötä). Kerran ihan alussa Nipsukin veti henkeen tissimaitoa ja alkoi kakistelemaan. Minä itkin hysteerisenä ja hyvä etten roikottanut pää alaspäin. Hän osasi kyllä yskiä ja sai hengitettyä heti ja nykyään vastaavassa tilanteessa hyvä jos nostan edes pystyasentoon. Taputtelen vaan selkää ja pikkuisen kakomisen jälkeen neiti jatkaa taas imuttelua. Silloin aina hymyssä suin muistelen tuota tapausta. Mutta silloin olin ihan varma että vauva kuoli, itkin tosi kauan ja joka paikka tärisi ihan hervottomana. Muistan kuinka ajattelin että " no niin, viikon tätä ihanuutta kesti ja nyt se on ohi" ... :D Se on kai se vastuu, mikä painaa... Ihana vastuu silti, vaikka välillä pelottaa. Näköjään ajan kanssa helpottaa, kuten teilläkin.



Meillä neiti oppi tänään huitomaan jumppamaton leluja :) tosin matto on hänellä ollut vasta viikon. Ja Bumbossa ollaan istahdettu pari minuuttia, mutta istutan siihen ihan kunnolla vasta ehkä kuukauden kuluttua. Nyt vasta harjoitellaan ja voi mikä ilme neidillä on kun näkee kauas! Ihan on jo niin ison tytön näköinen...



[b]Imetys & treenaus[/b], edelleen tätä pähkäilen, mitä aiemminkin. Mulla siis imetys vei raskauskilot ja pikku hiljaa olen alkanut liikkumaan. Mutta vielä on liikunta toooosi kaukana siitä mitä normaalisti harrastan. Juoksujalkaa vipattaa kummasti ja tässä pähkäilenkin sitä ruokavaliota. Paino ei saisi tippua enää yhtään ettei ne ympäristömyrkyt lähde liikkeelle ja kulkeudu maitoon. Mitä siis syödä että vois tästä vielä rankentaa treeniä ilman että paino ei putoa? Syön ihan normaalin lämpimän aterian päivässä ynnä muut ja sitten vielä noita herkkuja kuluu myös. Pitääkö alkaa syömään kaksi lämmintä ateriaa vai mitä? [b]Ariella[/b], sähän ainakin treenailet, mitä syöt kun myös imetät? Veikö sulla imetys raskauskilot (sulle ei niitä vissiin paljon edes tullut?) Miten saat pysymään painon balanssissa kun treenaat ja imetät???? Muutkin urheilevat, auttakaa! Lisäravinteita en sitten alkanut ottamaan, vaikka selvitykseni mukaan olisi saanut ottaa niitä missä ei oo l-Glutamiinia. Proteiinipatukan (tai puolikkaan) olen joskus syönyt kylläkin.



Mutta nyt taidan lähteä suihkuun, sain peräti siivottua tänään jonkin verran. Pölyjen pyyhintä jääköön huomiselle. Noudatan [b]Nennin[/b] hyvää Hakuna Matata ohjetta ja on pysynyt Baby Blues kaukana :)



Hyviä viikonloppuja kaikille!!



Sinda & Nipsu 22.1.



p.s. Ai niin, [b]Äitiliini[/b], mullakin iski heti silmään tuo Ardisian " vaippamainos" . Ja ajattelin heti samaa kuin sinä. Harmi kun viikko sitten käytiin juuri Haaparannassa, mistä Jalasta ostettiin neidille se jumppamatto. Seuraavalla kerralla kyllä ostan kans paketin noita vaippoja (mikä se nimi olikaan....Bambo tai jotain). Voin tuoda sullekin jos käyn ennen kesää, voin sitte tekstata/soittaa. [b]Ardisia[/b], mistä kaupoista niitä saa Ruotsissa?? Haaparannassa on ainakin ollut Ica, en tiiä onko enää. Onko niitä vaippoja siis ruokakaupoissa vai jossain erikoisliikkeissä?

Joo, meilläkin oli ennen vellien aloittamista eka unipätkä ihan hyvä. Saattoi syödä kerran tai kaksi yössä, nopeaan tahtiin ja ei sitten unta riittänyt syönnin jälkeen kuin pariksi tunniksi korkeintaan. Ja sitten vielä saattoi valvoa tosi aikaisin aamusta sen tunninkin, ennenkuin uni maittoi. Sit ku vellit tuli kuvioihin, niin nyt yöunet on kokonaisia. Niin ja se iltatankkauskaan ei oo enää niin pitkä mitä se oli ennen vellejä (tunnin-puoltoista). Nyt mennään puoli tuntia-45min. Voihan se myös olla et pikku T olis ilman vellejäkin alkanut nukkuun kokonaisia öitä nyt, mut mene ja tiedä sit...



Meidän jäbällä on myös pari nuhaa ollut jo, et se niistä vasta-aineista. :)

Eikös se suositus ollut et puuroja(viljat) sit 5kk iästä alkaen. Että olis " joutunut" oottaan niiden aloittamista vajaa pari kuukautta.



Kyllä mä aattelen myös tässä omaa hyvinvointia, et saan nukuttua yöllä. Mulla on jotenkin kauheen vaikeeta herätä yöllä, kun uni ei sit aina heti tulekkaan. On noita lapsia pari lisääkin, joten tän mamman on jaksettava pyörittää arkea....



Kakkosen kans tein niin että annoin pari kuukautta vellejä vain iltaisin ja 5kk iässä aloitin soseet.



että näin meillä.. :)



mellum

Sinda & co: Mulla ei valitettavasti tällä kertaa imetys vienytkään kiloja, en ymmärrä missä mättää! Molemmista lapsosista tuli 10 kg ja ekalla kerralla kaikki lähti viikossa. Nyt tokalla kerralla vaikka oli isompi lapsikin, niin 3 kg on ja pysyy aina vaan! Normaalipainoinen oon kuitenkin (BMI 21), joten en nyt todellakaan laihduttaa yritä pitkään aikaan, mutta ihmetyttää vaan.



Mutta sitten tuosta ruokavaliosta. Esikoisesta johtuen mulla on ruokailuajat kuin kellosta katsoisi eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Mut ennen tein niin, että lämmitin esikoiselle lounaaksi ruuan ja ite keitin vaan kahvit ja tein leipää. Se ei ilmeisesti riittänyt elimistölle, koska sitten kun sain lapsen/lapset päiväunille, niin iski aivan mieletön makeanhimo ja sitten sitä vedettiin kaikkea mitä kaapista löytyi. Nyt oonkin muutaman päivän syönyt kaksi lämmintä ateriaa päivässä (toinen esim. pakastekeitto tai tuhdimpi salaatti ja toinen vasta " kunnon" ruoka) ja makeanhimo on tipotiessään! Eli kyllä se elimistö näköjään ilmoittaa minkä verran energiaa tarvitaan, ettei imetys kärsi.



Treenaan tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa bodycombatissa ja kerran bodypumpissa ja sitten lisäksi hölkkää/kuntosalia, jos ehtii. Ja laihtumaan en ole päässyt, kun syön paljon hiilihydraatteja ja myös niitä hyviä rasvoja. Jostain kun luin, että rintamaidon koostumukseen ei oikein muuten voi vaikuttaa kuin syömällä pehmeitä rasvoja ja B + C -vitamiinin lähteitä. Mutta juoda joutuu aivan törkeän paljon treenipäivinä, se on siis hyvä muistaa kanssa!! Mutta on tuo urheilu aivan ihanaa, vaikka ois miten väsy J:n valvomisista tai räjähtämispisteessä uhmiksen kanssa, niin kyllä sitä kotiin tulee taas seesteinen ja lempeä äiti-ihminen...



Sitten ihan asiasta viidenteen, oisko kellään kivoja vinkkejä ÄITIENPÄIVÄLAHJAKSI?? Mummoille siis, itselleni kyllä keksisin sata ja yks :D



ariella ja j reilu 3,5 kk

Annoin esikoispojalle kaverin tuomia persikkasosetölkkejä ja yhtäkkiä tuli mieleeni et mitäs jos antais makuannoksen myös tolle kuopukselle, joka siis täyttää 3 kk maanantaina. Otin teelusikan kärjellisen persikkasosetta ja maistatin vauvalla; oli kyllä aika hupaisa ilme! Ensin meni naama ruttuun ja sit alko oikein maiskuttaa ja imeskellä! Vajaa tunti tän jälkeen alko kauhee huuto ja kiemurtelu kun mahaan selvästi sattui raukalla!! Huusi lähes tunnin, äsken lopetti ja nukahti mut saa nähä mimmonen yö on edessä :-/... En muuta keksiny ku ton soseen syyksi tai sit vähä ummettaa ku ei oo tullu kakkaa puolen päivän jälkeen. Meillä kakataan yleensä lähes joka vaippaan. Voiko teidän mielestä noin pienestä sosemäärästä tulla reaktio? Aik. ei oo saanu mitään, pelkällä tissimaidolla ollu tähän asti. Myös esikoinen on herkkävatsainen ja moniallerginen, nyt poissa maito ja soija, ohrastakin tulee oireita. Taitaa muuten vauveli tietää et äitin kuuluis laihduttaa ku reagoi heti vatsallaan jos syön suklaata tai muuta rasvaista, esim. paljon pitsaa. Pala menee mut jos enemmän syö, alkaa vauvalla huuto! Jaa juu, söin tänään pari lohipasteijaa kaverin luona kyläillessä, ei kait se siitä se huutokohtaus johtunu?!? Rasvaisia nekin...



MYRTTI JA SINDA75: Onko teillä molemmilla eka lapsi? Mul oli samoja pelkoja ku teillä esikoisen kohdalla ja sain jopa Kelan kustantamaan psykoterapiaa kahdeksi vuodeksi 40 krt/vuosi. On tietty paljo muutaki käsiteltävää ku aika kurja lapsuus takana... onneksi kuitenkin takana! ja jos ei omien lasten kans tekis samoja virheitä... mut ei kai lapsia voi pumpulissakaan kasvattaa! Edelleen välillä pelkään lasten kuolemaa mutta kai se kuuluu tähän äitiyteen. Naapurissa asuu nainen joka menetti kaikki lapsensa eikä se helpota mun pelkoja yhtään...



VIERASTAMINEN: en tiedä onko varsinaisesti sitä mutta äiti on nyt in! Isi ei kelpaa ku hetken aamupäivisin heti vauvelin herättyä ku viel on pirtee ja ilonen mut jos hiukanki väsyny, huutaa vaan ja haluu äidin! Toisaalta kauheen harmi ku en ehdi olla yhtään esikoisen kanssa ku lähes kaikki aika menee vauvalle. Esikoinen on jo sanonutki et tykkää vaan isistä ku viettää sen kans enempi aikaa :-((... Ja äiti on myös kova kouluttamaan ja komentamaan, isi katsoo usein läpi sormien.



...josta tuliki mieleeni GALLUP: KUMPI TEILLÄ KOULUTTAA LASTA ENEMMÄN? Miten muilla on ratkaistu tällaiset tilanteet ku äiti on joutunu lapsen " mustalle listalle" siksi, että pitää kiinni kasvatusperiaatteistaan eikä anna heti periksi kuten meillä isi? Että se sit voi ärsyttää!!! Esimerkkinä tilanne, että lapsi lyö ja isi antaa lyödä pari-kolme kertaa ennen kuin edes kieltää! Minä otan kyllä kädestä kiinni heti ekan lyönnin jälkeen ja pidän puhuttelun että ei sellaista saa tehdä kun se sattuu ja on ruma tapa.



Te jotka oote jo saanu raskauskilot pois: oletteko kauheesti miettiny mitä suuhun pistätte vai ihan huomaamattako lähteny? Mul vaaka edelleen samoissa lukemissa ku laitokselta tullessa :-((. Mut en niin kauheesti oo miettiny syömisiänikään! Eikä kauheesti oo viel päässy (lue: jaksanu) lenkkeillä ku on odotellu säiden lämpeämistä. Viel olis noin 6 kg jäljellä ja senkin jälkeen ylipainoa 20 kg eli hommaa olis kyllä... Mutta mistä motivaatio? Tammitynnyrit houkuttelis mut vasta täysimetyksen loputtua...



Meil on muuten jo parannuttu viime viikkoisesta räkätaudista. Oli se kamalaa ku on noin pieni vielä ja itki vaan ja yski sekä räkä valu koko ajan...





Hyvää viikonloppua kaikille!



Markelmi ja poitsu (8.2)

Myrrti ja Sinda ja muut joita asia koskee...eli tästä vauvan menettämisen pelosta mullakin omakohtaista kokemusta esikoisen ajoilta. Olin kyllä aivan vauhko joka asiassa, jälkeenpäin vasta oon tajunnut kuinka " yliampuvaa" mun touhu oli monessa asiassa. Olin huolestunut kaikesta mahdollisesta, hyvä kun uskalsin vauvaa käsitellä, kun suurinpiirtein pelkäsin että se menee rikki. Tuttua mullekin tuo valvominen ja kyttääminen että hengittääkö vauva. Autolla liikkuminen oli kamalaa kun pelkäsin kaikenmaailman kolareita. Jos itse olin auton ratissa, monesti sydän hakkas kun pelkäsin peräänajoja ja muita kolareita, saatoin jopa joskus kertää pitemmän matkan kun en uskaltanut moottoritielle vauva kyydissä. Aattelin huolestuneessa pääkopassa, että jos kolari sattuu niin vauhti ei ole niin kova. Ja näitä menettämisen pelkoja jatkui mun kohdalla aika pitkään, parisen vuotta. Ehkä munkin ois pitänyt tajuta hakee apua ongelmaani, niin ois selvinnyt helpommalla. Jälkeenpäin sitä on vasta tajunnut, että kuinka rankkaa se oikeestaan oli, pelätä koko ajan lähestulkoon.



Pahinta oli kun pojalla todettin 1,5 v. neuvolassa sivuääni sydämessä, harmiton sellainen, eikä keuhkokuvissa eikä sydänfilmissä ollut poikkeavaa. Minä se menin asiasta niin sekaisin, että hommasin pojalle lähetteen sydänultraan lastenlääkäriasemalta ja jouduimme käymään sydänultrassa Hesassa, kun taysiin ei voinut niillä oireilla lähettää, tavallaan ilman syytä. Onneksi kaikki oli kunnossa ja vakuutus korvasi nää ultrakulut ja sitten vasta pystyin uskoon, että ei pojalla mitään sydänvikaa ole.



No, kirjoittaisin aiheesta lisääkin, mutta toi pikkujäbä tuolla odotteleen unimaitoja. Sen vielä sanon, että tän toisen lapsen kanssa oon osannut olla paljon rauhallisempi, enkä huolehdi niin paljon asioista. Olen onnellinen että saan kokea tän vauva-ajan uudestaan, sillai ettei jatkuva huolestuneisuus ja pelko lapsen menetyksestä varjosta arkea. Vaikkakin se on edelleen asia jota pelkään eniten maailmassa, että lapsilleni sattuisi jotain. Sitä kun en ikipäivänä kestäisi. Mutta pystyn siis pitään sen pelon taka-alalla suurimman osan ajasta.



Onhan se ekan lapsen saaminen kuitenkin niin mullistavaa ja se vastuu joka sitten on pienestä avuttomasta lapsesta, kyllä sitä moni äiti menee aika sekaisin kaikesta.



Joo, nyt täytyy mennä. Öitä kaikille!