Tästä syystä tykkään 1/200 miehestä tinderissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

 

Ap

Tämän voin allekirjoittaa kyllä. Molemmat tarvitaan. Jos nyt joku ajatteli, ettei minua kiinnostaisi se syvällinen puoli, niin se on väärä tulkinta. Liityinhän keskusteluun mainitsemalla syvällisten puhumisen jossain kukkulalla ravintolan ja pinnallisen small talkin sijasta.
Pointtini on, ettei tämä tarvitse tarkoittaa politiikasta tai työpäivästä puhumista. En ole sitä mieltä, että nämä olisivat erityisen syvällisiä aiheita ylipäätään. Syvällisiä aiheita ovat sellaiset, joita ei jaeta monenkaan ihmisen kanssa.
Elintasonlaskija

Ne ovat syvällisiä(= syvällisempiä) siihen verrattuna mitä useimmat miehet tarjoavat. Se kun on lähinnä päivittäiset tarpeet, ts se mitä tehdään ja mitä syödään, ja ehkä puhe auton moottoreista tai kuka voitti formuloissa. Siihen nähden vaikka poliittisista kysymyksistä tai työpaikan dynamiikasta keskustelu on jo monta asetta syvällisempää. 

 

Ja sinua tulkitaan "väärin" koska itse olkiukkoilet kuinka joku haluaisi puhua vain ja ainoastaan vakavista asioista 247. Ei kannata itse kärjistää, jos ei halua omia sanojaan tulkittavan samanlaisen linssin lävitse. 

Tämä kuulostaa taas siltä, että sinä katsot sinua kiinnostavat asiat paremmiksi kuin toista kiinnostavat asiat. Tämä huomaa palstalla jatkuvasti; miehiä usein kiinnostavat asiat tuomitaan jotenkin lähtökohtaisesti typerämmiksi.
Millä perusteella esimerkiksi auton moottorit ja formulat ovat vähemmän syvällinen aihe? Molemmat ovat äärimmäisen monimutkaisia, ja minä väittäisin, että harva tekee työkseen monimutkaisempia asioita kuin mitä formulakisoissa tapahtuu.
Itseäni ei siis kiinnosta näistä aiheista kumpikaan, mutta olisi epärehellistä väittää, ettäkö nämä aiheet olisivat jotenkin pinnallisempia.
Elintasonlaskija

Mun mielestä ongelma ei ole se, että mies on kiinnostunut autoista tai formuloista. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos se mies ei osaa puhua mistään muusta. Kiinnostava ihminen pystyy keskustelemaan monista eri asioista, eikä jumitu yhteen aiheeseen tai ajattele, että tietyt aiheet kuuluu vain omalle sukupuolelle. Mäkin voin hyvin puhua mieheni kanssa autoista ja formuloista, ja vastaavasti hän osaa (ja haluaa) noiden lisäksi keskustella mun kanssa välillä vaikka muodista ja sisustussuunnittelusta. 

 

T. Eri

Minusta tuo kuulostaa järkevältä. Vastasin argumenttiin, koska selkeästi miehiä kiinnostavat asiat tuomittiin ketjussa vähempiarvoisiksi.
Ja kuten sanottu, henk koht en perusta autoista ja formuloista. Enkä ylipäätään peleistä ja vehkeistä tai kilpaurheilusta.
Elintasonlaskija 

Vierailija kirjoitti:

... jatkuu, Luoja paratkoon...

 

 

 

Nimimerkille Elintasonlaskija haluaisin sanoa, että viestisi ilahduttivat minua kovasti. Mielestäni niissä oli todellista vuoropuhelua, oman näkemyksen avaamista ja aitoa yritystä ymmärtää sekä kuulla muiden, erityisesti toki ap:n, näkemyksiä ja tapaa ajatella. Mukavaa, että tällaista sillanrakentamista ja kärsivällisyyttä löytyy tälläkin palstalla ja vieläpä näin helposti kärjistyvän aiheen äärellä.

 

Toivotan kaikille kumppania etsiville onnekkaita kevättuulia. Ap, korostan vielä että tarkoitukseni ei ole haukkua tai nimitellä sinua henkilönä, halusin tarttua vaikutelmaan joka viesteistäsi (ehkä huomaamattasi?) syntyi. Et varmastikaan pahoita mieltäsi keskustelupalstan anonyymin kirjoittelijan vuoksi ja painotankin vielä että siihen ei missään nimessä ole syytäkään, eikä se ollut lähtökohtani tai motivaationi tälle kirjoitukselle.

 

Nimim. Neiti Ankka

 

No niin, nyt vihdoin loppu.

Kiitokset myös sinulle hyvästä pohdinnasta. Tosi kiva lukea ajatuksella kirjoitettuja viestejä joissa toki ollaan kriittisiä, mutta silti pyrkimättä loukkaamaan tai ylenkatsomaan ketään.
Elintasonlaskija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

 

Ap

Tämän voin allekirjoittaa kyllä. Molemmat tarvitaan. Jos nyt joku ajatteli, ettei minua kiinnostaisi se syvällinen puoli, niin se on väärä tulkinta. Liityinhän keskusteluun mainitsemalla syvällisten puhumisen jossain kukkulalla ravintolan ja pinnallisen small talkin sijasta.
Pointtini on, ettei tämä tarvitse tarkoittaa politiikasta tai työpäivästä puhumista. En ole sitä mieltä, että nämä olisivat erityisen syvällisiä aiheita ylipäätään. Syvällisiä aiheita ovat sellaiset, joita ei jaeta monenkaan ihmisen kanssa.
Elintasonlaskija

Ne ovat syvällisiä(= syvällisempiä) siihen verrattuna mitä useimmat miehet tarjoavat. Se kun on lähinnä päivittäiset tarpeet, ts se mitä tehdään ja mitä syödään, ja ehkä puhe auton moottoreista tai kuka voitti formuloissa. Siihen nähden vaikka poliittisista kysymyksistä tai työpaikan dynamiikasta keskustelu on jo monta asetta syvällisempää. 

 

Ja sinua tulkitaan "väärin" koska itse olkiukkoilet kuinka joku haluaisi puhua vain ja ainoastaan vakavista asioista 247. Ei kannata itse kärjistää, jos ei halua omia sanojaan tulkittavan samanlaisen linssin lävitse. 

Tämä kuulostaa taas siltä, että sinä katsot sinua kiinnostavat asiat paremmiksi kuin toista kiinnostavat asiat. Tämä huomaa palstalla jatkuvasti; miehiä usein kiinnostavat asiat tuomitaan jotenkin lähtökohtaisesti typerämmiksi.
Millä perusteella esimerkiksi auton moottorit ja formulat ovat vähemmän syvällinen aihe? Molemmat ovat äärimmäisen monimutkaisia, ja minä väittäisin, että harva tekee työkseen monimutkaisempia asioita kuin mitä formulakisoissa tapahtuu.
Itseäni ei siis kiinnosta näistä aiheista kumpikaan, mutta olisi epärehellistä väittää, ettäkö nämä aiheet olisivat jotenkin pinnallisempia.
Elintasonlaskija

Mun mielestä ongelma ei ole se, että mies on kiinnostunut autoista tai formuloista. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos se mies ei osaa puhua mistään muusta. Kiinnostava ihminen pystyy keskustelemaan monista eri asioista, eikä jumitu yhteen aiheeseen tai ajattele, että tietyt aiheet kuuluu vain omalle sukupuolelle. Mäkin voin hyvin puhua mieheni kanssa autoista ja formuloista, ja vastaavasti hän osaa (ja haluaa) noiden lisäksi keskustella mun kanssa välillä vaikka muodista ja sisustussuunnittelusta. 

 

T. Eri

Musta ongelma tässä on se monologi ja itsekeskeisyys. Mies puhuu ja puhuu ja puhuu eikä huomaa kuuntelijan olevan kyllästynyt ja miettivän poistumista paikalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ulkonäköseulan läpäisee 30-40v miehissä ehkä 1/200 - 1 /500. Saa swaipata örkkejä pois aika urakalla.

Jos fyysinen olomuoto ei ensin miellytä on turha lukea mitään profiilia sen pidemmälle.

Oletko itse sitten paremman näköinen kuin 995-998 naista tuhannesta??

Kognitiivinen disonanssi on kyllä iso naisilla.

Ei oma ulkonäkö vaikuta preferensseihin mitenkään. Itse olen nykyään ylipainoinen mutta edelleen tykkään samanlaisista miehistä kuin 16v:nä, 26v:nä tai 36v:nä eli atleettisista ja nättikasvoisista.

hahah komppaan, ei keski-ikäiset, keskivartalolihavat, hieman elämään kyllästyneet ole muuttuneet minun silmissä yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka itse olen sellaiseksi vajonnut

 

ja aivan hyvin ymmärrän, että tästä syystä hyvin todennäköisesti vietän yksin koko loppuelämän. mieluummin ilman parisuhdetta, kuin sellaisessa jossa joutuu tyytymään parhaaseen jonka sai, kun ei kestä yksinäisyyttä tai seksinpuute on liian kova tai sosiaalisesti tuntee painetta olla parisuhteessa. 

Tuo on naisilla yleistä.
Eräänlainen high-watermark, eli rima ei laske vaikka om hyppytulos on laskenut metrillä.
Sama ilmiö tekee monista avioliitoista onnettomia. Koska toisin kuin naiset väittävät, kun halutaan lapsia, monella se rima kyllä laskee. Nuorena komeimmat ja itsevarmimmat kaverit ovat kokeilleet monia naisia, ja taviksetkin ovat päässeet meikkaamalla ja miellyttämällä hetkeksi heidän seuraansa, joko seksikumppaneiksi tai lyhyeen parisuhteeseen jossa mennään miehen ehdoilla. Tätä naisselitetään sillä kuinka rima muka nousee kun kriteerejä on enemmän. Mutta ne vaikeimmat täyttää, eli komeus (geenejään kun ei voi muuttaa), itsevarmuus ja viihdyttävyys, lasketaan alemmalle tasolle ja nyt Pertti Perusmies kelpaakin.
No, kun lapset kasvavat ja ruuhkavuodet hellittävät, Pertti Perusmies ei enää kiinnostakaan.

No voihan olla, että se nainen itsekin on kehittynyt iän myötä. Hän on ehkä alkanut panostaa henkiseen kasvuunsa, tullut tavoitteellisemmaksi, sosiaaliset taidot ovat parantuneet, ja hän pitää parempaa huolta itsestään ja liikkuu enemmän ja syö terveellisemmin. Ja etenkin silloin, kun etsitään koko loppuelämän kumppania ja halutaan lapsia, on ihan luonnollista, että kriteerit ovat korkeammat kuin nuoruuden suhteissa. 

Paitsi etteivät ne ole. Vaikein kriteeri täyttää on ulkonäkö, koska geenejään ei voi muuttaa.
Se jos vaaditaan enemmän vastuunottoa ei ole todellista riman nostamista, koska se on suhteessa ikään ja elämänkokemukseen. 
= ennen piti olla suosituimmasta päästä oleva mies, kolmekymppisenä käykin se keskiverto.

Niin. Sinusta se ulkonäkö on olennaisin kriteeri. Sinusta. Sinun mielestä. Ymmärrä nyt jo, ettei kaikki ole samanlaisia ja yhtä pinnallisia. Jollekulle samat arvot on se tärkein asia. Jollekulle tärkeintä on yhteinen ja samankaltainen huumorintaju. 

Nimim. Neiti Ankka jatkaa aiheen tiimoilta. 

Kumppanin löytäminen tuntuu nykypäivänä kieltämättä melkoiselta nuorallatanssin, koskenlaskun ja suunnistuksen yhteismuodolta, ellei sitten ole sattunut jo nuorena iskemään suoraan kultasuoneen. Ja toki jotkut jäävät parisuhteeseen tavan, tottumuksen tms. vuoksi, eivät niinkään siksi että suhde välttämättä olisi edes kovin onnistunut tai onnellinen.  Tosin olen siinä ymmärryksessä, että myös nykynuorten ( ~ teinit, parikymppiset) käsitykset parisuhteista ja niiden muodostamisesta ovat ottaneet aika kovin osumaa muun muassa somen ja ylipäätään nettimaailman luomista paineista ja painotuksista. Eli liekö kellään kovin helppoa?

En ole koskaan käyttänyt tai luonut profiilia Tinderiin tai muihin sovellus- tai nettideittipalveluihin, mutta muutama havainto kaveripiiristäni:

Pari jo pitkään kestänyttä, selvästi onnellista ja vakaata parisuhdetta syntynyt Tinderin kautta.

"Mätsääjiä", jotka eivät kuitenkaan löydä vakituista suhdetta tai pääse treffivaiheeseen.

Ilman tykkäyksiä / hyvin vähiin tykkäyksiin jääneitä. 

Ja toki tosiaan sitten vielä me puupökkelöt jotka emme ole päässeet edes sinne Tinderiin  asti. :D 

Nimim. Neiti Ankka

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu...

 

 

 

Jälkimmäisissä viesteissä olet kuitenkin kovin kärkäs vetämään ihmisistä erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kovin pienistä, ehkä mitättömistäkin yksityiskohdista. Syytät muita olkiukkojen rakentelusta (vai anteeksi, oliko se joku muu kommentoija? Saatoin tulkita väärän kirjoittajan ap:ksi), mutta itse lähdet kiitolaukalle lähes jokaisesta menneisyyden teosta ja luonteen yksityiskohdasta, joka ei ole täsmälleen samanlainen kuin sinulla. Olet ilman muuta oikeutettu etsimään juuri haluamasi kaltaista kumppania ja toivomaan häneltä juuri tiettyjä, tarkoin määriteltyjä ominaisuuksia. Toivon aidosti ja vilpittömästi sinun löytävän etsimäsi ja saavan iloa tuovan, toimivan suhteen. Ymmärrän myös turhautumisen tämän päivän soidinkäyttäytymiseen sekä siihen, että osa kumppania etsivistä käyttäytyy kieltämättä melkoisen tökerösti (puhumattakaan sitten niistä, jotka käyvät suorastaan uhkaaviksi tai ahdistaviksi). Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi lähes jokainen hitusenkin omasta toiminnastasi tai olemisesi tavasta eroava ominaisuus on niin merkittävä, että se estää tutustumisen kyseisen ominaisuuden kantajaan. Kuten sanoin, ymmärrän isot elämäntilanteeseen, -tapaan ja -katsomukseen liittyvät seikat sekä suuria tunteita herättävät näkemykset - näissä lienee molempien kannalta helpointa olla jotakuinkin tai jopa täsmälleen samoilla linjoilla. Mutta parisuhde, toimiva ihmissuhde ylipäätään muodostuu muustakin kuin vain etukäteen listatuista spesifeistä yksityiskohdista (joita ilmaantui sitten myöhemmissä viesteissäsi, kuten myös mielestäni kovin joustamaton ja suorastaan riitaisa asenne näitä eroavaisuuksia ja niiden kantajia kohtaan). Ehkä viesteistä välittyvä asenne on se, mikä minulla sai karvat pystyyn. Vedät jyrkät rajat omien tapojesi ja ajatustesi ympärille ja puhut eriävistä toiminta- ja ajatusmalleista kuin ne olisivat  automaattisesti virheellisiä tai vähintäänkin hörhöytyneitä, yksitoikkoisia, epäkiinnostavia tai epä-älyllisiä. Tästä johtuen sinusta saa vaikutelman (! Huom! Todellisuus saattaa olla varsin toinen, ja oletkin oikein mukava tyyppi. Täällä olemme vain palstan viestien varassa.) kireästä, itseään parempana pitävästä ja muita peittelemättä alaspäin katsovasta ihmisestä (vaikka kykenetkin omien sanojesi mukaan olemaan kohtelias kohdatessasi meitä alempia maan matosia). No, toivottavasti kyseessä on minun virheellinen tulkintani, pahoittelen kärjistäviä sananvalintoja mutta halusin ottaa kantaa siihen, miten sinut ja kirjoittamasi mahdollisesti koetaan täällä palstalla / tässä ketjussa. En tarkoita, että olet aidosti kuvaamani kaltainen Vilijonkka, mutta viesteistäsi saattaa saada tämän vaikutelman. Lopuksi: On hyvä olla selvillä siitä, mitä haluaa, ja kuten sanoin, olet täysin oikeutettu juuri haluamaasi hakemaan ja vain sellaisen kelpuuttamaan, ja toivotan sinulle parasta mahdollista onnea asian suhteen. 

 

...jatkuu...

Ne seikat jotka olen itse luetellut on olleet:

Lapsivapaus

Itsensä elättäminen 

Ei mikään wannabe-rautahammas-räppäri

Ei uskonnollinen eikä taikauskoinen / hömppään uskova. 

Kerro toki mikä näistä on "pitää olla täsmälleen samanlainen kuin minä" ? Minusta kun nämä ovat nimenomaan niitä todella isoja arvokysymyksiä. Luulen että olet nyt laskenut yhteen joka ikisen kommentoijan kriteerit, ja pistät ne minun nimiini. Tässä ketjussa on varmaan kymmeniä eri kommentoijia. 

Sen toki myönnän että hömppää kutsun hömpäksi, koska se sitä ihan faktuaalisesti on - uskomuksia joilla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa.  Se on aikalailla hömpän määritelmä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

 

Ap

Tämän voin allekirjoittaa kyllä. Molemmat tarvitaan. Jos nyt joku ajatteli, ettei minua kiinnostaisi se syvällinen puoli, niin se on väärä tulkinta. Liityinhän keskusteluun mainitsemalla syvällisten puhumisen jossain kukkulalla ravintolan ja pinnallisen small talkin sijasta.
Pointtini on, ettei tämä tarvitse tarkoittaa politiikasta tai työpäivästä puhumista. En ole sitä mieltä, että nämä olisivat erityisen syvällisiä aiheita ylipäätään. Syvällisiä aiheita ovat sellaiset, joita ei jaeta monenkaan ihmisen kanssa.
Elintasonlaskija

Ne ovat syvällisiä(= syvällisempiä) siihen verrattuna mitä useimmat miehet tarjoavat. Se kun on lähinnä päivittäiset tarpeet, ts se mitä tehdään ja mitä syödään, ja ehkä puhe auton moottoreista tai kuka voitti formuloissa. Siihen nähden vaikka poliittisista kysymyksistä tai työpaikan dynamiikasta keskustelu on jo monta asetta syvällisempää. 

 

Ja sinua tulkitaan "väärin" koska itse olkiukkoilet kuinka joku haluaisi puhua vain ja ainoastaan vakavista asioista 247. Ei kannata itse kärjistää, jos ei halua omia sanojaan tulkittavan samanlaisen linssin lävitse. 

Tämä kuulostaa taas siltä, että sinä katsot sinua kiinnostavat asiat paremmiksi kuin toista kiinnostavat asiat. Tämä huomaa palstalla jatkuvasti; miehiä usein kiinnostavat asiat tuomitaan jotenkin lähtökohtaisesti typerämmiksi.
Millä perusteella esimerkiksi auton moottorit ja formulat ovat vähemmän syvällinen aihe? Molemmat ovat äärimmäisen monimutkaisia, ja minä väittäisin, että harva tekee työkseen monimutkaisempia asioita kuin mitä formulakisoissa tapahtuu.
Itseäni ei siis kiinnosta näistä aiheista kumpikaan, mutta olisi epärehellistä väittää, ettäkö nämä aiheet olisivat jotenkin pinnallisempia.
Elintasonlaskija

Olen eri, mutta en itse ainakaan tuolla lailla arvota erilaisia aiheita. Mistä tahansa aiheesta voi keskustella syvällisesti tai pinnallisesti, eikä pinnallinen keskustelukaan ole aina negatiivinen asia. Itselleni on lähinnä olennaista se, onko minulla toisen kanssa yleisesti ottaen kiinnostavia, kummankin mielestä antoisia keskusteluja ja antoisaa aikaa, sovimmeko yhteen ja onko meillä yhdistäviä asioita. Jos miestä kiinnostavaa valtavasti moottoriurheilu, en usko, että olemme samanhenkisiä, vaikka hän puhuisi siitä kuinka syvällisesti. Itse kun haluan suhteessakin kokea samaa kuin ystävyydessä, eli sitä, että ollaan samalla aaltopituudella ja samantyyppisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääkseni keskustelijoita lisää, olen havainnut erään stereotypia todeksi. Minulla sattuu olemaan aika lailla fifty/fifty miespuolisia ja naispuolisia kavereita. En ole varma onko se lopulta hyvä asia, mutta näin kuitenkin on.
Olen huomannut, että keskustelu on erilaista. Miesporukassa on tyypillisempää, että keskustellaan yhdestä aiheesta pitkään. Esimerkiksi kun porukassa on ammattikokki, keskustellaan paistinpannujen materiaaleista, paistotekniikoista, jne. Miesporukassa usein arvostetaan sitä, että joku tuntee asian perinpohjaisesti. Ei haittaa jos miettii vastaustaan pitkään, tai puhuu pitkään. Tämä on siis todellinen esimerkki; muusta ei illan aikana ehdittykään keskustella :D
Naisporukassa on usein niin, että aihe vaihtuu useammin ja siksi siinä ei päästä yhtä syvälle. Keskitytään enemmän kokemuksiin ja elämyksiin. Keskustelussa pärjää paremmin kun "osaa heittää jotain aiheesta kuin aiheesta", on sosiaalisesti sukkela ja osaa reagoida nopeasti.
Minusta on väärin sanoa, että miehet eivät olisi syvällisiä, jos peruste on vain se, ettei aihe tai tapa keskustella siitä satu kiinnostamaan sinua.
Elintasonlaskija
 

Saat tuon kuulostamaan siltä, että kaikki tuntemasi miehet ovat aspergereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu...

 

 

 

Jälkimmäisissä viesteissä olet kuitenkin kovin kärkäs vetämään ihmisistä erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kovin pienistä, ehkä mitättömistäkin yksityiskohdista. Syytät muita olkiukkojen rakentelusta (vai anteeksi, oliko se joku muu kommentoija? Saatoin tulkita väärän kirjoittajan ap:ksi), mutta itse lähdet kiitolaukalle lähes jokaisesta menneisyyden teosta ja luonteen yksityiskohdasta, joka ei ole täsmälleen samanlainen kuin sinulla. Olet ilman muuta oikeutettu etsimään juuri haluamasi kaltaista kumppania ja toivomaan häneltä juuri tiettyjä, tarkoin määriteltyjä ominaisuuksia. Toivon aidosti ja vilpittömästi sinun löytävän etsimäsi ja saavan iloa tuovan, toimivan suhteen. Ymmärrän myös turhautumisen tämän päivän soidinkäyttäytymiseen sekä siihen, että osa kumppania etsivistä käyttäytyy kieltämättä melkoisen tökerösti (puhumattakaan sitten niistä, jotka käyvät suorastaan uhkaaviksi tai ahdistaviksi). Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi lähes jokainen hitusenkin omasta toiminnastasi tai olemisesi tavasta eroava ominaisuus on niin merkittävä, että se estää tutustumisen kyseisen ominaisuuden kantajaan. Kuten sanoin, ymmärrän isot elämäntilanteeseen, -tapaan ja -katsomukseen liittyvät seikat sekä suuria tunteita herättävät näkemykset - näissä lienee molempien kannalta helpointa olla jotakuinkin tai jopa täsmälleen samoilla linjoilla. Mutta parisuhde, toimiva ihmissuhde ylipäätään muodostuu muustakin kuin vain etukäteen listatuista spesifeistä yksityiskohdista (joita ilmaantui sitten myöhemmissä viesteissäsi, kuten myös mielestäni kovin joustamaton ja suorastaan riitaisa asenne näitä eroavaisuuksia ja niiden kantajia kohtaan). Ehkä viesteistä välittyvä asenne on se, mikä minulla sai karvat pystyyn. Vedät jyrkät rajat omien tapojesi ja ajatustesi ympärille ja puhut eriävistä toiminta- ja ajatusmalleista kuin ne olisivat  automaattisesti virheellisiä tai vähintäänkin hörhöytyneitä, yksitoikkoisia, epäkiinnostavia tai epä-älyllisiä. Tästä johtuen sinusta saa vaikutelman (! Huom! Todellisuus saattaa olla varsin toinen, ja oletkin oikein mukava tyyppi. Täällä olemme vain palstan viestien varassa.) kireästä, itseään parempana pitävästä ja muita peittelemättä alaspäin katsovasta ihmisestä (vaikka kykenetkin omien sanojesi mukaan olemaan kohtelias kohdatessasi meitä alempia maan matosia). No, toivottavasti kyseessä on minun virheellinen tulkintani, pahoittelen kärjistäviä sananvalintoja mutta halusin ottaa kantaa siihen, miten sinut ja kirjoittamasi mahdollisesti koetaan täällä palstalla / tässä ketjussa. En tarkoita, että olet aidosti kuvaamani kaltainen Vilijonkka, mutta viesteistäsi saattaa saada tämän vaikutelman. Lopuksi: On hyvä olla selvillä siitä, mitä haluaa, ja kuten sanoin, olet täysin oikeutettu juuri haluamaasi hakemaan ja vain sellaisen kelpuuttamaan, ja toivotan sinulle parasta mahdollista onnea asian suhteen. 

 

...jatkuu...

Ne seikat jotka olen itse luetellut on olleet:

 

Lapsivapaus

Itsensä elättäminen 

Ei mikään wannabe-rautahammas-räppäri

Ei uskonnollinen eikä taikauskoinen / hömppään uskova. 

 

Kerro toki mikä näistä on "pitää olla täsmälleen samanlainen kuin minä" ? Minusta kun nämä ovat nimenomaan niitä todella isoja arvokysymyksiä. Luulen että olet nyt laskenut yhteen joka ikisen kommentoijan kriteerit, ja pistät ne minun nimiini. Tässä ketjussa on varmaan kymmeniä eri kommentoijia. 

 

Sen toki myönnän että hömppää kutsun hömpäksi, koska se sitä ihan faktuaalisesti on - uskomuksia joilla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa.  Se on aikalailla hömpän määritelmä. 

 

Ap

Listasta taisi unohtua "pari" asiaa?
Kuten mies joka sai fudut kun kertoi kysyttäessä projekteistaan, mutta ei kysynyt sinulta haaveistasi.
Ja sinunhan piti tykätä miehestä joka ei haaveile, vaan pistää toimeksi?
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jatkuu...

 

 

 

Jälkimmäisissä viesteissä olet kuitenkin kovin kärkäs vetämään ihmisistä erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kovin pienistä, ehkä mitättömistäkin yksityiskohdista. Syytät muita olkiukkojen rakentelusta (vai anteeksi, oliko se joku muu kommentoija? Saatoin tulkita väärän kirjoittajan ap:ksi), mutta itse lähdet kiitolaukalle lähes jokaisesta menneisyyden teosta ja luonteen yksityiskohdasta, joka ei ole täsmälleen samanlainen kuin sinulla. Olet ilman muuta oikeutettu etsimään juuri haluamasi kaltaista kumppania ja toivomaan häneltä juuri tiettyjä, tarkoin määriteltyjä ominaisuuksia. Toivon aidosti ja vilpittömästi sinun löytävän etsimäsi ja saavan iloa tuovan, toimivan suhteen. Ymmärrän myös turhautumisen tämän päivän soidinkäyttäytymiseen sekä siihen, että osa kumppania etsivistä käyttäytyy kieltämättä melkoisen tökerösti (puhumattakaan sitten niistä, jotka käyvät suorastaan uhkaaviksi tai ahdistaviksi). Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi lähes jokainen hitusenkin omasta toiminnastasi tai olemisesi tavasta eroava ominaisuus on niin merkittävä, että se estää tutustumisen kyseisen ominaisuuden kantajaan. Kuten sanoin, ymmärrän isot elämäntilanteeseen, -tapaan ja -katsomukseen liittyvät seikat sekä suuria tunteita herättävät näkemykset - näissä lienee molempien kannalta helpointa olla jotakuinkin tai jopa täsmälleen samoilla linjoilla. Mutta parisuhde, toimiva ihmissuhde ylipäätään muodostuu muustakin kuin vain etukäteen listatuista spesifeistä yksityiskohdista (joita ilmaantui sitten myöhemmissä viesteissäsi, kuten myös mielestäni kovin joustamaton ja suorastaan riitaisa asenne näitä eroavaisuuksia ja niiden kantajia kohtaan). Ehkä viesteistä välittyvä asenne on se, mikä minulla sai karvat pystyyn. Vedät jyrkät rajat omien tapojesi ja ajatustesi ympärille ja puhut eriävistä toiminta- ja ajatusmalleista kuin ne olisivat  automaattisesti virheellisiä tai vähintäänkin hörhöytyneitä, yksitoikkoisia, epäkiinnostavia tai epä-älyllisiä. Tästä johtuen sinusta saa vaikutelman (! Huom! Todellisuus saattaa olla varsin toinen, ja oletkin oikein mukava tyyppi. Täällä olemme vain palstan viestien varassa.) kireästä, itseään parempana pitävästä ja muita peittelemättä alaspäin katsovasta ihmisestä (vaikka kykenetkin omien sanojesi mukaan olemaan kohtelias kohdatessasi meitä alempia maan matosia). No, toivottavasti kyseessä on minun virheellinen tulkintani, pahoittelen kärjistäviä sananvalintoja mutta halusin ottaa kantaa siihen, miten sinut ja kirjoittamasi mahdollisesti koetaan täällä palstalla / tässä ketjussa. En tarkoita, että olet aidosti kuvaamani kaltainen Vilijonkka, mutta viesteistäsi saattaa saada tämän vaikutelman. Lopuksi: On hyvä olla selvillä siitä, mitä haluaa, ja kuten sanoin, olet täysin oikeutettu juuri haluamaasi hakemaan ja vain sellaisen kelpuuttamaan, ja toivotan sinulle parasta mahdollista onnea asian suhteen. 

 

...jatkuu...

Ne seikat jotka olen itse luetellut on olleet:

 

Lapsivapaus

Itsensä elättäminen 

Ei mikään wannabe-rautahammas-räppäri

Ei uskonnollinen eikä taikauskoinen / hömppään uskova. 

 

Kerro toki mikä näistä on "pitää olla täsmälleen samanlainen kuin minä" ? Minusta kun nämä ovat nimenomaan niitä todella isoja arvokysymyksiä. Luulen että olet nyt laskenut yhteen joka ikisen kommentoijan kriteerit, ja pistät ne minun nimiini. Tässä ketjussa on varmaan kymmeniä eri kommentoijia. 

 

Sen toki myönnän että hömppää kutsun hömpäksi, koska se sitä ihan faktuaalisesti on - uskomuksia joilla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa.  Se on aikalailla hömpän määritelmä. 

 

Ap

Ap, on hyvin mahdollista, että olen lukenut nimiisi jonkin kommentin, joka ei ole lainkaan käsialaasi. Voi olla, että tämä on tapahtunut useammankin viestin kohdalla, ja käsitykseni on siis niiltä osin vääristynyt. En millään nyt viitsi lukea koko puolisataasivuista ketjua uudestaan (tämä ei ole mitään nokittelua tai mukanokkeluutta; itseänikin kiinnostaisi selvittää, mitä olen mahdollisesti tulkinnut väärin ap:n sanomaksi ja ennen kaikkea, mitä hän sitten tosiasiassa kirjoitti, mutta näin iltaa vasten en oikeasti jaksa alkaa uudelleen luku-urakkaan; pahoitteluni siis sinulle ap, jos olen katsonut vääriä kommentteja sinun kirjoittamaksesi!)

Jostain jäin kuitenkin käsitykseen, että noiden mainitsemiesi isojen suuntaviivojen lisäksi ainakin joiltain osin mahdollisen kumppanisi ja teidän välisenne kanssakäymisen tulisi olla hyvin pikkutarkasti ennalta määrätyn kaltaista, jotta se olisi sinusta tyydyttävää. Tunnistatko itsessäsi lainkaan tällaista, vai olenko jälleen hakoteillä? 

Sen ymmärrän, että tekstittömistä profiileista, täysin puhumattomista "mätseistä" tai max. 3 kirjaimen kommunikaatioon ("täh? höh? joo") kykenevistä  on vaikeaa kiinnostua, eikä maksane vaivaa alkaa tällaista joukkiota seulomaan tarkemmin. 

Koetko yleisesti ottaen olevasi kiivas, kärkäs tai hyökkäävä keskustelija? En taaskaan sano että näin olisi tosielämässä, lähinnä mietin millaista sinua tyydyttävä keskustelu on. Sisältääkö se esimerkiksi paljon väittelyä ja toisen näkemyksen kyseenalaistamista? Vai onko jo mielipide-erojen esiin tuleminen välitön stop tutustumiselle? Entä jos joku peräänkuuluttaa perusteluja omalle näkemyksellesi (muttei silti välttämättä muuta omaa kantaansa asiaan), onko se silloin ehdoton merkki intressien kohtaamattomuudesta?  En puhu nyt elämän suurista linjoista, vaan keskustelut voisivat koskea esim. ruokakulttuuria, taidekentän tukemista verovaroin, naisen asemaa 2000--> luvun elokuvissa, matkareitin valintaa kohteeseen.

Neiti Ankka