Tästä syystä tykkään 1/200 miehestä tinderissä

Ap on se nainen, joka on itsensä mielestä tosi hauskaa seuraa ja argumentoi, kuinka kaverit sanovat hänen olevan hauska.
Muut ovat sitten eri mieltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älykäs, itsevarma, sosiaalisesti näppärä, osaa heittää jotain kekseliästä aihesta kuin aiheesta, rahatilanne ja tulot hyvässä kunnossa, jne.

 

. ts. se raamikas vahvan oloinen mies, joka on todellisuudessa useimpien 35-45v naisten ihanne.

 

Lisähaasteena miehen tulisi olla kiinnostunut stereotyyppisistä naisten kiinnostuksen kohteista (ruoka, matkustelu haaveet), joka keikauttaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta entistä epäedulisemmaksi."

 

Ei pitäisi vaivautua vastaamaan olkiukkoon, mutta ei ole tauolla muutakaan tekemistä. 

 

Älykäs: kyllä, ei ole hyvä suhde jos siinä on tosi iso älykkyysero. Keskustelutaito vaatii älyä - en tee mitään suhteella jossa ei voi keskustella. Älykäs esim osaa erottaa keskustelun teemoista ja ilmiöistä eikä ota pohdintoja niistä henkilökohtaisina loukkauksina. 

 

Itsevarma: ihan tavallinen itsevarmuus riittää. En ala kenenkään terapeutiksi, se on todella raskasta. Sellainen suhde ottaa enemmän kuin antaa. 

 

Sosiaalisesti näppärä: en tiedä mitä tarkoitat tällä mutta olen todella introvertti enkä jaksaisi jotain tyhjän naurajaa esilläolijaa. Joten epäilen että tämä sopii minuun. 

 

Rahatilanteesta en ole sanonut yhtään mitään. Riittää kunhan elättää itsensä, en ala sokerimammaksi. En ala maksamaan seurasta. Kaikilla exillä viimeiset 20v on ollut pienemmät tulot ja varallisuus kuin minulla. 

 

Ei tarvitse olla raamikas, olen tapaillut sekä itseäni lyhempiä miehiä, että miehiä joiden bmi lie luokkaa 19. Ulkonäöstä kommentoin esimerkkien kanssa pidennälti muutama sivu sitten ja sain synninpäästön että en ole nirso. 

 

En ole kiinnostunut ruoasta enkä halua keskustella siitä enempää kuin "mitä syötäisiin tänään". Minut on unmatchattu sen sijaan monta kertaa kun sanon etten ole foodie. Ruokaisilla naisilla ei siis varmasti ole pulaa ruoasta puhuvista miehistä. Matkustelen, mutta ei tarvitse keskustella siitäkään. Puhuisin mieluummin vaikka politiikasta tai mustista aukoista. 

 

Ap

Totta kai Tinderissä on paljon seksinmetsästäjiä ja juroja miehiä jotka ovat siellä koska eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa livenä, mutta ettet olisi törmännyt yhteenkään kaltaiseesi introverttiin joka nauttii syvällisistä keskusteluista?
Minut on teilattu tällä palstalla siitä, että mieluiten istuisin jossain paikallisen kukkulan päällä puhumassa syvällisiä. Tai lähdetään etsimään autiotaloa, tms. Ovat kuulemma teinien touhuja; aikuinen nainen vaatii enemmän, eli ravintola tai matka, ja juuri sosiaalisia tilaisuuksia joissa hypitään kevyesti aiheesta toiseen ja odotetaan miehen heittävän sukkelasti jotain aiheesta kuin aiheesta. Itseäni ei kiinnosta parisuhde jossa hauskaa ovat vain ostetut mukavuudet ja suunnitellut reissut, ja loppu on harmaata arkea jolloin lähinnä haaveillaan kesän matkasta tai muistellaan edelliskesän matkaa. Tai haaveillaan jostain mihin ei ole varaa, itse kun olen nykyiseen elintasooni tyytyväinen.
Vaikka yllä mainitut olisivat lopulta turn-off, keskustelu ainakin lähtisi käyntiin ns. syvällisemmin, jos nyt niin voi Tinder-viestittelystä sanoa ylipäätään. Koska kaltaisiani miehiä on muitakin, on vaikea uskoa, etettkö olisi vähintäänkin tavannut miestä jonka kanssa keskustellaan syvällisempia, mutta homma kaatuu johonkin muuhun asiaan kuten elintapaan tai elintasoon, tai kenties erilaisiin arvoihin.

No mä etsin sellaista miestä, jolta onnistuu sekä kukkulalla istuskelut ja autiotalot, mutta jolta sujuu yhtä hyvin ravintoloissa ja matkoilla käynti. Jos tämän hetkinen elintapa ei riitä noihin niin sitten hän aktiivisesti tekee jotain sen eteen että nuo on mahdollista tulevaisuudessa, koska itsekin panostan kovasti itseni kehittämiseen ja asetan omat tavoitteeni korkealle.

Millä perusteella määrittelet, että matkustelu ja ravintolat ovat "korkeammalla tasolla" kuin kukkulalla keskusteleminen ja autiotalon etsiminen?
Kommentillasi oletat, että nuo ovat kaikkien ihmisten tavoite, ja tässä olisi kyse rahan puutteesta. 
Kuten jo kirjoitin, olen tyytyväinen elintasooni. Tavoitteeni liittyvät mm. fyysisen kunnon parantamiseen, henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen, harrastuksiin ja enemmänkin työn ja sitä kautta tulojeni vähentämiseen jotta vapaa-aikaa olisi enemmän.
 

En sanonut, että matkustelu tai ravintolat olisivat jotenkin objektiivisesti korkeammalla tasolla kuin nuo kuvaamasi asiat ja arvostan myös noita muita luettelemiasi asioita. Tarkoitin sitä, että ne ovat osa sitä elämää, johon itse tähtään, koska itsekin sanoit, että et tavoittele esim. matkoja ja ravintoloita, mutta minulle taas ovat tärkeitä . Sinä itse sanoit, että ole tyytyväinen nykyiseen elämäntasoosi, joten toki siinä mielessä minä noiden suhteen tähtään korkeampaan elintasoon ja siksi minun elämäntapani ja tavoitteet ei kohtaa kaltaisesi miehen kanssa.

Ihan mielenkiinnosta.
Miten voit tietää tähtääväsi korkeampaan elintasoon?
Ethän tiedä minun elintasostani kuin sen, etten ole erityisen kiinnostunut ravintoloista ja matkailusta (ulkomaille, jos tarkkoja ollaan).
Kerrot myös tavoitteidesi olevan korkealla. Minun teki mieleni kysyä, että viittaatko tällä ravintoloihin ja matkusteluun? En kirjoita tätä arvostellakseni, koska jokaisen elämäntilanne ja tavoitteet ovat hänen omiaan.

Tarkoitin kommentillani sitä, että tähtään korkeampaan elintasoon erityisesti matkustelun ja ravintoloiden suhteen,  mutta toki tähtään korkealle myös yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla.

Viittasin myös siihen, että et pidä siitä, että arki on harmaata ja haaveillaan jostain mihin ei ole varaa. Itse en ajattele, että pitää valita jompikumpi.

Haluan elää niin, että elämä on hyvää sekä arjessa että lomalla ja että asiat, joista haaveilen, ovat ennemmin tavoitteita kuin pelkkiä haaveita. Jos minulla ei ole vielä varaa johonkin mitä haluan, ajattelen sen niin, että se on vain ajan kysymys, ei jotain saavuttamatonta. 

Avattakoon asiaa sen verran, että minulla oli varmaankin ihan ok elintaso. Asunto suuren kaupungin paraatipaikalle, "premium-auto", suurin osa kotona kallista. En ollut kova matkustelemaan silloinkaan, mutta ravintolareissuja tarjosin ystäville, ja ne toki maksoivatkin jonkin verran. Tein myös pari kallista ulkomaanmatkaa, jotka toivat verrattain vähän iloa kun pitkien lentojen jälkeen ehti hädin tuskin näkemään muutamat turistinähtävyydet.
Havaitisin sen, että elintason nousun tuoma ilo oli lyhytaikaista. Siihen tottui. Lisäksi se toi ajatuksia joista en pitänyt. En halunnutkaan ystävieni miettivän, että olen köyhtynyt jos hankinkin seuraavaksi autoksi Toyotan, ja vaikkei tästä kukaan huomauttaisi, en halunnut tarjota seuraavaa illallista edullisessa pikkuravintolassa. Kaikkea piti aina päivittää uuteen, vaikka vanhallakin olisi pärjännyt oikein hyvin. Koska satasia tai tonneja ei tarvinnut miettiä, tein myös kalliita, mutta turhia ostoksia. Kun sitten katsoin vuoden tilitiedot, huomasin saaneeni säästöön hädin tuskin pari tonnia - kun pienempituloisena saatoin säästää 5 000 tai jopa 10 000 euroa vuodessa.
Paras päätökseni koskaan oli alentaa elintasoa. Asunto tavallisella mutta rauhallisella alueella ja harmaa Toyota ovat oikein hyvät. Vähemmän omaisuutta ja tavaraa rauhoittaa mieltä. Kuten se, että säästöön jäi viime vuonna 16 000 euroa ja vanhat sijoitukset tuottivat parin vuosipalkan verran (vuosi oli kylläkin hyvä, samaa ei voi odottaa aina). Se tuo mielenrauhaa kun kaiki, alkaen työmarkkinoista ja eläkkeistä, on epävarmaa. Nyt on vähemmän huolia ja murheita, enemmän turvaa, enemmän aikaa ja energiaa keskittyä oikeasti iloa tuoviin asioihin. Ja tunnen itseni mukavammaksi ihmiseksi verrattuna entiseen keskiluokkaiseen itseeni joka yritti leikkiä rikasta vaikkei sellainen ollut.
Tämä siis taustoituksena miksi vastasin sinulle niin kuin vastasin.
Onnea kuitenkin sinulle tavoitteidesi toteuttamisessa. Se on hienoa jos olet tarttunut toimeen. Toivon, että samalla muistat nauttia siitä mitä sinulla on sen sijaan, että mietit vain haavekuvia tulevasta elintasosta matkoineen ja ravintoloineen.

Oletko se palstamies jolla on rivariasunto, isohko sijoitussalkku ja olet hankkinut metsäalueita tehdäksesi niistä luonnonsuojelualueita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älykäs, itsevarma, sosiaalisesti näppärä, osaa heittää jotain kekseliästä aihesta kuin aiheesta, rahatilanne ja tulot hyvässä kunnossa, jne.

 

. ts. se raamikas vahvan oloinen mies, joka on todellisuudessa useimpien 35-45v naisten ihanne.

 

Lisähaasteena miehen tulisi olla kiinnostunut stereotyyppisistä naisten kiinnostuksen kohteista (ruoka, matkustelu haaveet), joka keikauttaa kysynnän ja tarjonnan suhdetta entistä epäedulisemmaksi."

 

Ei pitäisi vaivautua vastaamaan olkiukkoon, mutta ei ole tauolla muutakaan tekemistä. 

 

Älykäs: kyllä, ei ole hyvä suhde jos siinä on tosi iso älykkyysero. Keskustelutaito vaatii älyä - en tee mitään suhteella jossa ei voi keskustella. Älykäs esim osaa erottaa keskustelun teemoista ja ilmiöistä eikä ota pohdintoja niistä henkilökohtaisina loukkauksina. 

 

Itsevarma: ihan tavallinen itsevarmuus riittää. En ala kenenkään terapeutiksi, se on todella raskasta. Sellainen suhde ottaa enemmän kuin antaa. 

 

Sosiaalisesti näppärä: en tiedä mitä tarkoitat tällä mutta olen todella introvertti enkä jaksaisi jotain tyhjän naurajaa esilläolijaa. Joten epäilen että tämä sopii minuun. 

 

Rahatilanteesta en ole sanonut yhtään mitään. Riittää kunhan elättää itsensä, en ala sokerimammaksi. En ala maksamaan seurasta. Kaikilla exillä viimeiset 20v on ollut pienemmät tulot ja varallisuus kuin minulla. 

 

Ei tarvitse olla raamikas, olen tapaillut sekä itseäni lyhempiä miehiä, että miehiä joiden bmi lie luokkaa 19. Ulkonäöstä kommentoin esimerkkien kanssa pidennälti muutama sivu sitten ja sain synninpäästön että en ole nirso. 

 

En ole kiinnostunut ruoasta enkä halua keskustella siitä enempää kuin "mitä syötäisiin tänään". Minut on unmatchattu sen sijaan monta kertaa kun sanon etten ole foodie. Ruokaisilla naisilla ei siis varmasti ole pulaa ruoasta puhuvista miehistä. Matkustelen, mutta ei tarvitse keskustella siitäkään. Puhuisin mieluummin vaikka politiikasta tai mustista aukoista. 

 

Ap

Totta kai Tinderissä on paljon seksinmetsästäjiä ja juroja miehiä jotka ovat siellä koska eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa livenä, mutta ettet olisi törmännyt yhteenkään kaltaiseesi introverttiin joka nauttii syvällisistä keskusteluista?
Minut on teilattu tällä palstalla siitä, että mieluiten istuisin jossain paikallisen kukkulan päällä puhumassa syvällisiä. Tai lähdetään etsimään autiotaloa, tms. Ovat kuulemma teinien touhuja; aikuinen nainen vaatii enemmän, eli ravintola tai matka, ja juuri sosiaalisia tilaisuuksia joissa hypitään kevyesti aiheesta toiseen ja odotetaan miehen heittävän sukkelasti jotain aiheesta kuin aiheesta. Itseäni ei kiinnosta parisuhde jossa hauskaa ovat vain ostetut mukavuudet ja suunnitellut reissut, ja loppu on harmaata arkea jolloin lähinnä haaveillaan kesän matkasta tai muistellaan edelliskesän matkaa. Tai haaveillaan jostain mihin ei ole varaa, itse kun olen nykyiseen elintasooni tyytyväinen.
Vaikka yllä mainitut olisivat lopulta turn-off, keskustelu ainakin lähtisi käyntiin ns. syvällisemmin, jos nyt niin voi Tinder-viestittelystä sanoa ylipäätään. Koska kaltaisiani miehiä on muitakin, on vaikea uskoa, etettkö olisi vähintäänkin tavannut miestä jonka kanssa keskustellaan syvällisempia, mutta homma kaatuu johonkin muuhun asiaan kuten elintapaan tai elintasoon, tai kenties erilaisiin arvoihin.

No mä etsin sellaista miestä, jolta onnistuu sekä kukkulalla istuskelut ja autiotalot, mutta jolta sujuu yhtä hyvin ravintoloissa ja matkoilla käynti. Jos tämän hetkinen elintapa ei riitä noihin niin sitten hän aktiivisesti tekee jotain sen eteen että nuo on mahdollista tulevaisuudessa, koska itsekin panostan kovasti itseni kehittämiseen ja asetan omat tavoitteeni korkealle.

Millä perusteella määrittelet, että matkustelu ja ravintolat ovat "korkeammalla tasolla" kuin kukkulalla keskusteleminen ja autiotalon etsiminen?
Kommentillasi oletat, että nuo ovat kaikkien ihmisten tavoite, ja tässä olisi kyse rahan puutteesta. 
Kuten jo kirjoitin, olen tyytyväinen elintasooni. Tavoitteeni liittyvät mm. fyysisen kunnon parantamiseen, henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen, harrastuksiin ja enemmänkin työn ja sitä kautta tulojeni vähentämiseen jotta vapaa-aikaa olisi enemmän.
 

En sanonut, että matkustelu tai ravintolat olisivat jotenkin objektiivisesti korkeammalla tasolla kuin nuo kuvaamasi asiat ja arvostan myös noita muita luettelemiasi asioita. Tarkoitin sitä, että ne ovat osa sitä elämää, johon itse tähtään, koska itsekin sanoit, että et tavoittele esim. matkoja ja ravintoloita, mutta minulle taas ovat tärkeitä . Sinä itse sanoit, että ole tyytyväinen nykyiseen elämäntasoosi, joten toki siinä mielessä minä noiden suhteen tähtään korkeampaan elintasoon ja siksi minun elämäntapani ja tavoitteet ei kohtaa kaltaisesi miehen kanssa.

Ihan mielenkiinnosta.
Miten voit tietää tähtääväsi korkeampaan elintasoon?
Ethän tiedä minun elintasostani kuin sen, etten ole erityisen kiinnostunut ravintoloista ja matkailusta (ulkomaille, jos tarkkoja ollaan).
Kerrot myös tavoitteidesi olevan korkealla. Minun teki mieleni kysyä, että viittaatko tällä ravintoloihin ja matkusteluun? En kirjoita tätä arvostellakseni, koska jokaisen elämäntilanne ja tavoitteet ovat hänen omiaan.

Tarkoitin kommentillani sitä, että tähtään korkeampaan elintasoon erityisesti matkustelun ja ravintoloiden suhteen,  mutta toki tähtään korkealle myös yleisesti kaikilla elämän osa-alueilla.

Viittasin myös siihen, että et pidä siitä, että arki on harmaata ja haaveillaan jostain mihin ei ole varaa. Itse en ajattele, että pitää valita jompikumpi.

Haluan elää niin, että elämä on hyvää sekä arjessa että lomalla ja että asiat, joista haaveilen, ovat ennemmin tavoitteita kuin pelkkiä haaveita. Jos minulla ei ole vielä varaa johonkin mitä haluan, ajattelen sen niin, että se on vain ajan kysymys, ei jotain saavuttamatonta. 

Avattakoon asiaa sen verran, että minulla oli varmaankin ihan ok elintaso. Asunto suuren kaupungin paraatipaikalle, "premium-auto", suurin osa kotona kallista. En ollut kova matkustelemaan silloinkaan, mutta ravintolareissuja tarjosin ystäville, ja ne toki maksoivatkin jonkin verran. Tein myös pari kallista ulkomaanmatkaa, jotka toivat verrattain vähän iloa kun pitkien lentojen jälkeen ehti hädin tuskin näkemään muutamat turistinähtävyydet.
Havaitisin sen, että elintason nousun tuoma ilo oli lyhytaikaista. Siihen tottui. Lisäksi se toi ajatuksia joista en pitänyt. En halunnutkaan ystävieni miettivän, että olen köyhtynyt jos hankinkin seuraavaksi autoksi Toyotan, ja vaikkei tästä kukaan huomauttaisi, en halunnut tarjota seuraavaa illallista edullisessa pikkuravintolassa. Kaikkea piti aina päivittää uuteen, vaikka vanhallakin olisi pärjännyt oikein hyvin. Koska satasia tai tonneja ei tarvinnut miettiä, tein myös kalliita, mutta turhia ostoksia. Kun sitten katsoin vuoden tilitiedot, huomasin saaneeni säästöön hädin tuskin pari tonnia - kun pienempituloisena saatoin säästää 5 000 tai jopa 10 000 euroa vuodessa.
Paras päätökseni koskaan oli alentaa elintasoa. Asunto tavallisella mutta rauhallisella alueella ja harmaa Toyota ovat oikein hyvät. Vähemmän omaisuutta ja tavaraa rauhoittaa mieltä. Kuten se, että säästöön jäi viime vuonna 16 000 euroa ja vanhat sijoitukset tuottivat parin vuosipalkan verran (vuosi oli kylläkin hyvä, samaa ei voi odottaa aina). Se tuo mielenrauhaa kun kaiki, alkaen työmarkkinoista ja eläkkeistä, on epävarmaa. Nyt on vähemmän huolia ja murheita, enemmän turvaa, enemmän aikaa ja energiaa keskittyä oikeasti iloa tuoviin asioihin. Ja tunnen itseni mukavammaksi ihmiseksi verrattuna entiseen keskiluokkaiseen itseeni joka yritti leikkiä rikasta vaikkei sellainen ollut.
Tämä siis taustoituksena miksi vastasin sinulle niin kuin vastasin.
Onnea kuitenkin sinulle tavoitteidesi toteuttamisessa. Se on hienoa jos olet tarttunut toimeen. Toivon, että samalla muistat nauttia siitä mitä sinulla on sen sijaan, että mietit vain haavekuvia tulevasta elintasosta matkoineen ja ravintoloineen.

Oletko se palstamies jolla on rivariasunto, isohko sijoitussalkku ja olet hankkinut metsäalueita tehdäksesi niistä luonnonsuojelualueita?

Kaippa minä sitten olen :D

Saanko siis virallisesti luvan laittaa jatkossakin henkisyyshipit vasemmalle, kun selvästi en ole heidän kanssaan kumpaankaan suuntaan yhteensopiva? Niitä hippinaisia on varmasti ihan tarpeeksi näille miehille, tässäkin ketjussa useampi joiden kanssa voi toivoa ihan kilpaa, ei minun tarvitse väkisin alkaa yrittää heitä sietää. 

Ihmettelen alettaisiinko myös vaikka uskovaiselle miehelle ihan pakolla tuputtamaan ateistinaisia, samoilla argumenteillä. Tai abortion vastustajalle miehelle niiden puolustajaa, tai uusnatsille mustaa puolisoa. Vai onko tässä(kin) taas niin että naiselle pitää kelvata vaikka kuinka epäsopivat tyypit, myös ne joille nainen itse ei kelpaisi, tai muuten "naisen vika". 

Minusta kun on ihan kaikille parasta että selvästi yhteensopimattomat eivät tuputa seuraansa "vastapuolelle", ajanhukkaa se olisi kaikille. Kokisin itseni myös ylimieliseksi, jos väittäisin olevani niiiiin ihana että se uskovainen tyyppi kyllä rakastuu minuun vaikka arvoni ovat ihan päinvastaiset häneen verrattuna, jos minä vaan huolisin hänen rakkautensa 🙄. 

Ap

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Herra A kuulosti fiksulta, mutta heti saatuaan Instagram tilini (en anna puhelinnumeroa, tililläni on vain taidekuvia), keskustelu hyytyi hänen puoleltaan alakoulun ystäväkirjan täyttämiseksi. Tähän mennessä hän on kysynyt minulta mm mikä on lempieläimeni ja mikä on lempikaupunkini 🙃🙃🙃. Olen kyllä yrittänyt viedä keskustelua vähän aikuisimpiin ja syvempiin aiheisiin, mutta ei hän tartu niihin, vaan vastaa hyvin pintapuolisesti ja yhdellä tai kahdella lauseella. En jaksa tällaista lapsellista vuorovaikutusta, oikeasti, lempieläin??!! "

 

 

Minä taas puhuisin miehen kanssa oikein mielelläni sekä lempieläimestäni että lempikaupungistani. Olen erittäin eläinrakas, ja voisimme jutella vaikka omista lemmikeistämme. Siitä keskustelu voisi luontevasti siirtyä esimerkiksi siihen, miten upeita ja älykkäitä eläimiä delfiinit ovat, tai siihen, että haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä villieläinten parissa, kuten orangien ja norsujen kanssa.

Tästä voitaisiin sitten siirtyä luonnollisesti seuraavaan lempiaiheeseeni, matkailuun. Voisimme vertailla lempikaupunkejamme, ehkä olemme matkustaneet samoissa paikoissa, tai voimme antaa toisillemme vinkkejä, vaikka parhaasta pizzapaikasta New Yorkissa.

Ja siitä keskustelu voisi jatkua vaikka filosofiaan tai elämän tarkoitukseen.

Ikävä kyllä nämä ystäväkirjan täyttävät eivät toimi näin. Yritän aina nimenomaan viedä aiheita syvemmille vesille, mutta miehet ei ui perässä! Keskustelu menee noissa esimerkeissä esim:

 

Mies: mikä sun lempieläin on? 

Ap: tosi vaikea valita, tykkään aika lailla kaikista, mut esim roskapandat on tosi ihania, kun ne esim syö käsillään ja ovat sellaisia karvaisia palloja! Harmi kun niitä ei voi täällä pitää lemmikkeinä. Mitä sä ottaisit lemmikiksi jos ei olisi mitään esteitä? 

Mies: koiran. Missä tykkäät matkailla? 

Ap (yritän vielä syventää aihetta) : koiratkin on tosi kivoja! Jos sä haluaisit koiran niin mikä tällä hetkellä estää :)? Yleensä matkailen Euroopassa kun en oikein kestä jetlagiä. 

Mies: en tiiä, ei oikein ole aikaa. Mikä sun lempiväri on? 

Ap (luovuttaa) : musta. Entä sun? 

Mies: sinine

(keskustelu kuolee) 

 

Jne jne. Ne vaan menee läpi jotain yhdenpäiväistä kysymyslistaa, ja niitä on ihan mahdoton pysäyttää yhteen aiheeseen kun ne hyppää aina vaan seuraavaan. Olen yrittänyt, varmaan satoja kertoja! 

 

Ap

Noiden tarkoitus on pitää keskustelu yhdentekevissä aiheissa, jotta ei tarvitsisi oikeasti kertoa itsestään mitään, ja koska heitä ei oikeasti kiinnostua tutustua naiseen. Minun kohdalleni osui kerran tuollainen, ja ihmettelin, miksi kyseli jotain ihan triviaaleja juttuja, kuten lempivuodenaikaa (ja itse kertoi tykkäävänsä oikeastaan kaikista). No, selvisi sitten, että koska meillä ei oikeasti ollut mitään yhteistä, mutta hän olisi ilmeisesti halunnut jonkun vaan naisen, ja kuvitteli hämäävänsä sillä, että kauheasti jutellaan ja kysellään, vaikkei oikeasti sanota mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos taas asiaa mietitään nelikymppisen vela-miehen näkökulmasta, tarjolla on seuraavaa:
1. Eronnut perheenäiti
"En ole etsimässä uutta isää lapsille, ja ex-mies on mukana lasten elämässä". Todellisuudessa pian huomaat joutuvasi tilanteisiin, joissa sinä joko vaikutat mulkvistilta tai hoidat niitä perheenisän velvollisuuksia. Exä on jättänyt elarit maksamatta ja hyvin kasvatetut lapset ovat täysiä häiriköitä.
2. Tuuliviiri
On asunut 30 paikassa, exiä on enemmän kuin pystyy laskemaan, ja kahden kuukauden välein mieli muuttuu. Tänään halutaan muuttaa erämökkiin, huomenna isoon eurooppalaiseen kaupunkiin diginomadiksi, ensi viikolla kiinnostaisi oma ratsutila.
3. Haaveilija
Kumpa voisin asua ulkomailla, asua omassa linnassa alpeilla ja viljellä viiniä Italiassa. Kivaa vuodessa on se viikko kun päästään matkalle.
4. Fitness-sport-beibe
Filtteröidyt kuvat, saliposeerausta ja rantahyppy. Vain superkomeat miehet kiinnostavat. On miesmalli-panokaveri ja toinen säätö. Parisuhde on ollut viimeksi 25-vuotiaana kun ei tarvittu filttereitä ja meikkiä salin pukkarissa.
5. Kriittinen viherfeministi
Miehellä pitää olla 100% samat arvot ja toimintatavat viimeistä yksityiskohtaa myöten. Jos mies on ostanut kaupasta väärän juoman tai äänestänyt väärää ehdokasta vuonna 1997, on se delbreaker. Miehen pitää olla samaa mieltä kaikesta. Mutta tossu ei saa olla. Naisen exä persuja äänestävä ja punaista lihaa mättävä mp-kerhon presidentti ja BDSM-master, koska tunteille ei voi mitään.

Mitä sä siis toivoisit löytäväsi? Ja jännä, ettet löydä muita kuin noita.

Kriittinen viherfeministi ei selvästi ole kanssasi sopiva match, koska teillä on erilaiset arvot. Se on ok, mutta ihmettelen tähän kohdistuvaa kritiikkiä. Eikö samanlainen arvomaailma kuitenkin ole aika hyvä lähtökohta suhteelle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo, kun itse tosiaan olen nuoremman näköinen, täytän parin päivän päästä 46, ja kun laitoin kuvani Tinderiin haukuttiin, etten varmasti ole rehellinen muissakaan asioissa, kun kuvanikin on 15 vuoden takaa - tosiasiassa ennemminkin 15 päivän. Luulisi kai, että jos käyttäisin vanhoja kuvia kaipa samalla logiikalla valehtelisin sitten ikänikin...

Mulla kävi mummotunnellisssa niin että jutustelin mukavan naisen kanssa niitä näitä ja tanssittiin. Sitten se alkoi selittämään että harmi kun olet niin nuori. No sitten kun sanottiin toistemme iät niin selvisi että olen 2v häntä vanhempi. Minulla on vain käynyt tuuri geenilotossa.

Nyt mietin että jos laitan profiilin Tinderiin niin miten todistan että kuvani on ihan uusi?

M46

Laita kuva jostain tapahtumasta, joka on ollut tänä vuonna - jonkin tietyn elokuva ensi-ilta, teatteriesityksen selfieseinä, tms. Itselläni on ollut näitä ja joskus myös saman vuoden Tuska-festareiden paita. Olen nainen, mutta ilmeisesti vähän ikäistäni nuoremman näköinen eli samoja asioita joutunut pohtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ulkonäköseulan läpäisee 30-40v miehissä ehkä 1/200 - 1 /500. Saa swaipata örkkejä pois aika urakalla.

Jos fyysinen olomuoto ei ensin miellytä on turha lukea mitään profiilia sen pidemmälle.

Oletko itse sitten paremman näköinen kuin 995-998 naista tuhannesta??

Kognitiivinen disonanssi on kyllä iso naisilla.

Ei oma ulkonäkö vaikuta preferensseihin mitenkään. Itse olen nykyään ylipainoinen mutta edelleen tykkään samanlaisista miehistä kuin 16v:nä, 26v:nä tai 36v:nä eli atleettisista ja nättikasvoisista.

hahah komppaan, ei keski-ikäiset, keskivartalolihavat, hieman elämään kyllästyneet ole muuttuneet minun silmissä yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka itse olen sellaiseksi vajonnut

ja aivan hyvin ymmärrän, että tästä syystä hyvin todennäköisesti vietän yksin koko loppuelämän. mieluummin ilman parisuhdetta, kuin sellaisessa jossa joutuu tyytymään parhaaseen jonka sai, kun ei kestä yksinäisyyttä tai seksinpuute on liian kova tai sosiaalisesti tuntee painetta olla parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ulkonäköseulan läpäisee 30-40v miehissä ehkä 1/200 - 1 /500. Saa swaipata örkkejä pois aika urakalla.

Jos fyysinen olomuoto ei ensin miellytä on turha lukea mitään profiilia sen pidemmälle.

Oletko itse sitten paremman näköinen kuin 995-998 naista tuhannesta??

Kognitiivinen disonanssi on kyllä iso naisilla.

Ei oma ulkonäkö vaikuta preferensseihin mitenkään. Itse olen nykyään ylipainoinen mutta edelleen tykkään samanlaisista miehistä kuin 16v:nä, 26v:nä tai 36v:nä eli atleettisista ja nättikasvoisista.

hahah komppaan, ei keski-ikäiset, keskivartalolihavat, hieman elämään kyllästyneet ole muuttuneet minun silmissä yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka itse olen sellaiseksi vajonnut

 

ja aivan hyvin ymmärrän, että tästä syystä hyvin todennäköisesti vietän yksin koko loppuelämän. mieluummin ilman parisuhdetta, kuin sellaisessa jossa joutuu tyytymään parhaaseen jonka sai, kun ei kestä yksinäisyyttä tai seksinpuute on liian kova tai sosiaalisesti tuntee painetta olla parisuhteessa. 

Tuo on naisilla yleistä.
Eräänlainen high-watermark, eli rima ei laske vaikka om hyppytulos on laskenut metrillä.
Sama ilmiö tekee monista avioliitoista onnettomia. Koska toisin kuin naiset väittävät, kun halutaan lapsia, monella se rima kyllä laskee. Nuorena komeimmat ja itsevarmimmat kaverit ovat kokeilleet monia naisia, ja taviksetkin ovat päässeet meikkaamalla ja miellyttämällä hetkeksi heidän seuraansa, joko seksikumppaneiksi tai lyhyeen parisuhteeseen jossa mennään miehen ehdoilla. Tätä naisselitetään sillä kuinka rima muka nousee kun kriteerejä on enemmän. Mutta ne vaikeimmat täyttää, eli komeus (geenejään kun ei voi muuttaa), itsevarmuus ja viihdyttävyys, lasketaan alemmalle tasolle ja nyt Pertti Perusmies kelpaakin.
No, kun lapset kasvavat ja ruuhkavuodet hellittävät, Pertti Perusmies ei enää kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Herra A kuulosti fiksulta, mutta heti saatuaan Instagram tilini (en anna puhelinnumeroa, tililläni on vain taidekuvia), keskustelu hyytyi hänen puoleltaan alakoulun ystäväkirjan täyttämiseksi. Tähän mennessä hän on kysynyt minulta mm mikä on lempieläimeni ja mikä on lempikaupunkini 🙃🙃🙃. Olen kyllä yrittänyt viedä keskustelua vähän aikuisimpiin ja syvempiin aiheisiin, mutta ei hän tartu niihin, vaan vastaa hyvin pintapuolisesti ja yhdellä tai kahdella lauseella. En jaksa tällaista lapsellista vuorovaikutusta, oikeasti, lempieläin??!! "

 

 

Minä taas puhuisin miehen kanssa oikein mielelläni sekä lempieläimestäni että lempikaupungistani. Olen erittäin eläinrakas, ja voisimme jutella vaikka omista lemmikeistämme. Siitä keskustelu voisi luontevasti siirtyä esimerkiksi siihen, miten upeita ja älykkäitä eläimiä delfiinit ovat, tai siihen, että haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä villieläinten parissa, kuten orangien ja norsujen kanssa.

Tästä voitaisiin sitten siirtyä luonnollisesti seuraavaan lempiaiheeseeni, matkailuun. Voisimme vertailla lempikaupunkejamme, ehkä olemme matkustaneet samoissa paikoissa, tai voimme antaa toisillemme vinkkejä, vaikka parhaasta pizzapaikasta New Yorkissa.

Ja siitä keskustelu voisi jatkua vaikka filosofiaan tai elämän tarkoitukseen.

Ikävä kyllä nämä ystäväkirjan täyttävät eivät toimi näin. Yritän aina nimenomaan viedä aiheita syvemmille vesille, mutta miehet ei ui perässä! Keskustelu menee noissa esimerkeissä esim:

 

Mies: mikä sun lempieläin on? 

Ap: tosi vaikea valita, tykkään aika lailla kaikista, mut esim roskapandat on tosi ihania, kun ne esim syö käsillään ja ovat sellaisia karvaisia palloja! Harmi kun niitä ei voi täällä pitää lemmikkeinä. Mitä sä ottaisit lemmikiksi jos ei olisi mitään esteitä? 

Mies: koiran. Missä tykkäät matkailla? 

Ap (yritän vielä syventää aihetta) : koiratkin on tosi kivoja! Jos sä haluaisit koiran niin mikä tällä hetkellä estää :)? Yleensä matkailen Euroopassa kun en oikein kestä jetlagiä. 

Mies: en tiiä, ei oikein ole aikaa. Mikä sun lempiväri on? 

Ap (luovuttaa) : musta. Entä sun? 

Mies: sinine

(keskustelu kuolee) 

 

Jne jne. Ne vaan menee läpi jotain yhdenpäiväistä kysymyslistaa, ja niitä on ihan mahdoton pysäyttää yhteen aiheeseen kun ne hyppää aina vaan seuraavaan. Olen yrittänyt, varmaan satoja kertoja! 

 

Ap

Noiden tarkoitus on pitää keskustelu yhdentekevissä aiheissa, jotta ei tarvitsisi oikeasti kertoa itsestään mitään, ja koska heitä ei oikeasti kiinnostua tutustua naiseen. Minun kohdalleni osui kerran tuollainen, ja ihmettelin, miksi kyseli jotain ihan triviaaleja juttuja, kuten lempivuodenaikaa (ja itse kertoi tykkäävänsä oikeastaan kaikista). No, selvisi sitten, että koska meillä ei oikeasti ollut mitään yhteistä, mutta hän olisi ilmeisesti halunnut jonkun vaan naisen, ja kuvitteli hämäävänsä sillä, että kauheasti jutellaan ja kysellään, vaikkei oikeasti sanota mitään.

Jep tähän olen johtopäätökseen olen itsekin tullut. Ne on kuulleet että "naiset haluaa keskustella" ja luulevat että mikä tahansa liibalaaba lasketaan. He ikään kuin keräävät keskustelupisteitä, ja kun niitä on tarpeeksi, pitäisi tulla pildeä. Siksikään en näitä muutamaa viestiä enempää jaksa lypsää, koska se on ihan ajanhukkaa molemmille osapuolille - selvästi emme hae samaa asiaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ulkonäköseulan läpäisee 30-40v miehissä ehkä 1/200 - 1 /500. Saa swaipata örkkejä pois aika urakalla.

Jos fyysinen olomuoto ei ensin miellytä on turha lukea mitään profiilia sen pidemmälle.

Oletko itse sitten paremman näköinen kuin 995-998 naista tuhannesta??

Kognitiivinen disonanssi on kyllä iso naisilla.

Ei oma ulkonäkö vaikuta preferensseihin mitenkään. Itse olen nykyään ylipainoinen mutta edelleen tykkään samanlaisista miehistä kuin 16v:nä, 26v:nä tai 36v:nä eli atleettisista ja nättikasvoisista.

hahah komppaan, ei keski-ikäiset, keskivartalolihavat, hieman elämään kyllästyneet ole muuttuneet minun silmissä yhtään sen viehättävämmäksi, vaikka itse olen sellaiseksi vajonnut

 

ja aivan hyvin ymmärrän, että tästä syystä hyvin todennäköisesti vietän yksin koko loppuelämän. mieluummin ilman parisuhdetta, kuin sellaisessa jossa joutuu tyytymään parhaaseen jonka sai, kun ei kestä yksinäisyyttä tai seksinpuute on liian kova tai sosiaalisesti tuntee painetta olla parisuhteessa. 

Tuo on naisilla yleistä.
Eräänlainen high-watermark, eli rima ei laske vaikka om hyppytulos on laskenut metrillä.
Sama ilmiö tekee monista avioliitoista onnettomia. Koska toisin kuin naiset väittävät, kun halutaan lapsia, monella se rima kyllä laskee. Nuorena komeimmat ja itsevarmimmat kaverit ovat kokeilleet monia naisia, ja taviksetkin ovat päässeet meikkaamalla ja miellyttämällä hetkeksi heidän seuraansa, joko seksikumppaneiksi tai lyhyeen parisuhteeseen jossa mennään miehen ehdoilla. Tätä naisselitetään sillä kuinka rima muka nousee kun kriteerejä on enemmän. Mutta ne vaikeimmat täyttää, eli komeus (geenejään kun ei voi muuttaa), itsevarmuus ja viihdyttävyys, lasketaan alemmalle tasolle ja nyt Pertti Perusmies kelpaakin.
No, kun lapset kasvavat ja ruuhkavuodet hellittävät, Pertti Perusmies ei enää kiinnostakaan.

jep, jep, omalla kohdalla ei myöskään auta, että ex-mies oli paperilla "täydellinen" pitkä, tumma, karismaattinen, menestyvä, jne., mutta silti erosin hänestä. en nyt ainakaan vähempää halua seuraavalta vakavalta suhteelta. 

Latasin eilen tinderin lähes 10 v tauon jälkeen. Edelleen samoja naamoja paljon ja samoilla kuvilla kuin 10 v sitten! Selasin noin pari tuntia ja kaikki miehet 100 km säteellä ikähaarukastani ja annoin 0 tykkäystä. Nirso nainen(ko)?

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

En ymmärrä tällaista ääripäihin kärjistämistä. Ei se, että haluaa kumppanin jonka kanssa voi keskustella myös syvällisistä aiheista tarkoita sitä, että niistä ja vain niistä keskustellaan aina. Tällainen olkiukkoilu on todella lapsellista - selvästi et joko ymmärrä koko pointtia, tai kärjistät tahallasi. 

Mutta tuo vauvana jokeltelu kyllä kertoo kaiken tarvittavan sinusta. Voi olla että olen enemmän tosikko-nurkassa, mutta kaikenlaisessa vauvaleikissä menee minun rajat. En todellakaan halua kumppania joka jokeltelee (!!??) tai muuten leikkii lasta. Lähinnä ällöttää kuvitella mitä vaippaseksipelejä se seuraavaksi ehdottaisi 🤢. Ei todellakaan tarvitse olla (ja mielellään ei olisikaan) mikään aina vakava macho, mutta hassu ja keveä voi olla myös ilman tuollaisia roolileikkejä. Se monen miehen profiilikuvissaan harrastama kielen näyttäminen tai muu naaman vääntäminen ei ole minun käsitykseni huumorista ollenkaan... 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tässä vedettiin mutkat suoriksi oikein kunnolla :D
Kyllä parisuhteessa pitää nimenomaan olla henkinen kohtaaminen ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta niiden ei tarvitse olla 100% samat kaikilta osin, eikä kumppanin kanssa tarvitse puhua päivittäin juuri niistä tietyistä asioista kuten vaikka politiikasta tai päivittäisistä työasioista.
Maailma on täynnä onnellisia parisuhteita joissa toinen harrastaa vaikka valokuvausta ja toinen joogaa. Useimmille ihmisille työ ei ole suuri intohimo josta halutaan puhua kotonakin. On jopa parisuhteita joissa äänestetään eri puolueita, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Minä olen samassa tilanteessa kuin ap, eli parisuhdetta ei tuosta noin vain löydy. Jos lähtisin mukaan uusperhearkeen, sitten löytyisi kyllä, mutta tätä en halua. Sekin auttaisi jos lakkaisin olemasta nuukailija ja käyttäisin rahaa juuri siihen keskiluokkaiseen elämään jota elin. En halua tätäkään. Sanottiin mitä sanottiin, aika monelle ihan tavalliselle naiselle hyvä rahatilanne ja herrasmiesmäisyys tarjoamisen suhteen ovat aika suurin turn-on. Ei tarvitse olla se OF-gold digger. Joten. Minusta on hölmöä listata paperille ehdottomia ja millintarkkoja periaatteita, jos ja kun sillä ehdoin tahdoin tekee tilanteen sellaiseksi, että etsii neulaa heinäsuovasta. 
On myös aika usein niin, että sinun vaatimasi asiat ovat ehdottoman järkeviä, mutta kummasti ne toisen osapuolen vaatimukset ovat ihan tyhmiä. Mutta tämä nyt ei vain mene siten, että joku voisi määrittää mitkä vaatimukset - tai toivomukset - ovat "oikeita" ja mitkä "vääriä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

 

Ap

Tämän voin allekirjoittaa kyllä. Molemmat tarvitaan. Jos nyt joku ajatteli, ettei minua kiinnostaisi se syvällinen puoli, niin se on väärä tulkinta. Liityinhän keskusteluun mainitsemalla syvällisten puhumisen jossain kukkulalla ravintolan ja pinnallisen small talkin sijasta.
Pointtini on, ettei tämä tarvitse tarkoittaa politiikasta tai työpäivästä puhumista. En ole sitä mieltä, että nämä olisivat erityisen syvällisiä aiheita ylipäätään. Syvällisiä aiheita ovat sellaiset, joita ei jaeta monenkaan ihmisen kanssa.
Elintasonlaskija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tämä on hyvä huomio. Nimenomaan ainoa keino aidosti tutustua siihen kumppaniin on keskustelu - syvällinen sellainen. Sekä suhteen alussa että myös sen jatkuessa, koska ihmiset ja mielipiteet muuttuu, maailma muuttuu, ja aina löytyy uusia asioita joista aidosti kummpanistaan kiinnostunut on utelias tietämään kumppaninsa ajatukset. 

 

Ilman tätä keskustelua kumppaniaan ei voi aidosti, syvästi tuntea, vaan seura jää juuri tuolle pinnalliselle "hassutellaan ja harrastetaan seksiä" tasolle. Minulle, ja varmaan monille muillekin naisille, se vaan ei riitä suhteen sisällöksi. Itse en ainakaan saa mitään siitä kevyesti kanssakäymisestä jos suhteessa ei ole myös syvällistä aspektia. Sehän on hassuttelua jonkun puolituntemattoman kanssa, jolle minä en oikein persoonana merkitse mitään, enkä minä tiedä hänestä persoonana juuri mitään. Todella pinnallista eikä anna minulle mitään sellaista joka perustelisi parisuhteen olemassaolon. Mieluummin sitten hassuttelen ystävien kanssa, ja hoitelen seksitarpeet itsekseni. 

 

Ap

Tämän voin allekirjoittaa kyllä. Molemmat tarvitaan. Jos nyt joku ajatteli, ettei minua kiinnostaisi se syvällinen puoli, niin se on väärä tulkinta. Liityinhän keskusteluun mainitsemalla syvällisten puhumisen jossain kukkulalla ravintolan ja pinnallisen small talkin sijasta.
Pointtini on, ettei tämä tarvitse tarkoittaa politiikasta tai työpäivästä puhumista. En ole sitä mieltä, että nämä olisivat erityisen syvällisiä aiheita ylipäätään. Syvällisiä aiheita ovat sellaiset, joita ei jaeta monenkaan ihmisen kanssa.
Elintasonlaskija

Ne ovat syvällisiä(= syvällisempiä) siihen verrattuna mitä useimmat miehet tarjoavat. Se kun on lähinnä päivittäiset tarpeet, ts se mitä tehdään ja mitä syödään, ja ehkä puhe auton moottoreista tai kuka voitti formuloissa. Siihen nähden vaikka poliittisista kysymyksistä tai työpaikan dynamiikasta keskustelu on jo monta asetta syvällisempää. 

Ja sinua tulkitaan "väärin" koska itse olkiukkoilet kuinka joku haluaisi puhua vain ja ainoastaan vakavista asioista 247. Ei kannata itse kärjistää, jos ei halua omia sanojaan tulkittavan samanlaisen linssin lävitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi olennainen huomio.
Useimmat tuntemani miehet eivät ensisijaisesti hae naista jonka kanssa voisi keskustella politiikasta. Itse keskustelen mielelläni politiikasta, mutta myönnän, että voisin helposti olla parisuhteessa naisen kanssa jota politiikka ei kiinnosta. Voin keskustella politiikasta kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sama pätee työhön; monellekin naiselle on tärkeää, että kotona keskustellaan paljon työasioista ja ollaan "tiimi". Monellekin tuntemalleni miehelle työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Ei heitä kiinnosta sparrata ja brainstormata kotona, saati levittää multikansallisen firman corporate bullshittiä. Päivittäisestä työstä keskusteleminen kotona ei olisi välttämätöntä minullekaan, ja mieluummin pitäisin niin, että puhutaan aiheesta lähinnä jos on joku merkittävä tilanne meneillään.
Mutta sitten taas romantiikka, seksi ja muu hassuttelu on sellaista jota en voi tehdä kaverieni tai työkaverieni kanssa. Sanna Marinia lainatakseni, minä kaipaan parisuhteelta iloa ja valoa, ja sitä että kotona saa olla oma itsensä. En todellakaan kaipaa ryppyotsaista miessuorittamista jossa pitää varoa ettei yksittäistä sanaa tai ilmettä tulkita "lapselliseksi" tai "epämiehekkääksi". Kotiin tullessa akku on käytetty melko lailla loppuun, joten en tule heittämään jotain nokkelaa tai syvällistä aiheesta kuin aiheesta 0,5 sekunnin reaktioajalla. Kun halaillaan sohvalla, en pidä leukaa ylhäällä, rintakehää leveänä ja ääntä matalana. Saatanpa vaikka olla siinä sikiöasennossa ja jokellella jos siltä tuntuu.
Tämän kirjoitti introvertti VELA-mies, joka olisi ap:n kriteerilistan perusteella sitä mitä ap etsii. Mutta tämän ketjun perusteella jää tunne, että ap:n seurassa olo olisi kuin työhaastattelussa. Onko asia oikeasti näin, sitä en tiedä, mutta en varmasti ole ainoa joka on saanut tällaisen kuvan. Koska ap etsii miestä Tinderissä, voi olla niinkin, että ap:lla on ollut kiire päästä näkemään miehen syvällinen ja vakava puoli, kun taas mies on ajatellut "okei tykätään samoista asioista, mutta onko tämä ihminen myös hauskaa seuraa?".
Ja tämän kirjoitti elintasonlaskijamies :D
 

Juu,on kyllä huomattu, että miehille kelpaa nainen kuin nainen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun, eikä mitään henkistä kohtaamista tai yhteisiä kiinnostuksenohteita tarvita. Miehille tuntuu olevan ihan sama, kuka se nainen on, kunhan nyt ulkonäkö on ihan ok, ja sitten vaan suoritetaan jotain geneeristä romantiikkaa, geneeristä hassuttelua ja geneeristä seksiä - kuin kaksi persoonatonta ihmistä, jotka larppaavat miehen ja naisen prototyyppejä yhdessä. Tämä tuntuu monelle miehelle olevan ihannesuhde, ja sitten ollaan ihan ihmeissään, kun nainen etsiikin siihen romantiikkaan, seksiin ja hassutteluun samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa oikeasto sopisi yhteen, ja jonka kanssa voisi tehdä muutakin sen romantiikan, seksin ja hassuttelun lisäksi, ja jopa (hui!) jutella ja keskustella.

Tässä vedettiin mutkat suoriksi oikein kunnolla :D
Kyllä parisuhteessa pitää nimenomaan olla henkinen kohtaaminen ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta niiden ei tarvitse olla 100% samat kaikilta osin, eikä kumppanin kanssa tarvitse puhua päivittäin juuri niistä tietyistä asioista kuten vaikka politiikasta tai päivittäisistä työasioista.
Maailma on täynnä onnellisia parisuhteita joissa toinen harrastaa vaikka valokuvausta ja toinen joogaa. Useimmille ihmisille työ ei ole suuri intohimo josta halutaan puhua kotonakin. On jopa parisuhteita joissa äänestetään eri puolueita, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Minä olen samassa tilanteessa kuin ap, eli parisuhdetta ei tuosta noin vain löydy. Jos lähtisin mukaan uusperhearkeen, sitten löytyisi kyllä, mutta tätä en halua. Sekin auttaisi jos lakkaisin olemasta nuukailija ja käyttäisin rahaa juuri siihen keskiluokkaiseen elämään jota elin. En halua tätäkään. Sanottiin mitä sanottiin, aika monelle ihan tavalliselle naiselle hyvä rahatilanne ja herrasmiesmäisyys tarjoamisen suhteen ovat aika suurin turn-on. Ei tarvitse olla se OF-gold digger. Joten. Minusta on hölmöä listata paperille ehdottomia ja millintarkkoja periaatteita, jos ja kun sillä ehdoin tahdoin tekee tilanteen sellaiseksi, että etsii neulaa heinäsuovasta. 
On myös aika usein niin, että sinun vaatimasi asiat ovat ehdottoman järkeviä, mutta kummasti ne toisen osapuolen vaatimukset ovat ihan tyhmiä. Mutta tämä nyt ei vain mene siten, että joku voisi määrittää mitkä vaatimukset - tai toivomukset - ovat "oikeita" ja mitkä "vääriä".

Jatkuvasti näissä keskusteluissa toistuu tämä "ei harrastusten tarvitse olla 100% samoja, ja sitten heitetään joku esimerkki pariskunnasta, josta toinen joogaa ja toinen valokuvaa, ja hyvin menee. Ihan kuin missaisitte pointin kokonaan. Ei varmaan kukaan aikuinen ajattelekaan, että kaikkien harrastusten on oltava 100% samoja, vaan kyse on siitä, että etsitään ihmistä, jonka kanssa on jotain yhteistä, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Oletettavasti tuolla joogaaja-valokuvaaja-parikunnallakin on jotain yhdistäviä asioita, vaikka yksittäinen harrastus voisikin olla eri. Kaikille ei harrastus myöskään ole vain tapa kuluttaa aikaa, joskus se on paljon merkityksellisempi asia, intihimon kohde oikeastaan. Ymmärrän myös hyvin, että vaikkapa larppaaja haluaa kumppanin, joka vähintään ymmärtää tai suhtautuu positiivisesti larppaamiseen. Moni liikunnallinen ihminen tai luonnossa liikkuja haluaisi kumppanin, jolla olisi samanlainen elämäntyyli. Aika usein kyse on samantyyppisistä tai samansuuntaisista kiinnostuksenkohteista ja ajattelutavoista, mitkä heijastelevat harrastuksiin.

Ja moni yksinkertaisesti haluaa, että kumppanin kanssa muutakin yhdistävää ja muutakin yhteistä tekemistä kuin seksi ja arjen pyörittäminen.