Mikä oli pahinta eron jälkeen?

Miehen suhteen ei mikään, mutta toinen tyttäreni jäi asumaan hänen luokseen, koska hänen ammattikoulunsa oli exän asunnon lähellä. Se tuntui aluksi hyvältä ratkaisulta, mutta vasta myöhemmin selvisi, että exän alkoholin käyttö olikin lähtenyt eron myötä lapasesta ja tyttärellä ei ollut asua siellä. No heti kun kuulin asiasta, tyttö muutti luokseni. Mitään muuta en näin viisi vuotta myöhemmin kadu, kuin sitä että tytär vietti pari vuotta exän kotona. Uutta miestä en ole ottanut. Haluaisin kyllä, mutta olen kai jotenkin sitoutumiskammoinen. 

Olen läheisriippuvainen. Romahtaisin ja elämänhaluni loppuisi.

Ikävintä oli kun tuntui että ihan KAIKKI on pariskunnille. Hotellihuone 2p. Laivamatka 2p. Minimi kahden hengen brunssi. Hotellinvaraus laittaa automaattisesti kahden hengen varauksen ja pitää erikseen vaihtaa yhteen. Matka on kahden hengen hinnalle mitoitettu ja sinkku maksaa lisähinnan. Jne 🙄

Ekat kuukaudet vtutti kun joka tuutista ihan kaikki tuntui olevan pareille ja pariskunnille ja kahden hengen yksiköille. Ihan kuin koko ihmiskunta olis= syntynyt siamilaisena kaksosena. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Olen läheisriippuvainen. Romahtaisin ja elämänhaluni loppuisi.

Tätäkin mietin että jos tämä yllättää. En ole ollut koskaan aikuisena sinkku ja muistan vain teiniajoilta että heti ekasta seurustelusuhteesta alkaen oli ns oltava joku. Entä jos olisin nyt eron jälkeen samanlainen, en osaisi olla yksin ja ottaisin vain jonkun, kenet tahansa, ettei tarvitse olla yksin. Pelottava ajatus, mahdollisuudet mennä ojasta allikkoon on suuret.
T. Ap

Exän kautta tutustui parempiin ihmisiin ja sai niistä kavereitakin, jotka sitten katosi multa eron myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen läheisriippuvainen. Romahtaisin ja elämänhaluni loppuisi.

Tätäkin mietin että jos tämä yllättää. En ole ollut koskaan aikuisena sinkku ja muistan vain teiniajoilta että heti ekasta seurustelusuhteesta alkaen oli ns oltava joku. Entä jos olisin nyt eron jälkeen samanlainen, en osaisi olla yksin ja ottaisin vain jonkun, kenet tahansa, ettei tarvitse olla yksin. Pelottava ajatus, mahdollisuudet mennä ojasta allikkoon on suuret.
T. Ap

Tätäkinminä  puolestani itse mietin toisinaan, että koska olen aina ollut sinkku, niin olenko sitä myös loppuikänikin. Ja koska olen varmaan myös jollain tavoin vähän sairas tai vailka riittävää itsetuntemusta kun oikein hahmota, että miksi juuri oma kohtaloni on olkut ikisinkun osa? - Ihan toivottomana ja kyvyttömänä tai inhottavaba ja vastenmielisenä en osaa pitää koska mitään ongelmaa minulla ei ole ollut luoda ja ylläpitää muita merkittäviä ja eritavoin arvokkaita ihmissuhteita, niin naisten kuin miesten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, että masennuksesi jatkuu eikä kukaan välitä.

Mun on tehtävä kaikki kotityöt itse. Elämä tuntuu vielä vaikeammalta ilman naista.

Jos sinulla on lapsia, niin onhan siinä työtä. Jos asut yksin, niin mitä hittoa valitat?

Pahinta on tajuta se 23 vuoden vedätys: minua ei tuettu missään, minä tuin häntä ja hänen egoaan. Ensimmäinen aamu, kun kaikki on selvää - en ole koskaan ollut onnellisempi. 

Kavereita löytyy, harrastuksia ja tekemistä löytyy. Ihana suunnitella matkoja, ruokaa, remontteja, kun ei tarvitse katsella hapannaamaa vierellä ja kuunnella sitä nalkutusta. Mun ukko nalkutti sen verran, että aloin ymmärtää kaikkia, jotka haluavat sen suun tukkia.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on tajuta se 23 vuoden vedätys: minua ei tuettu missään, minä tuin häntä ja hänen egoaan. Ensimmäinen aamu, kun kaikki on selvää - en ole koskaan ollut onnellisempi. 

Kavereita löytyy, harrastuksia ja tekemistä löytyy. Ihana suunnitella matkoja, ruokaa, remontteja, kun ei tarvitse katsella hapannaamaa vierellä ja kuunnella sitä nalkutusta. Mun ukko nalkutti sen verran, että aloin ymmärtää kaikkia, jotka haluavat sen suun tukkia.

Kuulostaa täysin oikealta päätökseltä. Häivähdyksen tuosta tunteesta (että yli 20 v on ollut vedätystä) sain yhden riidan aikana ja ihan kuin yhtäkkiä olisi silmät auenneet näkemään totuuden. Ja viikkoa myöhemmin jossittelin niin kuin nytkin teen. Olisi siinä hetkessä pitänyt toimia, mietin ihan liikaa kun aikaa kuluu. Toisaalta en taas halua tehdä virhettäkään päätöksen suhteen.

T. Ap 

Se, ettei ollut ketään tiettyä tyyppiä. Siis sitä, jolle soittaa, että näin juuri pupun tai täysikuun. Ei tuollaista soita kaverille eikö ystävälle.

Ero 20 v jälkeen.

Koira jäi ex-vaimolle joka ei jaksa siitä kunnolla huolehtia mutta ei luovu siitä mistään hinnasta kun tietää että asia hiertää minua. Enkä mahda mitään koska paperilla se on hänen koiransa, vaikkei siitä alun jälkeen jaksanut pätkääkään huolehtia ja hölmönä sitten otin omakseni. Olisi pitänyt vaatia myös virallinen omistajuus mutta eipä siä silloin osannut ajatella että näin käy..

Pahinta tietenkin on vuoroviikoin olla erossa lapsista.

En ole eronnut, mutta hypoteettisesti ajatellen, vaikeinta olisi ollut erota osa-aikaisestikin myös lapsistamme.

Puhumattakaan siitä miten uudet puolisot olisivat kohdelleet kolmea lastamme.