Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli pahinta eron jälkeen?
07.03.2026 |
Mikä sinulle on ollut pahinta tai ikävintä eron jälkeen?
Vuosikymmenten liitto ja pelkään, että kokisin yksinäisyyttä, kun läheisiä kavereita ei ole. Toisaalta olen yksinäinen nytkin parisuhteessa, mutta ehkä se pahenisi vain eron jälkeen.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, mutta voisin kuvitella, että pahinta erossa olisi ollut lasten tilanne.
Olen sivusta seurannut mihin hirveisiin tilanteisiin (pahoinpitelyä) miehen lapset joutuvat äitipuolen taholta.
Tätä pelkäsin minäkin aiemmin kun eroa mietin. Nähnyt läheltä niin monta epäonnistunutta uusperheitä. Nyt omat lapset kuitenkin lähes aikuisia, joten tilanne olisi sen suhteen erilainen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että itsetunto oli niin romuna vaikka itse teinkin päätöksen lopettaa suhde. Suhde oli tosin aivan tuhoontuomittu ja uskon että ero oli oikea ratkaisu molemmille.
Käykö teidän ovella jehovantodistajia
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi vielä korjata asioita? Sinkkumarkkinoilla ei pärjää kuin itseään auliisti jakavat naiset.
Miten auliisti itseään jakavat miehet? Pärjääkö he vai tuomitseeko naiset heidät ja jättävät väliin?
Tunnevaikeudet. Kesti kauan nuorena selvittää ne. Pelimiesten ja hyväksikäyttävien jälkeen. Olen edelleen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut, mutta voisin kuvitella, että pahinta erossa olisi ollut lasten tilanne.
Olen sivusta seurannut mihin hirveisiin tilanteisiin (pahoinpitelyä) miehen lapset joutuvat äitipuolen taholta.
Tosielämässä lapsia lyövät aina isät ja isäpuolet.
Vierailija kirjoitti:
Pilluttomuus
Onhan noita pumpattavia ja nykyään kai robottejakin. Miehet niitä kilvan kehuu. Ovat kuulemma parempia, kuin alkuperäinen.
Toki tuo ei välttämättä pidä paikkaansa sillä noiden käyttäjillä ei ehkä ole minkäänlaista kokemusta siitä alkuperäisestä.
Mutta jos tuo on ainoa pulma niin eihän tuo ole ongelma eikä mikään. Karvalakkikin vetää saman asian. Katot pornoa ja tumputtelet karvalakkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lasten isä pesi kätensä isyydestään.
Tämä on varmasti todella raskasta, jäädä täysin yksinhuoltajaksi. Osallistuiko hän ennen eroa jotenkin lasten hoitoon?
Lasteni isä ei juuri osallistunut perhe-elämämme aikana lastensa hoitoon, koska aina kaikki muu ja muut olivat tärkeimpiä kuin perhe. Mutta lapsillemme hän kuitenkin oli isä ja se lapsen ymmärrys, tieto ja toive isän läsnäolemisesta...kun se törmää todellisuuteen, niin se on julmaa. Ja kun lapsesta kasvaa nuori, niin se toinen vanhempi ja sen puuttuminen omasta elämästä on pysäyttävää, koska nuori ymmärtää elämästä ja asioista enemmän.
Onneksi lapsilla on ihania ihmisiä ympärillään, joihin myös voivat tukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Pilluttomuus
Mulle pahinta saattaisi olla se, että eroaisimme ja kuulisin ex- mieheni sanovan eromme jälkeen "pilluttomuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tajusi että taas meni pari vuotta hukkaan loisivan ja ilkeän ihmisen kanssa.
Hyvä että tajusit jo parissa vuodessa. Monesti varmaan eka vuosi on sitä ihanaa rakkauden täyteistä aikaa ja tokana vuonna alkaa jo erimielisyydet pulputa pintaan.
Ehkä se tunne, että tuli olo, ettei kelpaa kenellekkään tai kukaan kunnollinen ja oikea ei minua hyväksyisi.
Siihen auttoi parhaiten se, että lähti käymään salilla ja aloitti harrastusryhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta oli se, että meillä oli mieletön seksielämä. Kerrankin löysin itselleni sopivan dominoivan miehen ja hän alistuvan, pantiin kuin kanit ja vaikka miten ja missä - lisäksi matkusteltiin, urheiltiin, seikkailtiin.. mutta riitoja aiheutti hänen kyvyttömyytensä sitoutua. Eli uskottomuuteen, löytyi ilmo netistä, se unelma lopulta kuoli. Vaikeinta itselleni oli seksin loppuminen, koska se oli parasta koskaan, ja uuden kumppanin etsiminen: Tuntui vuosia etten voi haluta ketään toista.
Pahinta? Oli ikävää tajuta, että ne oudot asiat joita olin havainnut matkan varrella, kertoivatkin siitä, että pettäminen oli jo hyvässä vauhdissa. Ikävää pohtia menneitä asioita ja tajuta millaisen ihmisen kanssa on ollut.
Muuten ei ole kovinkaan ikävää. Kaiken voi tehdä kuten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kieltäminen
2. Viha
Viha on yksi surun vaiheista, jossa menetykseen liittyvä turhautuminen ja epäoikeudenmukaisuuden tunne voivat purkautua. Ihminen saattaa kohdistaa vihaa itseensä, menettäneeseen tai ympäristöönsä. On tärkeää antaa tilaa vihalle ja ymmärtää sen osana suruprosessia.
3. Neuvottelu
4. Masennus
5. Hyväksyminen
Ehdottomasti se noussut vihan määrä kun tajuaa miten toksista paskaa tulikaan katsottua läpi sormien.
Yksinäisyys on ollut pahinta. Mies myös unohti lapset saman tien.
Vierailija kirjoitti:
1. Kieltäminen
2. Viha
Viha on yksi surun vaiheista, jossa menetykseen liittyvä turhautuminen ja epäoikeudenmukaisuuden tunne voivat purkautua. Ihminen saattaa kohdistaa vihaa itseensä, menettäneeseen tai ympäristöönsä. On tärkeää antaa tilaa vihalle ja ymmärtää sen osana suruprosessia.
3. Neuvottelu
4. Masennus
5. Hyväksyminen
Ehdottomasti se noussut vihan määrä kun tajuaa miten toksista paskaa tulikaan katsottua läpi sormien.
Mulle viha oli vapauttavaa. Puoliso oli ollut lähes koko suhteen ajan jostain vihainen, ja purkanut sitä perheeseen. Nyt tuntui oikein hyvältä vähän palautella sitä. Muutenkin siitä tuli sellainen elossa oleva, energinen olo, enkä purkanut sitä kehenkään.
Kaikenlaista ikävää tunnetta, yksinäisyyttä ja sellasta epätietoisuutta löytääkö enää ketään. Mullakin lapset oli aika isoja ja liitto ja kaikenlainen rakkaus täysin kuollut minun puolesta.
Sanoisin et kaikki tuo edellämainittu on pientä siihen yksinäisyyteen ja onnettomaan fiilikseen vuosien ajan siinä parisuhteessa. Jos ajattelet että lapset selviää tästä ilman traumatisoitumista niin suosittelen eroamaan. Elämä on liian kallisarvoista huonossa suhteessa kärvistelyyn. Löysin itse jonkun aikaa erosta ihanan ja minulle sopivan kumppanin ja olemme onnellisia. Ihan kylmää ajatus et oltaisiin jääty exän kanssa yhteen 😳 Lapset otti asian hyvin ja meillä on erittäin toimiva kumppanuus vanhempina vielä, tuetaan toinen toistamme ja autetaan ja voidaan yo-juhlat ja muut vetää porukalla!
N48
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on ollut pahinta. Mies myös unohti lapset saman tien.
Oppiiko sen kanssa elämään? Vai tuleeko joskus ajatus että ei olisi kannattanut erota?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista ikävää tunnetta, yksinäisyyttä ja sellasta epätietoisuutta löytääkö enää ketään. Mullakin lapset oli aika isoja ja liitto ja kaikenlainen rakkaus täysin kuollut minun puolesta.
Sanoisin et kaikki tuo edellämainittu on pientä siihen yksinäisyyteen ja onnettomaan fiilikseen vuosien ajan siinä parisuhteessa. Jos ajattelet että lapset selviää tästä ilman traumatisoitumista niin suosittelen eroamaan. Elämä on liian kallisarvoista huonossa suhteessa kärvistelyyn. Löysin itse jonkun aikaa erosta ihanan ja minulle sopivan kumppanin ja olemme onnellisia. Ihan kylmää ajatus et oltaisiin jääty exän kanssa yhteen 😳 Lapset otti asian hyvin ja meillä on erittäin toimiva kumppanuus vanhempina vielä, tuetaan toinen toistamme ja autetaan ja voidaan yo-juhlat ja muut vetää porukalla!
N48
Kuulostaa upealta!
T. Ap
Nyt on perunat kypsiä.