Musta tehtiin sitten lastensuojeluilmoitus :(

Jos heittäytyy makaroniksi, niin sanot, että kotiin lähdetään vasta, kun ottaa kädestä kiinni ja kävelee nätisti autolle.

miten minun kuuluu käyttäytyä ja toimia niinä kertoina kun uhmis karkaa portista ulos eikä tottele? Okei, ei lapsi ihan satojen metrien etumatkaa saa, mutta on silti kovin vikkelä jaloistaan (äidin näkökulmasta ihan liiankin vikkelä..). Ja liian vikkelä siihen ettei huvita kovin usein juosta kilpaa autotielle peläten joka kerta, kumpi sinne nesin ehtii, minä vai kolme vee..



Jos en saa kiristää jättämisellä (mikä kuulostaa ja tuntuu minustakin pahalta) niin mitä teen??? Ihan oikeasti, haluan tuon kilpajuoksun autonalle jäämisestä loppuvan. En tahdo että tulee se päivä kun en saa lastani ajoissa kiinni ja hän juoksee auton alle. Pitäähän minun silti samalla pitää silmällä myös isompaa, että hän ei jää esim parkkiksella auton alle. Vaikka isompi onkin jo fiksumpi ja osaa varoa, niin silti!



Mitä mun pitäis tuossa tilanteessa tehdä??



ap

Ei tarvitse uhata lasta hylkäämisellä.



Muutenkaan en ymmärrä, miten et lastasi jaksa kantaa. Itse rehaan harva se päivä raivoavaa hoitolastani, joka heittäytyy veteläksi, kun ei saa juosta autotielle tms. Lapsi on painava ja minä olen pieni (ja huonokuntoinen), mutta jaksan silti kantaa.

äitinä pohjaa ihan pois! Ei sinulla ole hätää esim. huostaanotosta. Aika kurja olo kuitenkin varmasti.



Minä yksinkertaisesti ajaisin auton niin lähelle kuin mahdollista ja kantaisin autoon. Näin olen joutunutkin tekemään. nyt on se ikä, kun äidin rajat katsastetaa. vuoden päästä sulla on varmasti ihana 4-vuotias! Tuo kolmevuotiaan tyyli on tosi rankkaa, mutta johdonmukaisuus kannattaa. Et saa muuta kuin hylkäämisen pelkoa aikaan jättämisellä. Turvallinen äiti nostaa lapsen ja kantaa autoon. Neuvotteluja en pitäisi. Hanki vaikka kevyet rattaat, joihin kiinnität valjailla autoon asti, jos et jaksa kantaa.

syy-seuraussuhdettakin, eli rangaistus karkaamisesta päiväkodin pihasta käyttöön. Itse tiedät mikä hänelle on " pahin isku" eli menettääkö jonkun lelun, TV:n katselua tms.



Ja ehkä itse kokeilisin siis ensin rangaistusta jos tapaus noinkin pahankurinen, palkitseminen ei ehkä kiinnosta alussa kun ei ole jaksa visioida kovin pitkälle mikä se on, ja jos on peruspahis niin ei välttämättä ihan pienistä palkinnoista edes vaihda riehumistaan (kokemusta mulla 3,5-vuotiaasta pahiksesta),



aika pian 3-vuotias oppii että aina kun karkaa, kotona todella seuraa siitä ennalta sovittu ja juteltu/selitetty rangaistus. Sitten kun karkaaminen on vähentynyt ja osaa jopa lopettaa juoksemisen kun karjaiset komennon, voi ottaa palkitsemissysteemin käyttöön. Eli hyvin menneestä kotiinlähdöstä, kun niitä on kertynyt tarrataulullisen verran, ei siis jokaisesta erikseen :), saa ennalta sovitun kivan jutun, esim uimahalliin äidin kanssa kahdestaan, elokuvailta kotona tms, mikä nyt omallesi on kivaa.



Meidän ilkimyksen kohdalla ei tuo tarrattaminen ole oikein vielä ottanut toimiakseen läheskään joka kerta, mutta en viitsi enää alkaa rankaisemaan kun tuhmailu on selkeästi vähentynyt, eli se ei ole enää tapa vaan uhmakasta äidin kokeilua. Ja, joskus olen kyllä raahannutkin lasta eteenpäin, tunnustan.

tai sitten vaan juokset, ei siinä muu auta. Jättämisellä EI saa koskaan lasta uhkaa, se on ihan yksiselitteistä.



t. on niitä vilkkaita uhmiksia muillakin.

myös tehdään kuten ap tekee. Lahjomisista ja uhkailuista ei juuri ko tilanteissa ole apua ollut vaikka monissa muissa kylläkin. Meillä tosin uhmis vasta 2v. mutta niin painava että en nyt raskaana pysty häntä kantamaan jos on yhtään tavaroita myös kannettavana. Jos lapsi temppuilee eikä kävele niin jatkan itse tyynesti matkaa ja sanoin hei, hei. Useimmiten se tepsii ja lapsi juoksee perässä ja parkuu täyttä kurkkua. Jonkun kerran olen joutunut tavarat ja sisarukset viemään ensin autoon ja hakemaan ja kantamaan pojan sitten perässä. En ole nähnyt tuossa tavassa toimia mitään väärää kun alsta ei kuitenkaan oikeasti koskaan ole jätetty valvomatta tai lähdetty pois tilanteesta niin että lapsi olisi todella hylätty. Myös miehni toimii samalla tavalla näissä tilanteissa vaikka jaksaisi hyvin pojan kantaakkin. Ollaan muuten molemmat lastensuojelussa töissä että seurataampa mielenkiinnolla nyt että milloin meistä joku tekee tuosta syystä ilmoituksen.

meillä ei ainakaan toimisi ellen todella halua raahata, mieluummin kyllä retuutan kädestä kuin laahaan valjaissa lötkönä makaavaa ja rimpuilevaa uhmista, AP:n lapsesta en sitten tiedäkään jos vaikka käveliskin niissä kivemmin.



Rattaat olis toki todella yks vaihtoehto, jos ei mitenkään muuten saa lasta tottelemaan, minä en ole tehnyt muuta kuin raahannut ja kantanut, tai sitten ennakoiden tilanteita joissa tiedän että alkaa tuhmailu, olen varoittanut vakavasti vielä juuri etukäteen mitä tapahtuu jos nyt tekee saman. Joskus ei tee ja joskus tekee, jolloin rangaistus seuraa. Mutta en siis tuon ikäistä enää alkaisi rattaisiin virittelemään vain siksi että hän ei halua minua totella.



Itse pidän 3-vuotiasta sen verran isona, että hänen täytyy ymmärtää tietyn verran asioita, kuinka ollaan ja missä ollaan. Toki unohtaa ja uhmaa, mutta aina vaan uudestaan ja uudestaan rangaistus, niin kyllä se siitä alkaa helpottamaan. Ja saahan se järkeäkin päähän vanhetessaan ;)

koska mun pojalla kova vauhti ja ei odota. häviää silmistä keneltä vaan. salamannopea ja yllätyksellinen.

todella outoa jos tollasesta tehty lastensuojeluilmoitus. en jättäis asiaa tohon, vaan veisin asian tarhan yläpuolelle eli isommalle pampulle. täysin asiaton ilmoitus ja siitä jää aina papereihin merkintä.

olen 2 kertaa sanonut pojalle, että äiti lähtee. tarhassakin se tiedetään ja kysyivät vaan että miten poika reagoi. tuli itkien perässä. mulla kiire vastaanottamaan meidän erityislapsi, joka tulee taksilla kotiin.

Miten pystyt jatkamaan samassa päiväkodissa edes, jos kohtelu on tuollaista? Kannattaisi käydä joku keskustelu ainakin henkilökunnan kanssa asiasta, ettei jää kauheesti sitten vaivaamaan..

Itse vaihtaisin varmasti päiväkotia..

ja lapsi rääkyy suoraa huutoa..

t. todella uhmaisen 3v pojan äiti, jolla myös rimpuileva lapsi, joka ei anna pitää kädestä.

Vierailija:

Jos heittäytyy makaroniksi, niin sanot, että kotiin lähdetään vasta, kun ottaa kädestä kiinni ja kävelee nätisti autolle.

Ei saa uhkailla, että äiti lähtee Hei, Hei!!!

Kyllä minä käytän tuota uhkailua useastikin 3,5-vuotiaan uhmiksen kanssa. Tyyliin " jos et nyt tee sitä ja tätä niin sinä pysyt täällä huoneessa ja äiti menee pois niin kauaksi aikaa kuin teet niin" . Siis kokonaan lähtemisellä ei koskaan saa pelotella ja uhkailla, mutta eiköhän ap:n lapsikin tiedä, ettei äiti oikeasti lähde vaan kävelee vain autolle odottamaan.



Meillä on lapsen kanssa puhuttu, ettei häntä ikinä oikeasti jätetä mihinkään yksin niin ettei ikinä tultais hakemaan tms. Luulisin, että ymmärtää jo tuollaisen.



Tuo oli hyvä vinkki, että " juostaan kilpaa autolla" edellyttäen että auto on sellaisessa paikassa että lapsi voi sinne turvallisesti juosta edelläkin. Meilläkin on niin vilkas ja nopea poika ja itse en ole kovin urheilullinen, joten ihan varmasti pääsee karkuun jos juoksukilpailu pistetään pystyyn.

Kyllä minäkin sanon usein 3v:lle, että me ollaan kohta muut valmiita ja mennään, tms. Kaupassa annoin viimeksi tahallaan eksyä: ei uskonut kun kielsin juoksemasta ja karkailemasta annoin juosta niin, että ei minua nähnyt, enkä lähtenyt perään. 30 sekunnin kuluttua kuului " äitii!" hätääntyneellä äänellä, ja 3v tuli kiireen vilkkaa itse takaisin.



Onhan ihan eri asia uhata hylkäämisellä, kuin sillä, että et pääse mukaan tai saat jäädä tänne. Ja väliä on myös sillä, miten sen uhkauksensa sanoo.



Ei tuo rangaistuksilla uhkailu oikein toimi väsyneen tai villiintyneen taaperon kanssa. Ja tosiaan jatkuva jahtaaminen on huono vaihtoehto.



Valjailla saatiin meillä kitkettyä pahin karkailu, mutta kun ei niitäkään ole aina mukana takataskussa - yleensä kun menee kaikki sopuisasti.

Olen yrittänyt parantaa tapojani, mutta uhmiksen kanssa on joskus päiviä, jolloin ei mikään tepsi.



Kun paha uhmakohtaus iskee, siis sellainen järjetön uhma, että kiukuttelee ilman syytä, ilman että itsekään tietää miksi kiukuttelee, niin kysyn onko paha mieli ja haluaisiko tulla äidin syliin hetkeksi. Tämä toimii, mutta vain siihen ilman syytä ilmaantuvaan kiukkuun. En tiedä onko tämä sitten uhmasta palkitsemista ja seuraako myöhemmin vaikeuksia, esim alkaisi kiukutella päästäkseen lähelleni, mutta minusta tämä on ihana tapa saada uhmis rauhoittumaan. Itkee sylissäni jonkun aikaa, minä puhelen rauhoittavasti ja halaan lujaa. Hetken päästä itku helpottaa.



Toinen mitä olen tehnyt on että laskeudun lapsen tasolle, otan katsekontaktin ja lapsen kädestä tiukan otteen ja selitän MIKSI TIELLE EI SAA JUOSTA. Selitän että jos lapsi juoksee tielle ja auto tulee kohti, hän voi jäädä ison auton alle ja sitten tulee todella iso pipi ja lapsi joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa (en kerro kuolemasta 3vuotiaalle, sairaala on ihan riittävä uhka) ja äidille ja isille tulee paha mieli.



Jälkimmäinen toimii, mutta on aika turhauttavaa selittää miljoonaan kertaan samoja asioita uhmikselle, kun tottakai pitää vielä pariin kertaan testata oliko äiti tosissaan.

eli kun poika ei olisi halunnut lähteä kotiin (olisi siis halunnut leikkiä keskenjääneen leikin loppuun kaverin kanssa) niin pph ehdotti että kävelen autolle ja vilkutan. Kyllä poika tuli juosten perässä. Musta tuossa ei ole mitään väärää, eli ei lapselle sanota että äiti jättää sut nyt kokonaan tms. vaan kaipa se lapsi kuvittelee että joutuu jäämään vielä hoitoon. Eli lasta ei uhata jättää yksin vaan hoitotädille.

Kyllä musta nyt mennään ääripäästä toiseen näissä kasvatusasioissa! Pari sukupolvea sitten vielä kasvatettiin " koivuniemen herralla" ja nyt joidenkin mielestä ei saisi edes sanallisesti yrittää pistää uhmista kuriin...

vaan kokonaisuus.



Tosin - vaikka lasta laiminlyötäisiinkin, niin aika vakavaa se saa olla, ennen kuin mitään tapahtuu.

Viime vuonna sain tapella kahden lapseni kanssa aivan kiitettävästi. Muut yleensä antoivat minun tapella, mutta yksi joskus tarttui remmiin ja sanoi, että nyt totelkaa äitiä.



Tänä vuonna ei ole enää samanlaista tappelua:)



Mielestäni päiväkodin ihmisten olisi pitänyt puhua asiasta sinun kanssasi. Heidän olisi pitänyt antaa kasvatusvinkkejä, jos kokivat, että teet jotain väärin.



Tee valitus koko päivähoidon esimiehelle.

Tuntuisi järkevältä, että he olisivat sanoneet jotakin ensin. Eli antaneet neuvoja, pyytäneet, että lähtisitte eri tavoin päiväkodista. Meidän lasten (2v ja 4v) päiväkodissa on onneksi voinut kysyä neuvoa tuontyyppisiin ongelmiin ja kertoa avoimesti uhmaikäkohtauksista esim. kasvatuskeskusteluissa. Olen ihan rehellisesti muutaman kerran sanonut, että en tiedä mitä tekisin, kun lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Hoitaja on sitten antanut joitakin vinkkejä jne.



Meillä vaikeasti kitkettäviin huonoihin tapoihin auttaa parhaiten palkkiosysteemi. Eli keskustellaan siitä mikä käytös ei sovi ja sovitaan, että seuraavalla kerralla ei tehdä niin. Ja tehdään vaikka joku tarrankeräyssysteemi avuksi. Oikeasta käytöksestä palkitaan. Huonon käytöksen jälkeen joudutaan taas keskustelemaan ja muistuttamaan.

Mitä jätät ap kertomatta?