Musta tehtiin sitten lastensuojeluilmoitus :(

jos näin olisi, päiväkoti ilmoittaisi lähes joka toisesta perheestä. Sekin ihmetyttää ettei päiväkoti ole kertomasi mukaan puhunut " ongelmasta" kanssasi ennen ilmoituksen tekemistä.



Lastensuojelu ei puutu noin vähäpätöiseen asiaan.



Väitän siis että ilmoitus on tullut muualta tai sitten et kerro kaikkea mitä päiväkodin kanssa on puhuttu/ tapahtunut.

Asia voi tietysti olla erehdys, jonkun naapurin tekemä ilmoitus kodistanne kuuluvista epäilyttävistä itkuista tms. Näitäkin sattuu.



En jotenkin voi uskoa että päiväkoti tekisi tuollasesta ilmoitusta lastensuojeluun, joka on muutenkin ylikuorimitettu paljon vakavammilla asioilla.

No, asia selviää kunhan pääset keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa. Sossut EIVÄT ole pahaa tarkoittavia kyyliä, vaan he oikeasti haluavat auttaa perheitä selvyitymään vaikeuksiensa yli ilman radikaaleimpia puuttumisia. Huostaanotot ovat sitäpaitsi järkyttävän kallita toimenpiteitä kunnille. Niitä tehdään nykyisin aivan liian vähän pikemminkin kuin liian helposti.



T. päiväkodissa ja kunnallisessa lastensuojelussa työskennellyt

Sitten varmaan mustakin pitäisi tehdä...

Siis ihan päiväkodin pihassa, kun eivät suostu lähtemään mukaan. Enkä ole ajatellut edes, että tuossa olisi mitään pahaa. Lasta on pyydetty ja käsketty kuitenkin mukaan monta kertaa, joten se on jo oma valinta, jos jää. Eipä ole kertaakaan tarvinnut edes olla lähtevinään metriä pidemmälle, kun jo tullaan perässä. Minusta toimii, eikä lapsi varmaan tosissaan edes ehdi säikähtää.

mitä luulette uskottavuudellenne sitten tapahtuvan?



Se " istutaan tässä kunnes olet valmis" on sittenkin parempi uhkaus, koska sen VOI toteuttaa. Eikä varmaan tarvitse montaa kertaa istua paikallaan päiväkodin sulkemisaikaan asti. Mutta huom: sitä lasta ei päästetä leikkimään siksi aikaa, eikä jutella eikä tehdä mitään kivaa.



3-vuotiaalle voi myös jo selittää, miksi ei juosta ja miksi päiväkodista lähdetään silloin kun lähtöaika on. Jä hänelle voi antaa rangaistuksia ja seuraamuksia jos hän ei käyttäydy kuten pitäisi (kunhan se, miten pitäisi käyttäytyä on ensin selostettu hänelle). HÄnet voi panna lastenohjeimienkatselukieltoon, hänet voi panna jäähypenkille, hänet VOI kerran tai pari jopa jättää ilman illlallista " koska sitä ei nyt kerkiä laittamaan kun ei lähdetty ajoissa" . Nälässähän lasta ei saa pitää, mutta voi antaa jotain askeettista...

vaan auton alle.

Etkö pidä lastasi kädestä? Meilläkin lapset joskus ryntäävät portista ulos kun näkevät että olen tulossa heitä hakemaan, mutta siinä vaiheessa he ovat vielä täysin päiväkodin vastuulla...

tämä tapaus ei kuulu lastensuojeluun. on lapsia, jotka voivat tosin pahoin ja lastensuojeluun ilmoitetaan aivan turhista asioista.

varokaa vain, että joku ei ilmoita teistä, kun olette hesessä syömässä roskaruokaa taaperonne kanssa.

tollaiset kasvatukselliset asiat kuuluvat neuvolaan tai jonnekkin muualle taholla, jossa voi saada vinkkejä lapsen kasvatukseen, lastensuojelu on väärä paikka.

Ei ole kohtuuton vaatimus lasta kohtaan, että hän pysyy mukana muun perheen aikatauluissa. (siis tietty silloin, kun aikataulut on laadittu pienimmän taso ja taidot huomioiden)



Jos meillä ei " ehditä" leikeiltään ruokapöytään ajoissa, voi hyvinkin jäädä ilman. Tai ainakin joutua odottamaan omaa ruokaansa. Jos siis äiti on jo ottanut oman annoksensa ja istunut rauhassa ruokailemaan, ei ole mielestäni mitään syytä nousta uudelleen passaamaan sitä myöhästyjää, joka tahallaan ja lukuisista kauniista pyynnöistä huolimatta ei ole tullut ajoissa pöytään.



Sama asia toimii ulos lähdettäessä tai esim. tarhasta kotiin tultaessa. " Äiti hakee vielä tavarat sisältä, ja sitten mennään kotiin laittamaan ruokaa" . Tämän 3 v ymmärtää, ja jos tämä ei hänelle sovi, on mielestäni ok olla kävelevinään pois ilman lasta. Miksi ihmeessä 3 v saisi päättää milloin lähdetään ja millä tyylillä? Nämä päätökset tekee aikuinen (toki lapsen kyvyt huomioiden). Mahdottomia siis ei saa vaatia, mutta asiallinen kotiinlähteminen tarhasta lienee normaalille 3 vuotiaalle mahdollisuuksien rajoissa?



Mielestäni on ok myös välillä kieltää tolkuton kiukku ja huutaminen. Toki lasta pitää kuunnella ja tunteita pitää nimetä yhdessä lapsen kanssa ja pitää yrittää tarjota lapselle sellaisia keinoja päästä pois raivon tilasta, että " hän ei menetä kasvojaan" . Joskus kaikki yritykset valuvat kuitenkin hukkaan, ja ainakin silloin meillä sanotaan, että nyt sinua on yritetty jo auttaa tuossa kiukussasi kaikin tavoin, mutta et näköjään halua apua. Ole siis hyvä ja mene muualle raivoamaan (ettei koko muun perheen tarvitse kärsiä huudosta) ja tule takaisin, kun haluat syliin tai jutella.



Ei pieni uhmiskaan (varsinkaan jo 3 v) saa " terrorisoida" koko muuta perhettä ja muiden tarpeita.

varsinkin pojilla, riehaantuvat. näin sanottiin meidän tarhassa. ei kuulemma ole yhtään epänormaalia. oma poikani on aina hankala, kun lähdetään kotiin.

aamulla tarhaan meno taas sujuu hyvin.

Minulla sama tilanne paitsi vain yksi lapsi. Jatkoi venkoilua vielä 5-vuotiaana :(

Olen kanssa pienikokoinen ja voimat olivat todella koetuksilla.

Muutaman kerran olen " raahannut/kantanut" lasta ulos esim. kaupassa. Kerran yksi mummo tuli valittamaan, että kidutan lasta ja hän soittaa lastensuojeluun.

Nykyisin menen duunin jälkeen yksin kauppaan ja haen kiireesti lapsen sen jälkeen tarhasta.

Minä käytin vielä neljä vuotiaalla rattaita, kun en saanut muuten pysymään aloillaan. Kyllä välillä lumikasoissa työnnellessä meinasi itku tulla silmään :(

Tekisipä mieli kovasti provosoitua muutamista vastauksista..



Mistä päättelette että en pärjää lapseni kanssa? Minun mielestäni pärjään. En ole jäänyt kertaakaan päiväkodin pihaan siksi, etten saa lasta autoon ja kotiin. Kuten sanoin, heti kun sanon että äiti lähtee nyt sitten, heippa, niin uhmis kääntyy kannoillaan ja juoksee perään.



Ja syy, miten tämä vintiö pääsee portista karkuun. Ensinnäkin päiväkodin portti on erittäin helposti aukeava, sen saa auki vaikka 1v taapero. Ei tarvita taitoa eikä edes voimaa, niin portti on auki. Toisekseen, minun pitää huolehtia myös isompi lapsista sieltä pihalta mukaani. En voi vain samantien rynnätä juoksu jalkaa portista ulos. Joskus kädestä pitäminen onnistuu, useinkaan ei. Hienoa jos teillä on reilu kolmivuotias, joka antaa pitää kädestä kiinni. Omani yleensä vain venkoilee siinäkin tilanteessa.



Eipä meillä tämmöistä ongelmaa juurikaan muualla ole, kuin päiväkodin pihassa tai joskus omassa pihassa.



Ja mitään en ole jättänyt kertomatta, tämä nyt on se ainoa syy.. Mutta olkoon. En jaksa selitellä enkä jankuttaa samaa asiaa toistamiseen kun silti osa jo nimittää minut huonoksi äidiksi ja huonoksi kasvattajaksi tämän takia.



Ehkä teillä ei ole samanlaista uhmaikäistä, joka todellakin minun fyysisille voimilleni on melkoinen junttura.



Pitää palata töihin. Tuskin jaksan tähän ketjuun enää suuremmin kommentoida, muutenkin hirvittää koko juttu.



ap

Voiko ne olla kummoisiakaan vanhempia kun niillä on pituusvamma?

Aina kun kävin häntä hakemassa, tuo silloin parivuotias järjesti jonkun kohtauksen, yleensä pukemisen kanssa.

Minusta ei kyllä tehnyt kukaan ilmoitusta, vaikka kerran vein pojan autoon ilman päälyvaatteita, kun en saanut niitä hänelle päälle... minä olen myöspieni ja hoikka, joten kovan taistelun takana on, ja aina ei todellakaan voimat riitä.

Olen myös tehnyt ap:n tekemää, eli uhannut lähteä ja täytyy kyllä sanoa, että se toimii...

esim tarra vihkoon jos on kävellyt kiltisti autolla

siihen asiaan ei ole kommentoinut vaikka asiaa on monessa viestissä epäilty. Päiväkoti kun ei vaan normaalisti toimi niin että " selän takana" otetaan yhteyttä lastensuojeluun...

ilmoitusta ilman että siitä kerrotaan ensin vanhemmille. Pidetään siis keskustelu jossa kerrotaan huolen syy (joten sinun tulisi se tietää) ja sen jälkeen laki velvoittaa päiväkodin henkilökuntaa tekemään lastensuojeluilmoituksen jos lapsen terveys/muu hyvinvointi vaarassa. Henkilökohtaisesti en usko että tässä on koko tarina.

terv. pk johtaja ( mammavapaalla)

Lapsi vaistoaa herkästi jos äiti pelkää/ on hermostunut. Ja tottakai haluaa käyttää tilannetta hyväkseen.



Voimia sinulle kovasti ap, eiköhän asiat selkene, kun menet sinne lastensuojeluun puhumaan. Rankkaa varmasti on, sen uskon!

Turhat ilmoitukset eivät ainakaan rakenna kenenkään vanhemmuutta, eli auta perhettä/lasta. Olisiko kuitenkin parempi, että ilmoitukset tehtäisiin nimellisinä??

harvoin sellaisia tehdään. Ja yleensä lastensuojelu kykenee toimimaan aivan liian hitaasti. Mutta ne perheet, joista ilmoituksia tehdään, eivät todellakaan joko tietoisesti tai tajuamattaan kerro koko totuutta näissä tarinoissaan, sympatioita kerätäkseen. Älkää kiltit, hyväntahtoiset, mutta tietämättömät ihmiset menkö halpaan.



Usein herää pelko:" olenhan minäkin toiminut noin, viedäänkö minulta lapset?" Ei viedä, eikä viedä suoraan lastensuojeluilmoituksen perusteellakaan, mutta te ette tiedä koko totuutta. Trust me.

Miten äiti ehtii pelastaa lapsensa vaaratilanteelta, auton alle jäämiseltä, jos hän ei muutenkaan ehdi lapsensa perään ja lapsi on monen kymmenen metrin päässä? Minusta on aivan keskeistä, ettei lasta saa päästää karkaamaan liikennöidylle ajoväylälle.



Mitä keinoja ap:llä on uhmakohtauksista selviämiseen? Onko raaka voima ainoa asia joka auttaa? Auttaako se oikeasti? Miten se auttaa lasta hallitsemaan tunteitaan ja niistä selviämistä - jos lapsen kanssa ei nimetä ja käsitellä tunteita ja mietitä miten niistä voisi selvitä, ei hän opi keinoja itsesäätelyyn ja uhma vain pitkittyy. Suosittelen kirjaa Lapselle rajat (Arne Skodvin).