Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt köyhyyteen.
05.03.2026 |
Kasvoin köyhässä perheessä, kotoa ei ole tullut rahallista tukea. Koko opiskeluaikani oli sellaista että rahaa oli just tasan elämiseen eikä senttiäkään enempää. Sitten kun sai vaivoin säästettyä muutaman satasen, tuli jotain mikä söi sen.
Nyt valmistuin ja ei ole töitä. Piti olla, mutta paikka jossa tein harjoittelun meni konkkaan. Tämä ihan oikeasti alkaa syödä minua, varsinkin kun alkaa kertyä sellaisia asioita joita en ole varmaan kymmenessä vuodessa saanut hoidettua koska ei ole rahaa. Osa näistä on ihan terveydellisiäkin ongelmia joita en ole päässyt julkisella hoitamaan.
Olen alkanut katkeroitumaan tästä enkä tunnista itseäni siitä tunteesta, ärsyttää kun kavereilla ja tutuilla on varaa... Ja minulla ei.
Toisaalta tämä koko elämän jatkunut rahakamppailu on myös hämärtänyt rahan hahmottamistani, siinä missä kavereille pari tonnia on iso raha joku satanen on minulle ihan hullu määrä rahaa. Ruoskin itseäni henkisesti siitä, jos en ostakkaan sitä halvinta maitoa kaupasta, ajattelen että ei ihme että olen rahaton. Ja samalla en raaski heittää reikäistä paitaa roskiin.
En tiedä. Kunhan avauduin.
Kommentit (68)
Aloittaja, tarvitset suunnitelman ja päämäärän.
En tiedä miltä alalta olet valmistunut, mutta ala etsiä työpaikkaa ympäri Suomen. Laajenna haku myös muihin pohjoismaihin. Ja nyt heti ala harjoittelemaan, vaikka ruotsin kieltä ja norjaa. Lataat Duolingon ja aloitat vaikka sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En ole ikinä päässyt osalliseksi mistään maallisesta hyvästä. Se, että ajattelee positiivisesti auttaa vähän, se että riipaisee välillä kunnon änkyräkännit auttaa paljon. Mut totta puhuen sitä tuntee olevansa jotenkin marginaalissa, kun miettii eurojen ja kymppien, joskus senttienkin riittävyyttä, kun kaverit suunnittelevat tuhansien eurojen remontteja tai surevat, kun pitää luopua TOISESTA autosta. Oon alkanut ottamaan etäisyyttä näihin kavereihin, ei ole oikein yhteistä kosketuspintaa enää. Nuorina oltiin samalla viivalla, mutta muut meni kaarteessa ohitse.
Omaa elämääni on varjostaneet vakavat mielenterveysongelmat. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että sain eläkkeen. Elämänlaatuni koheni merkittävästi ja rahaa on hieman paremmin, vaikka takuueläkkeen vain saankin. Voisi olla huonomminkin.
Ne kaverit varmaan otti etäisyyttä tollaiseen tuki sankariin.
Opettele vapaa-ajallasi vaikka oikeinkirjoitusta.
Opettele siinä loisiessa vaikka etsiä töitä saatanan vammanen.
Jos rahaa kaipaa, sitä rahaa pitää ryhtyä tekemään. Ei sitä itsestään tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mieti, mihin muilla on varaa ja minulla ei saati ylipäätään muiden asioita. En myöskään mieti rahaa muulloin, kun hakiessani tuet, maksaessani laskut ja ollessani menossa kauppaan. Sen jälkeen kun olen aamulla katsonut, olisiko jossain jokin työpaikka haettavaksi, keskityn tekemään itselleni mielekkäitä asioita ja sitten aloitan iltatoimet ja menen nukkumaan. Enemmän mielekästä tekemistä, vähemmän miettimistä.
Ja kaikki mielekkäät tekemisesi teet nollabudjetilla? Et koskaan halua esim. leffaan, teatteriin, kahvilaan, maksullisiin harrastuksiin, kampaajalle, ostoksille, matkalle, museoon.....et halua ostaa kotiin vaikka lankoja kutomiseen tai välineitä maalaamiseen? Olet koko ajan iloinen ilmaiseen tekemiseesi ja se täyttää kaikki päivät?
Olen ollut työtön niin että lapsi oli päiväkodissa ja ei sitä aika jaksa kirjastossa istua tai kävelyllä käydä. Minä voin ainakin myöntää.ethä olin tylsistynyt ja ahdistunut ja koin että elämä valuu hukkaan.
Lapsesta asti köyhänä suurin osa lempitekemisistäni on ilmaisia, mutta välillä teen myös maksullisia asioita budjetin rajoissa. Luonnollisesti en tee jotain kaikkia päiviä aamusta iltaan enkä ole aina iloinen. Oikeastaan olen aika harvoin varsinaisesti iloinen, mutta useimmiten olen tyytyväinen, koska on katto pään päällä, ruokaa/ruokarahaa, laskut maksettu ja mielekästä tekemistä. Nekään eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos rahaa kaipaa, sitä rahaa pitää ryhtyä tekemään. Ei sitä itsestään tule.
Mutku paska hallitus kun maksaa kotona laiskottelusta näin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mieti, mihin muilla on varaa ja minulla ei saati ylipäätään muiden asioita. En myöskään mieti rahaa muulloin, kun hakiessani tuet, maksaessani laskut ja ollessani menossa kauppaan. Sen jälkeen kun olen aamulla katsonut, olisiko jossain jokin työpaikka haettavaksi, keskityn tekemään itselleni mielekkäitä asioita ja sitten aloitan iltatoimet ja menen nukkumaan. Enemmän mielekästä tekemistä, vähemmän miettimistä.
Ja kaikki mielekkäät tekemisesi teet nollabudjetilla? Et koskaan halua esim. leffaan, teatteriin, kahvilaan, maksullisiin harrastuksiin, kampaajalle, ostoksille, matkalle, museoon.....et halua ostaa kotiin vaikka lankoja kutomiseen tai välineitä maalaamiseen? Olet koko ajan iloinen ilmaiseen tekemiseesi ja se täyttää kaikki päivät?
Olen ollut työtön niin että lapsi oli päiväkodissa ja ei sitä aika jaksa kirjastossa istua tai kävelyllä käydä. Minä voin ainakin myöntää.ethä olin tylsistynyt ja ahdistunut ja koin että elämä valuu hukkaan.
Miksi et hoitanut itse lastasi? Et olisi tylsistynyt eikä olisi ollut tunnetta elämän valumisesta hukkaan.
Ap minkä verran saat rahaa kk?
Itse saan 1000 ja siitä pitää maksaa vuokra, sähkö, ruoka. Missä säästän = teen Itse vaatteet. Ne kestää kauemmin kuin kaupan halpikset.
Minulla on asp tili, jolle säästän 50€/kk.
Hyvä aloittaa mikäli haluaa joskus oman asunnon.
Tuo ei kyllä onnistu jos Kelan rahoja saa. Ainakaan asumistukea tai toimeentulotukea.
Ei kasvata nöyryyttä...päinvastoin katkeruus kasvaa...