Väsynyt köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kyllästytti kunnes sain rikkaan ja tyhmän miehen.

Joo ne varmaan haaveilee tollaisesta kela pummista ja sen elättämisestä.

Myy persettäs?

Yllättävän vähällä sitä oikeasti pärjää. Olen hyvätuloinen ja maksan paljon veroja mutta elämiseen en juuri käytä rahaa. Tilillä makoilee liki 800 000 euroa ja olen vähän miettinyt pitäisikö alkaa kuluttaa rahaa oikein urakala että perintö ei jää vaivaamaan sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos menisit töihin.

Mitäpä jos sinäkin yrittäisit muutabkuin lyödä lyötyä.

Sinkkumies 

Ymmärrän. Köyhyys syö oikeasti voimavaroja ja itsetuntoa ihan hemmetisti. Siinä ei todellakaan mitään yrityksiä perustella kun kaikki voimat menee senttien laskemiseen. Olo on köyhyyden vuoksi muutenkin niin päähänpotkittu että ajatukset alkaa väkisinkin kiertämään negatiivista kehää. 

Tsemppiä kovasti sulle. Kaikesta voi kuitenkin selvitä. 

Ruuan puute väsyttää... roskiksillakin jonoa ja iso etuilee.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko mennä töihin ja lopettaa loisiminen Kelan rahoilla. Kysyn vaan.

Kannattaisiko joskus yrittää pitää suu kiinni, jos ei kykene sanomaan kuin, jotain typerää. 

Pätkätöihin tuomittu maisteri

Muuta työnperässä niin kuin kaikki muutkin jotka on kyllästynyt köyhyyteen, niin itsekin tein. Ei sinun asema tule koskaan parantumaan jos ei mitään sen parantamisen eteen halua tehdä ja makaat päivät pitkät kotona kattoon räkien ja netissä roikkuen valittamassa työn puutetta

Valitsit sitten alan missä ei löydy töitä? Jospa hakisit töitä muualta. Ennenkin on matkustettu töiden perässä Ruotsista aina jenkkejä ja Kanadaa myöten.

Minäkin olen pienituloisesta perheestä. Ammattikouluajoista asti olen tehnyt töitä. Nyt vakituinen työpaikka ollut jo 4 vuotta valmistumisen jälkeen. Elän todella säästäväisesti, jopa pihisti. Ei tarvisi mutta pihistely jäänyt lapsuudesta päälle. Lapsena kun sain vähän kuukausirahaa ja synttärilahjarahaa en koskaan ostanut mitään. Äidiltä olen oppinut tämän piheyden.

Vierailija kirjoitti:

Muuta työnperässä niin kuin kaikki muutkin jotka on kyllästynyt köyhyyteen, niin itsekin tein. Ei sinun asema tule koskaan parantumaan jos ei mitään sen parantamisen eteen halua tehdä ja makaat päivät pitkät kotona kattoon räkien ja netissä roikkuen valittamassa työn puutetta

Mut kotona  makaaminen ja tukien pienuutta itkeminen on helpompaa kun töihinlähtö.

Vierailija kirjoitti:

Valitsit sitten alan missä ei löydy töitä? Jospa hakisit töitä muualta. Ennenkin on matkustettu töiden perässä Ruotsista aina jenkkejä ja Kanadaa myöten.

Rahattomana muuttamaan toiseen maahan töihin?

Menin siivoojaksi kun työtäni vastaavaa koulutusta ei ollut. Hyvä että jotain edes löytyi. 

Eduskuntaan kannattaa yrittää ensi vaaleissa. Jos pääsee köyhyys loppuu.

Kärsimys jalostaa elämän. On mukava muistella vanhana miten sitä on tullut kärsittyä elämässä joka käänteessä.

Tiedän tunteen. En ole ikinä päässyt osalliseksi mistään maallisesta hyvästä. Se, että ajattelee positiivisesti auttaa vähän, se että riipaisee välillä kunnon änkyräkännit auttaa paljon. Mut totta puhuen sitä tuntee olevansa jotenkin marginaalissa, kun miettii eurojen ja kymppien, joskus senttienkin riittävyyttä, kun kaverit suunnittelevat tuhansien eurojen remontteja tai surevat, kun pitää luopua TOISESTA autosta. Oon alkanut ottamaan etäisyyttä näihin kavereihin, ei ole oikein yhteistä kosketuspintaa enää. Nuorina oltiin samalla viivalla, mutta muut meni kaarteessa ohitse. 

Omaa elämääni on varjostaneet vakavat mielenterveysongelmat. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että sain eläkkeen. Elämänlaatuni koheni merkittävästi ja rahaa on hieman paremmin, vaikka takuueläkkeen vain saankin. Voisi olla huonomminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset meistä on luotu kärsimään.

Ei ketään ole " luotu". Asiantilat nyt vaan ovat monien satunnaisuuksiin perustuvien syy-seuraus -ketjujen tulosta ja kunkin on otettava itse vastuu itsestään satunnaisuuksien muodostamassa todellisuudessa. Ja eteenpäin. 

Niin. Olen tästä valitusaloituksesta huolimatta positiivisena pidetty ihminen, mutta nyt alkaa tulla joku henkinen seinä vastaan. Tuntuu että ne syy-seuraussuhteet menee vain omalta osaltani päin puuta. Tuntuu etten pysty aloittamaan oikean aikuisen elämää kun ei ole varaa mihinkään. Ap

Toivon sulle jaksamista ja onnellista tulevaisuutta. Parempi aika koittaa vielä

Vierailija kirjoitti:

Eduskuntaan kannattaa yrittää ensi vaaleissa. Jos pääsee köyhyys loppuu.

Ja lapsellinen paskajauhaminen  lopettaa ja hakea töihin.

Nykyiset eläkeläiset kyllä ovat olleet lähes kaikki jossain iässä köyhiä. Lapsena ja nuorena tietytsi harmitti aina ne sukulaisilta saadut vanhat vaatteet jne. Oman isoisäni perheessä käytiin koulua talvella vuoropäivin, koska kenkiä ei kaikille ollut. Kesällä toki juostiin paljain jaloin. Isoisäni pärjäsi hyvin koulussa ja pankijohtajilla oli silloin tapana lahjakkaita lapsia tukea joillain stipendellä jatko-opiskeluun. Mutta sitten tuli sota, ja opiskelut jäivät.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. En ole ikinä päässyt osalliseksi mistään maallisesta hyvästä. Se, että ajattelee positiivisesti auttaa vähän, se että riipaisee välillä kunnon änkyräkännit auttaa paljon. Mut totta puhuen sitä tuntee olevansa jotenkin marginaalissa, kun miettii eurojen ja kymppien, joskus senttienkin riittävyyttä, kun kaverit suunnittelevat tuhansien eurojen remontteja tai surevat, kun pitää luopua TOISESTA autosta. Oon alkanut ottamaan etäisyyttä näihin kavereihin, ei ole oikein yhteistä kosketuspintaa enää. Nuorina oltiin samalla viivalla, mutta muut meni kaarteessa ohitse. 

 

Omaa elämääni on varjostaneet vakavat mielenterveysongelmat. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että sain eläkkeen. Elämänlaatuni koheni merkittävästi ja rahaa on hieman paremmin, vaikka takuueläkkeen vain saankin. Voisi olla huonomminkin. 

Ne kaverit varmaan otti etäisyyttä tollaiseen tuki sankariin.