Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt köyhyyteen.
05.03.2026 |
Kasvoin köyhässä perheessä, kotoa ei ole tullut rahallista tukea. Koko opiskeluaikani oli sellaista että rahaa oli just tasan elämiseen eikä senttiäkään enempää. Sitten kun sai vaivoin säästettyä muutaman satasen, tuli jotain mikä söi sen.
Nyt valmistuin ja ei ole töitä. Piti olla, mutta paikka jossa tein harjoittelun meni konkkaan. Tämä ihan oikeasti alkaa syödä minua, varsinkin kun alkaa kertyä sellaisia asioita joita en ole varmaan kymmenessä vuodessa saanut hoidettua koska ei ole rahaa. Osa näistä on ihan terveydellisiäkin ongelmia joita en ole päässyt julkisella hoitamaan.
Olen alkanut katkeroitumaan tästä enkä tunnista itseäni siitä tunteesta, ärsyttää kun kavereilla ja tutuilla on varaa... Ja minulla ei.
Toisaalta tämä koko elämän jatkunut rahakamppailu on myös hämärtänyt rahan hahmottamistani, siinä missä kavereille pari tonnia on iso raha joku satanen on minulle ihan hullu määrä rahaa. Ruoskin itseäni henkisesti siitä, jos en ostakkaan sitä halvinta maitoa kaupasta, ajattelen että ei ihme että olen rahaton. Ja samalla en raaski heittää reikäistä paitaa roskiin.
En tiedä. Kunhan avauduin.
Kommentit (67)
Todella vaikea samaistua. Itsekin olin työttömänä kymmenen vuotta ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista eri tukien muodossa. Ei ollut mitään ongelmaa selvitä pikkulaskuista. Halusin kuitenkin kokeilla työelämää ja nyt olen siinäkin jo monta vuotta ollut. Ja nyt sitä rahaa vasta onkin.
On vaan alkanut kasvaa kaipuu siihen kaikkeen vapaa-aikaan, mitä joskus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset meistä on luotu kärsimään.
Ei ketään ole " luotu". Asiantilat nyt vaan ovat monien satunnaisuuksiin perustuvien syy-seuraus -ketjujen tulosta ja kunkin on otettava itse vastuu itsestään satunnaisuuksien muodostamassa todellisuudessa. Ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset meistä on luotu kärsimään.
Ei ketään ole " luotu". Asiantilat nyt vaan ovat monien satunnaisuuksiin perustuvien syy-seuraus -ketjujen tulosta ja kunkin on otettava itse vastuu itsestään satunnaisuuksien muodostamassa todellisuudessa. Ja eteenpäin.
Niin. Olen tästä valitusaloituksesta huolimatta positiivisena pidetty ihminen, mutta nyt alkaa tulla joku henkinen seinä vastaan. Tuntuu että ne syy-seuraussuhteet menee vain omalta osaltani päin puuta. Tuntuu etten pysty aloittamaan oikean aikuisen elämää kun ei ole varaa mihinkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko mennä töihin ja lopettaa loisiminen Kelan rahoilla. Kysyn vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh kaikenlaista keikkatyötä on kyllä saatavilla kos uskaltaa kokeilla. Lisäksi joka duunista oppii monenlaista
Mene töihin ja lopeta valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kannattaa ottaa työpaikka vastaan.
Köyhyys on pahinta mitä tiedän...aivan perseestä...menee elämä täysin hukkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kyllästytti kunnes sain rikkaan ja tyhmän miehen.
Tällä palstalla saa avautua ihan vapaasti mutta myötä tuntoa ei toisten rahoilla eläville riitä pätkän vertaa. Tienaa itse rahasi työtä tekemällä tai ala yrittäjäksi niin rikastut oikeasti. Kelatukien varassa elävä heikko aines voi painua hiiteen tästä maasta kun ne eivät kuulu tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyhmää olla köyhä ja katkera. T: Isopalkkainen duunari
No kannattaa alkaa kasvattamaan niitä tuloja. Kun pitää huolen että itse tekee joka viikko jotain sen eteen että tulevaisuuden tulot ovat kuluvaa viikkoa paremmat niin muutamassa vuodessa on jo ihan eri tilanne.
Tälläkin viikolla olen kasvattanut tulojani 4 kertaa.
Olen hakenut töitä jo pitkään mutta ei vaan tärppää. Sekin turhauttaa, mistään työpaikasta ei kuulu mitään takaisin, en pääse edes haastatteluun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on pahinta mitä tiedän...aivan perseestä...menee elämä täysin hukkaan..
Köyhyys kasvattaa nöyryyteen ja se on hyvä keino oppia mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Mitään ei saa mukaansa kun sielu poistuu ruumiista aikanaan.
Nuorena sitä on köyhä ja vanhempana ei meinaa enää muistaa miten perseestä oli yrittää saada tilit edes kevyesti kohtaamaan ennen katoamistaan laskuttajien kitaan. En lähde neuvomaan kun en osaa. Silloin kun kaikki oli perseestä ja tilillä lähinnä muisto vain, lähdin aurinkoisina päivinä luontoon, tein tulet ja paistoin halpaa jauhomakkaraa, mutta jotenkin se helpotti pääkoppaa.
Toiset meistä on luotu kärsimään.