Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt köyhyyteen.
05.03.2026 |
Kasvoin köyhässä perheessä, kotoa ei ole tullut rahallista tukea. Koko opiskeluaikani oli sellaista että rahaa oli just tasan elämiseen eikä senttiäkään enempää. Sitten kun sai vaivoin säästettyä muutaman satasen, tuli jotain mikä söi sen.
Nyt valmistuin ja ei ole töitä. Piti olla, mutta paikka jossa tein harjoittelun meni konkkaan. Tämä ihan oikeasti alkaa syödä minua, varsinkin kun alkaa kertyä sellaisia asioita joita en ole varmaan kymmenessä vuodessa saanut hoidettua koska ei ole rahaa. Osa näistä on ihan terveydellisiäkin ongelmia joita en ole päässyt julkisella hoitamaan.
Olen alkanut katkeroitumaan tästä enkä tunnista itseäni siitä tunteesta, ärsyttää kun kavereilla ja tutuilla on varaa... Ja minulla ei.
Toisaalta tämä koko elämän jatkunut rahakamppailu on myös hämärtänyt rahan hahmottamistani, siinä missä kavereille pari tonnia on iso raha joku satanen on minulle ihan hullu määrä rahaa. Ruoskin itseäni henkisesti siitä, jos en ostakkaan sitä halvinta maitoa kaupasta, ajattelen että ei ihme että olen rahaton. Ja samalla en raaski heittää reikäistä paitaa roskiin.
En tiedä. Kunhan avauduin.
Kommentit (67)
Hetkinen. Et ole päässyt hoitamaan terveysongelmaasi julkisella, sellaista ongelmaa ei olekaan jota ei yhteydenotto julkiselle auta, jos julkinen ei pysty ongelmaasi hoitamaan laittavat sinut eteenpäin. Oletko yrittänyt vielä pyrkiä sinne, yritä nyt hyvä ihminen, että terveys ainakin tulee hoidettua, jos terveys menee, menetät liikaa ja kaiken. Käynti maksaa 23 euroa, se avaa väylän eteenpäin. Tämä sinun terveysasia minua eniten huolettaa. Hyvä ihminen, soita ja pyri saamaan ainakin tämä asia kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsit sitten alan missä ei löydy töitä? Jospa hakisit töitä muualta. Ennenkin on matkustettu töiden perässä Ruotsista aina jenkkejä ja Kanadaa myöten.
Rahattomana muuttamaan toiseen maahan töihin?
Lähtis nyt edes siittä että katsilisi jotain toista yritystä tai toista paikkakuntaa kun valittaa vain siittä että ei päässytkään siihen yhteen yritykseen mihin halusi. Kyllä huomaan että kyseessä on naisesta kun mitään muutosta ei halua tehdä kun se muutosta ei sovi käsikirjaan minkä on kirjoittanut ja päättäny etukäteen. Naisten yksi ärsyttävimmistä ongelmista on se että kun nainen tottuu joho kun niin mitään muutosta naien ei suostu tekemään kun nainen haluaa että kaikki on aina mentävä samalla kaavalla mihin nainen on tottunut ja miten nainen on aina tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Köyhyys syö oikeasti voimavaroja ja itsetuntoa ihan hemmetisti. Siinä ei todellakaan mitään yrityksiä perustella kun kaikki voimat menee senttien laskemiseen. Olo on köyhyyden vuoksi muutenkin niin päähänpotkittu että ajatukset alkaa väkisinkin kiertämään negatiivista kehää.
Tsemppiä kovasti sulle. Kaikesta voi kuitenkin selvitä.
Ja stressi on kova. Muistan tiedelehden artikkelin, jossa käsiteltiin miten taloushuolet ovat yksi pahimpia sairastuttavan stressin aiheuttajia.
Köyhyys ja taloushuolet myös näkyvät terveysongelmina, sillä jatkuva stressi vaikuttaa hermostoon, hormoneihin ja immuunijärjestelmään. Pahan tästä tekee vielä se, että lääkärikäyntejä venytetään. Kokemuksesta: priorisoikaa terveytenne niin paljon kuin mahdollista!
Tsemppiä ap:lle <3
Vierailija kirjoitti:
Ruuan puute väsyttää... roskiksillakin jonoa ja iso etuilee.
Lidlissä lohi maksaa vain 15-20 euroa kiloa kohti. Aika edullista ja ravitsevaa ruokaa.
Varmasti on kurjaa, mutta ota irti se, mitä saat tuostakin elämänvaiheesta. Opiskele jotain kieltä vaikka kirjastosta saatavilla tallenteilla, lue kirjoja jne. On paljon mitä töissä käyvä ei ehdi tai jaksa tehdä.
Ole avoin myös radikaaleille elämän muutoksille. Voisitko ajatella muuttavasi jonnekin muualle?
Itse olin nuorena köyhä, muistan kun itku pääsi, kun ainoista kengistä irtosi pohja kesäkadulla. Silloin ei ollut mitään kirppiksiä, mistä olisi saanut halvalla vaatteita tai kenkiä,
Tilapäisiä työpaikkoja kyllä oli, ja monenlaista tuli kokeiltua, ennen kuin vakityöpaikka löytyi. Ja se olikin aika mielenkiintoinen työ, jossa olin kauan.
Kyllä se päivä vielä paistaa sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on katto pään päällä ja ruokaa tarpeeksi, niin aika lailla on peruselämään tarvittavat asiat kunnossa.
Meillä on niin typerä tämä "rikkaiden" maiden sääntö, että vapaaehtoistyötä ei voi tehdä, tai menettää jotkut korvaukset. Jos se työ ei olisi keneltäkään poissa, niin pitäisi sallia joitakin asioita palkatta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En ole ikinä päässyt osalliseksi mistään maallisesta hyvästä. Se, että ajattelee positiivisesti auttaa vähän, se että riipaisee välillä kunnon änkyräkännit auttaa paljon. Mut totta puhuen sitä tuntee olevansa jotenkin marginaalissa, kun miettii eurojen ja kymppien, joskus senttienkin riittävyyttä, kun kaverit suunnittelevat tuhansien eurojen remontteja tai surevat, kun pitää luopua TOISESTA autosta. Oon alkanut ottamaan etäisyyttä näihin kavereihin, ei ole oikein yhteistä kosketuspintaa enää. Nuorina oltiin samalla viivalla, mutta muut meni kaarteessa ohitse.
Omaa elämääni on varjostaneet vakavat mielenterveysongelmat. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että sain eläkkeen. Elämänlaatuni koheni merkittävästi ja rahaa on hieman paremmin, vaikka takuueläkkeen vain saankin. Voisi olla huonomminkin.
Ne kaverit varmaan otti etäisyyttä tollaiseen tuki sankariin.
Opettele vapaa-ajallasi vaikka oikeinkirjoitusta.
Tutuillasi on turvaverkkoja, minkä avulla pääsevät aina jaloilleen. Eivät sitä tajua.
Yritä sinnitellä päivä kerralla. Katkeroituminen sitoo sinut ikuiseen kurjuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin ja lopeta valittaminen.
Kiitos kun annoit työpaikkasi työttömälle joka tarvitsee sitä.
Vierailija kirjoitti:
On tyhmää olla köyhä ja katkera. T: Isopalkkainen duunari
Emme pyytäneet sinua kertomaan että näet märkiä unia isopalkkaisesta duunarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni säästänyt. Mun vanhemmat oli juoppoja ja joivat kaikki rahat aina. Tajusin että pitää mennä nuorena töihin että saa rahaa. Meninkin kauppaan ja hampurilaispaikkaan iltatöihin koulun ohessa. Nykyään on työttömyyttä jo pitkästi mutta olen minä 20 tonnia onnistunut säästämään. 50 vuotiaana työtön niin on se kamalaa.
Mikset menisi lääkikseen? Ei tarvitsisi rahasta murehtia. Yhteishakukin kohta alkamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on pahinta mitä tiedän...aivan perseestä...menee elämä täysin hukkaan..
Köyhyys kasvattaa nöyryyteen ja se on hyvä keino oppia mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Mitään ei saa mukaansa kun sielu poistuu ruumiista aikanaan.
Hohhoijaa. Köyhänä ei ole edes varaa lääkäriin tai hammaslääkäriin. Ei köyhyys mitään opeta, lannistaa vaan. Nykyään köyhyydestä ei voi ponnistaa ulos edes ahkeruudella, töitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mikset menisi lääkikseen? Ei tarvitsisi rahasta murehtia. Yhteishakukin kohta alkamassa.
Äärimmäisen vaikea päästä sisään, saa varautua vuosien hakurumbaan ja sillä välillä pitäisi elää jollain.
En mieti, mihin muilla on varaa ja minulla ei saati ylipäätään muiden asioita. En myöskään mieti rahaa muulloin, kun hakiessani tuet, maksaessani laskut ja ollessani menossa kauppaan. Sen jälkeen kun olen aamulla katsonut, olisiko jossain jokin työpaikka haettavaksi, keskityn tekemään itselleni mielekkäitä asioita ja sitten aloitan iltatoimet ja menen nukkumaan. Enemmän mielekästä tekemistä, vähemmän miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on pahinta mitä tiedän...aivan perseestä...menee elämä täysin hukkaan..
Köyhyys kasvattaa nöyryyteen ja se on hyvä keino oppia mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Mitään ei saa mukaansa kun sielu poistuu ruumiista aikanaan.
Oikeasti tärkeää on rahaa käydä lääkärissä ja hammaslääkärissä ja rahaa asumiseen hyvässä, turvallisessa ja kauniissa paikassa ja rahaa kunnon ruokaan ja vaatteisiin ja rahaa siihen ettei koko ajan joudu laskemaan onko varaa ostaa uutta hammasharjaa tai kuukautissuojat. Minäkin olen niin kyllästynyt. Taas edessä viikonloppu ja tilillä 10, 40.
Semmoista se hikikomori inseli elämä on. 😘
Vierailija kirjoitti:
En mieti, mihin muilla on varaa ja minulla ei saati ylipäätään muiden asioita. En myöskään mieti rahaa muulloin, kun hakiessani tuet, maksaessani laskut ja ollessani menossa kauppaan. Sen jälkeen kun olen aamulla katsonut, olisiko jossain jokin työpaikka haettavaksi, keskityn tekemään itselleni mielekkäitä asioita ja sitten aloitan iltatoimet ja menen nukkumaan. Enemmän mielekästä tekemistä, vähemmän miettimistä.
Ja kaikki mielekkäät tekemisesi teet nollabudjetilla? Et koskaan halua esim. leffaan, teatteriin, kahvilaan, maksullisiin harrastuksiin, kampaajalle, ostoksille, matkalle, museoon.....et halua ostaa kotiin vaikka lankoja kutomiseen tai välineitä maalaamiseen? Olet koko ajan iloinen ilmaiseen tekemiseesi ja se täyttää kaikki päivät?
Olen ollut työtön niin että lapsi oli päiväkodissa ja ei sitä aika jaksa kirjastossa istua tai kävelyllä käydä. Minä voin ainakin myöntää.ethä olin tylsistynyt ja ahdistunut ja koin että elämä valuu hukkaan.
Koita vaan jaksaa. Jossain vaiheessa kaikki kääntyy vielä hyväksi jos vain jaksaa uskoa tulevaisuuteen.