Olisitko valmis muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea ja aloittamaan elämän alusta

Vierailija kirjoitti:

Tässä iässä olisi hieman hakala aloittaa elämää alusta. 

Joissakin uskonnollisissa piireissä puhuvat uudesti syntymisestä.

Sitäkö ap:n aloitus tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt näin jo monesti. Toimittajana on oltava valmis ottamaan töitä mistä tahansa läpyskästä ympäri Suomen. Nyt, kun minulla on lapsia, en enää muuttaisi töiden perässä. Siksi vaihdoin alaa viestintään. Haluan, että lapseni saavat kiintyä tälle paikkakunnalle sekä käydä päiväkoti- ja koulupolkunsa mahdollisimman ehjästi ilman turhia muuttoja ja vaihtuvia kaveripiirejä.

Lapsille tekee muutokset hyvää. On tärkeää oppia että elämässä ei ole mikään pysyvää. 

Vai tuleeko heistä vain turvattomia ja juurettomia ajelehtijoita jotka ei saa mistään otetta, kun eihän se kuitenkaan ole pysyvää...

Kyllä koulun ja kavereiden vaihtuminen on lapselle aina kova stressi. 

Varsinkin herkempi lapsi tarvitsee siihen paljon tukea. Ei ole aivan pikku juttu.

Lasta voi kasvattaa kestämään muutoksia elämässään. Lapset sopeutuvat usein paremmin kuin aikuiset, olen todistanut sen omassa työssäni ulkomailla monta kertaa

Voisin muuttaa ihan muuten vaankin, mutta mies ei suostu vielä. Toki ollaan molemmat töissä.

Tykkäisin vaihtaa ympyrät aina 5-10 vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut kolme kertaa työn perässä uudelle paikkakunnalle ja raahannut myös perheeni mukaan. Minulla on sen verran harvinainen ammatti, että töitä ei löydy kovin monelta paikkakunnalta.
Nyt olen ollut eläkkeellä jo kymmenisen vuotta ja jämähtänyt tälle paikkakunnalle. Ei tunnu kotiseudulta mutta eipä mikään muukaan paikkakunta tunnu.

Ei tunnu minullakaan juuri mikään paikkakunta Suomessa omalta, varmaan johtuu siitä, että elämä aina ollut epävarmaa riepottelua. Töiden perässä saanut juosta sinne sun tänne. Ei siinä ehdi juurtua, kun koko ajan elämä vastustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut kolme kertaa työn perässä uudelle paikkakunnalle ja raahannut myös perheeni mukaan. Minulla on sen verran harvinainen ammatti, että töitä ei löydy kovin monelta paikkakunnalta.
Nyt olen ollut eläkkeellä jo kymmenisen vuotta ja jämähtänyt tälle paikkakunnalle. Ei tunnu kotiseudulta mutta eipä mikään muukaan paikkakunta tunnu.

Ei tunnu minullakaan juuri mikään paikkakunta Suomessa omalta, varmaan johtuu siitä, että elämä aina ollut epävarmaa riepottelua. Töiden perässä saanut juosta sinne sun tänne. Ei siinä ehdi juurtua, kun koko ajan elämä vastustaa.

Minä asuin Vantaalla 20 v asti muttei se tunnu kodilta🤣

Varmasti riippuisi monesta asiasta, kuten palkasta, työn sisällöstä, missä päin Suomea. En tällä hetkellä voisi kokonaan muuttaa, vaan ainakin osittainen etätyö pitäisi olla, jotta pääsen vähintään kerran kuussa kotiseudulle. Olen kuntani luottamustehtävissä vielä reilu pari vuotta. Niistä eroaminen kesken kaiken olisi todella surullista ja varmaan tuntuisi siltä, että koko identitetti menisi. Elämä on yksi iso kokonaisuus, eikä vain työ. Muutenkin viimeisen parin vuoden aikana ollut paljon menetyksiä, joten luottamushommista en luovu - kaikki muu onkin lähes jo lähtenyt alta. Olen itse asiassa tällaisessa tilanteessa ja haastattelussa mainitsin luottamustehtävistä, joten katsotaan miten käy. Ainakin haastattelussa sanottiin ettei tämä vaikuta kielteisesti valintaprosessiin. Jos saisin työn, niin ottaisin jonkun kalustetun asunnon toiselta paikkakunnalta. Ei tämä työttömyyskään hääviä ole. Luottamushtävät, kun ohi, niin sitten on ihan sama vaikka muuttaisin toiselle puolen maapalloa.

Olisin valmis muuttamaan täältä eteläsuomesta vaikka lappiin jos saisin siellä työstä paljon parempaa palkkaa kuin mitä nyt saan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, 2,5 vuotta elakkeelle

T:pitkäaikaistyötön

Työttömän täytyy jäädä alimpana mahdollisena eläkeikänään, mutta jos on töissä, niin niin voi siellä jatkaa vaikka yli 70-vuotiaaksikin ja kartuttaa itselleen hyvän työeläkkeen. 

Näinhän se on työttömänä, että on jäätävä eläkkeelle, koska työttömyyskorvausta en saa enää 65-vuoden jälkeen.  Tulee sitten edes eläke. Mutta muuttaisin työnperässä vaikka minne jos saisin vähän pitempi aikaisen työn. Teen hakemuksia n. 4 kpl/kk.

Olen 37-vuotias ja luultavasti tästä suoraan eläkkeelle, joten nyt 30 vuotta ollan työtön. Tai siltä alkaa tuntumaan, kun ei tästä työn saamisesta tunnu tulevan lasta eikä pa#kaa. Olen ollut 8 kuukautta työtön ja hakemuksia takana jotain 190, lopetin jo laskemisen. Haastatteluita takana noin 30, mutta yhä työtön. Haastatteluita jännitän tosi paljon ja olen kankea pa#ka, joten ne menee pipariksi sekä sössöttämiseksi. Muutaman kerran olen jäänyt haastattelussa hopealle ja sekös vasta sattuu. Välillä miettinyt epätoivoisina hetkinä elämän päättämistä, jos elämällä ei ole oikeasti muuta tarjottavaa, kun jatkuvaa huolta. Alkaa likakaivona oleminen riittämään ja jos se on vain elämäni tarkoitus, niin ei kiitos. Toisille kyllä kannetaan naaman eteen kannettuna suhteella työpaikat ilman, että joutuvat edes työhakemusta laittamaan. Ja kyllä, olen hakenut ympäri Suomea töitä ja jopa Norjasta, mutta ei rallienkku riitä sinne. Jos kielipää olisi parempi, niin en olisi enää Suomessa vaan olisin aikoja sitten lähtenyt. Olen kyllä yrittänyt opiskelle enkkua kahden eri opiston kautta, mutta oma pää on sen verran jästipää ettei se tunnu ottavan vastaan enkkua. Olen hakenut oman alan töitä, kaksi eri ammattia ja hakenut myös töitä jotka ei ole omaa alaa, mutta kaikki koulutus sekä kokemus ollut turhaa näyttävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt näin jo monesti. Toimittajana on oltava valmis ottamaan töitä mistä tahansa läpyskästä ympäri Suomen. Nyt, kun minulla on lapsia, en enää muuttaisi töiden perässä. Siksi vaihdoin alaa viestintään. Haluan, että lapseni saavat kiintyä tälle paikkakunnalle sekä käydä päiväkoti- ja koulupolkunsa mahdollisimman ehjästi ilman turhia muuttoja ja vaihtuvia kaveripiirejä.

Lapsille tekee muutokset hyvää. On tärkeää oppia että elämässä ei ole mikään pysyvää. 

Vai tuleeko heistä vain turvattomia ja juurettomia ajelehtijoita jotka ei saa mistään otetta, kun eihän se kuitenkaan ole pysyvää...

Eivät ainakaan tuntemani ulkosuomalaisten lapset ole sellaisia. Mitä ne juuret ovat? Asunto, paikkakunta,, ihmiset? 

"Eivät ainakaan tuntemani ulkosuomalaisten lapset ole sellaisia. Mitä ne juuret ovat? Asunto, paikkakunta,, ihmiset? "

Miksi ulkosuomalaisten lapsilla elämä olisi jatkuvaa muutosta? Omat lapset on teinejä ja muuttaneet elämässään kerran, samassa kaupungissa. Isovanhemmat on Suomessa, kotona puhutaan suomea, mutta kotipaikka on Saksassa.

En. Vasta sitten voin harkita kun lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse päättää muuttaako mukana. Alaikäisen lapsen eronneena vanhempana sitä ei noin vaan muutella. 

Kyllä, jos vaihtoehtona on työttömyys ja tukien varassa eläminen. Teen kaikkeni jotta voisin tienata elantoni itse. Ja olen itseasiassa usein muuttanutkin töiden tai opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vain yksi kaupunki ja haluan asua sellaisessa, joten ei, en todellakaan muuttaisi minnekään skutsiin. 

Pässi

Olen, ja koko ajan haen töitä toiselta puolelta Suomea. Ollaan 3-kymppisiä, eikä lapsia. Seuraava asuinpaikka sitten on se, johon myös jäämme.

Riippuu työstä ja asumisen ja muuton järjestymisestä. Rahaa ei ole senttiäkään ylimääräistä ja säästössä, joten sillä ei pysty ratkaisemaan asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos vaihtoehtona on työttömyys ja tukien varassa eläminen. Teen kaikkeni jotta voisin tienata elantoni itse. Ja olen itseasiassa usein muuttanutkin töiden tai opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle. 

Niin minäkin, mutta lopputuloksena on vain köyhtyminen muuttojen seurauksena ja epäilyttävä cv, jolla en työllisty enää mihinkään, kun epäillään sitoutumiskykyä ja kokemusta.

Kiinnostava keskustelu. Täällä tuntuu olevan useita jotka on muuttanut monetkin kerrat työn perässä ja matkat pitkiä. Niin olisi kiva kuulla, että kannatteko te sitten koko omaisuuden perässä joka kerta, vai jätättekö ne johonkin lämpimään varastoon? Onko ollut kalustettu asunto toisella paikkakunnalla? Onko teillä ollu kakkos asunto? Ja jos on auto, niin jääkö sekin varastoon, jos muutatte esim. ulkomaille? Jos muuttaa useita kertoja lyhyenkin ajan sisään, niin jatkuva tavaroiden kanniskelu on raskasta ja purkaminen sekä se maksaa. Kerran tämän ilon koin ja se riitti. Kerran näin jonku keskustelun, jossa joku oli muuttanut Amerikkaan ja jättänyt ainakin auton Suomeen lämpimään talliin. Kiinnostaa tietää, kun ehkä muutto edessä taas. Ja jos muutto tulee, niin en ajattelut raahata tavaroita 600 km päähän, vaan nakkaan lämpimään varastoon tai hankin halvan kakkos asunnon työn läheltä. Auto jää myös tänne nykyiselle paikkakunnalle ainakin alussa, kun julkinen liikenne hyvä ja auton parkkimaksut yms. tulisi vain kalliiksi. Autoa en myy, koska se on tärkeä ja edustaa vapautta.

Olen. Vaan eipä ole kukaan vielä palkannut vaikka olen hakenut töitä ympäri suomen.

Tällä hetkellä en. Puoliso jää muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle ja sen jälkeen voidaan muuttaa vaikka joka vuosi.

Ihan kaikkialla muualla suomessa on ihan täysin normaalia muuttaa työnperässä mutta helsinkiläiset ja tampereelaiset työttömät on sitä mieltä että minun ei todellakaan tarvi muuttaa työnperässä kun työn on muutettava minun luokse. Muuten en suostu tekemään töitä

En kun on lapset ja puoliso. Heillä koulut ja työ täällä.