Olisitko valmis muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea ja aloittamaan elämän alusta

Vierailija kirjoitti:

En kun on lapset ja puoliso. Heillä koulut ja työ täällä.

Mutta nuorempana olen näin tehnytkin.

En. Minun pitää kohta huolehtia vanhenevista vanhemmistani. En jätä niitä vahtimatta mihinkään vanhainkotiin, ties vaikka miten sitovat siellä vanhuksia tuoleihin tukehtumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut kolme kertaa työn perässä uudelle paikkakunnalle ja raahannut myös perheeni mukaan. Minulla on sen verran harvinainen ammatti, että töitä ei löydy kovin monelta paikkakunnalta.
Nyt olen ollut eläkkeellä jo kymmenisen vuotta ja jämähtänyt tälle paikkakunnalle. Ei tunnu kotiseudulta mutta eipä mikään muukaan paikkakunta tunnu.

Ei tunnu minullakaan juuri mikään paikkakunta Suomessa omalta, varmaan johtuu siitä, että elämä aina ollut epävarmaa riepottelua. Töiden perässä saanut juosta sinne sun tänne. Ei siinä ehdi juurtua, kun koko ajan elämä vastustaa.

Itse en tiedä, mistä olen kotoisin, kun sitä kysytään. Nykyinen asunto on ensimmäinen, joka tuntuu kodilta, vaikka mikään ei oikein ole mieleeni, kun on turha laittaa rahaa mihinkään, kun on koko ajan enemmän tai vähemmän lähtökuopissa eikä tiedä, mitä on mahdollista ottaa mukaan. Paikkakunnasta puhuttaessa ajattelen vain asuvani täällä toistaiseksi. 

Heti kun joku ostaa tämän asunnon ja antaa työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuisi monesta asiasta, kuten palkasta, työn sisällöstä, missä päin Suomea. En tällä hetkellä voisi kokonaan muuttaa, vaan ainakin osittainen etätyö pitäisi olla, jotta pääsen vähintään kerran kuussa kotiseudulle. Olen kuntani luottamustehtävissä vielä reilu pari vuotta. Niistä eroaminen kesken kaiken olisi todella surullista ja varmaan tuntuisi siltä, että koko identitetti menisi. Elämä on yksi iso kokonaisuus, eikä vain työ. Muutenkin viimeisen parin vuoden aikana ollut paljon menetyksiä, joten luottamushommista en luovu - kaikki muu onkin lähes jo lähtenyt alta. Olen itse asiassa tällaisessa tilanteessa ja haastattelussa mainitsin luottamustehtävistä, joten katsotaan miten käy. Ainakin haastattelussa sanottiin ettei tämä vaikuta kielteisesti valintaprosessiin. Jos saisin työn, niin ottaisin jonkun kalustetun asunnon toiselta paikkakunnalta. Ei tämä työttömyyskään hääviä ole. Luottamushtävät, kun ohi, niin sitten on ihan sama vaikka muuttaisin toiselle puolen maapalloa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: miten työttömänä onnistuu luottamustehtävien hoitaminen? Minuakin kiinnostaa yhteisten asioiden hoitoon osallistuminen ja luottamustehtävät, mutta minun työvoimavirkailija suhtautuu hyvin niuvasti kaikkeen oma-aloitteiseen tekemiseen, on mm. kieltänyt kielikurssilla opiskelemisen ja kaikki vähänkään enemmän aikaa vievät harrastukset. Pelkään, että menee tuet, mihin ei ole nyt varaa. Eihän noista luottamustoimista kuitenkaan niin suuria palkkioita makseta, että niillä voisi elää. 

Sukulaisia lähti Ruotsiin töihin, lapset ja muutti kuorma kyytiin ja Oulusta kohti Göteborgia. Voisin lähteä itsekin 

Ollaan muutettu 600 kilometrin päähän miehen työpaikan takia kun oli vastavalmistunut ja sai vakipaikan.Mukana alle vuoden ikäinen vauva.Itse sain sijaisuuden ensi alkuun ja myöhemmin vakipaikan.Yhtään sukulaista ei asunut  lähimaillakaan eikä minkäänlaista turvaverkkoja.Itse oli pärjättävä, mutta hyvä ratkaisu vaikkakin rankka .Työttömäksi kotipaikkakunnalle ei jääty.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Täällä tuntuu olevan useita jotka on muuttanut monetkin kerrat työn perässä ja matkat pitkiä. Niin olisi kiva kuulla, että kannatteko te sitten koko omaisuuden perässä joka kerta, vai jätättekö ne johonkin lämpimään varastoon? Onko ollut kalustettu asunto toisella paikkakunnalla? Onko teillä ollu kakkos asunto? Ja jos on auto, niin jääkö sekin varastoon, jos muutatte esim. ulkomaille? Jos muuttaa useita kertoja lyhyenkin ajan sisään, niin jatkuva tavaroiden kanniskelu on raskasta ja purkaminen sekä se maksaa. Kerran tämän ilon koin ja se riitti. Kerran näin jonku keskustelun, jossa joku oli muuttanut Amerikkaan ja jättänyt ainakin auton Suomeen lämpimään talliin. Kiinnostaa tietää, kun ehkä muutto edessä taas. Ja jos muutto tulee, niin en ajattelut raahata tavaroita 600 km päähän, vaan nakkaan lämpimään varastoon tai hankin halvan kakkos asunnon työn läheltä. Auto jää myös tänne nykyiselle paikkakunnalle ainakin alussa, kun julkinen liikenne hyvä ja auton parkkimaksut yms. tulisi vain kalliiksi. Autoa en myy, koska se on tärkeä ja edustaa vapautta.

Loppuaikoina ympäri maata ravaamistani hävitin lähes kaiken omaisuuteni, kun varastointi yms. kävi liian kalliiksi. Lyhytaikaisempi asuminen kävi myös niin kalliiksi, että yövyin ihmisten nurkissa tai autossani sään salliessa. Kovin montaa vuotta tuota ei jaksanut ja käteen jäi plus miinus nolla euroa ja kokemuskin on työnantajien silmissä niin ja näin. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä, molempia. Usko tai älä, niin ihmissuhteita voi ylläpitää myös niin että ei asu toistensa naapureissa."

Onhan se nyt ihan eri asia. Itse voi olla niin tunnekylmä tai autistinen että videopuhelut ja pari kertaa vuodessa tapaaminen riittää, mutta oletko kysynyt miltä se heistä tuntuu? Mitä läheisempi, sen pahempi. Lapsille ja puolisolle jo suorastaan katastrofista.

Miksi autistin pitäisi kuormittaa itseä muiden tunteiden vuoksi. Itsekästä vaatia autistia olemaan viihdetähti muille ja muiden miellyttämisen vuoksi. ELämää kun eletään lopulta itselle. Et sä hautaankaan ota ketään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se olisi pysyvä työpaikka, niin kyllä. Olisin. 

Sepä juuri, kun nykyisin ei ole takeita työpaikan säilyvyydestä. Etätyötä demonisoidaan ja vaaditaan ihmisiä työpaikoille, jotka saattavat kadota alta aikayksikön. Jo vuosia sitten näin, miten jotkut seurasivat firmaa uudelle paikkakunnalle, ja sitten se loppui sielläkin. Eikä  nykyään ole edes helppoa muuttaa, jos pitäisi ensin saada omistusasunto kaupaksi ennen kuin voi ostaa uuden. Kannattaa tehdä etätöitä jokaisen kynnelle kykenevän.

TÄMÄ! 

Työntekijöitä kyllä käskytetään hakemaan töitä ympäri halmetta, sitoutumaan ja joustamaan, mutta työnantaja ei lupaa muuta kuin epävarmaa työtä. Elämä on kokonaisuus, ei vain työtä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiselle puolelle Suomea en, koska ei kiinnosta asua korvessa (no ehkä muutamaksi kuukaudeksi voisin muuttaa, mutta en pysyvästi.) Voisin kyllä aivan hyvin muuttaa ulkomaille johonkin kiinnostavaan paikkaan ja olenkin alkanut miettimään voisiko digital nomad elämä olla mulle sopiva elämäntapa ja kiertelisin maailmaa samalla etätöitä tehden.

Minä taas olen lopettamassa urani, kun tämä nykyinen määräaikaisuuteni loppuu ensi vuoden syksyllä, ja haluaisin muuttaa korpeen ihmisiä piiloon. Jos saisin nykyisin kotini myydyksi, ostaisin jonkin syrjäisen paikan ja yrittäisin kitkutella ilman palkkatuloja. En jaksa enää tätä oravanpyörää ja olen monesta syystä pettynyt ihmisiin.

Sama mulla.

Olen tekemässä juuri näin. Koska vaihtoehtoina on muutto vakituisen työn luokse, tai sitten velanmaksun kaatuminen ja ulosotto.

Nykyään on minusta helpompi kulkea työn perässä kun sosiaalinen elämä on enimmäkseen sosiaalisessa mediassa. 90-luvulla kun lähdin työelämään niin oli surku jättää kaverit. Soittaminen ei ollut sama kuin nykyään videopuhelut ja se että ihmisten elämä on esillä somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuisi monesta asiasta, kuten palkasta, työn sisällöstä, missä päin Suomea. En tällä hetkellä voisi kokonaan muuttaa, vaan ainakin osittainen etätyö pitäisi olla, jotta pääsen vähintään kerran kuussa kotiseudulle. Olen kuntani luottamustehtävissä vielä reilu pari vuotta. Niistä eroaminen kesken kaiken olisi todella surullista ja varmaan tuntuisi siltä, että koko identitetti menisi. Elämä on yksi iso kokonaisuus, eikä vain työ. Muutenkin viimeisen parin vuoden aikana ollut paljon menetyksiä, joten luottamushommista en luovu - kaikki muu onkin lähes jo lähtenyt alta. Olen itse asiassa tällaisessa tilanteessa ja haastattelussa mainitsin luottamustehtävistä, joten katsotaan miten käy. Ainakin haastattelussa sanottiin ettei tämä vaikuta kielteisesti valintaprosessiin. Jos saisin työn, niin ottaisin jonkun kalustetun asunnon toiselta paikkakunnalta. Ei tämä työttömyyskään hääviä ole. Luottamushtävät, kun ohi, niin sitten on ihan sama vaikka muuttaisin toiselle puolen maapalloa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: miten työttömänä onnistuu luottamustehtävien hoitaminen? Minuakin kiinnostaa yhteisten asioiden hoitoon osallistuminen ja luottamustehtävät, mutta minun työvoimavirkailija suhtautuu hyvin niuvasti kaikkeen oma-aloitteiseen tekemiseen, on mm. kieltänyt kielikurssilla opiskelemisen ja kaikki vähänkään enemmän aikaa vievät harrastukset. Pelkään, että menee tuet, mihin ei ole nyt varaa. Eihän noista luottamustoimista kuitenkaan niin suuria palkkioita makseta, että niillä voisi elää. 

Luottamustehtävät ei ole työsuhteita eikä niistä täten makseta palkkaa. Ne on palkkioita jotka maksetaan könttänä 4 kertaa vuodessa, ainakin minulla. Olin kuntavaaleissa 2025 ja sitä kautta sain nämä. Onnistuu ainakin ansiosidonnaisella eikä vaikuta tuen määrään. Kelan päivärahasta en tiedä miten suhtautuvat, yleistuessa ainakin oli se malli   jossain esillä että saisi tienata muita tuloja jotain reilu 300 ilman, että vaikuttaa tukiin. Toki tulee vasta toukokuussa voimaan, joten voi vielä muuttua. Olin vielä töissä, kun olin vaaleissa. Nyt tosiaan työtön eikä oma te-toimiston virkailija todellakaan suhtaudu nuivasti. Kiva, kun on edes arjessa jotain tekemistä ja en kestäisi jos luottamushommatkin vietäisiin, ja tosiaan tässä köyhyydessä jokainen pienikin ylimääräinen raha on paljon.

Kielikursseista sen verran, että niitäkin voi nykyään paljon hoitaa etänä ja on tyyliin kerran viikossa muutaman tunnin. Ainakin saksan kurssi oli viime vuonna kerran viikossa ja kesti kerralla 45 minuuttia. En ainakaan itse edes kertoisi te-toimistoon, jos nyt jonkun kielikurssin kävisin. Ei mun asiat koko kylälle kuulu vain sen takia, kun olen työtön nyt. Kielikursseja ei voi mitenkään laskea kokopäiväiseksi eikä ne vaikuta työn ottamiseen, jos töitä siis tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava keskustelu. Täällä tuntuu olevan useita jotka on muuttanut monetkin kerrat työn perässä ja matkat pitkiä. Niin olisi kiva kuulla, että kannatteko te sitten koko omaisuuden perässä joka kerta, vai jätättekö ne johonkin lämpimään varastoon? Onko ollut kalustettu asunto toisella paikkakunnalla? Onko teillä ollu kakkos asunto? Ja jos on auto, niin jääkö sekin varastoon, jos muutatte esim. ulkomaille? Jos muuttaa useita kertoja lyhyenkin ajan sisään, niin jatkuva tavaroiden kanniskelu on raskasta ja purkaminen sekä se maksaa. Kerran tämän ilon koin ja se riitti. Kerran näin jonku keskustelun, jossa joku oli muuttanut Amerikkaan ja jättänyt ainakin auton Suomeen lämpimään talliin. Kiinnostaa tietää, kun ehkä muutto edessä taas. Ja jos muutto tulee, niin en ajattelut raahata tavaroita 600 km päähän, vaan nakkaan lämpimään varastoon tai hankin halvan kakkos asunnon työn läheltä. Auto jää myös tänne nykyiselle paikkakunnalle ainakin alussa, kun julkinen liikenne hyvä ja auton parkkimaksut yms. tulisi vain kalliiksi. Autoa en myy, koska se on tärkeä ja edustaa vapautta.

Loppuaikoina ympäri maata ravaamistani hävitin lähes kaiken omaisuuteni, kun varastointi yms. kävi liian kalliiksi. Lyhytaikaisempi asuminen kävi myös niin kalliiksi, että yövyin ihmisten nurkissa tai autossani sään salliessa. Kovin montaa vuotta tuota ei jaksanut ja käteen jäi plus miinus nolla euroa ja kokemuskin on työnantajien silmissä niin ja näin. 

Joo ei tuota varmasti kauan jaksaisi, väliaikaisena ratkaisuna kyllä.

En olisi. Miksi menisin yksin johonkin ahdistumaan. Mun työ ja elämä on täällä.

Aika monella varmasti kynnys lähteä, koska nykyään mikään työpaikka ei ole varma vaikka onhan noita lähtijöitäkin. Kerran vuonna 2019 oli tällainen tilanne, että olisin voinut muutta täältä Pohjoisen maalaiskylästä Helsinkiin, mutta puhelinhaastattelussa kysyin, että onko työpaikka myös varma. Ja vastaus oli: ei voi luvata. En muuttanut. Sain kyllä sitten oman alan töitä omalta paikkakunnalta melkein vuoden työttömyyden jälkeen. En tiedä miten sitä olisi sopeutunut Helsinkiin, niin iso paikka. Kuitenkin tykkään luonnosta ja maaseudun rauhasta sekä siitä, että liikkumiseen ei kestä tuntia ruuhkassa seisten. Tykkään myös mennä omien aikataulujen mukaan omalla autolla, en tykkää julkisten odottelusta, oman auton pitäminen Helsingissä maksaa (parkkimaksut yms.). Ei meillä maalaiskylässä parkkimaksuja peritä, ei meillä ole edes tässä kunnassa parkkipirkkoja. Jotenkin täällä maalla perus arki on helppoa. En sano kuitenkaan ikinä ei ikinä, kun elämää ei voi etukäteen ennustaa. Pakon edessä voisin hetkeksi muuttaa isoon kaupunkiin, toki voisihan sitä tottuakin cityelämään. Kerran olen asunutkin Tampereella, mutta tuosta on kohta 20 vuotta. 

Voisin. Tosin en haluaisi muuttaa ihan pk-seudulle. Ja työpaikan pitäisi olla vakituinen ja ettei omalla paikkakunnalla ole mitään töitä. 

Todellisuudessa työskentelen alalla, jossa on töitä ympäri Suomea. Silti usein mietin paikkakunnan vaihtoa, viihtyisin paremmin pienemmällä paikkakunnalla.

Tehty jo kerran, miksei toistekin.  Idästä länteen.  Eläkkeeseen on kolme vuotta, mutta ihan hyvin voisin vielä muuttaa. Mies tuli perässä, minä sain ensin töitä. Lapset olivat silloin jo täysi-ikäisiä, kahdesta toinen viimeistä vuotta lukiossa ja toinen oli jo muuttanut opiskelemaan toiseen kaupunkiin.  

Miten, kun agorafoobikkona hädin tuskin pääsen kilometrin kauemmas kotoani? Lääkkeet ja terapia ei auta.