Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea ja aloittamaan elämän alusta
Kommentit (158)
Jotenkin tuntuu, että nuorempana oli helpompaa lähteä, kun oli vasta koulut käynyt. Nyt kohta keski-ikäinen, elämä jo vakiintunut ja tullut rutiinit, joten en tiedä jaksaisinko aloittaa "alusta" sekä rakentaa uudestaan identiteettiä. Kai sitä pakon edessä ainakin väliaikaisesti voisi esim. jos työttömyys pitkittyisi, etsisin kyllä koko ajan töitä omalta paikkakunnalta samalla. Määräaikaisen työn vuoksi lähtisin heti ja olen näin tehnytkin vuonna 2020, kun otin halvan kalustetun asunnon työn läheltä johon oli matkaa noin 122 km yhteen suuntaan. Viikonlopuksi ajoin aina kotiin omalle paikkakunnalle. Tuota kesti 8 kuukautta ja määräaikaisuus loppui, jossain kohti korona pakotti myös etätöihin. Onneksi tein noin koska työ oli mielenkiintoinen vakuutusalalla ja avannut myöhemmin ovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena sinkkuna olen muuttanut työn perässä toiselle puolelle Suomea ja ihan toiselle puolelle Eurooppaakin, mutta juuri nyt tämä olisi hankalampi rasti, kun puolisollekin saisi olla töitä siellä, mihin oltaisiin menossa. Vaihtoehtoisesti voisi odottaa jokusen vuoden, jotta puoliso voi jäädä eläkkeelle, niin sitten olisi taas helpompi lähteä.
Jos olisi hyvä työ ja mukava paikka, niin varmasti voisin.
Miksi pitäisi aloittaa alusta? Ei kai kokemukseni ja omaisuuteni minnekään hyviä, vaikka kotipaikka vaihtuisikin.
Tottakai, jos olisi vakityö ja muuten miellyttävä uusi asuinpaikka. Siis en lähtisi mihinkään syrjäkylään, jossa on vain huoltoasemakahvio ja pieni kyläkoulu. Vaikka toki sekin voisi olla ihan hyvää elämistä.
Olisin valmis muuttamaan jos työpaikka olisi vähintään yhtä hyvä kuin nykyinen ja vakinainen. Ikä ei olisi este, päinvastoin. Uusi alku olisi innostavaa, - uudet ihmiset, toiset (paremmat) kuviot ja ympäristö! Paikallaan pysyminen ja eläkettä odottaminen olisi pahempaa. Hakeutuisin jonnekin missä meri lähellä, ei kovin pohjoiseen. Nykyinen asuinpaikka on tylsääkin tylsempi käpykylä. Matkustelu ja mökkeily kompensoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useita, jotka muuttaneet montakin kertaa koska halunneet "aloittaa alusta" vaikka ei olisi ollut mikään pakko.
Olen muuttanut, kun työt loppuivat. Lapsille varsinkin oli kova paikka jättää koti ja kaverit. Onneksi ovat sopeutuneet ja luultavasti ovat tyytyväisiä, koska entinen kotipaikkakunta näyttää olevat työttömiä täynnä. Täällä etelässä oli helpompi kouluttautua ja perustaa perhe. Ei minullakaan ole kaipuuta entiseen ja kotiseudulla en ole käynyt kymmeneen vuoteen, kaikki entiset naapurit ovat kuolleet. Ihan alusta piti aloittaa, mutta hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon kanssa olemme olleet muutaman vuoden työeläkkeellä. Täällä pääkaupunkiseudulla teen vielä satunnaista keikkatöitä, ja pojan perhe asuu naapurikunnassa joten muuttoasiat eivät ole mielessä. Täytyy pikkuhiljaa valmistautua että ajokortti ei ole ikuinen kuten ei työkuntokaan. Mielellään kuitenkin olisin ajokykyinen ja kävisimme pojan perheessä kylässä vielä kymmen vuotta ja seurata lapsenlapsen kehittymistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut, kun työt loppuivat. Lapsille varsinkin oli kova paikka jättää koti ja kaverit. Onneksi ovat sopeutuneet ja luultavasti ovat tyytyväisiä, koska entinen kotipaikkakunta näyttää olevat työttömiä täynnä. Täällä etelässä oli helpompi kouluttautua ja perustaa perhe. Ei minullakaan ole kaipuuta entiseen ja kotiseudulla en ole käynyt kymmeneen vuoteen, kaikki entiset naapurit ovat kuolleet. Ihan alusta piti aloittaa, mutta hyvin on mennyt.
Noin siinä varmaan monesti käy. Ensin uusi paikkakunta tuntuu vieraalta ja haikea lähteä kotiseudulta, mutta kyllä siellä uudessakin paikassa tulee arki sekä rutiinit. Lopulta kotiseutu voikin tuntua vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että nuorempana oli helpompaa lähteä, kun oli vasta koulut käynyt. Nyt kohta keski-ikäinen, elämä jo vakiintunut ja tullut rutiinit, joten en tiedä jaksaisinko aloittaa "alusta" sekä rakentaa uudestaan identiteettiä. Kai sitä pakon edessä ainakin väliaikaisesti voisi esim. jos työttömyys pitkittyisi, etsisin kyllä koko ajan töitä omalta paikkakunnalta samalla. Määräaikaisen työn vuoksi lähtisin heti ja olen näin tehnytkin vuonna 2020, kun otin halvan kalustetun asunnon työn läheltä johon oli matkaa noin 122 km yhteen suuntaan. Viikonlopuksi ajoin aina kotiin omalle paikkakunnalle. Tuota kesti 8 kuukautta ja määräaikaisuus loppui, jossain kohti korona pakotti myös etätöihin. Onneksi tein noin koska työ oli mielenkiintoinen vakuutusalalla ja avannut myöhemmin ovia.
"Kai sitä pakon edessä ainakin väliaikaisesti voisi esim. jos työttömyys pitkittyisi, etsisin kyllä koko ajan töitä omalta paikkakunnalta samalla." Tuo on vain hankalaa, jos on monen sadan kilometrin päässä kotipaikkakunnalta ja etsii sieltä töitä - miten pääsee työhaastatteluun? Pitäisi olla vähintään teams haastattelu tai edes hybridietätyö.
Jos saisin mielenkiintoisen työn hyvällä palkalla niin mikä jottei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut "töiden perässä" jonkin matkaa jo kerran, tai siis niin, ettei mitään työtä ollut tiedossa vielä, mutta jonkin ajan päästä niitä sitten alkoi ilmaantua. Haluaisin muuttaa vielä kerran, eli kun nykyinen vakiduunini laajentuu (uusi piste saadaan rakennettua) toiseen maakuntaan.
Olisin kyllä, sitten kun lapset ovat lentäneet omille siivilleen. Heitä en lähde synnyinseudultaan repimään ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskelujen loppuvaiheessa, kun muutin 90-luvun lamassa 3 kk kesätyösopimuksen perässä n. 300 km päähän puolisistani. Kesän päätteeksi työ jatkui vuoden määräaikaisena. Tämän jälkeen oli vielä tarkoitus jatkaa uusi määräaikaisjakso, mutta sainkin kotipaikakunnaltani 3 vuoden projektityösopimuksen, jonka päättyessä minut vakinaistettiin samaan yritykseen toiseen työtehtävään.
Jos vain saisin talon myytyä niin varmaankin lähtisin. Näille kuihtuville paikkakunnille jää kohta enää datakeskukset.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä, molempia. Usko tai älä, niin ihmissuhteita voi ylläpitää myös niin että ei asu toistensa naapureissa."
Onhan se nyt ihan eri asia. Itse voi olla niin tunnekylmä tai autistinen että videopuhelut ja pari kertaa vuodessa tapaaminen riittää, mutta oletko kysynyt miltä se heistä tuntuu? Mitä läheisempi, sen pahempi. Lapsille ja puolisolle jo suorastaan katastrofista.
Mistäpä luulet tunnekylmyyden johtuvan? Kassialmana ei ehdi tunteita luomaan, kun pitää juosta töiden perässä ympäri maata. Tunnehötöllä ei laskuja makseta, mutta kiva jos olet ollut itse 20 vuotta samassa työssä jonka suhteella saanut, niin tuollaiset koskaan ymmärrä muiden ihmisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita, jotka muuttaneet montakin kertaa koska halunneet "aloittaa alusta" vaikka ei olisi ollut mikään pakko.
Miksi asioita pitäisi tehdä vain pakon edessä?
Kyllähän sinä vielä 50 vuotiaanakin voit hakea itsellesi opiskelipaikkaa, ei sinun tarvitse jäädä työttömäksi opiskeluun vaan voit saada opiskelupaikan jos sovellut uuteen koulutukseen ja eikö työkkäri kouluta enää. Läheiseni sai työpaikan työkkärin oman koulutuksen kautta, oli jokin työvoimapoliittinen koulutus erääseen yritykseen ja sinne työllistyi kunnes jäi eläkkeelle.