Olisitko valmis muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea ja aloittamaan elämän alusta
Kommentit (99)
En ole. Voisin kyllä kuvitella muuttavani vaikkapa New Yorkin, Sydneyhin, Amsterdamiin, Tokioon, Barcelonaan, Lontooseen....
Olisin valmis muuttamaan, mutta veikkaan, että mies ei tykkäisi jos muutan. Hän ei kyllä muuttaisi, koska yritys sitoo hänet nykyiselle paikalle. Minä voisin kyllä muuttaa ja jättää miehen tuohon. Lapset jo lähteneet kotoa.
Tehnyt niin jo kahdesti,eläke tulee ennen seuraavaa kertaa.
Kukaan ei luultavasti osta mun taloa, joten aika vaikeaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut pari kertaa koko perheen kanssa toiselle Suomea työn perässä.
. . .tietenkin toiselle puolelle. . .
Vaikka toiselle puolelle maailmaa mielelläni! Suomessa on hyvätkin puolessa mutta sellainen kunnon kaupunkimeno puuttuu. Isojen kaupunkien ihmisvilinä on miellyttävää, tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi.
En tietenkään. Täällä olen turvaverkkona lapsilleni ja vielä elävälle vanhrmmalleni.
Voisin hyvin muuttaa. Mitä enemmän metsässä sen parempi. Metsässä ei vain ole oman alani töitä. Olisi pitänyt valita paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi pysyvä työpaikka, niin kyllä. Olisin.
Ja parempi palkka entä nykyisessä työssä.
Olen työttömänä, niin minun tapauksessa mikä tahansa asiallinen palkka kelpaisi, voisi olla pienempikin kuin mitä viimeksi sain. Ei nyt mitä tahansa, mutta suhteessa tehtäviin.
Mies sai hyvin duunin ja muutti n. 560km päähän tois puol maata jonne täältä ei ole suoria juna- tai lentoyhteyksiä ja autolla körötellen menee tuntikausia. Mä jäin pitämään huushollia yllä eli omakotitalo, 3 alaikäistä muksua ja koira. Muuten muuttaisin perässä, mutta kun täällä on mieleinen koti ja muksuilla koulu, harrastukset ja rakkaat sukulaiset isovanhemmista alkaen. Mennään nyt muutama vuosi näin? Toisaalta on hän ollut joskus ulkomaankomennuksellakin eli ei tämä "kaukosuhde" ekaa kertaa ole.
Toisella puolen Suomea on takuulla työttömiä omasta takaa. Vaikka koulutettu olenkin ja kykenen moneen niin aika epätodennäköistä etteikö joku paikkakunnalla asuva kykenisi avointa tehtävää hoitamaan. Lisäksi asun pk-seudulla joten täältä jos mistä luulisi työtä löytyvän. Vajaa viisi vuotta eläkeikään eli jokainen osaakin arvata mikä mättää, miksei töitä löydy. Ikäsyrjintähän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen tehnytkin. Ihan tervettä olisi jokaisen silloin tällöin vähän ravistella niitä totuttuja tapojaan eikä vaan jumittua siinä mitä aina ennenkin on tehnyt.
Minkälaisia ihmissuhteita sinulla on? Perhe? Ystäviä?
Kyllä, molempia. Usko tai älä, niin ihmissuhteita voi ylläpitää myös niin että ei asu toistensa naapureissa.
En muuttaisi sellaiseen paikkaan, missä en voisi jatkaa ammattieni harjoittamista. Eikä tulisi kenenkään muunkaan muuttaa. Emme ole orjia
Onko täällä missään päin Suomea työpaikkoja, konkursseja, irtisanomisia ja lamaa vaan jokapuolella.
"Kyllä, molempia. Usko tai älä, niin ihmissuhteita voi ylläpitää myös niin että ei asu toistensa naapureissa."
Onhan se nyt ihan eri asia. Itse voi olla niin tunnekylmä tai autistinen että videopuhelut ja pari kertaa vuodessa tapaaminen riittää, mutta oletko kysynyt miltä se heistä tuntuu? Mitä läheisempi, sen pahempi. Lapsille ja puolisolle jo suorastaan katastrofista.
En, mulla on elämä, ystävät, muistisairaat vanhemmat joita pitää auttaa, maksettu omistusasunto, puoliso ja lapset täällä - ja eläkeikään vajaa kaksi vuotta. Työttömänä olen onneksi ollut vasta kolme viikkoa, uutta haen kyllä, mutta epäilen että ikä tulee vastaan. Olen ollut äitiyslomia lukuunottamatta työelämässä 14-vuotiaasta (koulun ja opintojen ohella myös), joten tässä iässä en enää halua muuttaa minnekään.
Toiselle puolelle Suomea en, koska ei kiinnosta asua korvessa (no ehkä muutamaksi kuukaudeksi voisin muuttaa, mutta en pysyvästi.) Voisin kyllä aivan hyvin muuttaa ulkomaille johonkin kiinnostavaan paikkaan ja olenkin alkanut miettimään voisiko digital nomad elämä olla mulle sopiva elämäntapa ja kiertelisin maailmaa samalla etätöitä tehden.
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi pysyvä työpaikka, niin kyllä. Olisin.
Sepä juuri, kun nykyisin ei ole takeita työpaikan säilyvyydestä. Etätyötä demonisoidaan ja vaaditaan ihmisiä työpaikoille, jotka saattavat kadota alta aikayksikön. Jo vuosia sitten näin, miten jotkut seurasivat firmaa uudelle paikkakunnalle, ja sitten se loppui sielläkin. Eikä nykyään ole edes helppoa muuttaa, jos pitäisi ensin saada omistusasunto kaupaksi ennen kuin voi ostaa uuden. Kannattaa tehdä etätöitä jokaisen kynnelle kykenevän.
Vierailija kirjoitti:
Toiselle puolelle Suomea en, koska ei kiinnosta asua korvessa (no ehkä muutamaksi kuukaudeksi voisin muuttaa, mutta en pysyvästi.) Voisin kyllä aivan hyvin muuttaa ulkomaille johonkin kiinnostavaan paikkaan ja olenkin alkanut miettimään voisiko digital nomad elämä olla mulle sopiva elämäntapa ja kiertelisin maailmaa samalla etätöitä tehden.
Minä taas olen lopettamassa urani, kun tämä nykyinen määräaikaisuuteni loppuu ensi vuoden syksyllä, ja haluaisin muuttaa korpeen ihmisiä piiloon. Jos saisin nykyisin kotini myydyksi, ostaisin jonkin syrjäisen paikan ja yrittäisin kitkutella ilman palkkatuloja. En jaksa enää tätä oravanpyörää ja olen monesta syystä pettynyt ihmisiin.
Lähden vaikka yksisuuntaiselle avaruusmatkalle töihin