Miten löytää ystäviä aikuisena?
Olen huomannut päätyneeni tilanteeseen, jossa minulla ei ole yhtään ystävää tai edes kaveria. Olen perheellinen ja kuvittelin, että esimerkiksi lasten harrastuksista tai koulukavereiden vanhemmista syntyisi jotain kaverisuhteita, mutta tuntuu, että kaikilla on jo omat ystäväpiirit ja suhteet ovat jääneet hyvin pintapuolisiksi. Sama työkavereista, vaikka töissä on tultu kivasti juttuun, niin mitään sen parempaa kaveruutta ei ole löytynyt. Opiskeluajoilta jäi pari tuttua, joiden kanssa nähdään noin kerran vuodessa syömässä, mutta silloinkin lähinnä keskustelu pyörii kunkin työelämässä, eikä kukaan tunnu olevan kiinnostunut muusta.
Kaipaisin ihan hirveästi ystäviä tai edes kavereita, joiden kanssa voisi joskus vaikka istua iltaa, käydä lenkillä, vaihtaa kuulumisia ja ylipäätään jakaa asioita, sillain kun nyt ystävät tekee. Mutta en tiedä mistä tällaisia ihmisiä, joihin voisi tutustua pitäisi sitten etsiä, kun esimerkiksi töiden, opiskelujen tai lasten kautta ei ole löytynyt. En ole mikään yltiösosiaalinen, päin vastoin, ehkä ennemmin jopa hieman ujo ja nykyään varmaan myös sosiaalisesti vähän kömpelö, kun minulla ei kerrassaan ole mitään sosiaalista elämää, joka ei varmaan auta asiaa.
Mutta nyt toivoisin vinkkejä teiltä, jotka olette löytäneet kavereita tai ystäviä aikuisiällä, miten ja mistä!
Kommentit (28)
Viimeksi sain frendie - sovelluksesta. Olen useamman tavannut frendien kautta. Yksi oli sitten helmi. Käyn töissä ja olen pidetty ihminen. Ystäviä en vain sieltä saa.
Olen itse etsinyt netistä. On kaverinhskusivuja ja sovelluksia. Sieltä löytyy muitakin ystäviä etsiviä jotka ovat avoimia tutustumaan. Voin lämpimästi suositella.
Olen viestitellyt monen kanssa, mutta vielä en ole tavannut ketään. Tapaan sitten kun tuntuu että kolahtaa.
ei tuo netistä etsiminen takuuvarma keino ole ja täytyy olla yhtälailla aktiivinen ja kiinnostunut toisesta kuin oikeassakin elämässä. Mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla tulisiko siellä vastaan samanhenkinen ystävää kaipaava henkilö.
Kokeile spontaania tekniikkaa ja kysele vastaantulijoilta että haluaisitko olla ystäväni?
Ei mitenkään. Aina niillä on jo ystävät.
Usein kaveripiirit kuihtuu tai katoaa kokonaan ruuhkavuosien alla tai viimeistään aikana. Oma kokemus kävi somesta irtautumisen jälkeen, huomasin ettei minulla oikeasti ole ketään kavereita tai ns. ystäviä jäljellä. Kukaan ei soita tai pyydä käymään. Toisaalta olen iloinen koska en halua teennäisiä pintaliitäjiä elämääni, mutta yksinäisyys korostuu välillä, varsinkin nyt talven pimeydessä sen huomaa.
Ystävyys vaatii työtä kummaltakin. Aivan liian moni aattelee minä olen se, joka aina ottaa yhteyttä. Onko sillä väliä, kun lopputulos on tärkeitä.
Jos tämä on kynnyskysymys, sitten voi ollakin olo yksinäinen.
Sain viimeksi ystävän harrastusten parista.
Kävimme kummatkin vesijuoksemassa ja välillä saunassa juteltiin. Kerran meillä oli vaatekopit lähes vierekkäin ja kysyin haluaisitko tulla mun kanssa joskus vesijuoksemaan.
Vaihdettiin numeroita ja löhinnä kumpikin kirjoitaa olen menossa huomenna klo 17, tuletko mukaan.
Miehenä saan helposti ystäviä menemällä naisten kanssa treffeille. 99% heistä haluaa olla vain ystäviä. Ja tähän vaihtelua tuo se 1%, joka käskee painumaan hiiteen ikuisiksi ajoiksi.
Minun ystäväpiirini on suurimmaksi osaksi peräisin yläasteelta ja lukiosta. Sen jälkeen olen saanut vain satunnaisia ystäviä armeijasta, opiskellessa, edellisestä työpaikastani ja harrastuksista.
Minulla on siis tavallaan erilaisia ystäväpiirejä, joiden kanssa on Whatsapp-ryhmiä ja yhteisiä tapaamisia synttäreiden ja muiden kokoontumisten merkeissä. Lisäksi soitellaan satunnaisesti.
Ihana kuulla, että ystävien löytäminen on kuitenkin mahdollista, vaikka ilmeisesti en ole ainoa joka kamppailee saman asian kanssa.
Minulle ei ole kynnyskysymys se, kuka pitää yhteyttä, koska ymmärrän hyvin, että ihmisillä on kiireitä ja aina ei vain edes muista olla yhteydessä. Tietystikään en väkisin änkeä kenenkään seuraan, jos siis tuodaan ilmi, ettei haluta viettää kanssani aikaa. Mutta jos esimerkiksi joku pahoittelisi, ettei ole pitänyt yhteyttä, ymmärtäisin sen siten, että yhteyksissä halutaan olla, mutta sen hetkinen tilanne nyt on ollut sellainen ettei syystä tai toisesta ole tullut pidettyä yhteyttä.
Täytyy varmaan vain kerätä rohkeutta ja yrittää aktiivisesti lähteä etsimään ystäviä, kun niitä jotenkin "luonnollisesti" ei ole löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys vaatii työtä kummaltakin. Aivan liian moni aattelee minä olen se, joka aina ottaa yhteyttä. Onko sillä väliä, kun lopputulos on tärkeitä.
Jos tämä on kynnyskysymys, sitten voi ollakin olo yksinäinen.
Sain viimeksi ystävän harrastusten parista.
Kävimme kummatkin vesijuoksemassa ja välillä saunassa juteltiin. Kerran meillä oli vaatekopit lähes vierekkäin ja kysyin haluaisitko tulla mun kanssa joskus vesijuoksemaan.Vaihdettiin numeroita ja löhinnä kumpikin kirjoitaa olen menossa huomenna klo 17, tuletko mukaan.
"Ystävyys vaatii työtä kummaltakin. Aivan liian moni aattelee minä olen se, joka aina ottaa yhteyttä. Onko sillä väliä, kun lopputulos on tärkeitä.
Jos tämä on kynnyskysymys, sitten voi ollakin olo yksinäinen.
Sain viimeksi ystävän harrastusten parista.
Kävimme kummatkin vesijuoksemassa ja välillä saunassa juteltiin. Kerran meillä oli vaatekopit lähes vierekkäin ja kysyin haluaisitko tulla mun kanssa joskus vesijuoksemaan.
Vaihdettiin numeroita ja löhinnä kumpikin kirjoitaa olen menossa huomenna klo 17, tuletko mukaan."
Ensin pitää olla se ystävä jolle voi soittaa tai viestitellä. Kun ketään ei kiinnosta uusi mahdollinen ystävä niin se siitä.
Minä olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Ei heitä ole kiinnostanut. Joten ilman ystävää ollaan loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Ei heitä ole kiinnostanut. Joten ilman ystävää ollaan loppuelämä.
Älä luovuta, varmasti löydät vielä ystävän jonka kanssa jakaa elämää
Nuoret naiset haluavat olla nykyään ystäviäni, olen aivan ihmeissäni että miksi näin koska olen jo vanha äijä ??? Ja nykyään näemmä ystävät voivat tehdä aikas intiimejäkin juttuja vaikka ollaan vaan ystäviä, saunotaan yhdessä ja paljon muutakin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Ei heitä ole kiinnostanut. Joten ilman ystävää ollaan loppuelämä.
Älä luovuta, varmasti löydät vielä ystävän jonka kanssa jakaa elämää
Luovutin jo. Olen 56v.
Kerrotteko, minkä nimisiä nuo ystäväsovellukset ovat? Muutin maalle kauas entisistä ystävistäni, ja fb-dating-sovelluksen kaverihaun kautta sain lesbokiinnostujia. Oli sitten kova selittely, että etin tässä kavereit asamalla kun vanhat jäivät pitkänmatkan muuton takia satojen kilometrien päähän. Mulla on kyllä nk sos.mediaystäviä lähinnä ent. työkavereita ja ihan ala-yläasteiältä asti, mutta sitä uudessa elämänvaiheessa kaipaisi toisia "rohkeita" pohjoisen lumen jään ja pakkasen kestäviä samanlaisia naisia. Miehillä on tietty omat motiivinsa... N50+
Hyvä aloittaja:
Menet telegramiin ja kirjoitat että olisiko kellään myydä tupakkaa ja sitten kun joku suostuu sen myymään ja sovitte tapaamispaikan ja menet tapaamispaikalle sen tupakan ostamaan niin voit siinä samalla yrittää ystävystyä
Tai sitten ostat kaupasta pari packia kaljaa ja menet kaupunkiin johonkin julkiseen puistoon istumaan ja juomaan niin eiköhän siihen pian tule ystäviä
Kolmas varma tapa on huutaa täydessä bussissa kaikki kenellä on peukalo p**seessä katsoo tänne kaikki katsoo niin toteat vaan että ohhoh oliko teitä noin paljon
Jos et saa ystäviä niin saat ainakin huomiota
Melankoly is my home but heart said no
Tai sitten työnnät jonkun hajuvedeltä tuoksuvan räkärievun jokaisen satunnaisen ohikulkijan naamaan ja kysyt haiseeko tää sun mielestä kloroformilta
Tai voit mennä blind channelin keikalle nehän tunnetaan yhteisöllisyydestään ja niiden kautta on mun tietojen mukaan monet solmineet ystävyyssuhteita
Melankoly is my home but heart said no
Jaan saman turhautumisen. En minäkään saa ystäviä.
M78