Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää ystäviä aikuisena?
04.03.2026 |
Olen huomannut päätyneeni tilanteeseen, jossa minulla ei ole yhtään ystävää tai edes kaveria. Olen perheellinen ja kuvittelin, että esimerkiksi lasten harrastuksista tai koulukavereiden vanhemmista syntyisi jotain kaverisuhteita, mutta tuntuu, että kaikilla on jo omat ystäväpiirit ja suhteet ovat jääneet hyvin pintapuolisiksi. Sama työkavereista, vaikka töissä on tultu kivasti juttuun, niin mitään sen parempaa kaveruutta ei ole löytynyt. Opiskeluajoilta jäi pari tuttua, joiden kanssa nähdään noin kerran vuodessa syömässä, mutta silloinkin lähinnä keskustelu pyörii kunkin työelämässä, eikä kukaan tunnu olevan kiinnostunut muusta.
Kaipaisin ihan hirveästi ystäviä tai edes kavereita, joiden kanssa voisi joskus vaikka istua iltaa, käydä lenkillä, vaihtaa kuulumisia ja ylipäätään jakaa asioita, sillain kun nyt ystävät tekee. Mutta en tiedä mistä tällaisia ihmisiä, joihin voisi tutustua pitäisi sitten etsiä, kun esimerkiksi töiden, opiskelujen tai lasten kautta ei ole löytynyt. En ole mikään yltiösosiaalinen, päin vastoin, ehkä ennemmin jopa hieman ujo ja nykyään varmaan myös sosiaalisesti vähän kömpelö, kun minulla ei kerrassaan ole mitään sosiaalista elämää, joka ei varmaan auta asiaa.
Mutta nyt toivoisin vinkkejä teiltä, jotka olette löytäneet kavereita tai ystäviä aikuisiällä, miten ja mistä!
Kommentit (28)
Sinun tapauksessasi ei mitenkään, nuija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi sain frendie - sovelluksesta. Olen useamman tavannut frendien kautta. Yksi oli sitten helmi. Käyn töissä ja olen pidetty ihminen. Ystäviä en vain sieltä saa.
Useat tuolla kutsui kaveriksi eikä niistä ikinä mitään kuulunut. Yksi tuolla oli hullu ulkomaalainen mies, joka yritti tehdä minusta vaimoa. Vaikka sanoin etten etsi parisuhdetta, kun minulla on jo sellainen. Äijästä ei meinannut päästä millään eroon.
Olen 69-vuotias. 4 ystävääni on kuollut eri syöpiin. Minulla ei ole sukulaisia, mutta aviomies on hyvä, fiksu - ja siksi myös ystävä. Olen järjestöaktiivi. Olen seurakunta-aktiivi. Opiskelen kansalaisopistossa. Minulla oli pitkä akateeminen työura ihmissuhdealalla. Moikkaan kaikki naapurit ja juttelen ihmisten kanssa. En ole ujo, mutta en myöskään suupaltti - osaan kuunnella ja minulla on elämänkokemusta. Osaan 7 kieltä ja myös vieraskieliset kelpaisivat ystäviksi.
Minulla ei ole kuin 2 ystävää ja hekin asuvat toisissa lääneissä, kaukana. Lähistöllä ei ole ketään ystävää eikä edes tuttua, jolle voisi soittaa. Kirjat ovat ystäviä ja pitää suhtautua itseensä kuin ystävään. Tuttavia saa vanhana, ystäviä ei enää saa. Toivotaan, etteivät 2 jäljellä olevaa sairastu syöpään, jotta en joudu 0--ystävä - kaartiin.
En halua ystävystyä kenenkään kanssa. Ovat rasite.
Pitää olla kavereita että saa kavereita, muuten olet "viallinen" friikki, joka on syystäkin jätetty yksin. Näin ainakin, jos olet mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon joskus ihan tosissani vastannut vastaavaan kysymykseen, mutta tuli selväksi, että mikään ei kelvannut. Siitä huolimatta sanon tähän jotain.
Sulla kuitenkin on opiskelukavereita ja työkavereita, joiden kanssa tulet juttuun. Pidä heihin yhteyttä. Ota rohkeasti ohjat käsiisi ja kysy jotakuta heistä kaveriksi mukaasi teatteriin / kuntosalille / matkamessuille / pilkille / luennolle / mikä ikinä vaikuttaisi olevan teille yhteinen kiinnostuksen kohde. Se voisi olla myös esimerkiksi että ai harrastat keramiikkaa, voitko opettaa mullekin jos tuun samalle kurssille tms. Siitä se sitten lähtee.
Ihan ventovieraita on ehkä helpoin tavata harrastuksissa, ja erityisesti sellaisissa, joissa luonnostaan jutellaan paljon. Esimerkiksi lukupiiri, neulekerho, elokuvakerho tai vaikka ruoanlaittokurssi. Jos siellä tulee juttuun, niin sitten jatketaan kohdan A mukaan 😀
Vielä helpompaa on tavata pubissa, mutta se ei ehkä ole nyt vaihtoehto, koska muuten tätä kysymystä ei olisi koskaan kirjoitettu.
Tärkeintä on uskaltaa kysyä, se ei ole tuppautumista, jos hyväksyy myös ei-vastauksen ja osaa lukea toisen käytöstä silloinkin, jos toinen välttelee, mutta jostain syystä ei osaa sanoa ei. Kannattaa ehkä kysyä heti suosiolla tyyliin Voit toki sanoa ei, mutta tuli tämmönen asia mieleen, että huomenna olis xxx, lähdetkö sinne mun seuraksi?
Kaikista ei tietenkään tule ystäviä, se on ihan luonnollista, mutta kun on paljon kontakteja, niin kaverin kaverista voi tulla sydänystävä.
"Sulla kuitenkin on opiskelukavereita ja työkavereita, joiden kanssa tulet juttuun. Pidä heihin yhteyttä. Ota rohkeasti ohjat käsiisi..."
Olen monesti kysynyt, kun tulee se geneerinen "no oletko SINÄ ollut aloitteellinen, kiinnostunut, nähnyt vaivaa?", että miksi sen pitää aina olla minä joka on aloitteellinen ja tekee kaiken työn? Miksei kenenkään tarvitse olla kiinnostunut minun suuntaan? Olen kai sitten niin tylsä ihminen, en tiedä.
Ei mistään, näin olen todennut. Siksipä en enää edes yritä, koska siinä saa vain pettyä jatkuvasti. Sen sijaan olen opetellut syleilemään erakkoutta. Hyvin olen onnistunut siinä, mutta kyllä se välillä harmittaa ja tuntuu luonnottomalta. Olen kuitenkin sosiaalinen ihminen ja tunnen itseni hyödyttömäksi näin.
Mutta joo, toki yksinäisyydessä on hyvätkin puolensa. Ei tarvitse muiden murheita kantaa, pelkästään vaan omansa.