Lue keskustelun säännöt.
Alan ymmärtää miksi niin monet riitautuvat perheen/sukulaisten kanssa keski-iässä
03.03.2026 |
Mulla on ollut esivaihdevuodet varmaan kohta 10 vuotta, alkaen ensin vähäisillä oireilla ja koko ajan pahenee. Oon nyt 49v ja en oikein edes tunnista enää itseäni. Kaikki kiukuttaa, haluaisin vaan olla omissa oloissani. Lisätietona, että en voi käyttää korvaushoitoa.
Tähän kirsikkana kakun päälle pitää setviä perintöasioita sisarusten kanssa ja voi hele*etti että voi olla hommaa! Ollaan aiemmin oltu ihan hyvissä väleissä, mutta tuntuu että tää projekti nostaa kaikki lapsuuden epäreiluudet ja ikävät muistot pintaan. Perintö pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken, mutta ei se reilulta tunnu kun joukossa on yksi vuosikausia taloudellista hyötyä saanut (en nyt avaa tätä enempää, mutta todennäköisesti lähemmäs 10te hyöty).
Muistan aina nuorena ihmetelleeni miksi melkein kaikki vanhemmat sukulaiset on riidoissa keskenään ja miksi ne perintökiistat kesti aina vuosikausia. Noh, elämä opettaa... Eli en ihmettele enää. Jos saisi nukkua yönsä hyvin ja muutenkin olla terve niin kuin nuorena, niin varmasti menisi tuokin asia helpommin. Mutta kyllä tässä vähän alkaa olla jaksamisen äärirajoilla.
Kommentit (122)
En halua tuoda finanssi-/perintöasioita kansanpalstoille. Kammoan juoruilua. Kokisin epäeettisenä puhua kenenkään läheiseni asioista lupaa ensin häneltä kysymättä. Vaikka kuinka anonyymipalsta.
En siltikään.
Kuitenkin lisään:
Meillä veljeni kanssa sujuva, riidaton kommunikaatio toisen vanhempamme kuoleman jälkeen. Toisilla kuolinpesän osakkailla pinna kireänä alusta alkaen; nyrkkiä puidaan (vuositolkulla!) lakituvassa.
On repiviä rahariitoja nähty kautta maailman sivun julkimoillakin.
On puskista ilmestyviä isukkien osuutta vaativia lehtolapsia ja vaikka mitä. 💁
Me sovimme jo vuosia sitten, että neuvottelemme kaikki postuumi-asiat sovussa rauhan sävelin. Koska meitä on vain kaksi perillistä, ei ole vaikeaa.
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varma keino säästyä katkeruudelta on se, ettei aseta mitään odotuksia muille ihmisille vaan elää niillä resursseilla, mitä itse on elämässään hankkinut ja tyytyy niihin. Mua ei kiinnosta maalliset asiat, elän vähällä ja tyydyn vähään, jos en saa perintöä niin ihan sama. Jos joku multa vie vääryydellä jotain, niin itse hän joutuu siitä kuoleman koittaessa kärsimään, en minä. Ei oo mun homma toimia oikeuden jakajana.
Vierailija kirjoitti:
Yök. Jotenkin paha maku tästä postauksesta - ymmärrän että Ap:lla menee taloudellisesti heikosti ja se sokeuttaa häntä näkemästä asioita.
Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?
Joka kerta kun jomp.kump. vanhempi on puhunut jotain perintöasioita niin olen sanonut heille että älkää miettikö yhtään, lähtekää matkoille, asukaa vaikka 5 tähden hotelleissa, tehkää itsellenne kivoja asioita, olette ansainneet sen. Vaikka ei varakkaita ole/olla, niin edes ajatus siitä että on oikeutettu, yök.
Itse olen vastuussa omasta elämästä, ja mitä se minulle suo.
Miehen sisaruksista se eniten rahaa saanut puuttui juurikin tuolla tavoin vanhempansa rahankäyttöön. Samainen henkilö yrittää saada myös kuolinpesästä eniten rahaa, vaikka testamentin mukaan kaikki menee tasan. Omalta tililtään hän pistää rahat nopeasti menemään.
Myös vanhemmat voi olla aikamoisia. Meillä veli saa ilmaisen asumisen vuosia rempatussa talossa 1,2. Miljoonan tilan 400 000e ja vielä lisäksi 250 000e päätalon järven rannalla. Me ei saada mitään naisina. Paitsi ollaan kuulemma ahneita ja katkeria ja ilkeitä, kun ei hyväksytä tätä. Ja vielä pitäisi hoitaa vanhemmat. No päivän selvää, että perhesuhde on tässä. Lisäksi tässä. On haukuttu meidän lapsenlapset ja appivanhemmat ja lisäksi pitäisi käydä tuota idylliä ihailemassa. Se on kiitti mulle riitti ja todennäköisesti asunto ulkomailta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin aikoinaan, että se on vain teini-ikä. Rauhotuin, kun aloitin e-pillerit. Yli vuosi sitten lopetin pillerit yli 15 vuoden käytön jälkeen, enkä enää ihmettele mitään. Ekalla kerralla ajattelin olevani tulossa hulluksi, mutta sitten alko vuoto ja raivo katosi. Viikonloppuna alkoi taas kiehua nuorison apinoidessa joukkoliikennevälineessä niin, että jäin aiemmin pois kävelemään pakkasessa, että vähän jäähtyisi ennen kuin menee kauppaan, joka on täynnä punalappujen metsästäjiä. Toivottavasti alkaa vuotaa pian, koska alkaa palaa hermot jo tämän loppumista odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
Päin vastoin. Itsellä ollut sisarus, joka tarvitsi paljon apua. En itse olisi mistään hinnasta halunnut olla hänen asemassaan. Ymmärrän, että vanhemmat tietysti auttavat lapsiaan lapsen tarpeen ja oman jaksamisen mukaan.
Ai viisikymppiselle alkoholistilapselle? Oikeasti? Olisit tyytyväinen? Kyllä mulla käy mun vanhemmat sääliksi, sinne hupenee kaikki elämän varrella kerätty omaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muilla kaikilla ole tuota. Kiire töissä voi tehdä jotkut väsyneeksi? On turha väittää että automaattisesti muutkin, jos joku on vattumainen luonne. Vaihdevuosien piikkiin helppo kai laittaa? Ja jos oireita ehkä lekuri auttaa tai loma.
Ei kai mitenkään, jos nämä vanhemmat ovat kuolleet, ja sinä olet montun reunalla. Heiltähän se pitäisi (tai olisi pitänyt) selvittää, että miksi tekevät näin. Nyt on varmasti paha mieli, mutta myöhäistä alkaa riidellä.
Kyse olikin lainaamassani viestissä siitä että pitäisi sisaruksen kanssa selvittää nämä. Ei tuollaista pysty selvittämään oikeastaan kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. Kokemusta on aivan kamalasta perunkirjoitussotkusta ja perinnönjaosta.
Isä oli testamentannut minulle ja veljelleni kaiken puoliksi ja vaati minua ennen kuolemaansa vähän pahanenteisesti pitämään puoleni ja huolehtimaan siitä että kaikki menee lain mukaan.
Pian selvisi miksi.
Veljeni ja äitini tekemien petosyritysten, valheiden, pankin tarkastukseen juuttuneen perukirjan ja veljeltäni tulleiden tappouhkausten jälkeen päädyin lopulta hakemaan käräjäoikeuden nimeämää pesänselvittäjää ja -jakajaa. En ollut tiennyt että jokaisella kuolinpesän jäsenellä on siihen oikeus vaikka muut vastustaisivat.
Tämä oli ihan loistava ratkaisu. Asia eteni veljeni venkoilusta johtuen hitaasti, mutta omalla painollaan ja pystyin keskittymään muuhun elämään. Hinta ei lopulta ollut kuin muutama tonni ja se meni kuolinpesän varoista. Suosittelen tätä puolueetonta juristia lämpimästi.
Veljeeni tai äitiini en ole enää pitänyt yhteyttä viimeiseen 6 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos sisarusten kesken on puhumattomia asioita ei niistä kyllä vaihdevuosia tai keski-ikäisyyttä kannat syysttää
Voi sinua suloista, kun kuvittelet, että puhuminen kyllä ratkaisee ongelmat. Jos siellä on vuosikymmenet suosittu yhtä, ei se asia puhumalla muutu kuin huonommaksi. Suosikki kuvittelee ansainneensa asemansa olemalla muita ihanampi, ja ajattelee ansaitsevansa tietysti suurimman osan perinnöstäkin. Sitähön vanhemmat olisivat halunneet, kun aina antoivat hänelle enemmän. Syrjityt eivät todellakaan olekaan kovin aurinkoisia tässä kohtaa, vaan heidän mielestään suosikki on hanurista ja nyt on aika tasoittaa menneitä vääryyksiä. Suosikki on jo saanut liikaakin, ei sille enää anneta parhaita paloja.
On myös mahdollista, että siellä ei ole niinkään puhumattomia asioita, vaan on päin vastoin puhuttu ja sanottu ihan liikaa ja vääränlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintoasiat kannattaa antaa juristille. Jos juristista ei päästä yksimielisyyteen, niin sitten käräjäoikeuden nimeämä puolueeton juristi kehiin.
Näihin perintösotkuihin voi mennä vuosia ja jos jäädään ilman juristia keskenään riitelemään, siinä pilaa vaan ison osan jäljellä olevasta elinajastaan.
Onko tosiaankin vielä nykypäivänä totta, että naiset voidaan ohittaa kokonaan perinnönjaossa? Ennen muinoin se on ollut ihan normaalia, että miespuoliselle perilliselle on jätetty maat ja mannut, naispuoliset ovat saaneet vain jonkun korun tai pöytäliinan perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintoasiat kannattaa antaa juristille. Jos juristista ei päästä yksimielisyyteen, niin sitten käräjäoikeuden nimeämä puolueeton juristi kehiin.
Näihin perintösotkuihin voi mennä vuosia ja jos jäädään ilman juristia keskenään riitelemään, siinä pilaa vaan ison osan jäljellä olevasta elinajastaan.
Ja kyllä ne asiat menee solmuun vaihdevuosista tai korvaushoidoista huolimatta. Perinnönjako tekee ihmisistä hirvioitä.
Ihan kuin sukulaisessa ei olisi koskaan mitään vikaa. Voihan se sukulainen olla ollut vaihdevuoshullu aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaankin vielä nykypäivänä totta, että naiset voidaan ohittaa kokonaan perinnönjaossa? Ennen muinoin se on ollut ihan normaalia, että miespuoliselle perilliselle on jätetty maat ja mannut, naispuoliset ovat saaneet vain jonkun korun tai pöytäliinan perinnöksi.
Kaikilla on oikeus vähintään siihen lakiosaan, joka on 50% tasan ajetusta perintöosuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai mitenkään, jos nämä vanhemmat ovat kuolleet, ja sinä olet montun reunalla. Heiltähän se pitäisi (tai olisi pitänyt) selvittää, että miksi tekevät näin. Nyt on varmasti paha mieli, mutta myöhäistä alkaa riidellä.
Kyse olikin lainaamassani viestissä siitä että pitäisi sisaruksen kanssa selvittää nämä. Ei tuollaista pysty selvittämään oikeastaan kenenkään kanssa.
Jaa selvittää, että miksi tekivät niin. Eihän tuollaiseen ole olemassa mitään sellaista syytä, jonka jälkeen välit olisivat ainakaan yhtään paremmat. Sisarusten kanssa pystyisi ehkä selvittämään, jos enemmän saanut myöntäisi, että niinpä kyllä olikin epäreilua, mitenkäs me tämä loppu nyt jaettaisiin niin, ett tulisi tasapuolisempaa. Mutta yleensä suosikki ei semmoiseen ryhdy.
Onko niin , että vanhemmat eivät omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti rahoittaa lastaan / lapsiaan jollei rahoita kaikkia ? Tämä pätee takautuvasti vuosikymmenten taa ?
Olen luullut, että perukirjoituksessa ennakkoperinnöksi katsotaan vain lahja, joka on saatu 3 vuoden sisällä ennen perinnönjättäjän kuolemaa.
En ota kantaa oikeuden mukaisuuteen ( sitä em.ei ole ) vaan vanhemman oikeuteen antaa eläessään varallisuuttaan kenelle haluaa tai olla antamatta .
Vierailija kirjoitti:
Onko niin , että vanhemmat eivät omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti rahoittaa lastaan / lapsiaan jollei rahoita kaikkia ? Tämä pätee takautuvasti vuosikymmenten taa ?
Olen luullut, että perukirjoituksessa ennakkoperinnöksi katsotaan vain lahja, joka on saatu 3 vuoden sisällä ennen perinnönjättäjän kuolemaa.
En ota kantaa oikeuden mukaisuuteen ( sitä em.ei ole ) vaan vanhemman oikeuteen antaa eläessään varallisuuttaan kenelle haluaa tai olla antamatta .
Periaatteessa perinnönjaossa huomioidaan saadut lahjat. Opiskelijalle vanhemmat voi tietysti ostaa ruokaa tai maksaa pakollisia laskuja, mutta siirretyt isommat rahat ja muu on verottajalle ilmoitettavia lahjoja ?
No meidän tapauksessa käräjäoikeuden nimeämä asianajaja kyllä kävi läpi meidän lasten saamia lahjoja viimeisen 30 vuoden ajalta, mutta käytännössä on vaikea todistaa ettei toinen ole mitään saanut, kun tiliotteitakaan ei ole niin pitkältä ajalta. En tiedä miten näitä tiliotteita tms tulevaisuudessa säilytetään.
Mutta miksi kukaan haluaisi katkeruutta tai riitaa sisarrusten välille ?
Mielestäni viisaat vanhemmat kohtelisivat lapsiaan yhdenvertaisesti. Miksi pitäisi jotain lasta erityisesti suosia ?
Joskus tilanne tietysti voi olla sellainen että yksi lapsista on vaikka ylivelkaantunut tai narkomaani. Näihin tilanteisiin pitää sitten keksiä joku muu luova ratkaisu.
Avaa eri ketju sille.