Lue keskustelun säännöt.
Alan ymmärtää miksi niin monet riitautuvat perheen/sukulaisten kanssa keski-iässä
03.03.2026 |
Mulla on ollut esivaihdevuodet varmaan kohta 10 vuotta, alkaen ensin vähäisillä oireilla ja koko ajan pahenee. Oon nyt 49v ja en oikein edes tunnista enää itseäni. Kaikki kiukuttaa, haluaisin vaan olla omissa oloissani. Lisätietona, että en voi käyttää korvaushoitoa.
Tähän kirsikkana kakun päälle pitää setviä perintöasioita sisarusten kanssa ja voi hele*etti että voi olla hommaa! Ollaan aiemmin oltu ihan hyvissä väleissä, mutta tuntuu että tää projekti nostaa kaikki lapsuuden epäreiluudet ja ikävät muistot pintaan. Perintö pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken, mutta ei se reilulta tunnu kun joukossa on yksi vuosikausia taloudellista hyötyä saanut (en nyt avaa tätä enempää, mutta todennäköisesti lähemmäs 10te hyöty).
Muistan aina nuorena ihmetelleeni miksi melkein kaikki vanhemmat sukulaiset on riidoissa keskenään ja miksi ne perintökiistat kesti aina vuosikausia. Noh, elämä opettaa... Eli en ihmettele enää. Jos saisi nukkua yönsä hyvin ja muutenkin olla terve niin kuin nuorena, niin varmasti menisi tuokin asia helpommin. Mutta kyllä tässä vähän alkaa olla jaksamisen äärirajoilla.
Kommentit (78)
Kuullostaa, että se vajaa kymppitonni nyt on joku isokin juttu tässä. Eihän sekään edes ollut Sinun rahojasi alunperinkään. Turha perinnöstä on mitään stressata ja kiukuta; jokainen on vastuussa itsestään. Aikuisen pitäisi pystyä parempaan.
Vaihdevuosista tiedä, mutta kuullostaa ylipäätään elämäänsä pettyneen pikkusieluiselta kitinältä. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiat tuntuu epäreiluilta vasta keski-ikäisenä eikä silloin kun ne tapahtui?
Olen eri, mutta minulla ainakin syynä kiltin tytön syndrooma plus se, että olen vanhin. Ei saa vaatia, ei saa olla pikkumainen tai kateellinen tai itsekäs, pitää olla se kypsempi ja isompi, pitää joustaa ja ajatella muita jne. Varmaan pari vuosikymmentä, pitkälle aikuisuuteen, odotin alitajuisesti jotain tunnustusta siitä, miten itsenäinen ja pärjäävä ja helppo olin. Sitten vasta vanhemmiten sitä tajuaa, että ei siitä heru missään vaiheessa mitään kiitosta, että olit se helppo lapsi ja se kiltti tyttö. Ne kaiken saaneet sisarukset ottavat vielä aikuisenakin omansa ja vähän päälle, ja vanhempasi uskottelevat silmät kirkkaina itselleen että kaikkia on kohdeltu tasavertaisesti. N42
Miehet tuossa tilanteessa vetäisivät kännit. Jos ei kerralla auta, niin siten muutaman kerran. Sen jälkeen riittää se rypeminen ja eteenpäin elämässä. Tai kattohirteen, jos sielu on niin heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiat tuntuu epäreiluilta vasta keski-ikäisenä eikä silloin kun ne tapahtui?
Olen eri, mutta minulla ainakin syynä kiltin tytön syndrooma plus se, että olen vanhin. Ei saa vaatia, ei saa olla pikkumainen tai kateellinen tai itsekäs, pitää olla se kypsempi ja isompi, pitää joustaa ja ajatella muita jne. Varmaan pari vuosikymmentä, pitkälle aikuisuuteen, odotin alitajuisesti jotain tunnustusta siitä, miten itsenäinen ja pärjäävä ja helppo olin. Sitten vasta vanhemmiten sitä tajuaa, että ei siitä heru missään vaiheessa mitään kiitosta, että olit se helppo lapsi ja se kiltti tyttö. Ne kaiken saaneet sisarukset ottavat vielä aikuisenakin omansa ja vähän päälle, ja vanhempasi uskottelevat silmät kirkkaina itselleen että kaikkia on kohdeltu tasavertaisesti. N42
Mitäpä, jos antaisi olla ja keskittyisi omaan elämäänsä?
Itselläkin sisko roikkuu vanhempien helmoissa ja saa sieltä sitä sun tätä pientä apurahaa aina. Milloin on vuokrat rästissä, milloin pitäisi saada lääkkeitä ... kaikenlaista kitinää ja narinaa johtuen hänen omista elämänvalinnoistaan. Enemmän käy sääliksi vanhemmat, mutta lapsia itsekin omaavana niin ehkä lapsien ruikutuksia sitten jaksaa siinä roolissa.
Itsellä on erinomainen elämän- ja taloudellinen tilanne, joten en jaksa moisesta murhetta sinällään kantaa. Itse en rupea systeriä jeesailemaan itse aiheuttamissaan ongelmissa. Tämän takia välit onkin käytännössä täysin poikki. Soittelee vain itkiessään huonoa elämäänsä. Totesin jo vuosia sitten, etten ole velvollinen rasittamaan itseäni hänen takiaan. Sen ymmärtäminen, ja samalla vanhempien asioista murehtimisen lopettaminen, vapautti runsaasti kapasiteettia keskittyä omaan perheeseen, kavereihin ja asioihin.
Ei perhettään voi valita. Mutta ei sen kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä.
Vanhempiini toki pidän yhteyttä aktiivisesti. Mutta en mene samaan aikaan käymään systerin siellä loisiessa.
Yök. Jotenkin paha maku tästä postauksesta - ymmärrän että Ap:lla menee taloudellisesti heikosti ja se sokeuttaa häntä näkemästä asioita.
Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?
Joka kerta kun jomp.kump. vanhempi on puhunut jotain perintöasioita niin olen sanonut heille että älkää miettikö yhtään, lähtekää matkoille, asukaa vaikka 5 tähden hotelleissa, tehkää itsellenne kivoja asioita, olette ansainneet sen. Vaikka ei varakkaita ole/olla, niin edes ajatus siitä että on oikeutettu, yök.
Itse olen vastuussa omasta elämästä, ja mitä se minulle suo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
Vierailija kirjoitti:
Ette taida monet keskustelijat ymmärtää, miten iso raha on jo tonni köyhälle. Onhan se varmasti mukavaa olla niin varakas, ettei tarvitse kymppitonnin takia lähteä riitelemään. Yrittäkää nyt edes ymmärtää erilaisia elämäntilanteita.
ap
Vaikuttaa siltä että riitelyyn vaikuttaa enemmän katkeroituminen kuin vaihdevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yök. Jotenkin paha maku tästä postauksesta - ymmärrän että Ap:lla menee taloudellisesti heikosti ja se sokeuttaa häntä näkemästä asioita.
Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?
Joka kerta kun jomp.kump. vanhempi on puhunut jotain perintöasioita niin olen sanonut heille että älkää miettikö yhtään, lähtekää matkoille, asukaa vaikka 5 tähden hotelleissa, tehkää itsellenne kivoja asioita, olette ansainneet sen. Vaikka ei varakkaita ole/olla, niin edes ajatus siitä että on oikeutettu, yök.
Itse olen vastuussa omasta elämästä, ja mitä se minulle suo.
Miten ihmeessä vedit tästä aloituksesta tollasen johtopäätöksen?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
Tai sitten meitä, jotka ymmärtävä, ettei vanhemmat ole meille mitään velkaa.
Itsellä on kaksi lasta ja nyt ollessaan reilu parikymppisiä kyllä toinen tarvitsee paljon enemmän työntöä kuin toinen. Niin taloudellista kuin elämänhallinnallista. En kuitenkaan pidä kirjaa ja aio hyvitellä erikseen toiselle. Hän pärjää kyllä omillaankin. Mikä onkin aina paras oman elämän kannalta, kuten jokainen siinä asemassa oleva tietää. Pärjääminen on vapautta.
Olla kateellinen toiselle, joka ei pärjää on...itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
Päin vastoin. Itsellä ollut sisarus, joka tarvitsi paljon apua. En itse olisi mistään hinnasta halunnut olla hänen asemassaan. Ymmärrän, että vanhemmat tietysti auttavat lapsiaan lapsen tarpeen ja oman jaksamisen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Joos, syytä vaan vaihdevuosia. Mulla ei ole ongelmia tai riitoja kenenkään kanssa. Tiesitkö että voit hakea apua gyneltä?
Eri ihmisillä vaihdevuodet oireilevan eri tavoin. Muiden vaihdevuodet eivät ole samanlaiset kuin sinun.
Mitä apua sieltä gyneltä saa jos ne korvaushoidot eivät ap:lle sovi? Et ilmeisesti vaivautunut edes lukemaan ap:n viestiä. Joillakin ne vaihdevuodet oireilevat tuollaisena hajamielisyytenä, ehkä sinä olet yksi heistä? Voit hakea siihen apua jos sinulla ei ole esteitä korvaushoidon käyttöön niin kuin ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiat tuntuu epäreiluilta vasta keski-ikäisenä eikä silloin kun ne tapahtui?
Vastaan sivusta: kyllä tuntui monikin asia epäreilulta jo aikoinaan. Eipä siihen hätähuutoon koskaan vastattu. Näin se asia on jäänyt ratkaisematta ja vaivaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa, että se vajaa kymppitonni nyt on joku isokin juttu tässä. Eihän sekään edes ollut Sinun rahojasi alunperinkään. Turha perinnöstä on mitään stressata ja kiukuta; jokainen on vastuussa itsestään. Aikuisen pitäisi pystyä parempaan.
Vaihdevuosista tiedä, mutta kuullostaa ylipäätään elämäänsä pettyneen pikkusieluiselta kitinältä. Sori vaan.
Eli tuon kirjoittaja on itsekin hyväksikäyttänyt vanhempiaan ja nyhtänyt rahaa vanhemmiltaan salaa sisaruksiltaan. Nyt triggeröityy kaikesta omiin synteihinsä liittyvästä nettikirjoittelustakin ja hyökkää. Kuule, lopeta nyt vaan vanhempiesi hyväksikäyttö ja sisarustesi huijaaminen.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
Tai sitten meitä, jotka ymmärtävä, ettei vanhemmat ole meille mitään velkaa.
Itsellä on kaksi lasta ja nyt ollessaan reilu parikymppisiä kyllä toinen tarvitsee paljon enemmän työntöä kuin toinen. Niin taloudellista kuin elämänhallinnallista. En kuitenkaan pidä kirjaa ja aio hyvitellä
Kannattaisi pitää.
Tasapuolisuus on avain hyviin sisaruussuhteisiin.
Ihminen on jalo juuri niin kauan kun itsellä menee paremmin kuin toisella, joka on saanut vanhemmilta enemmän.
Ai 10 000. Tuo on pientä. Meidän suvussa puhutaan satojen tuhansien mittakaavasta tuossa kuka saa ja kenelle annetaan. Ja kuka ei saa. Mielenkiintoista on. Sukulaisista paljastuu ihan uusia puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök. Jotenkin paha maku tästä postauksesta - ymmärrän että Ap:lla menee taloudellisesti heikosti ja se sokeuttaa häntä näkemästä asioita.
Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?
Itse olen vastuussa omasta elämästä, ja mitä se minulle suo.
Miten ihmeessä vedit tästä aloituksesta tollasen johtopäätöks
Perintö pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken, mutta ei se reilulta tunnu kun joukossa on yksi vuosikausia taloudellista hyötyä saanut (en nyt avaa tätä enempää, mutta todennäköisesti lähemmäs 10te hyöty).
Tästä.
Ap haluaa periä kolmannelta osapuolelta rahaa, koska neljäs osapuoli on tätä auttanut.
Ne ei olleet Ap:n rahoja mistä päättää.
Nyt Ap on katkeroitunut siitä että hänellä menee huonosti, ja että hänen mielipidettä ei pidetä hyväksyttävänä.
Mielestäni se että tuntee itsensä oikeutetuksi toisen varallisuuteen tai heidän päätöksiin miten sitä käyttää on yökötettävää, eteenkin kun sillä rupeaa pilaamaa perhesiteitä.
Vedätte aikamoisia johtopäätöksiä mun (ja perikunnan) tilanteesta, vaikka ette tiedä yhtään mitä on tapahtunut. Taloudellinen hyöty voi olla myös muuta kuin rahaa ja sen on voinut saada myös epärehellisin keinoin. Tässä ei nyt ole kyse siitä, että vanhemmat olisivat valinneet "avustaa".
ap
Kannattaisi pitää.
Tasapuolisuus on avain hyviin sisaruussuhteisiin.
Ihminen on jalo juuri niin kauan kun itsellä menee paremmin kuin toisella, joka on saanut vanhemmilta enemmän.
Voi olla, että tuollaisessa tilanteessa on vaikeaa olla jalo. Jos kokee, että itseä on kohdeltu epäreilusti. Kannattaa kuitenkin huomata, että epäreilu on se vanhempi, eikä sisarus.
Tasapuolisuuden vaatimus on käytännössä vaikea, kun lapset ovat kovin erilaisia. Tietysti, jos riihikuivaa rahaa annetaan, niin summien pitäisi mennä tasan jollain aikavälillä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan välttämättä ole sellaisia rahoja antaa.
AP on ahne kuten miljoonat muutkin. AP kärsii vaivoista kuten miljoonat muutkin.
Prinsessamekkoa nyt löysemmälle, äläkä kuvittele omivasi toisten rahoja, jos niitä ei olla antamassa.
Miksi? Etkö ole ylpeä siitä, että olet pärjännyt niin hyvin?