Lue keskustelun säännöt.
Alan ymmärtää miksi niin monet riitautuvat perheen/sukulaisten kanssa keski-iässä
03.03.2026 |
Mulla on ollut esivaihdevuodet varmaan kohta 10 vuotta, alkaen ensin vähäisillä oireilla ja koko ajan pahenee. Oon nyt 49v ja en oikein edes tunnista enää itseäni. Kaikki kiukuttaa, haluaisin vaan olla omissa oloissani. Lisätietona, että en voi käyttää korvaushoitoa.
Tähän kirsikkana kakun päälle pitää setviä perintöasioita sisarusten kanssa ja voi hele*etti että voi olla hommaa! Ollaan aiemmin oltu ihan hyvissä väleissä, mutta tuntuu että tää projekti nostaa kaikki lapsuuden epäreiluudet ja ikävät muistot pintaan. Perintö pitäisi jakaa tasan meidän kolmen kesken, mutta ei se reilulta tunnu kun joukossa on yksi vuosikausia taloudellista hyötyä saanut (en nyt avaa tätä enempää, mutta todennäköisesti lähemmäs 10te hyöty).
Muistan aina nuorena ihmetelleeni miksi melkein kaikki vanhemmat sukulaiset on riidoissa keskenään ja miksi ne perintökiistat kesti aina vuosikausia. Noh, elämä opettaa... Eli en ihmettele enää. Jos saisi nukkua yönsä hyvin ja muutenkin olla terve niin kuin nuorena, niin varmasti menisi tuokin asia helpommin. Mutta kyllä tässä vähän alkaa olla jaksamisen äärirajoilla.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vedätte aikamoisia johtopäätöksiä mun (ja perikunnan) tilanteesta, vaikka ette tiedä yhtään mitä on tapahtunut. Taloudellinen hyöty voi olla myös muuta kuin rahaa ja sen on voinut saada myös epärehellisin keinoin. Tässä ei nyt ole kyse siitä, että vanhemmat olisivat valinneet "avustaa".
ap
He eivät ole voineet vaikuttaa tilanteeseen? Kuulostaa vähän erikoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vedätte aikamoisia johtopäätöksiä mun (ja perikunnan) tilanteesta, vaikka ette tiedä yhtään mitä on tapahtunut. Taloudellinen hyöty voi olla myös muuta kuin rahaa ja sen on voinut saada myös epärehellisin keinoin. Tässä ei nyt ole kyse siitä, että vanhemmat olisivat valinneet "avustaa".
ap
Sitten olet esittänyt asian epäselvästi. Eli joku on vetänyt välistä? Aika säälittävä tapaus.
Pitäisi olla laki, että viimeistään eläkkeelle jäädessä on tehtävä testamentti. Sitä sitten päivitetään tarvittaessa elämän loppuun saakka. Vainajien omaisuudesta riitelevät perilliset, voi luoja! Jos omien sisarusten kanssa menee sukset ristiin, niin vetäydyn kisasta. Olen persaukisempi kuin sisareni, mutta vanhempieni pienestä omaisuudesta en aio riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa, että se vajaa kymppitonni nyt on joku isokin juttu tässä. Eihän sekään edes ollut Sinun rahojasi alunperinkään. Turha perinnöstä on mitään stressata ja kiukuta; jokainen on vastuussa itsestään. Aikuisen pitäisi pystyä parempaan.
Vaihdevuosista tiedä, mutta kuullostaa ylipäätään elämäänsä pettyneen pikkusieluiselta kitinältä. Sori vaan.
Perintöriitoja sivusta seuranneena (en onneksi osallisena) voin sanoa, ettei raha itsessään ole se isoin ongelma, vaan epäreiluuden tunne. Summa voi olla vaikka tonni tai sata tonnia, mutta sillä ei ole väliä, jos se nostaa vanhoja kaunoja pintaan.
Vaihdevuosien hormonimyrsky voi oikeasti muuttaa ihmisen persoonallisuutta paljonkin. Kun pinna on kireällä hormonien vuoksi, on vaikea sietää sellaisia harmeja, joita aiemmin jaksoi sietää. Ja se hormonien vaikutus on tosi yksilöllistä.
Tiedostan tämän, vaikkei vaihdevuosia vielä ole. Mulla on luomukierto ja pms-oireiden aikaan pinna on kireä eikä looginen ajattelu toimi. Mun elämässä on paljon pieniä ärsytyksen aiheita, joita siedän suht hyvin, mutta kerran kuussa pms-viikolla ne samat asiat saavat mut suuttumaan niin kovin, että mun on vaikea hillitä itseäni. Eli hormonit vaikuttaa tosi paljon.
Hormoneja ei voi käyttää tekosyynä eikä oikeutuksena huonoon käytökseen, mutta kyllä täytyy tunnistaa ja tunnustaa niiden vaikutus asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä syitä on, että hormonikorvaushoito ei sovi?
Miksi alapeukku? Kysyn ihan uteliaisuudesta, että mitkä ovat ne syyt, ettei hoito sovi?
Esimerkiksi estrogeenipositiivisen syövän sairastaneille, tai muille joilla on kohonnut riski, sitä ei anneta. Minä esim en sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joos, syytä vaan vaihdevuosia. Mulla ei ole ongelmia tai riitoja kenenkään kanssa. Tiesitkö että voit hakea apua gyneltä?
Kommenttisi lopussa olevaan kysymykseen vastattiin jo aloituksessa.
Ymmärrän täysin. Olen samanikäinen ja samassa tilanteessa, tosin meillä ei onneksi ole perittävää. Mutta jo pelkkä paperiasioiden hoitaminen on niin helvetin hankalaa, ettei tosikaan. Oletin, että ei tule riitoja, kun ei tosiaan ole perintöä jaettavaksi, mutta kyllä tästäkin riita saadaan aikaan, jos asioita ei hoideta, kuten sovittu.
Tsemppiä aapeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sisarusten kesken on puhumattomia asioita ei niistä kyllä vaihdevuosia tai keski-ikäisyyttä kannat syysttää
Ei voi syyttää vaihdevuosia. On vain tekosyy.
Millä tavalla se on tekosyy, kun olen koko elämäni ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, tykännyt olla ihmisten kanssa jne. Ja nyt musta on tullut äkäinen akka, joka ei edes halua tavata muita ihmisiä. Tää hormonimyllerrys on tehnyt musta ihan eri ihmisen, eikä se ole tekosyy. Olen kyllä yrittänyt olla sellainen, kuin aiemmin olin, mutta se ei vaan onnistu enää!ap
Anteeksi, mutta onko kilpirauhasen toiminta tutkittu? Voiko asp:llä olla vajetta jostakin ravintoaineesta? Pitkäaikinen työstressi tai liian monien vaatimusten aiheuttama stressi kuten taloudellinen tilanne, kotityöt, perhe, huoli iäkkkäästä sukulaisesta, lapseen liittyvät asiat.
"Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?"
Siis tämä.
Outo logiikka."
Ap näkee toisen osapuolen saavan hyötyä kolmannelta osapuolelta. Nämä ei ole Ap:n varoja mistä päättää.
Jos Ap haluaa päättää toisten varoista tämän menehtymisen jälkeen, miksei vain rohkeasti kokeilla päättää toisen varoista tämän vielä olessa elossa.
Se että riitauttaa asioita jälkikäteen, saa Ap:n näyttämään katkeralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai 10 000. Tuo on pientä. Meidän suvussa puhutaan satojen tuhansien mittakaavasta tuossa kuka saa ja kenelle annetaan. Ja kuka ei saa. Mielenkiintoista on. Sukulaisista paljastuu ihan uusia puolia.
Meillä miljoonaluokan perinnöt tulossa kaikille sisaruksille. En odota mitään ongelmia tosin, sisarukseni ovat fiksuja ihmisiä ja olemme aina pitäneet rahoja hieman yhteisinä. Toisiamme olemme aina auttaneet puolin ja toisin jos on ollut tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta. Itsellä varmaan sama edessä melko pian. Meitä on kolme perillistä ja yksi on ollut täysin äidin vauva keski-ikäiseksi saakka, saa monenlaista apua ja tukea edelleen. Toinenkin hyödynsi vanhempien kukkaroa pitkään opiskellessaan. Itse muutin kotoa 17-vuotiaana enkä ole sen jälkeen mitään mankunut. Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille.
Oletko koskaan maininnut asiasta vanhemmillesi? Tietävätkö he, että sinä koet jääneesi huonompaan asemaan sisaruksiin nähden? Jos sisaruksillasi on ollut sairautta tai muulla lailla vaikea kohtalo elämässä, voin ymmärtää miksi vanhempasi ovat "suosineet" heitä. Meillä on joskus suosittu yhtä lasta, mutta olen varma, että hyvin pärjäävä lapsi ei ikinä suostuisi vaihtamaan elämäänsä enemmän apua saaneen sisaruksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap. Näin muistui kaikki mieleen, toisaalta ihminen puolustaa omaa väkeään, vaikka on mahdoton tulla toimeen. Pahalla päällä olin pitkän aikaa, ei ikinä ollut niin pudonnut pohjaa elämältä.
Ehkä ilman v vuosia en olisi kertaillut ja valaissut asioita. Kai hyväkin.
Meillä on yksi sisaruksista saanut enemmän kuin kaksi muuta, mutta en kyllä osaa hänelle kateellinen olla. Kaikki olemme elämässä ihan hyvin pärjänneet. Hänellä on muuten ollut vaikeampaa kuin meillä, sairastumista ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niellyt kaiken kiukun epätasa-arvoisesta kohtelusta, mutta perinnönjaossa se varmaan räjähtää silmille. "
Jos vanhempasi katsovat sinun ansaitsevan jotain hyvitystä niin he ovat silloin tehneet hyväksesi testamentin jossa tämä huomioidaan. Mutta jos eivät ole niin se on silloin heidän tahtonsa että perintö menee tasan.
Kiukuttele siitä heille mutta älä sisaruksillesi.
Onkohan nämä toisten lasten suosimista puolustavat itse niitä suosikkeja 😉
---
En tiedä voi olla.
Sisaret sai isoisän kuolinpesästä isoja summia, itse en saanut mitään. He kävivät tapaamassa häntä viikottain/kuukausittain, minä kävin ehkä 1-2 viimeisen 5 vuoden aikana. Ymmärrän täysin miksi en saannut mitään ja he sai sen mitä sai.
Olenko katkera tai katellinen että en saannut perintöä? En missään nimessä.
Kadunko etten käynyt? Vain siinä mielessä että toivon omien lastenlapsien käyvän katsomaan minua jonain päivänänä kun itse en pääse enää liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi pitää.
Tasapuolisuus on avain hyviin sisaruussuhteisiin.
Ihminen on jalo juuri niin kauan kun itsellä menee paremmin kuin toisella, joka on saanut vanhemmilta enemmän.
Voi olla, että tuollaisessa tilanteessa on vaikeaa olla jalo. Jos kokee, että itseä on kohdeltu epäreilusti. Kannattaa kuitenkin huomata, että epäreilu on se vanhempi, eikä sisarus.
Tasapuolisuuden vaatimus on käytännössä vaikea, kun lapset ovat kovin erilaisia. Tietysti, jos riihikuivaa rahaa annetaan, niin summien pitäisi mennä tasan jollain aikavälillä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan välttämättä ole sellaisia rahoja antaa.
Miksi pitäisi mennä? Minä vanhempana jaan rahaa just niille, keille huvittaa. Ei ole olemassa mitään tasajakosääntöä näissä asioissa.
Yksi lapsistani tienaa lääkärinä päälle parisataa tonnia vuodessa + ne, mitkä eivät näy veroissa vaan jäävät firman kassaan. Toinen valitsi opettajan uran ja elelee selvästi tiukemmalla budjetilla perheineen. Kyllä minä autan toista taloudellisesti selvästi enemmän kuin toista. Eikä siinä ole mitään nokan koputtamista kenelläkään ollut. Ja vaikka olisikin, niin ei kiinnostaisi.
Mitäpä, jos laittaisit ruokavalion ja elintavat kuntoon. Keskittyisit omaan tekemiseesi. Siihen voit vaikuttaa. Muusta ruikuttaminen ja sen märähtiminen on pelkkää ajanhukkaa.
Ainiin...eihän tätä saa sanoa. Pitää nyökytellä ja esittää, että valittajat ovat oikeassa ja lisää valittamalla se paranee.
T: se, joka ei töissäkään jaksa kuunnella kitinöitä, miten aina "joku muu", kun ei taaskaan itse sitten pysty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista apua se gyne voi mulle tarjota, kun en voi käyttää mitään hormoneja?
Tuntuu varmaan kivalta tulla kertomaan, miten MULLA ei ole mitään ongelmia sisarusten kanssa eikä vaihdevuosien. NO KIVA JUTTU SULLE mutta kaikki ei ole noin onnekkaita.ap
Täältä puuttuu vielä se tyyppi, joka toteaa, että ei ole mitään vaihdevuosioireita ja liikunnalla selviää.
En tiedä liikunnasta, mutta mulla ei oo vaihevuosioireita. 55 oon 👵🏾
"Mutta se että rupeaa kinuamaan / perimään vanhempien käyttämiä rahoja takaisin, niin kuin niistä olisi jotain päätösvaltaa. Seurasitko vanhempia kaupassa ja sanoit että "Älä osta tota, liian kallis - pitää jättää mulle enemmän perintöä"?"
Siis tämä.
Outo logiikka.