Missä Ville Haapasalo oppi niin sujuvaa venäjää?

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole ihmeellistä miten nopeasti ja hyvin Haapasalo oppi kielen ja kotiutui venäjälle.
Kotiutuminen ja kielen oppiminen on siis mahdollista, vaikka moni maahanmuuttaja väittää toisin.

 

Joo on tosi hämmästyttävää, jos vaan toistakymmentä vuotta asuu maassa ja sen jälkeen jo osaa maan kieltä ihan sujuvasti. Täytyy olla joku poikkeusyksilö.

 

Ilmeisesti. Onhan Suomessa henkilöitä jotka ovat olleet täällä vuosikymmeniä eivätkä vieläkään suomen kieltä osaa eivätkä ymmärrä. Ville oppi venäjän huomattavasti nopeammin.

Meillä on ihan suomalaisia jotka on koko elämänsä olleet täällä ja ikää esim. 50 eikä osaa kieltä.

Höpö höpö. Jokainen osaa äidinkielensä.

Oletko ulkomaalainen? Se on nimittäin "jokainen osaa äidinkieltään". Väärä sijamuoto sinulla siis.

Olen ihan suomalainen. Suomea voi puhua monella tavalla, miksi ei voisi sanoa, että jokainen osaa (oman) äidinkielensä?

Koska suomenkielessä on sijamuodot, jotka tulevat sen mukaan mitä verbiä käytetään. Puhutaan suomea (partitiivi), kieltä osataan (partitiivi). Ei siis sanota, että "hän osaa ranskan vaan ranskaa". Yleensä näin. Sanamuoto "osata kielensä" on outo, viittaa enemmänkin siihen, että joku on huippuosaaja, ammattilainen alallaan. Ja siitähän lauseessasi ei ollut kysymys.

No tavallaan osaahan suomalainen oman kielensä ammattitasoisesti. Niin on nyt kyllä ihan pilkun nussimista, sanooko, että "osaa kielensä" vai "osaa kieltään".

Ei minusta. Suomessa keskeistä olisi noudattaa oikeaa sijamuotoa, koska lauseiden merkitys riippuu siitä. Jos käytetään väärää sijamuotoa, niin lauseen merkitys muuttuu epäselväksi tai muuttuu.

Ajattelepa mikä ero on lauseilla "mies ammuttiin" tai "miestä ammuttiin". Edellinen lause kertoo suomenkieliselle, että mies kuoli, jälkimmäinen lause, että hän on vielä elossa.

No tuossa nyt onkin ero, että onko se "mies ammuttiin" vai "miestä ammuttiin".

Olen silti sitä mieltä, etteikö voisi sanoa, että jokainen osaa oman äidinkielensä.

Yhtä oikein se on siltä ulkomailta tulleelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole ihmeellistä miten nopeasti ja hyvin Haapasalo oppi kielen ja kotiutui venäjälle.
Kotiutuminen ja kielen oppiminen on siis mahdollista, vaikka moni maahanmuuttaja väittää toisin.

 

Joo on tosi hämmästyttävää, jos vaan toistakymmentä vuotta asuu maassa ja sen jälkeen jo osaa maan kieltä ihan sujuvasti. Täytyy olla joku poikkeusyksilö.

 

Ilmeisesti. Onhan Suomessa henkilöitä jotka ovat olleet täällä vuosikymmeniä eivätkä vieläkään suomen kieltä osaa eivätkä ymmärrä. Ville oppi venäjän huomattavasti nopeammin.

Meillä on ihan suomalaisia jotka on koko elämänsä olleet täällä ja ikää esim. 50 eikä osaa kieltä.

Höpö höpö. Jokainen osaa äidinkielensä.

Oletko ulkomaalainen? Se on nimittäin "jokainen osaa äidinkieltään". Väärä sijamuoto sinulla siis.

Olen ihan suomalainen. Suomea voi puhua monella tavalla, miksi ei voisi sanoa, että jokainen osaa (oman) äidinkielensä?

Koska suomenkielessä on sijamuodot, jotka tulevat sen mukaan mitä verbiä käytetään. Puhutaan suomea (partitiivi), kieltä osataan (partitiivi). Ei siis sanota, että "hän osaa ranskan vaan ranskaa". Yleensä näin. Sanamuoto "osata kielensä" on outo, viittaa enemmänkin siihen, että joku on huippuosaaja, ammattilainen alallaan. Ja siitähän lauseessasi ei ollut kysymys.

No tavallaan osaahan suomalainen oman kielensä ammattitasoisesti. Niin on nyt kyllä ihan pilkun nussimista, sanooko, että "osaa kielensä" vai "osaa kieltään".

Ei minusta. Suomessa keskeistä olisi noudattaa oikeaa sijamuotoa, koska lauseiden merkitys riippuu siitä. Jos käytetään väärää sijamuotoa, niin lauseen merkitys muuttuu epäselväksi tai muuttuu.

Ajattelepa mikä ero on lauseilla "mies ammuttiin" tai "miestä ammuttiin". Edellinen lause kertoo suomenkieliselle, että mies kuoli, jälkimmäinen lause, että hän on vielä elossa.

No tuossa nyt onkin ero, että onko se "mies ammuttiin" vai "miestä ammuttiin".

Olen silti sitä mieltä, etteikö voisi sanoa, että jokainen osaa oman äidinkielensä.

Sinä et näytä osaavan äidinkieltäsi. 

Kun sanotan kissa, kissan, mutta sitten sanotaankin minä ja minun, eikä minän. Kyllä siinä on ollut vieraskieliselle omaksumista. Yksi kysyi minulta mitä eroa on kun sanotaan, että PITÄÄ tehdä jotakin tai TÄYTYY tehdä jotakin. Taisin osata selittää.

Suomen kielessä on paljon monimutkaisempia asioita omaksuttavana kuin nuo mainitsemasi esimerkit.

Esim. tässä munkin lauseessa on "monimutkaisempia asioita". Kieltä opiskeleva voi ihmetellä, miksi taivutetaan noin, eikä voi vain sanoa simppeliä monikkoja "monimutkaiset asiat".

Suomen kielen eri sijamuodot ja taivutukset monikossa ja yksikössä jne. on törkeän vaikeita. Ei ihme, että on viiden vaikeimman kielen joukossa koko maailmassa.

Vaikea mutta hieno kieli. 

Partitiivin käyttö aika merkittävä asia, siinä on kyse tietynlaisesta tavasta ajatella. Onko tekeminen tehty loppuun vai ei? Jatkuuko tekeminen vai ei? Onko joku syöty kokonaan vai ei? Onko toiminta tarkoituksellista vai osittaista? Menee ihan filosofiselle tasolle asti joissain esimerkeissä. "On tämäkin elämää" lausahdus on vaikea kääntää suoraan englanniksi Google Translatorilla, kai se on enemmänkin toteamus, että asiat eivät ole hyvin, englanniksi lähinnä jotain "what a life" + huokaus päälle tai vastaavaa. Mutta jos seinän takana metelöidään, sitten siihenkin suomalainen mummo sanoo heti että "mitäs elämää siellä pidetään?" Sanonta ulottuu syvemmälle kuin vain kuultuun meteliin, siitä voi kuulla myös mummon kommentin naapurin koko elämäntapaan.

Verbit ja niiden yhteys sijamuotoihin ovat minusta se suomenkielen ydin, tapa ajatella ja ilmaista asioita, sekä konkreettisella että abstraktilla tasolla. 

Toinen merkittävä ero moneen kieleen on suomen kielen tapa paikantaa jokin ihminen, eläin tai esine. Itseäni viehättää ajatella, että kauan sitten esi-isämme ja -äitimme olivat metsästäjä-keräilijöitä Siperiassa ja sielläpä oli tarkasti osattava paikantaa itsensä ja muut, etenkin saaliseläimet ja kypsät marjat. Voidaan sanoa, että se jänis on tässä, (minun jaloissani), tai tuossa (mihin sormella osoitan), ja nyt se hyppäsi sinne (lähemmäksi sinua kuin minua), etkö näe, se on siinä (ihan lapikkaasi vieressä)? Mitä? Etkö saannut sitä kiinni? Tuolla (kauempana) se nyt menee, ja hei, nyt ei enää näy, mutta siellä se (pensaikossa varmasti) lymyää ellei ole jo täällä (jossain minun lähelläni). Googlella kääntäessä englanniksi tähän tulee vain ja ainoastaan sanat here and there, kun suomeksi paikkaa osoittavia sanoja tulee vähintäänkin 7 kpl ja jos ottaa pois nuo sulkeisiin lisäämäni selkiyttävät osat, koko lauseesta tulee englanniksi ihan hassu ja epäselvä. 

Suomessa myös taipuu tekemisen kohde adjetiiveineen.

Minä katson kaunista kukkaa. Englanniksihan he sanovat minä katson kaunis kukka.

Minä katson kauniita kukkia. Vs. Minä katson kauniit kukat.

Ei taivu ei englannissa. Katsokaapa suomen vaikeita muotoja tuossakin. Ei ole pelkkä simppeli yksikkö ja monikko, vaan niitä taivutetaan eri sijoissa ties kuinka moneen eri muotoon.

Oliks ne infinitiivejä? Hauskoja rakenteita nekin. Esim. puhuttamalla saat oppilat kuriin, juosten ehdit nopeammin, itkemättä ei voi pilkkoa sipulia, uimassa on kiva käydä, mikä estää laulamasta, lukemalla viisastuu, pelatakseni tarvitsen tietokoneen... 

Siis verbitkin tavallaan taipuvat sijamuodoissa. Huisaa.

Vierailija kirjoitti:

Viipurihan on Suomen valtion omaisuutta .  

Onha Pietarikin wanha suomalainen kaupunki. Suomen omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan Neuvostoliittoon saattoi saada yliopisto-opiskeluja varten stipendin, joka kattoi kaikki kulut. Neuvostoliitolla oli ulkomaalaisia opiskelijoita varten suunniteltu järjestelmä, jossa koko ensimmäinen vuosi käytettiin tehokkaisiin kokopäiväisiin venäjän opintoihin. En ole kuullut kenestäkään toisesta sinne näyttelijäopintoihin lähtenyttä, mutta tiedän henkilöitä, jotka opiskelivat siellä lääkäriksi tai DI:ksi.

Jo 70-luvulla oli taiteilijoita, jotka lähtivät kieltä lainkaan osaamatta "opiskelemaan" Leningradin Repin-instituuttiin - mm. Reidar Särestöniemi. Ville on sentään lukenut lukiossa lyhyen venäjän.

Ville kylläkin sanoo kirjassaan "Et kuitenkaan usko...", että hän ei osannut sanaakaan venäjää, kun lähti sinne 1991. Mistä tieto, että luki lukiossa lyhyen venäjän?

Itselläkin oli mainitsemasi tieto aikaisemmin. En nyt muista, mistä kuulin todellisen asiantilan.

Ville sanoi haastattelussa, että hän opiskeli kaksi sanaa venäjää junassa kun meni ensimmäisen kerran Venäjälle. Ne sanat olivat da ja njet. Silloin on 50% mahdollisuus vastata oikein, jos joku kysyy jotain.

Tämänkään perusteella ei ole voinut lukea lyhyttä venäjää lukiossa. Tai sitten reputti joka ikisen kurssin ja jätti kielen kesken.

Tai sitten valehtelee. Kuinkahan näyttelemistä opetetaan opiskelijalle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan Neuvostoliittoon saattoi saada yliopisto-opiskeluja varten stipendin, joka kattoi kaikki kulut. Neuvostoliitolla oli ulkomaalaisia opiskelijoita varten suunniteltu järjestelmä, jossa koko ensimmäinen vuosi käytettiin tehokkaisiin kokopäiväisiin venäjän opintoihin. En ole kuullut kenestäkään toisesta sinne näyttelijäopintoihin lähtenyttä, mutta tiedän henkilöitä, jotka opiskelivat siellä lääkäriksi tai DI:ksi.

Jo 70-luvulla oli taiteilijoita, jotka lähtivät kieltä lainkaan osaamatta "opiskelemaan" Leningradin Repin-instituuttiin - mm. Reidar Särestöniemi. Ville on sentään lukenut lukiossa lyhyen venäjän.

Ville kylläkin sanoo kirjassaan "Et kuitenkaan usko...", että hän ei osannut sanaakaan venäjää, kun lähti sinne 1991. Mistä tieto, että luki lukiossa lyhyen venäjän?

Itselläkin oli mainitsemasi tieto aikaisemmin. En nyt muista, mistä kuulin todellisen asiantilan.

Ville sanoi haastattelussa, että hän opiskeli kaksi sanaa venäjää junassa kun meni ensimmäisen kerran Venäjälle. Ne sanat olivat da ja njet. Silloin on 50% mahdollisuus vastata oikein, jos joku kysyy jotain.

Tämänkään perusteella ei ole voinut lukea lyhyttä venäjää lukiossa. Tai sitten reputti joka ikisen kurssin ja jätti kielen kesken.

Tai sitten valehtelee. Kuinkahan näyttelemistä opetetaan opiskelijalle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä...

Väittäähän Ville myös osallistuneensa Venäjällä täysin kielitaidottomana pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole ihmeellistä miten nopeasti ja hyvin Haapasalo oppi kielen ja kotiutui venäjälle.
Kotiutuminen ja kielen oppiminen on siis mahdollista, vaikka moni maahanmuuttaja väittää toisin.

 

Joo on tosi hämmästyttävää, jos vaan toistakymmentä vuotta asuu maassa ja sen jälkeen jo osaa maan kieltä ihan sujuvasti. Täytyy olla joku poikkeusyksilö.

 

Ilmeisesti. Onhan Suomessa henkilöitä jotka ovat olleet täällä vuosikymmeniä eivätkä vieläkään suomen kieltä osaa eivätkä ymmärrä. Ville oppi venäjän huomattavasti nopeammin.

Suomessa puhutaan yleisesti englantia. Venäjällä ei todellakaan puhuttu silloin kun Ville sinne lähti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan Neuvostoliittoon saattoi saada yliopisto-opiskeluja varten stipendin, joka kattoi kaikki kulut. Neuvostoliitolla oli ulkomaalaisia opiskelijoita varten suunniteltu järjestelmä, jossa koko ensimmäinen vuosi käytettiin tehokkaisiin kokopäiväisiin venäjän opintoihin. En ole kuullut kenestäkään toisesta sinne näyttelijäopintoihin lähtenyttä, mutta tiedän henkilöitä, jotka opiskelivat siellä lääkäriksi tai DI:ksi.

Jo 70-luvulla oli taiteilijoita, jotka lähtivät kieltä lainkaan osaamatta "opiskelemaan" Leningradin Repin-instituuttiin - mm. Reidar Särestöniemi. Ville on sentään lukenut lukiossa lyhyen venäjän.

Ville kylläkin sanoo kirjassaan "Et kuitenkaan usko...", että hän ei osannut sanaakaan venäjää, kun lähti sinne 1991. Mistä tieto, että luki lukiossa lyhyen venäjän?

Itselläkin oli mainitsemasi tieto aikaisemmin. En nyt muista, mistä kuulin todellisen asiantilan.

Ville sanoi haastattelussa, että hän opiskeli kaksi sanaa venäjää junassa kun meni ensimmäisen kerran Venäjälle. Ne sanat olivat da ja njet. Silloin on 50% mahdollisuus vastata oikein, jos joku kysyy jotain.

Tämänkään perusteella ei ole voinut lukea lyhyttä venäjää lukiossa. Tai sitten reputti joka ikisen kurssin ja jätti kielen kesken.

Tai sitten valehtelee. Kuinkahan näyttelemistä opetetaan opiskelijalle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä...

Väittäähän Ville myös osallistuneensa Venäjällä täysin kielitaidottomana pääsykokeisiin.

Tästä kerrotaan siinä kirjassa "Et kuitenkaan usko..."

Pääsykokeet kestivät kuukauden. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kova veto: muutti ummikkona Venäjälle ja loi kestävän uran maassa, jossa ei pahemmin finskeistä välitetä.

Eikös Suomella ja suomalaisilla ollut v. 1991 ja siitä eteenpäin erittäin hyvä maine rauhallisena ja ystävällisenä naapurimaana yya:n aikakauden jälkeen, ja samalla länsimaana, jossa on helppo ja mukava käydä, osan asettua asumaankin ja hankkia Suomen passi? Käsittääkseni nämä ikäväsävyiset historian vääntelyt prop aganda-näkökulmasta alkoivat vasta jossakin vaiheessa Putinin kausien mittaan, jolloin Suomestakin on alettu maalailemaan viholliskuvaa na tsi-viittauksineen ym.?

Suomella on aina ollut hyvä maine Venäjällä. Paitsi nyt viimeisimpinä vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Suomella on aina ollut hyvä maine Venäjällä. Paitsi nyt viimeisimpinä vuosina.

Varmaan kokevat välttämättömäksi vääristellä todellisuutta Suomen ollessa mukana pakotteissa Putinin hyökättyä Krimille 2014 ja varsinkin nyt Suomen liityttyä Natoon, jotta se sopii Putinin klikin narratiiviin. Pakkohan sen on olla jollakin tavalla pahan Suomen syytä, eikö?;)

Ap, Venäjällä.

Jos nuorena muutti Venäjälle, niin ei ihme, jos kieli tarttui. Vanhemmiten olisi varmaan haastavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viipurihan on Suomen valtion omaisuutta .  

Onha Pietarikin wanha suomalainen kaupunki. Suomen omaisuutta.

Pietari ei ole koskaan kuulunut valtiona Suomeen. Pietari on perustettu Venäjän keisarikunnan pääkaupungiksi vuonna 1703, ja se on aina ollut osa Venäjää (myöhemmin Neuvostoliittoa ja jälleen Venäjää). 

Tässä tärkeimmät historialliset yhteydet:

Vahva suomalainen vaikutus: Pietari rakennettiin osittain inkerinsuomalaisten asuttamalle alueelle. 1800-luvun lopulla Pietarissa oli niin paljon suomalaisia, että se oli yksi maailman suurimmista suomenkielisistä kaupungeista.

Autonomian aika (1809 - 1917): Kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa, Pietari toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnollisena keskuksena ja oli monille suomalaisille tärkeä kauppa- ja työssäkäyntikaupunki.

Maantieteellinen läheisyys:

Kaupunki sijaitsee lähellä Suomen rajaa ja on rakennettu suomalaisten ja inkeriläisten toimesta.

Pietari on siis ollut suomalaisten vahvasti vaikuttama kaupunki, muttei koskaan Suomen valtion aluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku joskus katsonut jonkun hyvän ryccäläisen elokuvan? En minäkään.

Olen katsonut useita hyviä venäläisiä elokuvia Venäjän television kakkoskanavalta. Todella kauniita naisia on niissä elokuvissa.

Youtubessa on valtava määrä venäläisiä uusia sarjoja ja elokuvia, harmi ettei niissä ole tekstitystä. Varsinkin melodraama -genre vaikuttaa kiinnostavalta. Venäjällä on aina osattu tehdä hyviä filmejä.

Vieraan kielen oppii parhaiten kun asuu siinä ympäristössä ja puhuu niiden natiivipuhujien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku joskus katsonut jonkun hyvän ryccäläisen elokuvan? En minäkään.

Tarkovskin elokuvat ovat hienoja taideteoksia. Andrei Rublev, Solaris, Stalker... mutta epäilen että sinä et pystyisi sitä myöntämään vaikka katsoisitkin.

Epäilen että en katsoisi niitä, vaikka kuinka suosittelisit! : ) Paska on paskaa, ei sitä aina tarvitse omin silmin nähdä, koska sen tuntee hajusta jo kaukaa.

"Olen katsonut useita hyviä venäläisiä elokuvia Venäjän television kakkoskanavalta. Todella kauniita naisia on niissä elokuvissa."

Naiskauneus on yksi harvoja positiivisia asioita Venäjässä, mutta ei se kokonaisuudessa paljon paina.