Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kommentoivat sairastuneelle ihan kummallisia asioita?
01.03.2026 |
Olin noin kuukausi sitten syöpäleikkauksessa. Onneksi on ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka auttavat toipumisessa. Joskus vain ihmetyttää, mitä läheisetkin suustaan päästävät.
Yleisin kommentti on tuntunut olevan kysymys siitä, että ei kai se kasvain ole pahanlaatuinen? Ei kai ole hyvänlaatuisia syöpäkasvaimia olemassakaan, muita hyvänlaatuisia kasvaimia kyllä.
Outoja ovat olleet myös lausahdukset siitä, kun kysytään sairaslomani pituutta ja kehotetaan nauttimaan vapaista, tekemään kaikkea kivaa, kun kerrankin on aikaa tai sanotaan, että olen leponi ansainnut.
Hyväähän kaikki tarkoittavat, mutta välillä vaan ihmetyttää. Toivottavasti en itse ole päästellyt kaikenlaista tuollaista suustani.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.
Mikään ei siis kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei siis kelpaa.
- haluan vain, että saan olla rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.
Minä ainakin kysyin miten voin auttaa. Kävin sairaalassa katsomassa ja pitämässä seuraa viikottain noin vuoden päivät, kunnes hän kuoli.
En tarvitse apua, haluan olla rauhassa.
Sitten sinun pitää sanoa se, että kaikki ymmärtää.
Miksi ajattelet noin negatiivisesti? Tuskin mitään pahaa tarkoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.
Minä ainakin kysyin miten voin auttaa. Kävin sairaalassa katsomassa ja pitämässä seuraa viikottain noin vuoden päivät, kunnes hän kuoli.
En tarvitse apua, haluan olla rauhassa.Sitten sinun pitää sanoa se, että kaikki ymmärtää.
Onko se niin että potilas ei uskalla tai jaksa asettaa rajoja lähipiirille kun pelkää pahoittavansa heidän mielen? Ei uskalla sanoa että älkää nyt tulko käymään kun haluan olla rauhassa? Pelkää huolestuttavansa muita liikaa jos sanoo että olo on karmea ja haluan vain nukkua? Ei uskalla sanoa kun hyväätarkoittava hössötys menee liian pitkälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset osaa suhtautua. Tosin tuo "nauti nyt" on aikamoinen heitto :D
Toteaisin varmaan et kiitti, mikään ei ole mukavampaa kun tää syöpä, mites sun lomat?
Miten muuten itse haluaisit ihmisten suhtautuvan ja sanovan? Oon kans huomannut, et ihmiset usein hiljenee, tai tulee tuommoista väittelemistä kun suoraan puhuu olostaan. Oon itse opetellut olemaan hiljaa ja kysymään et kuinka sä oikeasti jaksat.
En tiedä, koska en ole vielä sairastunut syöpään. Siksi en tiedä mitä haluaisin ihmisten sanovan minulle siinä tilanteessa.
Näin on siitä huolimatta että esim. kaksi sukulaistani on sairastunut ja kuollut syöpään. Anteeksi.
Luulen, että ihmiset hämmennyksissään yrittävät lohduttaa ja siksi laukovat näitä "nauti nyt kun vielä voit" -juttuja.
Silti harmitti, kun läheiselle oli lääkäri sanonut, ettei hänen tapaukselleen löydy tällä hetkellä parannuskeinoa, mutta joku maallikkotuttu sanoi, että syöpäänhän keksitään koko ajan uusia hoitoja.
Aihe on ihmisille vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tarkoittavat vaan hyvää. Mitä pitäisi kommentoida?
Vaikka toivottaa pikaista toipumista tai ihan vaan voimia! Kysyä, voinko olla avuksi?
Ai sekö olisi parempi? Eikö se tuntuisi kuin sairauttasi verrattaisiin flunssaan? Voimien toivottaminen olisi susta varmaan kuitenkin tosi yliolkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko se niin että potilas ei uskalla tai jaksa asettaa rajoja lähipiirille kun pelkää pahoittavansa heidän mielen? Ei uskalla sanoa että älkää nyt tulko käymään kun haluan olla rauhassa? Pelkää huolestuttavansa muita liikaa jos sanoo että olo on karmea ja haluan vain nukkua? Ei uskalla sanoa kun hyväätarkoittava hössötys menee liian pitkälle?"
Kyllä se on pakko uskaltaa sanoa, jos toiset haluavat auttaa. Sitten jos ei auta, haukutaan ettei kukaan välitä.
Minä kysyin läheiseltä mikä hänellä on? Hän ei kertonut, sanoi vain ettei ole kunnossa. Sanoin hänelle että lepäile jne. Mitä olisin voinut sanoa kun toinen ei kerro mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raskasta myös lähipiirille. Tuntee kävelevänsä usein munankuorilla tai miinakentällä. Joutuu ottamaan vastuun omien tunteidensa lisäksi myös sen vakavasti sairastuneen tunteista.
Itse olen vanhetessani tullut tavallaan vain kömpelömmäksi, mitä tulee vastauksiini huonoihin uutisiin, joten yleensä vastaan vain jossain muodossa, että en oikein osaa sanoa mitään, mutta kuuntelen kyllä, jos haluat asiasta puhua.
Toki mä pahoittelen tapahtunutta, mutta sen lisäksi kaikki mitä tulee mieleen, tuntuu aina jotenkin teennäiseltä, ainakin siis omassa mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri sylpäleikkauksessa olleena mietin laitanko välit poikki pariin ns ystävään joista ei ole kuulunut mitään vaikka tietävät sairaudestani. Ei ilmeisesti kiinnosta mikä on tilanne.
Joko eivät osaa käsitellä asiaa tai sitten HEILLÄ on jotain vakavampaa menossa, eikä se tarkoita sitä, etteikö kiinnostaisi. Onko pakko heittäytyä uhriksi heti. Milloin viimeksi olet ottanut kumpaankaan yhteyttä ja kysellyt heidän kuulumisia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri sylpäleikkauksessa olleena mietin laitanko välit poikki pariin ns ystävään joista ei ole kuulunut mitään vaikka tietävät sairaudestani. Ei ilmeisesti kiinnosta mikä on tilanne.
Joko eivät osaa käsitellä asiaa tai sitten HEILLÄ on jotain vakavampaa menossa, eikä se tarkoita sitä, etteikö kiinnostaisi. Onko pakko heittäytyä uhriksi heti. Milloin viimeksi olet ottanut kumpaankaan yhteyttä ja kysellyt heidän kuulumisia..
Tai sitten odottavat, että heille kerrotaan. Tämän viestiketjun perusteella ei taida edes uskaltaa kysyä vointia, kun sitä ei näköjään haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri sylpäleikkauksessa olleena mietin laitanko välit poikki pariin ns ystävään joista ei ole kuulunut mitään vaikka tietävät sairaudestani. Ei ilmeisesti kiinnosta mikä on tilanne.
Joko eivät osaa käsitellä asiaa tai sitten HEILLÄ on jotain vakavampaa menossa, eikä se tarkoita sitä, etteikö kiinnostaisi. Onko pakko heittäytyä uhriksi heti. Milloin viimeksi olet ottanut kumpaankaan yhteyttä ja kysellyt heidän kuulumisia..
Tosi vakavaa oli: rahanahneus ja oman yrityksen pyöritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri sylpäleikkauksessa olleena mietin laitanko välit poikki pariin ns ystävään joista ei ole kuulunut mitään vaikka tietävät sairaudestani. Ei ilmeisesti kiinnosta mikä on tilanne.
Joko eivät osaa käsitellä asiaa tai sitten HEILLÄ on jotain vakavampaa menossa, eikä se tarkoita sitä, etteikö kiinnostaisi. Onko pakko heittäytyä uhriksi heti. Milloin viimeksi olet ottanut kumpaankaan yhteyttä ja kysellyt heidän kuulumisia..
Tosi vakavaa oli: rahanahneus ja oman yrityksen pyöritys.
Nyt sä tiedät, mutta kysymättä ei voi tietää.
Itsellä on toisenlainen kokemus, kun on itsekin sairastunut, niin sitten olisi pitänyt jaksaa kantaa huolta kaverista ja tämän voinnista. Miksi se menisi juuri näin päin..
Anteeksi, ei onnistunut, olin itsekkäästi osastolla peloissani odottamassa leikkausta. Sitten lähti huhut liikkelle, että olen narsisti, enkä välitä.. tuo syöpään sairastunut laittoi välit poikki ja katkeroitui. No, hän on nyt viidettä vuotta terveenä. Onnea hänelle.
En tarvitse apua, haluan olla rauhassa.