Miksi jotkut kommentoivat sairastuneelle ihan kummallisia asioita?
Olin noin kuukausi sitten syöpäleikkauksessa. Onneksi on ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka auttavat toipumisessa. Joskus vain ihmetyttää, mitä läheisetkin suustaan päästävät.
Yleisin kommentti on tuntunut olevan kysymys siitä, että ei kai se kasvain ole pahanlaatuinen? Ei kai ole hyvänlaatuisia syöpäkasvaimia olemassakaan, muita hyvänlaatuisia kasvaimia kyllä.
Outoja ovat olleet myös lausahdukset siitä, kun kysytään sairaslomani pituutta ja kehotetaan nauttimaan vapaista, tekemään kaikkea kivaa, kun kerrankin on aikaa tai sanotaan, että olen leponi ansainnut.
Hyväähän kaikki tarkoittavat, mutta välillä vaan ihmetyttää. Toivottavasti en itse ole päästellyt kaikenlaista tuollaista suustani.
Kommentit (72)
Miksi välit pitäisi laittaa poikki? Eikö ennemminkin tulisi miettiä vähän ennenkuin töräyttää jotain hölmöä ääneen?
Varmasti tarkoittavat vaan hyvää. Mitä pitäisi kommentoida?
Nykyään vielä 40-vuotiaat voi olla teinin tasolla.
Juntit on nyt sinulle kateellisia. Saathan nyt olla pois töistä.
Ei pidä odottaa ihmisiltä liikoja. Suurin osa tarkoittaa varmaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tarkoittavat vaan hyvää. Mitä pitäisi kommentoida?
Vaikka toivottaa pikaista toipumista tai ihan vaan voimia! Kysyä, voinko olla avuksi?
No johan, onko jonkun mielestä syöpähoidot lepoa? Huh, huh.
Isälläni (85v.) todettiin vuosi sitten keuhkosyöpä, johon hän sitten syksyllä menehtyikin. Silloin koin todella, mitä tarkoitta sanonta "virtahepo olohuoneessa". Koitin keksiä kevyitä puheenaiheita, mutta kun isä enimmäkseen nukkui (ei poistunut kotoa moneen kuukauteen), eikä vaveilla ollessaan katsonut enää tv:tä tai lukenut lehtiä, ne puheenaiheet olivat todella vähissä.
Kun olen kertonut syövästäni ystävilleni, niin yllättävän moni on alkanut kertoa tuttavistaan, jotka ovat kuolleet syöpään. Kuoleminen on useimpien kohdalla ollut vaikeaa ja kivuliasta. Tämänhän syöpäpotilas tietysti ehdottomasti haluaa kuulla.
Mitä sitten saa tai pitää sanoa?
Naapuri sairastui ja puhui itse hautajaisistaan niin kysyin että kuinka paljon on annettu elinaikaa? Siellä se edelleen sinnittelee, vuosia diagnoosista. Lenkkeilee heti kun kotihoiva lähtee. Heillä teettää kaikki kotityöt vaikka itsekin pystyisi. Kova muori uhriutumaan, kävelee reippaasti kun luulee ettei kukaan näe mutta heti kun tuttu tulee vastaan, alkaa nilkuttaa ja voivotella kovia kipujaan. Hauskaa teatteria, joskus väkisellä kuulee/näkee kun ikkuna auki.
Ei ihmiset osaa suhtautua. Tosin tuo "nauti nyt" on aikamoinen heitto :D
Toteaisin varmaan et kiitti, mikään ei ole mukavampaa kun tää syöpä, mites sun lomat?
Miten muuten itse haluaisit ihmisten suhtautuvan ja sanovan? Oon kans huomannut, et ihmiset usein hiljenee, tai tulee tuommoista väittelemistä kun suoraan puhuu olostaan. Oon itse opetellut olemaan hiljaa ja kysymään et kuinka sä oikeasti jaksat.
Hölmöimmät kommentit tulee niiltä, joilla ei ole asiasta kokemusta tai edes kummempaa tietoa. Ja kyllähän itselläkin asioihin suhtautuminen on muuttunut paljonkin kokemusten myötä. Eikä omaa tietämättömyyttään tajua kuin vasta sitten kun pääsee käsiksi siihen tietoon. Ja tämän päivän viisaudessa sanoisin, että pysy vaan omassa kannassasi jos joku antaa huonoja neuvoja. Voi yrittää kertoa ja selittää, mutta vain jos vastapuoli on valmis ottamaan uutta tietoa vastaan. Jos pysyy tiukasti omassa kannassaan, voi vaan todeta että ollaan tästä eri mieltä ja teen kuten parhaaksi näen.
Pahimpia ovat ihmiset, jotka toisen sairauden turvin kertovat koko sukunsa sairauskertomukset päästä varpaisiin. Alma-mummun 60-luvulla leikattu tyrä ei välttämättä kiinnosta, kun itsellä on aivokasvaimen leikkaus takana.
Jotkut ihmiset ovat vain törppöjä, mutta suurin osa tarkoittaa ihan hyvää vaikka ovatkin kömpelöitä. Vakavasti sairastuneen kohtaaminen on aina vaikeaa ja siinä kohtaamisessa kun monesti yhdistyy halu sanoa jotain ja toisaalta osaamattomuus sanoa mitään, niin ulos tulee sitten kummallisia asioita.
Syöpäkasvaimia ON eri laatuisia ja kyllä ihmisiä kiinnostaa, tarvitseeko esim leikkauksen vai onko kasvain esim pahinta tasoa ja levinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia ovat ihmiset, jotka toisen sairauden turvin kertovat koko sukunsa sairauskertomukset päästä varpaisiin. Alma-mummun 60-luvulla leikattu tyrä ei välttämättä kiinnosta, kun itsellä on aivokasvaimen leikkaus takana.
Just tämä. Ja vaikka tämä on inhimillistä, ne sanomiset jäävät mieleen. Itse jäin kauan sitten leskeksi ja yksinhuoltajaksi, ja kun kerroin siitä kadulla vastaantulevalle tuttavalleni, hän sanoi, että heilläkin on ollut niin raskasta, kun pienet lapset sairastelevat koko ajan. Tämä jäi ikuisesti mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat vain törppöjä, mutta suurin osa tarkoittaa ihan hyvää vaikka ovatkin kömpelöitä. Vakavasti sairastuneen kohtaaminen on aina vaikeaa ja siinä kohtaamisessa kun monesti yhdistyy halu sanoa jotain ja toisaalta osaamattomuus sanoa mitään, niin ulos tulee sitten kummallisia asioita.
Tämä! Hyväntahtoisia hölmöjä, eivät halua pahaa mutta eivät tiedä miten lähestyä. Mutta sitä voi potilas itsekin miettiä, millä tavalla haluaisi tulla kohdatuksi ja sen voi sitten sanoa ihan ääneenkin. Helpompi olla rinnalla ja tukena, kun tietää millä tavalla sen tekee toiselle parhaalla tavalla.
He yrittävät vain piristää ja lohduttaa sinua. Älä loukkaannu!
Minä sairastan parantumatonta sairautta. Olin kolmekymppinen kun tämä tapahtui. Odotin sairaalan aulassa taksia. Istuin pyörätuolissa ja siinä juttelin henkilökohtaisen avustajani kanssa. Yhtäkkiä luokseni tuli kaksi itseäni arviolta 15-20 vuotta vanhempaa naista, joista toinen tokaisi, että onneksi olet vielä nuori, sinulla on aikaa parantua. En edes ehtinyt vastata mitään kun he lähtivät jo pois.
Kaikenlaista on tullut kuultua mutta tämä on jäänyt mieleen koska oli niin kummallinen kaikkinensa.
Lumihiutaleelle ei kärsi sanoa mitään. Pane välit katki vaan kun mitään ei kärsi sanoa.