Miksi jotkut kommentoivat sairastuneelle ihan kummallisia asioita?

Hyvää he vain tarkoittavat. Ei kannata ylianalysoida toisten puhumisia. 

Eräälle keuhkoinfarktin saaneelle  sanottiin varoitukseksi: "yksi tuttu sai infarktin ja selvisi, mutta sitten se sai toisen kuukauden päästä ja kuoli siihen, että saat kyllä varautua uuteen kohtaukseen"

oh my...

Samat tyypit hehkuttaa instassa miten ollaan lomalla ns parhaassa seurassa muiden hyvien ystävien kanssa. Itse makaan sängyssä helvetin kipeänä leikkauksesta.  Ihanaa kun on tuollaisia ystäviä ja olen tosi pahoillani kun sairastuin ja vien sun hyvät energiat ihan vaan olemassaolollani. Oon koettanut olla positiivinen mutta en tainnu onnistua siinä.

Olen itsekin sairastanut syövän. Syöpäpotilaalle kannattaa osoittaa myötätuntoa. Jopa muutama kirosana tuntuu sopivalta kommentilta, koska se kuvaa sitä tunnetta siinä tilanteessa. Ihan muutama sana riittää. Itse sain hyvää tarkoitttavaa tsemppausta ja kuvauksia tuttavista, jotka olivat parantuneet syövästä. Itseäni tsemppaukset kauhistuttivat, koska en silloin ollut varma, oliko syöpäni parannettavissa mutta en halunnut rasittaa sillä tiedolla ihmisiä.

Jos joku läheinen sairastuu, pyrin siihen, että en joudu tekemisiin kanssaan, koska kaikki puheet loukkaavat. Parempi ottaa etäisyyttä, ei tule sanoneeksi mitään väärää.

Syöpiäkin on muuten tappavia ja vähemmäntappavia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää he vain tarkoittavat. Ei kannata ylianalysoida toisten puhumisia. 

Ihan varmasti niin. Suurin osa ihmisistä on todella varjoisia. 

Keskity siihen syöpään äläkä toisten puhumisten moittimiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä tarkoittaa kuitenkin hyvää. Hyvä ystäväni menetti vauvan synnytyksessä. Sen piti olla mun kummityttö. Siinä tilanteessa ei löytynyt sanoja. Saatoin vain halata ja pitää kädestä. Hän työskenteli vanhusten hoivakodissa ja sieltä hän sai parhaan tuen. Niistä mummoista tuli hänen "isoäitejään". He olivat eläneet ajan kun lähes joka perheestä kuoli pienokainen tai useampikin. Se kuului äitiyteen, myös haudata oma pienokainen. 

Mitä hyvää tarkoittaa tuttaviensa syöpäkuolemista sairastuneelle kertova? 

No, se on kyllä tahditonta ja kertoo vain ihmisestä että hän ottaa sairastuneesta itselleen "terapeutin" jolle voi purkaa omia trumojaan ja pelkojaan, "koska hän ymmärtää "kokemusasiantuntijana". Toinen syy on, että he ovat katkeroituneita siitä että mun rakas omainen kuoli mutta sää siinä edelleen poskutat mutta jos maailmassa on oikeudenmukaisuutta niin kyllä sääki kualet niin ku mun rakas omainen..."

Toisaalta pitkäaikainen vakava sairaus on raskas savotta myös sairastuneen lähipiirille. Kun yksi perheenjäsen sairastuu vakavasti, siitä tulee koko perheen sairaus ja tabut karisee. Siitä pystyy aika avoimesti puhumaan aivan kuten mistä tahansa jokapäiväisen elämän asiasta.

Mielestäni vakava raskas sairaus antaa ihmiselle täyden oikeuden keskeyttää muiden jaarittelut ja muistelot  sanoa päin naamaa että kiitos mutta mä en nyt jaksa kuunnella muiden sairauksista ja kuolemista.

Te olette kuolemisen vähän turhan vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Te olette kuolemisen vähän turhan vakavasti. 

Sun kannattaisi ottaa kirjoittaminen.

Monet ovat varmaan niin hämmentyneitä heille vaikeassa tilanteessa ja sanovat sitten jotakin ei niin hyvin tilanteeseen sopivaa?

Niin ei sitä tajua ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Vakavasti sairaana. Tervetuloa joukkoon, joka kolmas teistä.

Jos joku on kateellinen syöpäisen "lomalle", niin kannattaa vaan käskeä, että ottakaa itsekin loparit töistänne, jos ne noin raskaita on, että pitää kuolemansairaallekin olla kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku läheinen sairastuu, pyrin siihen, että en joudu tekemisiin kanssaan, koska kaikki puheet loukkaavat. Parempi ottaa etäisyyttä, ei tule sanoneeksi mitään väärää.

Syöpiäkin on muuten tappavia ja vähemmäntappavia.

Meinasin laittaa kommentin, että moni ei oikeasti löydä oikeita sanoja/ tiedä miten pitäisi lähestyä, kun toinen on sairastunut vakavasti tai esim menettänyt läheisensä. Usein on kovia kokeneet sanoneet, että ystävät kaikkosi ympäriltä silloin kun olisi tarvinnut tukea ja tuo on varmasti yksi siihen - kokee että on helpompi pitää etäisyyttä, jottei varmasti loukkaa tai käyttäydy tökerösti. 

Vaikeassa tilanteessa oleva ihminen on tietenkin usein herkempi loukkaantumaan, kuin silloin kun kaikki on kunnossa. Olisi kuitenkin helpompaa sekä itselleen, että niille muille, jos ei analysoisi kaikkea sanottua niin tarkasti, vaan yrittäisi ajatella, että toiset tarkoittavat varmasti hyvää, vaikka osa ehkä tekeekin sen vähän kömpelöllä tavalla 

Vierailija kirjoitti:

Niin ei sitä tajua ennen kuin itse on siinä tilanteessa. Vakavasti sairaana. Tervetuloa joukkoon, joka kolmas teistä.

Nykytilaston mukaan joka toinen saa syövän jossakin elämänsä vaiheessa. Ehkä silloin muistuu mieleen mitä tuli lauottua. Minä voin muistuttaa! Karma is a Bitch!

Ongelma on ettei kaikki tarkoita hyvää. Uskon että näissä tilanteissa be todelliset luonteenpiirteet tulee esille. Ja tosi ystävät erityisesti. Ne keitä luulit läheisiksi ei olekaan läheisiä vaan itsekkäitä kusipäitä.

Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.

Minä ainakin kysyin miten voin auttaa. Kävin sairaalassa katsomassa ja pitämässä seuraa viikottain noin vuoden päivät, kunnes hän kuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Minua eniten häiritsee se, kun ei jätetä rauhaan ja kysellään voinnista päivittäin, juuri kun pahin vaihe päällä. En jaksaisi jauhaa sairaudestani, vaan haluaisin parantua rauhassa. Muuten ei oteta joskaan yhteyttä. Ihan kun haluaisivat mässäillä muiden asioilla.

No tämäpä juuri tekee tästä hankalan. Joku haluaa, että jätetään rauhaan, toinen toivoo ystäviltä tukea. Pitäisi tietää / osata tulkita mikä on kenenkin kanssa oikea tapa toimia. Ei ihan helppoa välttämättä. Eauhaa haluava voisi tokia kertoa tungetteleville ihmisille, että tarvitsen nyt omaa tilaa ja rauhaa parantua. 

Ihmiset ei osaa käyttäytyä ns sairaan kanssa koska se on outo tilanne. Meillä suvussa ei ukki esim ilmoittanut omasta syövästään koska halusi että ihmiset kohtelee häntä mahdollisimman normaalisti.