Puhutteko muut yksinäiset itsekseen?

Puhun kyllä, ihan julkisilla paikoillakin, ja eri kielillä, aksenteilla ja murteilla fiiliksen mukaan.

Tulee puhuttua, kun puolisolla on huon kuulo. 

Jatkuvasti, enkä suinkaan ole ainoa. Se on yleinen tapa tällä seudulla.

Puhun, myös silloin, kun puoliso on paikalla, koska hän ei kuuntele.

Asun yksin, mutten kärsi yksinäisyydestä. Olen aina puhunut itsekseni, paljon. Asuessani vielä lapsuudenperheeni kanssa halusin välillä teininä jäädä yksin kotiin kun muu perhe lähti viikonlopuksi mökille ja aloin puhua itsekseni heti kun he sulkivat oven perässään. Minulla tämä tapa ei siis johdu seuran puutteesta.

En ole yksinäinen, mutta silloin tällöin sanon itsekseni sanasen.  Niin kai miltei kaikki tekevät?

En siis mitään juttuja puhu tai edes lauseita. 

Puhun kotona yksin. Jäsentelen tekemisiäni ja tsemppaan itseäni. Luojan kiitos en ole vielä vahingossa kodin ulkopuolella tehnyt samaa. 

Puhun ja etenkin kodin ulkopuolella ruotsiksi vaikka en ole kaksikielinen. Joskus myös englanniksi. Oudointa on, että en ole mitenkään päättänyt puhua "kielillä" vaan se tuli ihan yhtälailla itsekseen ja yllärinä kuin sekin, että puhun yksinäni ääneen.

Lisäksi hyräilen vaikka olen täydellisen epämusikaalinen ja kauhukseni tajusin tekeväni tuota ihmisten ilmoillakin kun joku pikkumuksu kysyi äidiltään miksi tuo täti hyräilee "tuiki tuiki tähtöstä". Sinänsä toisaalta ihan kiva, koska en tiennyt mitä biisiä olin hyräillyt jonkun kaksi kuukautta tuossa vaiheessa..

En ole yksinäinen, huomannut olen silti höliseväni itselleni.

Puhun itsekseni ja varsinkin komennan 😄

"No niin! Hop hop ylös sohvalta ja hommiin!"

Tai mihin nyt milloinkin.

Useimmiten toimii

Puhun lemmikeille, en yksin :D

Kyllä puhun, en näe siinä mitään ihmeellistä, kun en tee sitä tuolla kaikkien edessä. Olen lukenutkin, että se on fiksujen ihmisten normaali tapa, joten eipä huolta ihmiset.

Just kehotin olematonta kumppania, että olis mukavaa, jos hän välillä keittäisi iltakahvit. Sydäri varmaan tulis, jos keittiöstä alkaisi kuulua kahvinkeittimen kurnutus. 

Puhun, siitä on tullut ihan tapa.

Miksi EI yksinäiset vastaa tähän ketjuun? Ettekö osaa LUKEA?

Juu ehdottomasti ja sillä on eri vaikutus kummituksiin ja kuolleisiin jotka ympärilläni pyörivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi EI yksinäiset vastaa tähän ketjuun? Ettekö osaa LUKEA?

Jos asuu yksin ja on muutenkin yksin käytännössä aina, muttei tunne oloaan yksinäiseksi, saako silloin vastata?

Kyllä puhun itsekseni.

Minä puhun kissalle, en kyllä usko että sitä kiinnostaa kun kerron minne olen menossa ja mitä on tullut tehtyä, mutta kerron kumminkin.

Puhun, joka päivä. Keskustelen kotini kanssa: toivotan sille hyvää yötä ja hyvää huomenta, ja kun lähden ovesta ulos, sanon tschüss, bis bald. Palattuani sanon: Hallo, jetzt bin ich zurückgekommen. Päivän mittaan jupisen ruotsiksi tai norjaksi. Luen myös kirjoja itsekseni ääneen. Kiroilen paljon. Kaikilla osaamillani kielillä. Eikä hävetä yhtään.

Kyl se kuuluu vahvasti mun ajatus työskentelyyn. Visualisoi ja auttaa. Opin asiat toiminnalla. Joten jos kirjassa on tärkeä kohta, jota haluan prosessoida. Luen sen ääneen.

Töissä saatan tokaista tämä tänne ja sitten näin, ihan tahattomasti. Mut se on omalle aivotoiminnalle hyväksi. Sit kun ollaan duunikavereiden kanssa. Ne prosessit on keskustelua. Eikä omaa murinaa.

Jossain on todettu, et viisaat höpäjää yksin. Mut no ne yksin höpinät on vahvaa aivotoimintaa, joista on valtava tuki toiminnalla oppiville.

Toiset oppii, lukemalla. Sit valokuvamuisti, se paras. Ja toimintamuisti, pitää aktivoida useampi aisti, muistaakseen.