Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kommentoivat sairastuneelle ihan kummallisia asioita?
01.03.2026 |
Olin noin kuukausi sitten syöpäleikkauksessa. Onneksi on ihana perhe ja ihanat ystävät, jotka auttavat toipumisessa. Joskus vain ihmetyttää, mitä läheisetkin suustaan päästävät.
Yleisin kommentti on tuntunut olevan kysymys siitä, että ei kai se kasvain ole pahanlaatuinen? Ei kai ole hyvänlaatuisia syöpäkasvaimia olemassakaan, muita hyvänlaatuisia kasvaimia kyllä.
Outoja ovat olleet myös lausahdukset siitä, kun kysytään sairaslomani pituutta ja kehotetaan nauttimaan vapaista, tekemään kaikkea kivaa, kun kerrankin on aikaa tai sanotaan, että olen leponi ansainnut.
Hyväähän kaikki tarkoittavat, mutta välillä vaan ihmetyttää. Toivottavasti en itse ole päästellyt kaikenlaista tuollaista suustani.
Kommentit (72)
Suurin osa ihmisistä tarkoittaa kuitenkin hyvää. Hyvä ystäväni menetti vauvan synnytyksessä. Sen piti olla mun kummityttö. Siinä tilanteessa ei löytynyt sanoja. Saatoin vain halata ja pitää kädestä. Hän työskenteli vanhusten hoivakodissa ja sieltä hän sai parhaan tuen. Niistä mummoista tuli hänen "isoäitejään". He olivat eläneet ajan kun lähes joka perheestä kuoli pienokainen tai useampikin. Se kuului äitiyteen, myös haudata oma pienokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tarkoittavat vaan hyvää. Mitä pitäisi kommentoida?
Vaikka toivottaa pikaista toipumista tai ihan vaan voimia! Kysyä, voinko olla avuksi?
Kun sairastuin parantumattomaan syöpään ja ilmoitin siitä eräälle toimeksiantajalleni, hän toivotti pikaista paranemista.
Voimienkin toivottaminen on silkkaa v*ttuilua. Mistä minä ne voimat otan, häh? Annatko sinä niitä minulle?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tarkoittaa kuitenkin hyvää. Hyvä ystäväni menetti vauvan synnytyksessä. Sen piti olla mun kummityttö. Siinä tilanteessa ei löytynyt sanoja. Saatoin vain halata ja pitää kädestä. Hän työskenteli vanhusten hoivakodissa ja sieltä hän sai parhaan tuen. Niistä mummoista tuli hänen "isoäitejään". He olivat eläneet ajan kun lähes joka perheestä kuoli pienokainen tai useampikin. Se kuului äitiyteen, myös haudata oma pienokainen.
Ei tarkoita. He eivät tarkoita yhtään mitään, yrittävät vain päästä eroon epämukavasta tilanteesta.
Joo, parempi ettei sano mitään, soittele sitten kun oot taas terve.
Tyhmä. Kyllä niitä kasvaimia on sekä hyvää että pahaa laatua. Pahasta tulee se syöpä. Mutta hyväkään kasvain ei ilahduta jos se ei ole leikattavissa/hoidettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten saa tai pitää sanoa?
Naapuri sairastui ja puhui itse hautajaisistaan niin kysyin että kuinka paljon on annettu elinaikaa? Siellä se edelleen sinnittelee, vuosia diagnoosista. Lenkkeilee heti kun kotihoiva lähtee. Heillä teettää kaikki kotityöt vaikka itsekin pystyisi. Kova muori uhriutumaan, kävelee reippaasti kun luulee ettei kukaan näe mutta heti kun tuttu tulee vastaan, alkaa nilkuttaa ja voivotella kovia kipujaan. Hauskaa teatteria, joskus väkisellä kuulee/näkee kun ikkuna auki.
Tässä oikea protason kerrostalokyttääjä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tarkoittaa kuitenkin hyvää. Hyvä ystäväni menetti vauvan synnytyksessä. Sen piti olla mun kummityttö. Siinä tilanteessa ei löytynyt sanoja. Saatoin vain halata ja pitää kädestä. Hän työskenteli vanhusten hoivakodissa ja sieltä hän sai parhaan tuen. Niistä mummoista tuli hänen "isoäitejään". He olivat eläneet ajan kun lähes joka perheestä kuoli pienokainen tai useampikin. Se kuului äitiyteen, myös haudata oma pienokainen.
Mitä hyvää tarkoittaa tuttaviensa syöpäkuolemista sairastuneelle kertova?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä. Kyllä niitä kasvaimia on sekä hyvää että pahaa laatua. Pahasta tulee se syöpä. Mutta hyväkään kasvain ei ilahduta jos se ei ole leikattavissa/hoidettavissa.
Aloittaja oli jo ollut syöpäleikkauksessa. Ei kai siinä kohtaa enää tarvitse kysellä, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen?
Näin se on, että kasvaimia on kahta lajia, on hyvänlaatuisia ja sitten on niitä pahanlaatuisia, eli syöpäkasvaimia. Minullekin on käynyt niin, että kun kerroin tuttavalle, että minulta löytyi syöpä ja olin juuri leikkauksessa, jossa se poistettiin, tuttavani totesi että no huh, onneksi ei ollut kuitenkaan pahanlaatuinen. Tulkitsin sen niin, että hän tarkoitti, että onneksi sen pystyi leikkaamaan, niin ettei se ollut esim. levinnyt kovin laajalle tai pahoihin paikkoihin. Ihanimpia olivat ne ihmiset, jotka kysyivät, miten pärjäät nyt ja tarjosivat apua arjen askareisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juntit on nyt sinulle kateellisia. Saathan nyt olla pois töistä.
Katteellisia syöpään sairastumisesta?? Sitten on kyllä todellisuudentaju hämärtynyt pahemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tarkoittaa kuitenkin hyvää. Hyvä ystäväni menetti vauvan synnytyksessä. Sen piti olla mun kummityttö. Siinä tilanteessa ei löytynyt sanoja. Saatoin vain halata ja pitää kädestä. Hän työskenteli vanhusten hoivakodissa ja sieltä hän sai parhaan tuen. Niistä mummoista tuli hänen "isoäitejään". He olivat eläneet ajan kun lähes joka perheestä kuoli pienokainen tai useampikin. Se kuului äitiyteen, myös haudata oma pienokainen.
Ei tarkoita. He eivät tarkoita yhtään mitään, yrittävät vain päästä eroon epämukavasta tilanteesta.
Tämä, niin tämä! Etenkin suomalaiset! Poissa silmistä, poissa mielestä! Sairaus uuvuttaa ja on energiasyöppöyttä! Mitää olla ihkua ja kivaa, menestystä ja hyvinvointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vakavan keuhkoveritulpan vuosia sitten.
Naapuri, joka ei ollut koskaan jutellut minulle tavatessamme kuin niitä näitä, puolipakolla, tuli kotiuduttuani käymään kylässä.
Hänen viestinsä oli, että serkkunsa kuoli samaan kohtaukseen ja jos nyt saisin kovan flunssan, niin se olisi menoa se.
Itse juuri sylpäleikkauksessa olleena mietin laitanko välit poikki pariin ns ystävään joista ei ole kuulunut mitään vaikka tietävät sairaudestani. Ei ilmeisesti kiinnosta mikä on tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olen kertonut syövästäni ystävilleni, niin yllättävän moni on alkanut kertoa tuttavistaan, jotka ovat kuolleet syöpään. Kuoleminen on useimpien kohdalla ollut vaikeaa ja kivuliasta. Tämänhän syöpäpotilas tietysti ehdottomasti haluaa kuulla.
Mulle on käynyt myös näin. ihmiset haluavat kertoa tuttavistaan, joilla myös ollut syöpä ja osa on kuollut siihen. Aika karua.
Ymmärrän että sulla on syöpä, mutta vähän ymmärrystä kanssaihmisillekin. Ei ole helppoa kommentoida tuossa tilanteessa varsinkin jos itsellä ei ole mitään kokemusta aiheesta. Jos ei tiedä termistöä tarkkaan esim. Että syöpä on aina pahanlaatuinen niin aika lapsellinen pitää olla jos siitä suuttuu tai loukkaantuu. Tärkeintä on että sanotaan ylipäätään jotain eikä luikita vain pakoon ja kadota maailmasta silloin kun ystävällä tai tutulla on vaikeinta elämässä. Ja noissa tilanteissa on aina kaksi läsnä. Voi itse helpottaa toisen oloa ja kertoa asioista avoimesti eikä avautua jossain vauvapalstalla jälkikäteen.
On tuo kortisoni ikävä lääke kun sun naamasi tolleen siitä turpoaa! Ei enää entiseksi tunnista!
Tosin parempi kai olla itsekseen kuin kuunneella noita juttuja mistä ketjussa puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tarkoittavat vaan hyvää. Mitä pitäisi kommentoida?
Vaikka toivottaa pikaista toipumista tai ihan vaan voimia! Kysyä, voinko olla avuksi?
Kun sairastuin parantumattomaan syöpään ja ilmoitin siitä eräälle toimeksiantajalleni, hän toivotti pikaista paranemista.
Voimienkin toivottaminen on silkkaa v*ttuilua. Mistä minä ne voimat otan, häh? Annatko sinä niitä minulle?
Samaa mieltä, voimien toivottaminen ei sovi kaikkiin vaikeisiin tilanteisiin. Minua ärsyttää suunnattomasti myös kaikki, mihin liittyy sodankäyntitermejä, kuten "taistella syöpää vastaan" tai "olla urhoollinen" tai "voittaa". Kun ei se auta vaikka kuinka taistelisi, jos syöpä on ärhäkkää laatua. Vaikka me kaikki täältä kuollaan, niin on tosi ikävää, jos se tapahtuu liian pian ja ikävällä tavalla. Minulla syöpä parani, mutta ei se kaikissa vaiheissa niin selvä juttu ollut. Ja voihan se silti uusia.
Mulla on parantumaton sairaus.
Taistele! Tahdonvoimalla ja halulla on uskomaton voima! Ehkä sä et halua tarpeeksi?
Auts, osuiko. Mitähän paskaa sinäkin olet mennyt möläyttelemään syöpäpotilaalle tai ihmiselle jolla on kuolemansurua?