Kuinka otatte osaa ystävän vanhemman kuolemaan? Surunvalittelukortti vai kukkalähetys, vai...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäminäminä, eli omaisen tulee huomioida jonkun ramdom mummon tunteita ja olla kiitollinen jostain papariarkista?  // Kyllä, siitä paperiarkista jää kiitollisuuden velka. Muista soittaa ja kiittää. 

Samoin niistä kukista ja siitä, että ystävä ilmoittaa olevansa läsnä. Ihmissuhteet ovat silkkaa roolileikkiä nykyään. Listaamme kaiken missä muut ovat epäonnistuneet. Minähän olen se tärkein. 

Äitini kuolema oli helpotus. Inhosin joka solullani sitä surunäytelmää ja sitä tekopyhää osuutta. Ihmiset ryömii koloistaan sijaissuremaan ihmistä josta ei muista kuin nimen.

Ensinnäkin, et voi tietää, millaisia tunteita muilla ihmisillä on. Ehkä äitisi oli jollain tavalla merkittävä näille ihmisille. Ehkä he va

No, ei kyllä ollut.#ällöäitimyytti

Kauempana asuvalle olen lähettänyt kortin. Lähellä asuvalle kukkia.

Nämä siis silloin, kun en ole tuntenut muita vainajan omaisia kuin tämän yhden ystävän.

Kukkalähetys tai kortti on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän, että ihmiset kokee myötätuntoa ja minä tiedän, että minulla on ihmisiä jotka ovat läsnä ja saatavilla. Ei minulle tarvitse tunteistaan kertoa. Suurin osa ihmisistä on tuntevia. Meitä on myös ihmisiä, jotka kaipaa sitä omaa tilaa, eikä pidä huomion keskipisteenä olosta. Opetelkaa tuntemaan ne ihmiset, jotka ovat teidän elämässänne, silloin ei teidän tarvitse miettiä miten toimia esim heidän surussa. 

Nykyään on näitä ihmisiä, jotka haluavat tulla kohdatuksi kaikissa tilanteissa jotenkin uniikkeina lumihiutaleina. Ei siihen ole muilla ihmisillä välttämättä aikaa eikä mahdollisuutta, että koko elämänsä opettelee jotain ihmeellisiä koreografioita voidakseen tyydyttää muiden yksilöllisiä tarpeita.

Olet itse vastuussa tunteistasi. Jos et halua olla tekemisissä ja haluat omaa tilaa, järjestä sitä. Älä vastaa puhelimeen,  ja heitä surunvalittelukortit, -adressit ja -kukat roskikseen. Varaa hautajaisten ajalle itsellesi matka Lappiin ja hiihdä korpeen. Kyllä sinä saat olla itseksesi. Älä syytä muita ihmisiä siitä, jos et hallitse elämääsi.

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Laita roskikseen, jos et osaa.

Uusavuton?

Kukkia vein läheiselle ystävälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän, että ihmiset kokee myötätuntoa ja minä tiedän, että minulla on ihmisiä jotka ovat läsnä ja saatavilla. Ei minulle tarvitse tunteistaan kertoa. Suurin osa ihmisistä on tuntevia. Meitä on myös ihmisiä, jotka kaipaa sitä omaa tilaa, eikä pidä huomion keskipisteenä olosta. Opetelkaa tuntemaan ne ihmiset, jotka ovat teidän elämässänne, silloin ei teidän tarvitse miettiä miten toimia esim heidän surussa. 

Nykyään on näitä ihmisiä, jotka haluavat tulla kohdatuksi kaikissa tilanteissa jotenkin uniikkeina lumihiutaleina. Ei siihen ole muilla ihmisillä välttämättä aikaa eikä mahdollisuutta, että koko elämänsä opettelee jotain ihmeellisiä koreografioita voidakseen tyydyttää muiden yksilöllisiä tarpeita.

Olet itse vastuussa tunteistasi. Jos et halua olla tekemisissä ja haluat omaa tilaa, järjestä sitä. Älä vastaa puhelimeen,  ja heitä suru

Really?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Laita roskikseen, jos et osaa.

Uusavuton?

Älä jaksa olla lapsellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Laita roskikseen, jos et osaa.

Uusavuton?

Toinen käyttää aikaa ja rahaa, jotta voi hankkia kukkia, jotka sitten heti heitän roskikseen. Hyöty 5/5.

Meillä päin on tapana viedä kukkia ja käydä ihan livenä ottamassa osaa. Toki se on nykypäivänä vähän haastavaa kun ei ole enää sellaista kulttuuria että voi vain mennä käymään sopimatta ennalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Otin ämpärin ja lykkäsin ne sinne. Tuhoisaa ja turhaa rahankäyttöä toki ne oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Otin ämpärin ja lykkäsin ne sinne. Tuhoisaa ja turhaa rahankäyttöä toki ne oli. 

En ymmärrä tätä perinnettä yhtään, että toisten kotiin viedään roinaa, että voidaan tyydyttää sitä omaa tärkeyden tunnetta. Minusta se on rajatonta ja he täyttävät omaa sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä. Meitä nuoria aikuisia syytetään siitä, että me luulemme olevamme jotain uniikkeja lumihiutaleita. Mitä vanhempi saapumiserä sitten on kun tekee itseään näkyväksi kukilla, yms? 

Minä lähetin ystäväni äidin hautajaisiin videotervehdyksen.

Ystävältäni kuoli läheinen yllättäen, minun oli "pakko" mennä hänen luokseen ja viedä pieni lahja, en vienyt kukkia tai korttia. Itkimme ja juttelimme kuolemasta ja ihan tavallisista asioista. Jälkeenpäin minulla oli helpottunut olo että kohtaisin ystävän surun rohkeasti ja todella huono olo tuosta helpottuneesta olosta, minä käsittelin asian, ystäväni käsittelee sitä loppu elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Otin ämpärin ja lykkäsin ne sinne. Tuhoisaa ja turhaa rahankäyttöä toki ne oli. 

En ymmärrä tätä perinnettä yhtään, että toisten kotiin viedään roinaa, että voidaan tyydyttää sitä omaa tärkeyden tunnetta. Minusta se on rajatonta ja he täyttävät omaa sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä. Meitä nuoria aikuisia syytetään siitä, että me luulemme olevamme jotain uniikkeja lumihiutaleita. Mitä vanhempi saapumiserä sitten on kun tekee itseään näkyväksi kukilla, yms? 

Lähetin kukkakimpun, kun en ollut samalla paikkakunnalla. Sain isot kiitokset muistamisesta. 

"Otan osaa" on klisee, jolla pyyhkäistään sujuvasti vainajan muisto ja omaisen suru omasta mielestä. Sitten voikin jo kertoa omista uusista talvikengistä, tulevasta etelän matkasta tai kihomadoista.

Ei kaikkien kuolemaa tarvitse surra mitenkään... Esim. joku Stubbidon ja Marriinin kuolema olisi hieno asia jota on syytä juhlia. Noille ei pitäisi järjestää edes hautajaisia vaan ne voisi hävittää kuten teurastamojen teurasjätteet. Eivät muuta ansaitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkalähetys olisi tosi veemäinen. Kaiken muun lisäksi pitäisi vielä huolehtia niistä kukista.

Otin ämpärin ja lykkäsin ne sinne. Tuhoisaa ja turhaa rahankäyttöä toki ne oli. 

En ymmärrä tätä perinnettä yhtään, että toisten kotiin viedään roinaa, että voidaan tyydyttää sitä omaa tärkeyden tunnetta. Minusta se on rajatonta ja he täyttävät omaa sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä. Meitä nuoria aikuisia syytetään siitä, että me luulemme olevamme jotain uniikkeja lumihiutaleita. Mitä vanhempi saapumiserä sitten on kun tekee itseään näkyväksi kukilla, yms? 

Minä tykkään kukista. Meille tuli paljon kukkatervehdyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukkia vein läheiselle ystävälle

 

 

Minä otin suullisesti puhelimessa osaa, kun ystäväni kertoi puhelimessa, että äitinsä oli menehtynyt ja muutama vuosi myöhemmin isänsä.  Muistoksi-adressit  lähetin postitse ystäväni oman perheensä kotiosoitteeseen, en vainajan kotiin, jossa ystäväni ei enää ollut asunut kymmeniin vuosiin.

 

Kukkakimpun ja/ tai pienen suruun osanottokortin olen lähetellyt vainajan kotiin vainajan  lähiomaisilleen kun kyseessä on ollut minun tai puolisoni lähisukulaisiin kuuluvan vainajan omaiset, jonka kotiin kukat olemme itse vieneet tai lähettäneet kukkakaupan toimittamana. Hautajaisiin kutsu kuitenkin on tullut useimmiten myöhemmin, ja silloin mennään niihin vieden kukkavihko arkun päälle tai lähetetään suruadressi, jos itsellä on jokin este olla osallistumatta hautajaisiin tai omaiset eivät järjestä muistotilaisuutta siunaustilaisuuden jälkeen kuin vainajan omien likeisimpien perheenjäsenten kesken.