Lue keskustelun säännöt.
Kuinka otatte osaa ystävän vanhemman kuolemaan? Surunvalittelukortti vai kukkalähetys, vai...?
01.03.2026 |
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta.....Eli mikä on maan tapa? Ja, nyt tosiaankin kyseessä hyvin pitkäaikainen, ja läheinen ystävyyssuhde, ei mikään tutun tuttu, eikä uusi ystävyys. Eikä tätä asiaa ole missään somessa, facessa edes kerrottu eli siellä ei voi mitään viestejä tai hymiöitä laittaa (niin kuin olen nähnyt jotkut tekee).
Havahduin vaan kerran omien "ystävieni" käytökseen tällaisessa asiassa...että onko he aitoja ystäviä vai moukkia, vai mitä? Oletetaan että ystävä joko on pintapuolisesti tuntenut vainajan, tai nuoruudessaan tavannut, muttei mitenkään sen enempää. Tai , on tietoinen vainajan sairauksista. Mielestäni surunvalittelukortti olisi paikallaan, tai jopa kukkalähetys surevalle, voinnin tiedustelu "miten jaksat" tms.
Kommentit (17)
Nyt kysyit kyllä vaikeita.
Kun vanhempani kuolivat, en kylläkään missään yleisesti ilmoittanut asiasta. Jos myöhemmin jossain keskustelun asiayhteydessä asia tuli esiin, yleensä sanottiin luontevasti "osanottoni" tms
En kyllä koskaan odottanut että kukaan kaveri alkaisi minusta mitenkään erityisemmin huolta pitämään tai kukkia lähettelemään? M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortti? Kuuntelemalla? Entä tarvitseeko jotain.
Jos on kyse hyvästä ystävästä, niin kyllä mä otan suoraan yhteyttä.
Omassa ystäväpiirissäni en kyllä muista että kukaan olisi erikseen ilmoitellut vanhempansa kuolemasta, joten en ole voinut ottaa osaa suruun. Oletan että tähän ikään (49v) mennessä monen tutun vanhemmista jokunen on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vienyt kukkia, etukäteen sopien. Myös adressin lähettänyt ja usein on kutsuttu myös hautajaisiin, jos ystävyys on jatkunut kymmeniä vuosia ja yhteydenpitoa ollut myös suoraan vanhempaan.
Riippuen, miten kuulet siitä. Suoraan tietysti osanoton sanominen, jos hän kertoo sulle asiasta. Tai facebookissa kirjoitat lämmin osanotto, tai laita edes tekstari. Jos läheinen ystävä menettäisi lapsensa tai puolisonsa, saattaisi toimituttaa kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystäväpiirissäni en kyllä muista että kukaan olisi erikseen ilmoitellut vanhempansa kuolemasta, joten en ole voinut ottaa osaa suruun. Oletan että tähän ikään (49v) mennessä monen tutun vanhemmista jokunen on kuollut.
Siis ette kerto ystäväpiirissä noin tärkeästä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Omassa ystäväpiirissäni en kyllä muista että kukaan olisi erikseen ilmoitellut vanhempansa kuolemasta, joten en ole voinut ottaa osaa suruun. Oletan että tähän ikään (49v) mennessä monen tutun vanhemmista jokunen on kuollut.
Kysyinkö minä TUTUN??? Vai LÄHEISEN pitkäaikaisen YSTÄVÄN? Ja, todellakin tarkoitin sellaisen ystävän joka kyllä tietää misää mennään, onko ystävän vanhempi sairaana, ja vakavasti sairastunut, soitellaan jatkuvasti toisillemme.
EI siinä tarvitse erikseen tiedottaa tapahtuneesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapa ottaa osaa riippuu ihan ihmisestä. Kun isäni kuoli, en olis kyllä kukkapuskalla tai jollain överikalliilla pahvi kortilla (adressi) tehnyt yhtään mitään.
Minä lähetin kukkia vainajan kotiin, kun ystävän vanhemmasta tuli leski. Ystävään olin muuten yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen viennyt tai lähettänyt kukkasia vainajan lähiomaiselle, jos vainaja on ollut lähisukulainen. Myös suruun liittyen osaanottokortteja lähisukulaisvainajan lähimmälle omaiselle. Jos sitten jonkun sukulaisen tai ystävän hautajaisiin ei kutsuta tai jos kutsutaankin ( enkä voi jostakin syystä osallistua siunaustilaisuuteen jne. ), niin olen lähettänyt vainajan omaisille muistoksi suruadressin postissa.
Ystävien omaisen kuoltuaan olen ottanut osaa ihan viestillä tai soittamalla puhelimella ystävilleni ja sellaiselle ystävälleni, jonka omaisvainajan kanssa olen vain harvoin ollut kanssakäymisissä elämänsä aikana, niin olen lähettänyt postitse suruadressin ystäväni kotiin, joka on samalla osoitettu kaikille ystäväni lähiomaisilleen ystäväni mukaan lukien.
Yleensä sanallisesti otan osaa suruun. Kerran ostin sen pienemmän adressin ystävälle kun hänen isänsä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoleman jälkeen ihmiset kohdatessa sanoi "otan osaa" ja lähimmät antoivat halin. Hautajaisten yhteydessä muutama, jotka ei päässeet osallistumaan lähetti adressin.
Tämä tuntui minusta riittävältä. Tai noi adessit oli kyllä turhia.
Kukkalähetys. En erityisesti pitänyt siitä, että ihmiset tuli ns iholle. Siinä oli niin paljon asioita, jotka piti pitää omissa käsissä ja se oli ylimääräistä kuormaan myös huomioida näitä ihmisiä.
Lähetät adressin. Osoitteen kait tiedät?
Kun omaiseni kuoli, yksi ystävä piti yhteyttä ja kyseli miten voin. Muut hävisivät täysin enkä kuullut heistä ainakaan vuoteen. Ei osanottoja. Loppujen lopuksi vaikeinta oli toipua hylätyksi tulemisen tunteesta. Nykyään tiedän, että ihmisiin ei kannata tuhlata luottamusta.