Miksi nykynaiset eivät halua enää lapsia?

Ap jatkaa päänsä hakkaamista kiveen kunnes kuolee. Ei se tajua, ettei se auta mitään 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nähty täälläkin. Toki jos vieraita tulee käymään, mies laittaa kahvinkeittimen päälle ja tarjottavat pöytään esittäen täydellistä kumppania. Unohtaa samalla kertoa, että vaimo on se, joka on käynyt kaupassa ja leiponut.

Jep ja sitten kun vieraat lähtevät niin alkaa välitön vaimolle vittuilu ja pahoinpitely. Sitten tutut ihmettelevät, kun "sehän on niin mukava mies". Kai nyt kun se purkaa kaiken kiukkunsa siihen vaimoon. Sinkkumiehet ovat harvemmin "kovin mukavia miehiä", sattuneesta syystä

 

Vietätkö koko päivän neljän seinän sisällä keksien näitä kuvitteellisia skenaarioita?

 

Ei tarvitse kun on elämää. Mutta sinähän vietät, uliveeti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi voi valita haluaako niitä vai ei. Ja jos niitä haluaa niin naisen talous pitää olla sellaisessa kunnossa että lapsesta pystyy kaikissa tilanteissa huolehtimaan yksin. Miehiin ei näissäkään asioissa voi luottaa. 

Naiset ottavat 80% avioeroista.

Eli 80% avioon päätyneistä miehistä on huonoja aviomiehiä ja isiä. Kyllä hävettäisi olla yksi noista miehistä. 

Naisia kontrolloimaan pyrkivät ulit on alistuvia lieroja esittämässä miesperformanssia muille miehille.

Latentteja homoja, todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsia, mutta koskaan ei oikein ollut hyvä hetki. Ensin olin liian nuori ja opiskelut kesken, sitten erosin puolisosta ja oli sen suhteen epävakaata aikaa kauan. Mun vanhemmat sai mut tosi nuorena. Se oli liian epävakaa kasvualusta, vaikka olivat naimisissa ja kaikki ulospäin kohdillaan. Olin paljon isovanhemmilla. Äiti ja isä olivat ihan kakaroita itsekin ja kykenemättömiä vanhemmiksi. Heidän elämä kiteytyi riitelyyn ja jatkuvaan panemiseen. Halusin itse olla valmis henkisesti vanhemmuuteen ja lopulta kun sitä koin olevani en ole tullut raskaaksi 8 vuoden yrittämisestä huolimatta. Pahinta on kuitenkin oman veljen kommentit kuinka ei pitäisi käydä kouluja niin paljon vaan mennä heti naimisiin ja hankkia perhe. Hän on tehnyt kuten vanhempamme ja kokee sen olevan oikea tapa edetä.. 

Sama homma. Ensin oli opiskelut kesken ja niin epäkypsä poikaystävä, ettei puhettakaan. Sen jälkeen siinä kolmen kympin korvilla pelkkiä pätkätöitä ja taloudellista epävarmuutta ja meni puolison kanssa lusikat jakoon, eli ei edes miestä, kenen kanssa sen lapsen olisi edes teoriassa tehnyt. Yksin en halunnut siihen lähteä, eikä se silloin olisi ollut julkisella edes mahdollista. Sitten oli pari vuotta jotain melko surkuhupaisaa tinderöintiä, kun miehet elävät tuossa 35-40 v. iässä edelleen jatkettua teini-ikää eivätkä ole edes ajatelleet, haluavatko lapsia, tai ovat korkeintaan sitä mieltä että "ehkä sitten joskus" . Sitten kun lopulta yli 36-vuotiaana olin sellaisessa elämäntilanteessa että lasta saattoi edes harkita ja oli mieskin joka oli siihen valmis niin en tullut raskaaksi. Olen kuitenkin nykyään melko sujut tämän asian kanssa, koska niin paljon tuossa oli sellaista joka ei ollut itsestä kiinni ja toisaalta myös tiedän että tämä stoori ei ole kaltaisteni korkeakoulutettujen milleniaalien keskuudessa mitenkään harvinainen. 

Ja tottakai tähänkin ketjuun saatiin heti ensimmäisillä sivuilla perus provospämmit.

Oksettavin on kyllä tuo raskausfetisisti, joka postailee tuota tekoälyllä tehtyä "HOT SEXY PREGNANT WOMAN" -roskaa 🤢

Miten niin? Pitääkö heti haluta lapsia 20-vuotiaana tai ei halua ollenkaan? 

Oishan se hieno titteli olla äiti tai isä. Ihmisten suhtautuminen muuttuisi heti.

Täällä oli viikko, pari sitten pitkä ketju aiheesta "lasten sairauden vuoksi töistä saikuttavat naiset". Kun sitä luki muutaman sivun, oli ihan varma, että yhtään lasta ei kannata tehdä. Naisia lyödään olan takaa teki he lapsia tai ei, aina he tekee väärin.

en ole törmännyt yhteenkään mieheen Kehä-3 ulkopuolella joka ei haluaisi olla hyvä läsnäoleva isä.

Minäkin haluaisin olla urheilullinen ja tehokas, urasuuntautunut ja pullantuoksuinen, kaikkeen rennosti suhtautuva mutta jämpti. En kuitenkaan ole, mutta haluaisin olla.

Töitä on jo muuten ihan tarpeeksi koko viikon, joten ei kiinnosta enää käyttää kaikkia aamuja ja iltoja lasten palvelemiseen ja jälkien siivoamiseen. Sitten on myös raskaus ja synnytykset aiheuttama kuolemanuhka ja mahdolliset vauriot. Lapsikin saattaa pahimmillaan syntyä ei-terveenä mikä sitten vaikeuttaisi myös omaa elämää, koska äitihän on aina se ensisijainen huolenpitäjä. Mulla ei olisi omaa aikaa montakaan tuntia viikossa, jos olisi lapsia. Samoin menisi aika vaikeaksi lähteä vaan spontaanisti johonkin.  Myöskään miehiin ei voi nykyään enää luottaa. Parisuhteet ei kestä ja suuri osa on itsekeskeisiä sekä ajattelee vaan itseään ja omia rahojaan. Suomen ja maailman suunta on myöskin huono. Koulutuksen taso on laskenut suomessa ja peruskoulut ovat menneet huonoiksi. 

Mua ihmetyttää pikemminkin että miten joku vielä haluaa tehdä lapsia tähän maahan ja tälle planeetalle. Mitä varten? Näköpiirissä ei ole mitään sellaisia signaaleja, että se olisi varsinaisesti hyvä idea. 

Itsekin olisin voinut jäädä ihan hyvin syntymättä. En koe elämän olevan mitenkään niin hienoa ettei ilman pärjäisi. Minkä takia laittaisi vahingon kiertämään? Ja miksi vaikeuttaisin omaa elämää, nykyiselläänkin on ihan tarpeeksi ongelmia jo.

Ap, laadipa lomake ja lähetä se kaikille Suomessa asuville hedelmällisessä iässä oleville lapsettomille naisille. Saatat saada vastauksen kysymykseesi.

Isäni haukkui sairastelevaa äitiäni loiseksi, kun tämä ei kyennyt käymään töissä niin paljon kuin olisi halunnut. Oman työurani alku on ollut sellainen, että en luota, että minulla tulee olemaan aina riittävästi rahaa itseni ja lasten elättämiseen ilman loisimista. Olen myös kohdannut aivan liian monta 50 50 jako oli mikä oli, työkyvyttömyys on omaa syytä, työttömyys on omaa syytä, kaikilla on samat mahdollisuudet jne., että en enää edes etsi kumppania. 

Valtio ohjaa yksinhuoltajuuteen. 

Koska ei ole takeita, että mies pysyy. En halua yh-äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli viikko, pari sitten pitkä ketju aiheesta "lasten sairauden vuoksi töistä saikuttavat naiset". Kun sitä luki muutaman sivun, oli ihan varma, että yhtään lasta ei kannata tehdä. Naisia lyödään olan takaa teki he lapsia tai ei, aina he tekee väärin.

Tämä on kyllä jotain minkä näkee näin lapsettomanakin. Äiti jää sairaan lapsen kanssa kotiin ja on yhtäkkiä "pelkkä loisija" työpaikalla, "jolla palkka juoksee töitä tekemättä". Mutta auta armias, jos lapselle sattuisikin jotain sen kerran, kun äiti jättikin hänet sairaana yksin kotiin - sitten olisi ihan samat kiljukaulat äänessä, eri näkökulmasta vain. :D Sitten onkin kertaheitosta huono äiti, jolla "työ menee oman lapsen edelle". (Toki samaa kuulevat myös ne äidit, jotka eivät koskaan saikuta, vaikka lapsi on sairaana.)

Ilmeisesti ainoa hyväksytty systeemi olisi, että äiti ei kävisi töissä ollenkaan, vaan keskittyisi 110% vain äitiyteen. Mutta ilman minkäänlaisia tukia tietenkin, ettei vain näytä siltä, että on "porsinut pelkkien tukien toivossa". :D

Tämä kaikki samaan aikaan, kun naista pidetään suunnilleen hysteerisenä, jos haluaa vakaan toimeentulon ennen lastenhankintaa. Ja lisääntymisikäisiä naisia jätetään palkkaamatta (tai ylentämättä), kun "kohta se on kuitenkin heti jäämässä äitiyslomalle".

Mutta kaikesta tästä sekoilusta huolimatta pitäisi tietenkin synnyttää lisää lapsia, koska apua Venäjä ja veronmaksajat(!!!). :D

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus, parempina päivinä, kiitollinen siitä, että olen olemassa. Mutta kun 90% elämästä on kärsimystä, on vaikea perustella itselleen, miksi toisin tänne uuden sielun kokemaan näin valtavaa tuskaa.

Moni esiäitini olisi jättänyt lisääntymättä, jos olisi voinut, ja sitten minua ei olisi ja se olisi täysin ok. Enemmän kuin ok. Suorastaan ideaalitilanne.

Teen siis tulevalle lapselleni ja hänen lapsilleen sen saman palveluksen, jonka olisin omalle kohdalleni toivonut - en hanki heitä.

Tämä. Olisi kaikille parempi kun meitä ketään ei olisi. Eniten kiittäisi maapallo. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä ihmiskunnalle tapahtuu mun kuoleman jälkeen. Pääasia etten jätä jälkeläisiä kärsimään. Suurinta rakkautta on olla saamatta lapsia tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät halua päätyä yh-äideiksi. Miehiin ei voi luottaa, se lapsen isä voi kävellä tiehensä koska tahansa. 

 

Lapsi jää parisuhteessakin usein pitkälti naisen hoidettavaksi ja elätettäväksi. 

 

Katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun miehet kantavat osansa vastuusta. 

Naiset ottavat 80% avioeroista. Yleisimmät syyt: kyllästyminen, halutaan elämänmuutosta, mies ei miellyttänytkään kun oli liian tasainen ja tylsä.
Homma kaatuu naisten ikävuosina 18-25v kun totutaan ajatukseen seikkailusta, loputtomista mahdollisuuksista ja aina vain jänskemmästä miehestä seuraavan kulman takana. Sen jälkeen vakaa parisuhde luotettavan miehen kanssa ei enää riitä naisille.

Yleisimmät syyt ovat alkoholismi, pettäminen, väkivaltaisuus ja kotitöiden epätasainen jakautuminen. 

Eli mies voi vaikuttaa hyvinkin paljon siihen tuleeko ero vai ei. 

Vastuullisen, rakastavan ja sitoutumishaluisen kumppanin löytäminen ei ole helppoa nuorellekaan naiselle. Kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä kyllä pyörii ympärillä. Situationshippiä on kyllä tarjolla, parisuhdetta ei.