Miksi nykynaiset eivät halua enää lapsia?
Kommentit (268)
Koska maailmassa on tuhansia kiinnostavampia asioita kuin perhe, lapset, aviomies.
Onneksi nykymaailmassa saa valita.
Valintani on vapaus ja itsenäisyys. Omat rahat, oma aika, oma elämä.
Lapsensaannin henkiset, taloudelliset, ajankäytön ja vapauden kustannukset lankeavat yksinomaan naisille. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pikemminkin pitäisi kysyä miksi pariskunnat eivät halua lapsia? Ei naiset yksin lapsia hanki (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
Ei, koska käytännössä se on aina viime kädessä nainen, joka pariskunnan lisääntymisestä päättää.
Jos mies sanoo lapsisuunnitelmille ei, niin hyvin harva nainen hankkiutuu siitä huolimatta raskaaksi. Pitäisikö sinun mielestä toimia useammin noin?
Synnytyksen vaivoista tehtihin kivuliaat syntiinlankeemuksen jälkeen tuhansia vuosia sitten. Se varmaan ei saa enää viehättymään synnyttämisestä
Itse en halunnut ilman sopivaa isää lapselle. Isää ei löytynyt, joten lapsi jäi tekemättä. Olen tosi läheinen siskojeni lasten kanssa eikä kyse ole siitä etten lapsista tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt synnytysikäisten äidit ovat meitä, jotka painettiin kahta työtä: ensin palkkatyö ja sitten toinen työpäivä kotona kotitöiden ja lasten asioiden parissa. Tämän sukupolven miehet ovat monet aivan hukassa, meidän vanhemmat olivat vielä varsin perinteisiä ja meidän kohdalla sitä perinteistä miestä ei sitten enää juurikaan tarvittu. Ehkä siksi, että kotoa saatu malli on toinen raataa, toinen makaa, näin kärjistetysti.
Tämä. Vanhemmillani (syntyneet ennen ja jälkeen toisen maailmansodan) oli varsin perinteiset sukupuoliroolit: Äiti oi kotiäiti ja isä palkkatöissä. Palkkatyön lisäksi isäni hoiti myös perinteiset ns. "miehen työt": Auton korjaaminen ja mökin hoitoa (mm. nurmikon leikkaaminen, puiden pilkkominen, vei tarpeen tullen auton korjaamoon). Isä ei ollut tietääkseni ikinä uskoton (olisi pienessä kaupungissa helposti jouruiltu ja huomattu, sellainen oli tosi out
Kuvaamasi perinteinen miehen malli sopii oikein hyvin. Sopiihan teille naisille perinteinen naisen malli?
Entisajan naiset olivat uskollisia. Nykypäivänä yli puolet liitoista päättyy eroon, ja 3/4 tapauksista eron ottaa nainen.
Entisajan naiset pariutuivat hyvän miehen kanssa nuorina. He eivät "juosseet juoksuja" ja etsineet hyvää miestä vasta kun perheen perustamisella oli jo kiire.
Entisajan naiset arvostivat miestä. Työnteko ja miehen työt eivät olleet itsestäänselvä minimi josta ei kuulu antaa minkäänlaista kiitosta (huom. kotiäiteydestä sitten kuitenkin pitäisi antaa kiitosta).
Entisajan naiset olivat hoikkia.
Entisajan naiset eivät olleet kuin merimiehiä mm. kiroilun ja tatuointien osalta.
Entisajan naiset eivät vaatineet joka käänteessä mukavuuksia, hemmottelua ja herkuttelua. Eli rahalla ostettavia palveluita. He nauttivat myös reissuista joilla eväänä oli ruisleivät ja mehua termarissa, eikä ollut katastrofi jos ei sattunut olemaan täydellinen kesäpäivä instagram-tasoisine skumppakuvineen.
Vai olisiko kuitenkin niin, että miehessä pitää olla sekä entisajan, että nykyajan miehen parhaat ominaisuudet? Kun taas naisissa ei tarvitse olla kumpiakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naiset eivät halua päätyä yh-äideiksi. Miehiin ei voi luottaa, se lapsen isä voi kävellä tiehensä koska tahansa.
Lapsi jää parisuhteessakin usein pitkälti naisen hoidettavaksi ja elätettäväksi.
Katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun miehet kantavat osansa vastuusta.
Naiset ottavat 80% avioeroista. Yleisimmät syyt: kyllästyminen, halutaan elämänmuutosta, mies ei miellyttänytkään kun oli liian tasainen ja tylsä.
Homma kaatuu naisten ikävuosina 18-25v kun totutaan ajatukseen seikkailusta, loputtomista mahdollisuuksista ja aina vain jänskemmästä miehestä seuraavan kulman takana. Sen jälkeen vakaa parisuhde luotettavan miehen kanssa ei enää riitä naisille.Pötypuhetta, yleisin syy eroon on uskottomuus:
Sekä miehillä, että naisilla. Mutta silti naiset haluavat eroa myöhemmin. Ja naiset ovat haluttomampia seurustelemaan silloin, kun miestä ei tarvita perheen perustamiseen tai taloudelliseen hyötymiseeen (kts. tilastot: miehen tulojen kaswvu vähentää ja naisen tulojen kasvu lisää avioeron todennäköisyyttä).
Nykyajan naiset ovat ihan täysiä tuuliviirejä. Jatkuvasti elämänmuutos meneillään. Miten sellaisen kanssa voisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pikemminkin pitäisi kysyä miksi pariskunnat eivät halua lapsia? Ei naiset yksin lapsia hanki (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
Ei, koska käytännössä se on aina viime kädessä nainen, joka pariskunnan lisääntymisestä päättää.
Jos mies sanoo lapsisuunnitelmille ei, niin hyvin harva nainen hankkiutuu siitä huolimatta raskaaksi. Pitäisikö sinun mielestä toimia useammin noin?
Mies harvemmin sanoo lapsisuunnitelmille ei, jos, nainen lapsen haluaa. Miehet ylipäätään ovat huomattavasti harvemmin mitenkään ehdottomasti kumpaakaan mieltä vaan tekevät aina sen valinnan, jonka myötä suhde todennäköisesti jatkuu. Tämä on nähty miljoonaan kertaan ihan elävässä elämässä. Sekä veloista että ehdottomasti lapsia haluavista valtaosa on naisia.
Koska nykynaisilla on vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pikemminkin pitäisi kysyä miksi pariskunnat eivät halua lapsia? Ei naiset yksin lapsia hanki (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).
Ei, koska käytännössä se on aina viime kädessä nainen, joka pariskunnan lisääntymisestä päättää.
Jos mies sanoo lapsisuunnitelmille ei, niin hyvin harva nainen hankkiutuu siitä huolimatta raskaaksi. Pitäisikö sinun mielestä toimia useammin noin?
Kyllä pitäisi. Lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen ei pitäisi koskaan olla kompromissi. Jos mies ei halua lasta niin sitten pitäisi etsiä mies joka haluaa tai tehdä lapsi vain itselleen. Katkeruus on valtava jos tuleekin ero ja hetken päästä mies hankkiikin sen lapsen toisen kanssa. Näitä tapauksia on kyllä nähty.
En halua tuoda uutta sielua tänne sairaaseen maailmaa jonka miehet ovat meille luoneet
Matto vetäistään äitien jalkojen alta, äitejä ei auteta. Sen sijaan jos tulee joku ongelma, lapsi sairastuu, lapsi on vammainen saa ihmisten vihat niskaansa ja Sossu tulee ovelle katsomaan voiko lapsen sijoittaa toiseen perheeseen. Jos tuollatavoin käyttää fiksujakin päihteettömiä ihmisiä hyväkseen niin hyvä vaan ettei enää synnytetä. En minäkään enää aio synnyttää, liian isot riskit. Pitäisi kaiken mennä sata varmasti täydellisesti.
Ihmettelen suuresti jokaista naista jotka tuovat uuden ihmisen tähän maailmaan. Mikä hemmetti vaivaa kun halutaan tuoda tänne uusi ihminen kärsimään???
"Jos mies ei halua lasta niin sitten pitäisi etsiä mies joka haluaa tai tehdä lapsi vain itselleen. Katkeruus on valtava jos tuleekin ero ja hetken päästä mies hankkiikin sen lapsen toisen kanssa. Näitä tapauksia on kyllä nähty."
Jep, voin kertoa että jokusen kerran on vähän ketuttanut nähdä eksältä jotain mukasyvällisiä somepäivityksiä vanhemmuudesta. Jätkää ei vielä 10 vuotta sitten olisi voinut vähempää kiinnostaa, halusi edelleen kolmekymppisenä vaan soitella rokkia ja juoda kaljaa. Lopulta erottiin, mutta minun osaltani liian myöhään, koska en ehtinyt enää pariutua ja raskautua ajoissa. Eksä sen sijaan rillutteli menemään suunnilleen sinne nelikymppiseksi ja on nyt sitten niin hiton seestynyttä ja perhekeskeistä. Toki kun miehestä kyse niin musa- ja kaljaharrastukset on todellisuudessa ennallaan, koska nainenhan se on joka sen kersan käytännössä hoitaa.
Hieman off topic mutta mua ärsyttää nämä vanhemmat, jotka maalailee sitä kuinka ihanaa on kun lapset tulee aamulla viereen ja halailee, naureskelee ja kuinka sitten yhdessä pompitaan vesilammikoissa ihmettelemässä maailmaa. Onhan se varmaan sitäkin, mutta ihmettelen että kuinka kukaan ei koskaan nosta vanhemmuuden olennaiseksi puoleksi vaikka sitä että kuinka tärkeää on auttaa lapsia näiden vaikeina hetkinä kun lasta kiukuttaa ja hänelle tarvitsisi opettaa tunnesäätelyä ja tukea itsetuntoa? Olen vain kiinnittänyt huomiota, että helppohan se on hehkuttaa niitä helppoja ja onnellisia hetkiä kun on hattaraa mutta oikeasti hyvin olennainen osa vanhemmuutta ja kasvatustehtävää on miten toimii sitten kun lapsella on vaikeaa - kukaan ei koskaan nosta onnistumisen hetkeksi sitä että lapsi "kiukutteli" tai raivosi ja voi että olin onnellinen kun pystyin auttamaan lasta siinä tilanteessa ja olin hyvä vanhempi. Saako kukaan kiinni?
Lapset pilaa kehon, pillun, vie yöunet, heikentää uramahdollisuuksia jne.
Vanhemmuus on Suomessa todella raskasta. Kaikki vihaa äitejä eikä äitejä kunnioiteta. Kaikki kuulostaa olevan myös naisten ja äitien vika. Joten miksipä tässä enää synnyttäisikään. Pahinta on kun lapsi alkaa kaupassa kiukutella. Ja kyllä mun lapsi luulee välillä, että hänellä on huono elämä kun en ostanut tikkaria kaikilla kauppakeroilla. Hänellä on huono ja tyhmä äiti. Että jos jaksat kuunnella tommosta lapsilta....ja muut ihmiset tuomitsee siinä vieressä, kestäisitkö? Eli se ei lopu siihen kun synnytetään vaan sen jälkeen olet tyhmä aikuinen jonkun mielestä seuraavat 20 vuotta ja myös muidenkin mielestä "annat lapsen" kiukutella vaikka se olisi ihan ikäkauteen kuluvaakin. Jaksaisitko?
Eihän tässä lasten haluamisessa ole tutkitusti sukupuolittain suurtakaan eroa. Kummatkaan eivät halua. Miehet vain hieman enemmän kuin naiset, no tietty kun heille se on helpompaa.
Miksi syytät vain naisia?
Pötypuhetta, yleisin syy eroon on uskottomuus:
https://www.terve.fi/artikkelit/naista-syista-suomalaiset-eroavat