Miksi nykynaiset eivät halua enää lapsia?

Eikö pikemminkin pitäisi kysyä miksi pariskunnat eivät halua lapsia? Ei naiset yksin lapsia hanki (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Olisinpa tiennyt mitä lapseni joutuvat miesten taholta kokemaan, niin en olisi heitä synnyttänyt. Muna vie.

 Ihmettelen sitä, kun olen deittaillessa tutustunut useaan 35-39-vuotiaaseen mieheen, joilla on juuri päättynyt pitkä (7-16 vuoden) suhde/avioliitto ja nyt heillä on vauvakuume. Miksei he hankkineet lasta exänsä kanssa?

Haluaisin vaikka miten monta lasta jos saisin olla niiden isä. 

Evoluution itsemurha. Kun feminismi astui omaan miinaansa

Länsimainen yhteiskunta on ajautunut historialliseen umpikujaan, jossa poliittinen utopia ja biologinen realiteetti ovat täysimittaisella törmäyskurssilla. Elämme absurdia aikakautta, jossa naiset hallitsevat lisääntymisbiologian molempia päitä, mutta toimivat samalla arkkitehteina järjestelmässä, joka tekee heidän omista pojistaan tarpeettomia.

Tämä kehitys huipentuu koulutuspolitiikassa, joka on muuttunut poikien rakenteelliseksi poissulkemiseksi. Vuoden 2017 todistusvalintauudistus viritettiin suosimaan kielellistä varhaiskypsyyttä ja mekaanista kuuliaisuutta ominaisuuksia, jotka sivuuttavat poikien luonnollisen kehityskaaren. Suomessa kriisi on jo ylittänyt kansainväliset varoitussignaalit: monilla arvostetuilla aloilla, kuten lääke- tai oikeustieteissä, miesten osuus uusista opiskelijoista on painunut marginaaliseen 2530 prosenttiin. Kasvatusalalla mies on jo harvinaisuus. Kun korkeakoulujen ovet sulkeutuvat miesten edessä, sulkeutuvat samalla naisten omat mahdollisuudet löytää arvostamansa kumppani.

Nykymuotoinen feminismi onkin kääntynyt itsetuhoiseksi projektiksi. Kasvatusjärjestelmä on valjastettu kitkemään pojista se maskuliininen elinvoima, joka on perinteisesti rakentanut sivilisaatiomme. Poikia opetetaan olemaan toisen sukupuolen heikompia kopioita, mutta tässä kohtaa asetelma kääntyykin päälaelleen. Nuoret miehet eivät olekaan niitä heikkoja putoajia, joiksi media heidät maalaa. Päinvastoin he ovat osoittautuneet huomattavasti nokkelammiksi kuin heille syötetty peli.

Nuoret miehet ovat tunnistaneet järjestelmän valuviat ja tehneet tietoisen arvovalinnan kieltäytyä olemasta sen polttoainetta. Tämä kollektiivinen vetäytyminen on älykäs protesti: miksi ponnistella ja rakentaa yhteiskuntaa, joka halveksii minua? Mies, jolta on evätty paikka arvostettuna yhteisön jäsenenä, ei näe syytä uhrata elinvoimaansa järjestelmälle, joka tarjoaa vastineeksi vain syyllisyyttä. He jättävät yhteiskunnallisen suorittamisen naisten huoleksi ja löytävät vapautensa muualta. Naiset ovat voittaneet areenan, mutta huomaavat pian olevansa siellä yksin ilman miehiä, jotka kykenisivät vastaamaan heidän odotuksiinsa.

Lopullinen ironia on siinä, että naiset vaativat tasa-arvoa murtamalla omien poikiensa tulevaisuuden. He kaipaavat vahvoja miehiä rinnalleen, mutta tuhoavat heidät jo hiekkalaatikolla. On aika kysyä, rakastavatko äidit aatettaan enemmän kuin lapsiaan. Luonto ei tunne poliittista korrektiutta, se tuntee vain jatkuvuuden. Nykyisellä tiellään feminismi tekee evolutiivista itsemurhaa, jonka hinta maksetaan tyhjissä kodeissa ja sammuvissa sukulinjoissa.

Koska lapset on hirveitä. 

Koska päiväkodista ja koulusta vittuillaan vanhemmille.

Koska joka lapselle pitää keksiä diagnoosi. 

Jos ajatellaan asiaa yksilön näkökulmasta ja pelkästään järjellä, niin mitä hyötyä lapsesta on? Suvun jatkaminen ei ole järkisyy. Vanhuuden turvaaminenkaan ei nykymaailmassa ole järkisyy, sillä järkevämpää on säästää rahaa vanhuutta varten ja valmistautua siihen muilla tavoin. Oman lapsen kasvamisen näkeminen on täysin tunneperäinen asia.

Vierailija kirjoitti: Evoluution itsemurha. Kun feminismi astui omaan miinaansa Länsimainen yhteiskunta on ajautunut historialliseen umpikujaan, jossa poliittinen utopia ja biologinen realiteetti ovat täysimittaisella törmäyskurssilla. Elämme absurdia aikakautta, jossa naiset hallitsevat lisääntymisbiologian molempia päitä, mutta toimivat samalla arkkitehteina järjestelmässä, joka tekee heidän omista pojistaan tarpeettomia. Tämä kehitys huipentuu koulutuspolitiikassa, joka on muuttunut poikien rakenteelliseksi poissulkemiseksi. Vuoden 2017 todistusvalintauudistus viritettiin suosimaan kielellistä varhaiskypsyyttä ja mekaanista kuuliaisuutta ominaisuuksia, jotka sivuuttavat poikien luonnollisen kehityskaaren. Suomessa kriisi on jo ylittänyt kansainväliset varoitussignaalit: monilla arvostetuilla aloilla, kuten lääke- tai oikeustieteissä, miesten osuus uusista opiskelijoista on painunut marginaaliseen 2530 prosenttiin. Kasvatusalalla mies on jo harvinaisuus. Kun korkeakoulujen ove

Evolutiivinen itsemurha olisi, jos ihmiset jatkaisivat lisääntymistä vanhaan malliin, vaikka maapallon kantokyky ihmispopulaatiolle on jo ylitetty.

Vierailija kirjoitti:

 Ihmettelen sitä, kun olen deittaillessa tutustunut useaan 35-39-vuotiaaseen mieheen, joilla on juuri päättynyt pitkä (7-16 vuoden) suhde/avioliitto ja nyt heillä on vauvakuume. Miksei he hankkineet lasta exänsä kanssa?

Ne on niitä miehiä jotka kuvittelivat, että voivat pysyä ikuisesti siinä "katotaan vähän myöhemmin sitten" välitilassa ja sitten vaan yhtäkkiä heräävät jostain okt-alueelta parin just kivan ikäisen kersan ja vaimon kanssa. Ne miehet ovat yllättyneet kun naisystävänsä ei ole "kattellu" enää hetkeäkään ja nyt sitten koittavat toista ääripäätä, eli lapset olisi hyvä hankkia heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ihmettelen sitä, kun olen deittaillessa tutustunut useaan 35-39-vuotiaaseen mieheen, joilla on juuri päättynyt pitkä (7-16 vuoden) suhde/avioliitto ja nyt heillä on vauvakuume. Miksei he hankkineet lasta exänsä kanssa?

 

Ne on niitä miehiä jotka kuvittelivat, että voivat pysyä ikuisesti siinä "katotaan vähän myöhemmin sitten" välitilassa ja sitten vaan yhtäkkiä heräävät jostain okt-alueelta parin just kivan ikäisen kersan ja vaimon kanssa. Ne miehet ovat yllättyneet kun naisystävänsä ei ole "kattellu" enää hetkeäkään ja nyt sitten koittavat toista ääripäätä, eli lapset olisi hyvä hankkia heti.

Yleensähän nämä miehet jäävät lopulta ilman puolisoa ja perhettä. Nämä perheeellistyneet ovat onnekkaita.

Maailman väestötieteilijät kuvittelivat vielä kymmenisen vuotta sitten, etteivöt ihmiset ikinä vapaaehtoisesti rajoittaisi lisääntymistään alle uusiutumisrajan. Nykyään uusiutumisraja ei ylity suunnilleen missään muualla kuin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. 

Tosiasia on, että ihmiset säätelevät vastuullisesti syntyvyyttä, jos heillä on keinot ja tietoa. Osa miehistä kuitenkin vinkuu epärationaalisesti sen vuoksi, että maapallon väestöräjähdys pysähtyi ilman pakkoa ihmisten vapaasta valinnasta.

Asiaa ihmettelevät voivat ensialkuun lukea Ylen jutun synnytysvaurioista.

Av.llä on myös ketju aiheesta.

Olis pitäny tehä silloin kun olin tyhmä.Eli siinä 18-25 vuotiaana.

T.M31

Alhaisesti kouluttautuneet eivät hanki lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt synnytysikäisten äidit ovat meitä, jotka painettiin kahta työtä: ensin palkkatyö ja sitten toinen työpäivä kotona kotitöiden ja lasten asioiden parissa. Tämän sukupolven miehet ovat monet aivan hukassa, meidän vanhemmat olivat vielä varsin perinteisiä ja meidän kohdalla sitä perinteistä miestä ei sitten enää juurikaan tarvittu. Ehkä siksi, että kotoa saatu malli on toinen raataa, toinen makaa, näin kärjistetysti.

Tämä. Vanhemmillani (syntyneet ennen ja jälkeen toisen maailmansodan) oli varsin perinteiset sukupuoliroolit: Äiti oi kotiäiti ja isä palkkatöissä. Palkkatyön lisäksi isäni hoiti myös perinteiset ns. "miehen työt": Auton korjaaminen ja mökin hoitoa (mm. nurmikon leikkaaminen, puiden pilkkominen, vei tarpeen tullen auton korjaamoon). Isä ei ollut tietääkseni ikinä uskoton (olisi pienessä kaupungissa helposti jouruiltu ja huomattu, sellainen oli tosi outoa ja harvinaista), eikä hän koskaan jättänyt äitiäni.

Siinä teille miehen malli, niin naiset ehkä rupeavat haluamaan lapsia. 

Toki tänä päivänä vaimo on varmasti joko myös itse töissä, ja jos ei, niin hän vaatii varmaan, että mies maksaa kohtuullista korvausta kotiäitydestä sekä eläkesäästöä. On nähty vielä tänäkin päivänä liian montaa miestä, jotka "vaihtavat vaimoa" lennossa viisikymppisenä.

Nyt on käynyt niin, että aika moni on tappanut vanhempansa, kiduttanut ainakin. 
Tuon kun tietää, vauvahalut kaikkoavat.

-miehet eivät ole luotettavia. Ei ole harvinaista että mies lähtee ja joutuu yh-äidiksi. 

-en uskaltaisi jäädä vanhempainvapaalle. Sen verran olen kuullut irtisanomisista vanhempainvapaan päätyttyä. 

-omilta vanhemmilta tullut sellainen kuva, että vanhemmuus on tosi rankkaa ja he katuvat sitä

-en usko että olisin hyvä äiti. En ole koskaan pitänyt lapsista. Ainoa hyvä kohta lasten hoitamisesta on se kun niitä pääsee kurittamaan

-koen katkeruutta vanhemmilleni siitä, että he toivat minut tähän maailmaan jossa elämä on pelkkää selviytymistaistelua. En näe syytä sille, miksi synnyttäisin uuden ihmisen samaan oravanpyörään

Lasten hankkiminen ei ole koskaan edes käynyt mielessä, sitä ei ole erikseen pitänyt harkita tai päättää. Se, etten halua äidiksi on ollut yhtä varma ja sisäänrakennettu tunne, kuin se että tiedän olevani nainen ja hetero.

Keksin toki heti parikymmentä syytä, miksi en halua omaa lasta, mutta oikeasti juurisyy on etten näe itseäni hoitamassa lasta.

Olen lesbo. Ensinnäkin hedelmöityshoidot pitäisi maksaa itse eli tulisi kalliiksi, mutta en muutenkaan haluaisi olla raskaana ja synnyttää. Mielelläni adoptoisin, jos se ei olisi niin vaikeaa ja kallista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pikemminkin pitäisi kysyä miksi pariskunnat eivät halua lapsia? Ei naiset yksin lapsia hanki (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Ei, koska käytännössä se on aina viime kädessä nainen, joka pariskunnan lisääntymisestä päättää.