Miksi nykynaiset eivät halua enää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaisin että näiden lapsia haluattomien vanhemmissa on paljon yksinhuoltajia tai muita epätavallisia perhekuvioita tai sukurasitteita. Itse en vaan ole koskaan halunnut tehdä lapsia. Äitini oli maailma huonoin kasvattaja joka ei päätään paljon millään asioilla vaivannut eikä välitä mistään mitään. Minulla oli poikkeuksellinen lapsuus, koska en tunne isääni, suvussani ei muuten juuri lisäännytty. Ei ollut sisaruksia eikä serkkuja ja oli varsin ankeaa olla jatkuvasti aikuisten kanssa jotka enimmäkseen toivoivat että olisin hiljaa. Tulin laiminlyödyksi, koska sukuni oli melkoisen sosiaalisesti kyvytöntä ja sairasta päästään. Enkä ole terve itsekään. En saanut sellaista ammattia jonka olisin halunnut niin, en voisi olla mikään esikuva kellekään. Tuntuu että aina saan elämältä liian vähän, enkä jaksa uhrautua toiselle. Elämä on ollut liian vaikeaa. Enkä voi sietää sitä ettei minua ymmärretä eikä kuunnella ikäeron muodostama kuilu

Väärin veikkaat. Kaikilla tuntemillani tahattomasti lapsettomilla on ollut hyvä lapsuus ja yhdessä edelleen olevat vanhemmat. On haluttu vastaavaa itselle, mutta perhettä haluavaa ja siitä vastuuta ottavaa miestä ei ole löytynyt. Ollaan sitten mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa.

Tuntemillani veloillakin on ollut hyvä lapsuus ja yhdessä edelleen olevat vanhemmat. Lapsia vaan ei itselle haluta. Ainostaan yhdellä on sairaus, joka ei estä lasten hankintaa, mutta on niin perinnöllinen että kyseinen mies ei halua siirtää sitä eteenpäin. On silti löytänyt puolisokseen velanaisen.

Olen 34v ja haluaisin nyt keskittyä omaan uraan. Miehellä 37v on tosi hyvä loppuelämän virka, eli ei ole sinänsä taloudellisia paineita.

Meillä on myös molemmilla tarve viettää vapaa-aikaa sellaisilla tavoilla että lapsen myötä kaikki muuttuisi - siis näyttelyitä, matkustelua, ystävien kanssa puuhastelua, pitkiä liikuntareissuja. En ehkä halua luopua siitä miten elämä on nyt aika helppoa. Haluaisin ehkä ottaa kaksi kissaa. Niille hoitajan palkkaaminen kun on poissa kotoa olisi paljon halvempaa kuin lapsen hankkiminen.

Voisin toki tähän kertoa, että en halua tuhota omaa kehoani ja menettää pidätyskykyä ja valvoa vuositolkulla ja olla joka toinen viikko flunssan ja kihomatojen ja luteiden armoilla kun lapsonen niitä tuo tarhasta. Mutta oikea selitys on se, että meillä on miehen kanssa tosi helppoa ja mukavaa tämä elämä näin.

Vierailija kirjoitti:

Noh, entisestä mallista haluttiin eroon. Siitä, jossa alettiin seurustelemaan nuorina. Kuulemma se oli naisten "nuoruuden tuhlaamista" sitoutua tavalliseen naapurin poikaan kun oli mahdollisuus juosta juoksuja.
Olin itse parikymppinen murroskauden aikana, kun luotettavat ja mukavat kaverit saivat odotella naisystävää lähes kolmekymppisiksi, kun naisia saivat vain komeimmat miehet ja pelimiehet. Naisvihaa ei vielä ollut, se vanhempien tarina siitä kuinka ei vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa, meni pitkälti läpi.
Seuraava miessukupolvi olikin jo toista maata. Ei luottoa naisiin, asenne se, että kannattaa olla playeri-alfa eikä beta-perhemies. Ja on tälle perusteensakin. Eihän se hyvältä näytä jos naiset kukkeimmillaan eivät halua sinua, ja kun naisen saat, niin se on perhettä perustamaan ASAP lähestulkoon ilman lapsetonta seurusteluvaihetta.
No, kun miehet haluavat olla tuollaisia, niin eivätpä naisetkaan luota miehiin, tietenkään.
Minusta tot

Bingo! Miesten tulisi täyttää perheenisän rooli riippumatta naisen haluista, jos on katsonut tarpeelliseksi melaansa uittaa ilman ehkäisyä. Tämä on juuri se syy, miksi en halua lapsia; kun miehistä ei ole alkeellisempaankaan vastuuseen! 

"En tunne. En tosissaan yhtäkään.

Suku täynnä miehiä, ja lisäksi kaverimiehet ja tutut miehet samoista piireistä. Seurustelu on tuossa iässä täysin normaali, en tiedä ketään kenellä ei olisi ollut 18-25 välillä tyttöystävää/tyttöystäviä/romansseja/säätöjä."
Juu niin oli meilläkin. Siellä kotipaikkakunnalla/laivalla/festareilla tapahtui kaikenlaista, ja tottahan toki kaikilla on seurustelukokemusta ollut.
...siis puheiden mukaan...
Totuus oli sitten toinen.

Vierailija kirjoitti:

"En tunne. En tosissaan yhtäkään.

Suku täynnä miehiä, ja lisäksi kaverimiehet ja tutut miehet samoista piireistä. Seurustelu on tuossa iässä täysin normaali, en tiedä ketään kenellä ei olisi ollut 18-25 välillä tyttöystävää/tyttöystäviä/romansseja/säätöjä."
Juu niin oli meilläkin. Siellä kotipaikkakunnalla/laivalla/festareilla tapahtui kaikenlaista, ja tottahan toki kaikilla on seurustelukokemusta ollut.
...siis puheiden mukaan...
Totuus oli sitten toinen.

Ei tuossa ole kyse mistään puheista, vaan eletystä elämästä. Ihmisethän myös tapaa näitä toisten tyttöystäviä/säätöjä yms. Ei ihmiset missään tynnyrissä tyhjiössä yksinään elä, vaan laumassa.

Ilmeisesti on vaikea kuvitella, ettei kaikki tunne rumia ja epäviehättäviä miehiä?

Olisin halunnut, en saanut. Älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli viikko, pari sitten pitkä ketju aiheesta "lasten sairauden vuoksi töistä saikuttavat naiset". Kun sitä luki muutaman sivun, oli ihan varma, että yhtään lasta ei kannata tehdä. Naisia lyödään olan takaa teki he lapsia tai ei, aina he tekee väärin.

Tämä on kyllä jotain minkä näkee näin lapsettomanakin. Äiti jää sairaan lapsen kanssa kotiin ja on yhtäkkiä "pelkkä loisija" työpaikalla, "jolla palkka juoksee töitä tekemättä". Mutta auta armias, jos lapselle sattuisikin jotain sen kerran, kun äiti jättikin hänet sairaana yksin kotiin - sitten olisi ihan samat kiljukaulat äänessä, eri näkökulmasta vain. :D Sitten onkin kertaheitosta huono äiti, jolla "työ menee oman lapsen edelle". (Toki samaa kuulevat myös ne äidit, jotka eivät koskaan saikuta, vaikka lapsi on sairaana.)

Ilmeisesti ainoa hyväksytty systeemi olisi, että äiti ei kävisi töissä ollen

Voin myös kertoa alle puolitoistavuotiaan lapsen äitinä, että en tällä hetkellä jaksaisi tehdä kokopäivätyötä. Olen ansiosidonnaisella ja erikseen kutsuttavana töissä. Tein viime viikolla kolme päivää töitä ja työ on melko raskasta. Nyt on lauantai, edellinen työpäivä oli keskiviikko ja makaan sohvalla. 

Mies onneksi osallistuu lapsen hoitoon kun muuten en jaksaisi. Olen 39, omatunto soimaa, mietin että vaikka lapsi oli iloinen yllätys niin riittikö mulla terveys tähän...? Teiniäitiyskään ei vaikuta niin huonolta idealta sen rinnalla ettei keski-ikäisenä jaksa kun terveys on mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En tunne. En tosissaan yhtäkään.

Suku täynnä miehiä, ja lisäksi kaverimiehet ja tutut miehet samoista piireistä. Seurustelu on tuossa iässä täysin normaali, en tiedä ketään kenellä ei olisi ollut 18-25 välillä tyttöystävää/tyttöystäviä/romansseja/säätöjä."
Juu niin oli meilläkin. Siellä kotipaikkakunnalla/laivalla/festareilla tapahtui kaikenlaista, ja tottahan toki kaikilla on seurustelukokemusta ollut.
...siis puheiden mukaan...
Totuus oli sitten toinen.

 

 

Ei tuossa ole kyse mistään puheista, vaan eletystä elämästä. Ihmisethän myös tapaa näitä toisten tyttöystäviä/säätöjä yms. Ei ihmiset missään tynnyrissä tyhjiössä yksinään elä, vaan laumassa.

Ilmeisesti on vaikea kuvitella, ettei kaikki tunne rumia ja epäviehättäviä miehiä?

Ottaen huomioon, että mainitsemani tutkimuksen mukaan 20% 21-vuotiaista miehistä on täyskokemattomia, on aika epätodennäköistä ettetkö tuntisi ainuttakaan.

Melko typerä ja itsekäs pitää olla, että tekee lisää ihmisiä tällaiseen maailmaan. 

Vain itsekkäät lisääntyvät tähän sairaaseen yhteiskuntaan.

Miksi joku vielä haluaa lapsia? 

Miksi tästä pitää taas tehdä aloitus? Eikö tämä asia ole jo käsitelty ja miksi aina ihmetellään että naiset eivät halua lapsia? Syitä on monia miksi ei haluta lapsia. Joku ei löydä sopivaa kumppania, joku ei halua taloudellisen tilanteen vuoksi, joku ei halua maailman tilanteen vuoksi, joku ei halua tulla raskaaksi ja kokea synnytystä, joku ei pysty tulemaan raskaaksi jonkun sairauden tai häiriön vuoksi. Joku on aseksuaali. Joku ei vaan yksinkertaisesti halua lapsia.

Perhebarometrin mukaan 85% suomalaisista olisi halunnut lapsia. 
Kolmasosalla vastentahtoisesti lapsettomista syynä oli sopivan kumppanin puute.
40% vapaaehtoisesti lapsettomista suurin syy oli haluttomuus luopua nykyisestä elämäntyylistä, ja tässä oli vain pieni ero sukupuolten välillä (naiset hieman yli 40%, miehet hieman alle 40%).
Eli kyllä tämä puoltaa aikaisemmin esitettyä ajatusta, että vakiintumisen lykkääminen on tässä iso tekijä. Kun naisilla on kova suosio nuorina, yhä useampi ei halua vakiintua sellaisen miehen kanssa, joka voisi olla tuleva perheenisä. Vaihtoehtoina ovat sinkkulu tai lyhyet seurustelusuhteet muutamien suosittujen miesten kanssa, jotka haluavat kokeilla useita naisia. Tämä oli kuvio omassakin nuoruudessa. Muutamalla miehellä oli valtava määrä seurustelusuhteita nuorina, kun taas suurella osalla ei ollut ainuttakaan. 
Kun perhe kiinnostaa -> tavallisempi, luotattava mies kiinnostaa - naiset eivät löydäkään kumppania sormia napsauttamalla. Sitten onkin miesten vuoro nirsoilla ja/tai sanoa ei lisääntymiselle.
Näin meni itselläkin. Parikymppisenä oli ajatus, että seurustellaan ja joskus sitten lapsia. Mutta naisilla riitti kysyntää, enkä ollut riittävän kiinnostava. 30+ olin jo rakentanut elämäni sen mukaan etten hanki lapsia, joten kun siinä vaiheessa perheestä haaveilevat naiset alkoivatkin kiinnostua, minua ei enää kiinostanut.

Kyllä halusin ja sain, mutta vasta nelikymppisenä oli sellainen tilanne, että katsoin tilanteen oikeaksi. Hankittiin kolme lasta.

Kaikki tahot syyllistävät nyt ihan liian nuoria naisia. Emme elä enää missään agraariyhyeiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä halusin ja sain, mutta vasta nelikymppisenä oli sellainen tilanne, että katsoin tilanteen oikeaksi. Hankittiin kolme lasta.

Kaikki tahot syyllistävät nyt ihan liian nuoria naisia. Emme elä enää missään agraariyhyeiskunnassa.

Muistutus.
Pulma ei ole niinkään se, että lapsia halutaan liian vanhoina. Vaan se, että halutaan seurustella vasta kun halutaan lapsia.
Sopivaa miestä ei välttämättä löydykään heti, ja miehet ovat alkaneet sanoa ei sille, että lapseton seurusteluvaihe on niin lyhyt kuin mahdollista.
Te palstanaiset voitte vängätä aiheesta jos haluatte, mutta kyselytutkimukset osoittavat sopivan kumppanin puutteen olevan ykkösongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä halusin ja sain, mutta vasta nelikymppisenä oli sellainen tilanne, että katsoin tilanteen oikeaksi. Hankittiin kolme lasta.

Kaikki tahot syyllistävät nyt ihan liian nuoria naisia. Emme elä enää missään agraariyhyeiskunnassa.

Muistutus.
Pulma ei ole niinkään se, että lapsia halutaan liian vanhoina. Vaan se, että halutaan seurustella vasta kun halutaan lapsia.
Sopivaa miestä ei välttämättä löydykään heti, ja miehet ovat alkaneet sanoa ei sille, että lapseton seurusteluvaihe on niin lyhyt kuin mahdollista.
Te palstanaiset voitte vängätä aiheesta jos haluatte, mutta kyselytutkimukset osoittavat sopivan kumppanin puutteen olevan ykkösongelma.

No me oltiin oltu yhdessä 10 vuotta ennen ekaa lasta. Ehkä naiset eivät löydä miestä, jonka katsoisivat sopivan isäksi ja puolisoksi?

Minä löysin omani yliopistolta.

T. Tuo jota lainasit

Minä en tunne yhtään naista, jolla nuorena olisi ollut niin kova suosio että he olisivat voineet valita seurustelukumppanin monesta eri miehestä. Tuntemieni naisten seurustelukumppanit oli ihan tavallisia nuoria miehiä. Osalla seurustelusuhteet loppui melko pian, kun he huomasivat, että ei ole tarpeeksi yhteistä. Osalla kesti pitempään, mutta ne loppui, kun elämäntilanteet meni vaikeaksi yhdistää. 

Itse rupesin seurustelemaan lukiolaisena ja meidän suhde kesti vaikka kyllä siinä ongelmia tuli, kun olin ihan keskenkasvuinen. Lapsia en nuorena halunnut ollenkaan, jossain vaiheessa muutin mieltäni. Meillä kävi tuuri sen suhteen, että kasvettiin samaan suuntaan.

Nämä miehet, jotka valittaa miten nuorena he ei ole kiinnostaneet ketään ja miten myöhemmin samat naiset piirittää heitä, asuvat varmaan hyvin pienillä paikkakunnilla, josta kukaan ei muuta minnekään. Tämäkään ei ole mitenkään iso kaupunki, mutta en silti entisiä koulukavereita näe.

Ei huvita seurustella ukon kanssa saati sitten synnyttää tälle jälkikasvua, jos ukko pieksää, katsoo ihmiskaupparikospornoa, on koukussa peleihin ja päihteisiin, eikä auta kotitöissä eikä lastenhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei huvita seurustella ukon kanssa saati sitten synnyttää tälle jälkikasvua, jos ukko pieksää, katsoo ihmiskaupparikospornoa, on koukussa peleihin ja päihteisiin, eikä auta kotitöissä eikä lastenhoidossa.

Minä en ainakaan koskaan synnyttänyt lapsiamme miehelleni, vaan itselleni. Toki nykyään naisen vanhemmuus järjestyy ilman seksiäkin.

Niin - ja lapset syntyivät kaikki suunnitellulla sektiolla. Ei pidä suostua kärsimykseen, joka aiheuttaa ainoastaan katkeruutta. Kaikki kipu on negatiivista kipua. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku vielä haluaa lapsia? 

 

 

..tähän maailmaan.