Miksi nykynaiset eivät halua enää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaisin että näiden lapsia haluattomien vanhemmissa on paljon yksinhuoltajia tai muita epätavallisia perhekuvioita tai sukurasitteita. Itse en vaan ole koskaan halunnut tehdä lapsia. Äitini oli maailma huonoin kasvattaja joka ei päätään paljon millään asioilla vaivannut eikä välitä mistään mitään. Minulla oli poikkeuksellinen lapsuus, koska en tunne isääni, suvussani ei muuten juuri lisäännytty. Ei ollut sisaruksia eikä serkkuja ja oli varsin ankeaa olla jatkuvasti aikuisten kanssa jotka enimmäkseen toivoivat että olisin hiljaa. Tulin laiminlyödyksi, koska sukuni oli melkoisen sosiaalisesti kyvytöntä ja sairasta päästään. Enkä ole terve itsekään. En saanut sellaista ammattia jonka olisin halunnut niin, en voisi olla mikään esikuva kellekään. Tuntuu että aina saan elämältä liian vähän, enkä jaksa uhrautua toiselle. Elämä on ollut liian vaikeaa. Enkä voi sietää sitä ettei minua ymmärretä eikä kuunnella ikäeron muodostama kuilu

Väärin veikkaat. Kaikilla tuntemillani tahattomasti lapsettomilla on ollut hyvä lapsuus ja yhdessä edelleen olevat vanhemmat. On haluttu vastaavaa itselle, mutta perhettä haluavaa ja siitä vastuuta ottavaa miestä ei ole löytynyt. Ollaan sitten mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa.

Tuntemillani veloillakin on ollut hyvä lapsuus ja yhdessä edelleen olevat vanhemmat. Lapsia vaan ei itselle haluta. Ainostaan yhdellä on sairaus, joka ei estä lasten hankintaa, mutta on niin perinnöllinen että kyseinen mies ei halua siirtää sitä eteenpäin. On silti löytänyt puolisokseen velanaisen.

Olen 34v ja haluaisin nyt keskittyä omaan uraan. Miehellä 37v on tosi hyvä loppuelämän virka, eli ei ole sinänsä taloudellisia paineita.

Meillä on myös molemmilla tarve viettää vapaa-aikaa sellaisilla tavoilla että lapsen myötä kaikki muuttuisi - siis näyttelyitä, matkustelua, ystävien kanssa puuhastelua, pitkiä liikuntareissuja. En ehkä halua luopua siitä miten elämä on nyt aika helppoa. Haluaisin ehkä ottaa kaksi kissaa. Niille hoitajan palkkaaminen kun on poissa kotoa olisi paljon halvempaa kuin lapsen hankkiminen.

Voisin toki tähän kertoa, että en halua tuhota omaa kehoani ja menettää pidätyskykyä ja valvoa vuositolkulla ja olla joka toinen viikko flunssan ja kihomatojen ja luteiden armoilla kun lapsonen niitä tuo tarhasta. Mutta oikea selitys on se, että meillä on miehen kanssa tosi helppoa ja mukavaa tämä elämä näin.

Vierailija kirjoitti:

Noh, entisestä mallista haluttiin eroon. Siitä, jossa alettiin seurustelemaan nuorina. Kuulemma se oli naisten "nuoruuden tuhlaamista" sitoutua tavalliseen naapurin poikaan kun oli mahdollisuus juosta juoksuja.
Olin itse parikymppinen murroskauden aikana, kun luotettavat ja mukavat kaverit saivat odotella naisystävää lähes kolmekymppisiksi, kun naisia saivat vain komeimmat miehet ja pelimiehet. Naisvihaa ei vielä ollut, se vanhempien tarina siitä kuinka ei vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa, meni pitkälti läpi.
Seuraava miessukupolvi olikin jo toista maata. Ei luottoa naisiin, asenne se, että kannattaa olla playeri-alfa eikä beta-perhemies. Ja on tälle perusteensakin. Eihän se hyvältä näytä jos naiset kukkeimmillaan eivät halua sinua, ja kun naisen saat, niin se on perhettä perustamaan ASAP lähestulkoon ilman lapsetonta seurusteluvaihetta.
No, kun miehet haluavat olla tuollaisia, niin eivätpä naisetkaan luota miehiin, tietenkään.
Minusta tot

Bingo! Miesten tulisi täyttää perheenisän rooli riippumatta naisen haluista, jos on katsonut tarpeelliseksi melaansa uittaa ilman ehkäisyä. Tämä on juuri se syy, miksi en halua lapsia; kun miehistä ei ole alkeellisempaankaan vastuuseen! 

"En tunne. En tosissaan yhtäkään.

Suku täynnä miehiä, ja lisäksi kaverimiehet ja tutut miehet samoista piireistä. Seurustelu on tuossa iässä täysin normaali, en tiedä ketään kenellä ei olisi ollut 18-25 välillä tyttöystävää/tyttöystäviä/romansseja/säätöjä."
Juu niin oli meilläkin. Siellä kotipaikkakunnalla/laivalla/festareilla tapahtui kaikenlaista, ja tottahan toki kaikilla on seurustelukokemusta ollut.
...siis puheiden mukaan...
Totuus oli sitten toinen.

Vierailija kirjoitti:

"En tunne. En tosissaan yhtäkään.

Suku täynnä miehiä, ja lisäksi kaverimiehet ja tutut miehet samoista piireistä. Seurustelu on tuossa iässä täysin normaali, en tiedä ketään kenellä ei olisi ollut 18-25 välillä tyttöystävää/tyttöystäviä/romansseja/säätöjä."
Juu niin oli meilläkin. Siellä kotipaikkakunnalla/laivalla/festareilla tapahtui kaikenlaista, ja tottahan toki kaikilla on seurustelukokemusta ollut.
...siis puheiden mukaan...
Totuus oli sitten toinen.

Ei tuossa ole kyse mistään puheista, vaan eletystä elämästä. Ihmisethän myös tapaa näitä toisten tyttöystäviä/säätöjä yms. Ei ihmiset missään tynnyrissä tyhjiössä yksinään elä, vaan laumassa.

Ilmeisesti on vaikea kuvitella, ettei kaikki tunne rumia ja epäviehättäviä miehiä?

Olisin halunnut, en saanut. Älä yleistä.