Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisitte tästä tilanteesta parisuhteessa?
26.02.2026 |
Hei, minulla on ocd oirehdintaa ja käyn ocd erikoistuneella terapeutilla. Minun pakkoajatus kohdistuu mieheeni ja siihen, että pettääkö hän. Löydän itseni mielestä aina todisteita pettämisestä kuten auton apukuskin penkki siirtynyt (auto oli ollut huollossa), kuulen kun hän soittaa että joku nainen puhuu vieressä ( kun hän näyttää niin autossa ei ole ketään) jne..
No eilen kun hön tuli kotiin hänellä oli kauluspaita repussa jonka näin. Kysyin miksi sulla on repussa paita hön sanoi että siihen tuli kahvitahra jonka siis pystyin todistaa. Hän sanoi että töihin oli jäänyt toinen kauluspaita ja vaihtoi sen. Kun kysyin miksi hänellä on jäänyt töihin paita hän oli että en muista. Ja se sai minut epäilemään että hän valehtelee. Kun asiaa kaivoin, hän muisti, että kun kävi viikko sitten elokuvissa oli ottanut kotoa tpaidan ja jättänyt kauluspaidan töihin. Meillä oli n 3kk sitten vastaava tilanne että hänen repustaan löytyi tpaita ja kun kysyin miksi hänellä se on repussa hän oli ettei tiedä, mutta sitten hetken mietittyään muisti että aamulla oli laittanut tpaidan töihin ja töissä vaihtanut kauluspaidan joka oli jäänyt pikkujoulujen aikaan töihin kun oli vaihtanut teemavaatteet. Kumnastelin ettei hän heti muistanut, että oli aamulla paidan laittanyt reppuun. No olin jo ekan paita episodin jälkeen et nyt erotaan en voi luottaa enkä usko selitykseen. No tämä toinenkin selitys oli vähän kummallinen kun ei muisteta milloin jättelee töihin vaatteita. No juttelin eilen terapeutille tästä vaatteiden kuljettamiseen töihin ja itkin että mitä mä teen. Hän sanoi että voisitko mennä äitisi luo ja miettiä hakuatko erota vai ei? Jäin nyt vähän itse hämmästyneeseen tilaan että onko tämä nyt ulkopuolisestakin todiste että minua petetään? Terapeutti vain hoki en voi päättää sun puolesta erotako vai ei? Jitenkin itse ajattelin että olin ocd maailmassa tuosta paidan löytymistilanteesta mutta sitten se kääntyi niin että terapeutti kannusti miettimään rauhassa ratkaisua.. hän tietää että epäilen puolisoani jokaisesta niksauksesta. Puolisoni ei siis käy muualla kun töissä 8-16. Ei ylitöitä. Ei viikonloppureissuja minnekään muiden kanssa. Ei salaile puhelinta tai selaile sitä jatkuvasti. Eli ns muita syitä epäilyyn ei ole. Kysymys kuuluukin että mitä te muut ajattelette tästä tilanteesta ja että onko tämmöinen vaatteiden kantelu töissä ja sitten ei muisteta miksi niitä on töissä vaihdeltu merkki pettämisestä?
Kommentit (168)
Oletko varma, että tämä on ocd?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
141 vielä jatkaa. Olen eron myötä tajunnut paljon syytä ex-mieheni käytöksessä ja toimintatavoissa, mikä laukaisi mulle turvattomuuden. Ei meistä kumpikaan tehnyt täydellistä suoritusta.
Ei kukaan voi tietää pettääkö mies vai ei. Mies itse tietää. Mitään sataprosenttista varmuutta ei saa koskaan. Kysymys on voitko elää tällä tiedolla eteenpäin?
Et voi tietää. Jos tulee selviä todisteita, tiedät. Siihen asti et tiedä. Jos et pysty siinä tilanteessa olemaan, on erottava.
Voisiko nämä viiden pennin "terapeutit" jättää tuon APeen haukkumisen väliin? Hän jo kertoi että sairastaa OCDeetä ja käy sen takia terapiassa. Hän ei parane sillä että joku tavispekka/pirjo ölisee kuinka kamalaa seuraa hän on(ja nämä lapselliset viestit vielä saavat kymmeniä yläpeukkuja?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean kumppanin kanssa on turvallinen olo ja hänen läsnäolonsa rauhoittaa.
Mies virittää ap:n hermoston jotenkin. Ap, onko sinulla lapsuudessa ollut turvattomuutta ja nyt traumaside miehen kanssa?
Tämä on nyt helposti tulkittavissa niin, että kaikki olisi hienosti jos vaan mies toimisi jotenkin toisin.
Vaan kun sairaalloisessa mustasukkaisuudessa se ei mene niin. Itse kun olin vastaavassa kuviossa se jatkuvasti epäilty, niin mitä enemmän muutin omaa elämääni toisen tahtomisten mukaisesti, niin sitä enemmän vaan sai mustasukkaisuudelleen kierroksia.
Siinä kohtaa kun tv:tä katsoessa ilmeitäni alettiin vahtia (jos hymyilin tai katsoin liian kiinnostuneesti, niin huono juttu), niin totesin etten voi olla tällaisessa suhteessa.
En tarkoittanut sitä.
Ihan vaan yksinkertaisesti sitä, että on suhteita, jotka tuovaa turvaa ja suhteita, joissa pahimmat puolet korostuvat.
Ap voi olla itse vaikka epävakaa, jolloin hän on sairastuttava hullu. Tai miehessä on jotain epätervettä, joka laukaisee ap:n hälytystilaan. Tai sitten eivät vaan sovi yhteen.
Ja joo, olen itsekin ollut sairaalloisen mustasukkaisen kanssa ja "katselin" telkkarin miehiä sillai. Silloin olin nuori ja ajattelin, että saamme toisistamme huonoimmat puolet esille. Hän tosin ei ole saanut niitä parempia puoliaan esille myöhemminkään elämässä, joten niitä tuskin onkaan. Oma ahdistus kuitenkin helpotti heti suhteen loputtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se terapeuttikin on jo kyllästynyt jankkaukseesi.
Ap, onko diagnoosi tehty ihan huolella? Ja onko sinulle tehty SCID II, millä on kartoitettu persoonallisuushäiriöt?
Oletko jossain yleisterapiassa vai kognitiivista käyttäytymisterapiaa tavoitteellisesti käyttävässä terapiassa? (kun terapeutin puhe ei ihan kuulosta siltä vaan että puhuvat ongelmasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mene juurille. Mikä olisi pahinta? Luottamuksen pettäminen? Ettet olisi yksin "paras"? Valehtelu? Sukupuolitaudit? Se, ettei tilanne ole kontrollissasi?
Ja sitten mieti, miksi se syy ahdistaa sinua niin paljon. Miten mielesi reagoisi. Puuttuuko elämästäsi turvaa?
Ap:lle
Kyllähän tuo pakkomielteisyys on paljon syvemmällä kuin ocd:ssa. Lähtisin selvittämään siellä terapiassa syitä tuolle tarpeelle epäillä kumppania noin valtavasti. Oletko jopa itse ajatellut jotenkin kieroutuneesti omista ajatuksistasi, että jos olet kiinnostunut jostain toisesta miehestä edes ajatuksen tasolla, että heijastat nämä ajatuksesi nykyiseen?
Jostain tuo pinttymä tulee. Tai mistä se itse ocd on syntynyt? Mieti näitä asioita itseksesi. Lakkaa pläräämästä kumppanin repun sisältöä, et voita sillä mitään. Ottaisin jopa kumppaniin vähän etäisyyttä ja keskittyisin oman pään sisältöön. Jos juot alkoholia niin lopeta se myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde perustuu luottamukseen ja jos sitä ei ole (oli siihen sitten syytä tai ei), niin ei ole järkeä olla parisuhteessa.
Onneksi sinä et tätä voi päättää, kuin omalla kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mies vielä tulee pettämään kaiken tuon pettämisestä epäilyn jälkeen. Jos aina on epäilyn alainen ja "syytetty", on jo sana toimia sen mukaisesti.
Jaa teksti miellään lyhyempiin kappaleisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mies vielä tulee pettämään kaiken tuon pettämisestä epäilyn jälkeen. Jos aina on epäilyn alainen ja "syytetty", on jo sana toimia sen mukaisesti.
Maailman typerin selitys. Että kun sinua on epäilty, osoitat olevasi sen kaiken epäilyksen arvoinen, toinen oli oikeassa koko ajan 😂
Pahinta olisi se että perhe menee rikki. Lasten koti hajoaa. He joutuvat elää kahden kodin arkea ja en näe heitä joka päivä. Osa juhlapyhistä lapset olisivat poiissa. Sanotaanko näin ettei mun elämällä olisi enää mitään arvoa tai iloa jos en saisi olla lasten kanssa päivittäin. Toki miehestänikin välitän, enkä haluaisi häntäkään menettää. Enkä jaksaisi mitään uusia kumppaneita ja niistä aiheutuvaa draamaa. Meillä ei myöskään ole tukiverkostoa joten yksin olo kodinhoito ja lapset tuntuvat pelottavalta ajatukselta. Että oletkin yhtäkkiä 40 asteen kuumeessa ja silti pitää yksin jaksaa. Yksin vastaat kaikesta ja yksin pohdit murheita.
Muissa suhteissa ollut myös tätä samaa epäilyä pettämisestä.
Ap
täytyis olla vahvempia todisteita kuin aloituksessa, että voisi olla varma asiasta. pitää ajatella lasten parasta myös, eli ainakaan luulojen perusteella ei kannata vetää johtopätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta olisi se että perhe menee rikki. Lasten koti hajoaa. He joutuvat elää kahden kodin arkea ja en näe heitä joka päivä. Osa juhlapyhistä lapset olisivat poiissa. Sanotaanko näin ettei mun elämällä olisi enää mitään arvoa tai iloa jos en saisi olla lasten kanssa päivittäin. Toki miehestänikin välitän, enkä haluaisi häntäkään menettää. Enkä jaksaisi mitään uusia kumppaneita ja niistä aiheutuvaa draamaa. Meillä ei myöskään ole tukiverkostoa joten yksin olo kodinhoito ja lapset tuntuvat pelottavalta ajatukselta. Että oletkin yhtäkkiä 40 asteen kuumeessa ja silti pitää yksin jaksaa. Yksin vastaat kaikesta ja yksin pohdit murheita.
Muissa suhteissa ollut myös tätä samaa epäilyä pettämisestä.
Ap
Erikoinen kommentti. Kaikki syysi sille ettet halua eroa, ovat sinä. Sinä sinä sinä. Yksi pieni lause, että miehestäkin välität, mutta. Sitten jatkuu itsekkäät syyt. Kuulostaa pahalta.
Omassa suhteessani on ihan aito luottamuspula, en ole voinut luottaa mieheen pitkään aikaan. Mutta minä kuitenkin rakastan miestä, ja SE on syy, miksi haluan hänen kanssaan olla. Pärjäisin ilmankin, ja vaikeissa asioissa järjestelisin niin, että pärjäisin. Mutta en halua ja siihen syynä on mies ja rakkaus häneen.
Ehkä ongelmasi onkin siinä, ettet edes rakasta miestäsi.
No näin olen itsekin ajatellut että pitää olla vahvempia todisteita, että pettää. Ja kun mitään muuta poikkeavaa ei ole. Ei selaile puhelinta, eikä piilottele, eikä kuljeta joka paikkaan mukaan. Ei käy missään muuta kun töissä. Eli jos pettää sen täytyy tapahtua työpäivän aikana. Ei mitään outoja katoamisia tai käyn kaupassa tai lenkillä juttuja. Mutta miksi minut silti saa epäilemään että pettää. Jos tulee väärästä suunnasta kotiin, auton penkki on siirtynyt (huollon jälkeen) kuulen naisen ääniä kun ajaa autolla ja kun näyttää kyydissä ei ole ketään. Epäilen vaatteita repussa syyksi pettämisestä. Tai jos hän tulee liian aikaisin tai vähän myöhässä. Tämä on niin saakelin raskasta itselle mutta myös miehelle. Haluaisin vain lopettaa epäilyn mutta sitten tulee joku uusi juttu joka on minulle 100% todiste ja sama kela on valmis.
Ap
Ap, luitko sen ehdotukseni että tee rajatuksi ajaksi päätös että vain havainnoit tuota pelkoasi, et toimi sen mukaan. Eli että miehen ei tarvitse selitellä ja perustella, vaan lähdet siitä että sairaus aiheuttaa pelot ja perustelu on turhaa kun huomenna pitää perustella jostain uudesta syystä uudelleen. Kirjaat vain ylös pelkosi, missä tilanteissa ne nousevat, pahentaako niitä työstressi tai pms, kuinka tiuhaan niitä tulee. Näin voit myös seurata toimiiko terapia. Ja miehesi saisi tosi arvokkaan hengähdystauon.
Oletko AP töissä vai kotona lasten kanssa? Jos sulla on liian pienet piirit, niin miehen seuraaminen ja merkkien etsiminen voi johtua myös siitä. Mulla tapahtui paljon kaikkea, kun lapset oli pieniä. Jäin kuitenkin asioiden kanssa tosi yksin. Mies ei kantanut vastuuta lapsista, kodista yms. Pelkäsin paljon yksin jäämistä ja miellytin.
No, vuosia kului ja kaikkea tapahtui. Joka tapauksessa mut sai pelkäämään järjetön hylkäämisen pelko, miehen kylmyys ja se etten oikein pystynyt luottamaan häneen arjessa. Mun ja meidän tilanne parani silloin paljon, kun myös mun elämässä alkoi olla enemmän kaikenlaista. Eli toisinsanoen aloin enemmän elämään myös omaa elämää ja huomasin, ettei se maailma olekaan niin paha paikka.
Ero meille tuli lopulta. Sen myötä huomasin monta asiaa meidän suhteen dynamiikasta, exän tavoista toimia, kiintymyssuhdetyyleistä, omista tunnelukoista yms. Kyllä siihen huonoon dynamiikkaan tarvittiin kuitenkin meidät molemmat. Eron jälkeen olen paljon työstänyt omia ongelmia ja löytänyt itseni ihan eri tavalla uudestaan.