Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.

Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.

Niin erilaisia me ollaan.

Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.

Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä. 

Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen. 

Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄

Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on  sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.

Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.

Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole. 

Me olemme hyvätuloisia, monen sivusta seuraavan silmissä saatamme elää suorastaan yltäkylläisyydessä. Se että rahat riittää moneen mukavaan, perustuu hyvien tulojen lisäksi tarkkaan budjetointiin ja seurantaan.

Meillä on kolmenlaista säästämistä:

- säästämme ihan varaan pahan päivän varalle ja varallisuuden kartuttamiseksi. Nämä sijoitetaan pitkällä sijoitushorisontilla osakkeisiin, korkeariskisiin osakerahastoihin ym.

- toiseksi säästämme harvoin toistuviin isoihin menoihin, kuten autojen vaihdot, omakotitalon isot, suunnitellut remontit ym. Näissä sijoituspäätökset tehdään huomioiden että sijoitushrisontti on keskipitkä

- kolmanneksi säästämme lyhyellä tähtäimellä vuoden sisällä tuleviin yllättäviin menoihin: lääkärikulut, yllättävät pikkuremontit, kodinkoneiden hajoamiset ym. Nämä ovat matalariskisissä rahastoissa ja säästötilillä.

Käyttötileillä ei pidetä rahaa kuin sen verran että riittää seuraavaan palkkapäivään.

Menot budjetoidaan tarkasti. Meillä esim. loppuvuoteen osuu paljon isoja laskuja, autohen huollot ym. Tämä otetaan budjetoinnissa huomioon niin, että alkuvuoden kuukausien budjetit on pienempiä. Kaikelle on budjetti. Ihan reilu, mutta kuitenkin budjetti. Jos tulee tarve jossain kuussa ylittää joltain osin budjetti, yhdessä pohdimme mitä tehdään: nipistetäänkö samasta asiasta tulevien kuukausien budjetista, jätetäänkö jotain muuta tekemättä vai katetaanko ylitys säästämisen osuudesta. Tämä perustuu aina harkintaan.

Näin toimimme tiedämme esim. paljonko voimme kesälomalla käyttää rahaa matkailuun, niin että selviämme loppuvuoden isoista laskuista myymättä pidemmän aikavälin sijoituksia ja että esim. selviämme tulossa olevista isoista remointeista ilman lainaa.

Jos vain eläisimme sen mukaan, paljonko tilillä on rahaa, menopuoli olisi ihan holtitonta eikä rahat riittäisiä edes tiedossa oleviin isoihin menoihin, saatikka yllätyksiin. Suunnitelmallisuudella ja seurannalla rahat riittää paljon paremmin emmekä yleensä tarvitse lainaa remontteihin ym. Rahaa riitää paljon useampaan asiaan, kun ei tarvitse maksaa lainan korkoja ja ne sijoitukset tuottaa.

Holtittomasti elämällä pääsisi helpommalla, mutta eipä sitä rahaa sitten riittäisi samalla tavalla kuin nyt.

Huomaathan kuitenkin, että se jos ei pidä tarkkaa kirjanpitoa ja budjetoi kaikkea erikseen, ei tarkoita että rahankäyttö olisi holtitonta 😄

Sanavalinta ei ehkä ollut paras mahdollinen. Pointti tuossa oli kuitenkin se, että koska meillä esim. marraskuun budjetoidut menot on nelinkertaiset helmikuuhun verrattuna ja myös isommat kuin marraskuun oletetut tulot, niin jos nyt vaikka helmikuun jälkeen ajattelisi että jäipäs meillä paljon rahaa yli, tehdäänpäs jotain ennakoimatta kivaa, niin sitten marraskuussa se voisi lyödä sormille. Kun tietää, mitä tarpeita tulevaisuus tuo tullessaan, pysyy talous paremmin hallussa. Vaikka tulomme ovat suuret, ne eivät kuitenkaan ole rajattomat. 

Me emme ole suurituloisia, emme budjetoi emmekä pidä kirjaa menoista. Mutta tiedetään kyllä että vuoden aikana on säännöllisiä menoja ja yllättäviä menoja. Niissä luovitaan ihan sujuvasti.

 

Se miten ennakoisimme, olisi sinun esimerkissäsi sitä että emme todellakaan ottaisi samalle kuulle kaikkia isoja menoja, kun kerran niihin voi vaikuttaa. Jos marraskuun menot olisi paljon isommat kuin tulot, niin miksi pitäisikään ottaa ne autojen huollot juuri marraskuulle. Nehän voi ottaa vaikka sinne helmikuulle. 

Me todellakin tehdään ylimääräistä kivaa, tai jopa ylimääräisiä ostoksia, jos rahaa on enemmän kuin yleensä. Nautitaan elämästä, kun ei näitä montaa saa ja nykyinenkin voi loppua koska tahansa.

Säästötili on sitten sellaisia isoja, usean tonnin hankintoja tai yllätysmenoja varten. Ja siltikään sieltä ei todellakaan usein tarvitse mitään ottaa. Vain muutamia kertoja vuodessa. 

Meidän tulot nettona on yhteensä alle 5000€/kk. 

Miksi siirtää auton huolto helmikuulle, jos se pyytää vuosihuoltoa marraskuulle? Eihän siinä huollossa marraskuussa ole mitään ongelmaa, kun asian huomioi budjetoinnissa.
Ja siis kyllä me tehdään ylimääräistä kivaa ja ostellaan asioita. En minä budjetoinnilla tarkoita että elettäisiin niukkuudessa. Budjetissa on huomioitu ylimääräiset satunnaiset menot. Mutta niillä on raja, josta halutaan pitää kiinni.

Me budjetoidaan ja seurataan menoja sen takia, että halutaan varmistaa riittävästi rahaa siihen meille kaikken tärkeimpään (ja myös kalleimpaan) harrastukseen eli matkailuun. Vuosibudjetti syntyy karkeasti niin, että varataan ensin kullekin kuukaudelle tulossa olevat pakolliset menot, ruoka mukaan lukien. Sitten varataan säästöön menevät rahat sen mukaan mitä on tiedossa suunniteltuja remontteja, huoltoja ym, varaten rahaa myös yllätyksille. Muut ostokset, huvit, harrastukset ym huomioidaan myös. Loppu on sitten periaatteessa reissubudjettia. Jos siihen ei jäänyt tarpeeksi, mietitään kelpaako pienempi reissubudjetti vai nipistetäänkö jostain muusta. Jos vuoden aikana tulee tarve tai mieliteko tehdä tai ostaa jotain, mihin ei ole budjetissa varauduttu, se päätös tehdään miettien mitä se sitten vaikuttaa eli mistä se summa otetaan. Päätöksiä ei tehdä sen hetkisen tilin saldon mukaan, vaan koko vuosi huomioiden.
Ei me haluta elää niin, että mielitekojen mukaan käytetään rahaa ja sitten jossain unelmien matkakohteessa huomataan että muuten kiva, mutta kun ei meillä ole tarpeeksi käyttörahaa kun se käytettiin jo muualle. Matkailu on meille se suurin mieliteko ja siihen halutaan satsata.

Tän vuoden reissubudjetti on 17000€. Kahden hengen talous kyseessä.

Sama

Minun koko vuoden nettotuloni ovat alle 17000 euroa. 

No, eipä paljon tule matkailtuakaan. 

Ei voi kieltää, etteikö joskus tulisi mieleen, että mies olisi joskus hyvä olla olemassa. Mutta, kaikesta huolimatta, en nyt kuitenkaan oikeasti, sopivia on niin kovin harvassa. 

Naimisissa ja lapsia. Täysin eri rahat ja laina sekä asuntokin vain toisen nimissä. Ei mitään yhteistä taloudellisesti. Hyvin menee.

Naimisissa, ei lapsia, rahat ja omaisuus yhteistä, kun toinen kuolee, niin toinen perii. 

Jep. Yhteinen tili on ollut siitä saakka kun otettiin asuntolaina eli yli 30 vuotta. Laina on jo maksettu, mut yhteinen tili on edelleen. 

No ei todellakaan.  Yhteinen tili on yhteisille menoille, mutta sitten omat tilit omille menoille. Käytetään rahaa niin eri tavalla.

Miehen rahat on yhteisiä, minun rahat on minun rahoja

Tapailin kerran varattua miestä. Hänen vaimonsa maksoi laskut ja näki tilitapahtunat, kun kuulemma tykkäsi muutenkin hoitaa asioita. Mies nosti aina käteistä kun joskus osti minulle kukkia tai viinipullon tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulette/tiedätte - kuinka suuri merkitys on sillä missä ikävaiheessa on menty yksiin? Me kun ollaan yli nelikymppisinä tavattu niin oli itsestään selvää että raha-asiat pidetään erillään. Monihan täällä kertoo että kun ollaan nuorina persaukisina menty yhteen niin kaikki on yhteistä, ei tehdä avioehtoja eikä testamentteja. Onkohan kukaan avautunut/myöntänyt että yhteiset rahat oli todella suuri virhe, että toiselle osapuolelle jäikin ns. luu käteen? 

Todennäköisesti sillä on suuri merkitys. Me olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja siitä asti kun ollaan muutettu yhteen rahat on olleet yhteisiä.Alussa oli vain yhteinen tili, nykyisin myös omat tilit (joihin molemmilla käyttöoikeus). 

Toisaalta olisi aika vaikea kuvitella että koko talous olis yhteistä mahdollisessa uudessa suhteessa jos tämä suhde joka on kestänyt yli 30 vuotta syystä tai toisesta päättyisi ja aloittaisin uuden suhteen.

Periaatteessa näin meilläkin, koska nainen hoitaa käytännössä kaikki raha-asiat. Miehellä on oma tili ja omat rahat, mutta ei käyttöoikeutta naisen tilille.

Kun suunnittelimme yhteistä elämää lähellä 30 vuotta avioituessamme. Mieheni ehdotti, että hän vastaa suurimmista hankinnoista ja laskuista, talouspäällikkö. Hankimme saamme pari lasta. Käyn töissä ja meillä on omat tilit. Hoidan kotiin liittyvät asiat ja suunnittelemme yhdessä lisäksi. Tämä on toiminut erittäin hyvin ja ei ole ollut riitoja rahasta, puhetta kylläkin. Ajattelen, että tämä on tärkeää tietää etukäteen mitä odotuksia ja näkemyksiä on esim. rahan käyttöön liittyen parisuhteessa. Aivan välttämätöntä, kaikki muuttuu. Vanha sanonta: kun raha loppuu rakkaus lentää ikkunasta ulos? Lentääkö? 53 vuotta yhteistä taivalta.

Sen jälkeen kun vuosiansio yhteensä nousi 200 000 markan paikkeille, ei ole ollut niin merkitystä kumman rahoja käytetään. Pitkään ei mennyt kun tuli eurot ja viimeiset vuodet tuo markkasumma on n tuplat ja euroina. Molemmilla omat palkka- korttitilit edelleen mutta yhdeltä yhteiseltä tililtä hoituu kaikki talouden pyöritys. Sille tilille siirretään kuukausittaiset ylijäämät käyttöön, lapsille, sijoituksiin ja yhteisiin tuhlauksiin.

Just.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin kerran varattua miestä. Hänen vaimonsa maksoi laskut ja näki tilitapahtunat, kun kuulemma tykkäsi muutenkin hoitaa asioita. Mies nosti aina käteistä kun joskus osti minulle kukkia tai viinipullon tms. 

Vähän aihetta sivuten, ihmettelin joskus kun mieheni tilille (minulla käyttöoikeus) oli talletettu 2000 euroa rahaa, ja maksettu samantien 2000 euron moottoripyöräremontti.

No, kyseessä oli hänen työkaverinsa rahat ja moottoripyörä 😄 Työkaverin vaimo ei hyväksynyt miehensä mp-harrastusta lainkaan, eikä pyörään saanut rahaa mennä. Siispä tyyppi oli nostellut pieniä määriä käteistä vähän kerrallaan ettei vaimo huomaa, ja pyytänyt että mieheni maksaa huoltolaskun hänen puolestaan 😄

Hyvä esimerkki siitä että jos yhteiset rahat on, niin täytyy sen puolisonkin harrastukset ja hankinnat ymmärtää. Tälläkin naisella kyllä meni rahaa kynsiin, ripsiin, hiustenvärjäyksiin ym.

"Hyvä esimerkki siitä että jos yhteiset rahat on, niin täytyy sen puolisonkin harrastukset ja hankinnat ymmärtää. Tälläkin naisella kyllä meni rahaa kynsiin, ripsiin, hiustenvärjäyksiin ym."

Miksi olla parisuhteessa jos ei hyväksy puolisoa ja hänen harrastuksia tekemusiä?

Kyllähän se niin on, että jos on yhteiset rahat ja tilit tai muuten näkee toistensa tilitapahtunat niin aikamoisen kontrollin mahdollisuus siinä kyllä on. En millään usko, että on näin paljon täysin samanmielisiä rahankäyttäjiä ja toistensa harrastusten ja muiden vastaavien asioiden ymmärtäjiä. Kuten tulikin esiin niin usein ovat niitä, jotka ovat olleet nuoresta saakka yhdessä. Siinä on ilmeisesti kehittynyt tyyli, että on mukautunut tähän käytäntöön ja myös siihen, että ei ole ns. omaa elämää. Myöhemmin tai eron jälkeen yhteen menneillä ei niinkään ole näin. 

Minun mielestäni oma tili ja sen yksityisyys on hiukan verrattavissa kuin äänestysoikeus ja oman ehdokkaan omana tietona pitäminen. Kummassakaan ei ole mitään salattavaa välttämättä, mutta on kuitenkin henkilön yksityisasia. Se ei ole itsestäänselvyys kaikille, että kun ollaan yhdessä niin tietenkin on oikeus tietää toisen tilit ja olla käyttöoikeudet niihin ja tietenkin on oikeus tietää ketä toinen äänestää, jopa hiukan puuttua ja antaa osviittaa jos ei itseään miellytä.  Joillain on jopa oikeus toisen kännykkään ja sähköpostiin. Tähänhän saattaa elämä mennä, jos periaate on: Kaikkihan on yhteistä kun kerran eletään yhdessä. Mutta ihminen on silloinkin kyllä edelleen yksilö, ei kaksilo. 

Se on totta että pitkässä parisuhteessa käytäntöön mukautuu eikä siinä ole mitään erikoista. Mutta en ymmärrä miten yhteiset rahat kertoisi siitä että omaa elämää ei ole.

Jos jommalla kummalla on hirveä tarve kontrolloida toisen rahan käyttöä niin yhteiset rahat tuskin on toimivin ratkaisu. Toisaalta itse ajattelen että en edes haluaisi olla parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa jolla on tarve kaikkea kontrolloida.

Arvo-osuustulit on henk. kohtaisia.

Vain köyhillä on yhteiset tilit.

Vierailija kirjoitti:

Arvo-osuustulit on henk. kohtaisia.

Vain köyhillä on yhteiset tilit.

Aika harvalla oikeasti on edes vain yhtä tiliä.

Vierailija kirjoitti:

"Hyvä esimerkki siitä että jos yhteiset rahat on, niin täytyy sen puolisonkin harrastukset ja hankinnat ymmärtää. Tälläkin naisella kyllä meni rahaa kynsiin, ripsiin, hiustenvärjäyksiin ym."

Miksi olla parisuhteessa jos ei hyväksy puolisoa ja hänen harrastuksia tekemusiä?

No sitäkin on hyvä miettiä. Ketjussa useampi ihminen sanoo ettei todellakaan ymmärrä että puolisolla rahaa menee asiaan X, eikä suostuisi euroakaan siitä maksamaan.  Siksi omat rahat.

Minusta on outoa ettei ymmärretä asioita jotka on sille puolisolle tärkeitä.