50/50 malli raha-asioissa avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Todella epäreilua kun on noin iso tuloero. Meillä on 50/50 mutta mies saa näppiin 2700 ja minä 3300, eli ei ole mitenkään älytön tuloero. Mies on reilusti isompikokoinen kuin minä ja käy viikolla itse hakemassa täydennystä kaappiin, enkä siitä maksa, se on sovittu niin. Oli ennen urheilija ja ruokaa paloi. 

 

Teidän talouden nettotulot on 6100 euroa. Sinun osuus siitä 1600/on 26 % ja se kuuluisi olla sinun osuutesi juoksevista laskuista. Ja ruuat vähintään puoliksi! Miehet syö enemmän kuin naiset, yleensä. Ei ole tosiaankaan reilua tuo teidän jako. 

 

Minä jo uhkaisin erolla, jos ei homma muutu. Enkä kävisi enää kaupassa enkä siivoaisi. Nimittäin tyhjät hyllyt, ja sotkuinen koti,  alkaisiko miehellekin valjeta? Älä anna kupata itseäsi ja ole piikana. 

 

Ja avaa oma säästötili!

Sopiiko sitten myös se, että nainen ei saa käydä suihkussa kuin joka neljäs päivä, jos hän ei maksa vedenkäytöstä kuin neljäsosan? Tai hän ei katso televisiota kuin neljäsosan siitä, mitä mies sitä katsoo, koska ei voi osallistua sähkölaskuunkaan kuin neljäsosalla?

Mistä on keksitty, että menot pitää jakaa tulojen suhteessa eikä suinkaan sen mukaan, paljonko kuluttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mies perustelee 50/50 mallin tai miksi olet siihen suostunut?

Reilumpi on tulojen suhteessa kulujen maksaminen. Teillä se olisi 75/25

 

No jos ajatellaan että asutaan omissa asunnoissa ja syödään omat ruuat, silloin kumpikin maksaa sen minkä käyttää. En oikeen näe perustelluksi että pienempituloinen tulee yheiseen talouteen säästämään kuluissaan. Kumpikin asuu, tarvitsee lämpöä, valoa, nettiä, jääkaappia, telkkaria, syö (no tää voi olla tulkinnallisempi) yms ihan samalla tavalla... miksi toisen pitäisi maksaa enempi?

 

Ja ei, meillä mies ei ole mikään suursyömäri ja söisikin varmaan edullisempaa, että tää palstan vakiolause ei ole nyt validi.

 

Miksi edes asua yhdessä, jos on tarkoitus elää täysin erillistä elämää?

Toisaalta miksi asua yhdessä, jos ideana on se, että toinen maksaa ja toinen kuluttaa? Yhteiselämä ei vaadi yhteistä pankkitiliä eikä sitä, että paremmintienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta miksi asua yhdessä, jos ideana on se, että toinen maksaa ja toinen kuluttaa? Yhteiselämä ei vaadi yhteistä pankkitiliä eikä sitä, että paremmintienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei ole varaa.

Miksi se paremmintienaava on suostunut elämään, johon sillä huonommintienaavalla ei ole varaa?

Miksi ei vaatinut, että asutaan halvemmalla ja kulutetaan vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella epäreilua kun on noin iso tuloero. Meillä on 50/50 mutta mies saa näppiin 2700 ja minä 3300, eli ei ole mitenkään älytön tuloero. Mies on reilusti isompikokoinen kuin minä ja käy viikolla itse hakemassa täydennystä kaappiin, enkä siitä maksa, se on sovittu niin. Oli ennen urheilija ja ruokaa paloi. 

 

Teidän talouden nettotulot on 6100 euroa. Sinun osuus siitä 1600/on 26 % ja se kuuluisi olla sinun osuutesi juoksevista laskuista. Ja ruuat vähintään puoliksi! Miehet syö enemmän kuin naiset, yleensä. Ei ole tosiaankaan reilua tuo teidän jako. 

 

Minä jo uhkaisin erolla, jos ei homma muutu. Enkä kävisi enää kaupassa enkä siivoaisi. Nimittäin tyhjät hyllyt, ja sotkuinen koti,  alkaisiko miehellekin valjeta? Älä anna kupata itseäsi ja ole piikana. 

 

Ja avaa oma säästötili!

 

Sopiiko sitt

Hyi helvetti, eikö miehet käy suihkussa kuin joka neljäs päivä? Nehän haisee ihan kuolemalta.

Lainaus ei toimi, mutta vastaus sille, joka kirjoitti, että yhteiselämä ei vaadi sitä, että paremmin tienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei olisi varaa:
Niin, ei varmaan yhteiselämä sitä "vaadi", mutta millaista yhteistä elämää voi käytännössä elää, jos henkilöillä on täysin erilainen elintaso - ja mikä pointti on edes asua yhdessä niin? Jos toisen palkkaa riittää keskiluokkaiseen ja huolettomaan elintasoon ja toisen palkka riittäisi köyhään, niukkaan ja huolien täyttämään elintasoon, niin onko mielestäsi siis varmistettava, että pienituloisemman elämä on edelleen köyhää, niukkaa ja täynnä taloudellisia huolia, samaan aikaan kun toinen kerskakuluttaa vieressä?

Jos pariskunta saa lapsen, niin miten varmstetaan se, että odottava äiti syö edelleen niukkaa ja ravintoköyhää ruokaa, mutta silti hyvätuloisen isän jälkeläinen saa istukan kautta tarpeelliset ravintoaineet? Jos ostetaan sänky, niin voidaanko nukkua parisängyssä, vai pitääkö olla omat sängyt, jotta hyvätuloisella on joku kallis tempur, kun pienituloinen nukkuu kirppikseltä ostetussa hetekassa?

Mikä idea tällaisessa yhdessä asumisessa edes olisi? Kuulostaa enemmän joltain äärimmilleen viedyltä luokkapolitiikalta, mutta onko parisuhde paras areena toteuttaa tällaista yltiöoikeistolaista ideologiaa?

Pakko ei tietenkään ole maksaa parisuhteessa enemmän. Yhteen ei ole pakko muuttaa, mutta ensisijassa kehottaisin etsimään sellaisen kumppanin, jonka tulotaso sopii omiin suunnitelmiin. En ymmärrä hyvätuloisia, jotka pariutuvat täysin vapaaehtoisesti jonkun matalapalkkaisen tai pätkätyöläisen kanssa, ja sitten alkavat suhteessa valittaa, kun toinen ei pysty vaikkapa 1200 euron nettotuloistama maksamaan "omaa osuuttaan" eli 2500 euron summaa siitä elintasosta, joka parempituloisen mielihalujen mukaan määrittyy niin asumistason, kulutuskäyttäytymisen kuin kaiken muunkin myötä.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta vastaus sille, joka kirjoitti, että yhteiselämä ei vaadi sitä, että paremmin tienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei olisi varaa:
Niin, ei varmaan yhteiselämä sitä "vaadi", mutta millaista yhteistä elämää voi käytännössä elää, jos henkilöillä on täysin erilainen elintaso - ja mikä pointti on edes asua yhdessä niin? Jos toisen palkkaa riittää keskiluokkaiseen ja huolettomaan elintasoon ja toisen palkka riittäisi köyhään, niukkaan ja huolien täyttämään elintasoon, niin onko mielestäsi siis varmistettava, että pienituloisemman elämä on edelleen köyhää, niukkaa ja täynnä taloudellisia huolia, samaan aikaan kun toinen kerskakuluttaa vieressä?

Jos pariskunta saa lapsen, niin miten varmstetaan se, että odottava äiti syö edelleen niukkaa ja ravintoköyhää ruokaa, mutta silti hyvätuloisen isän jälkeläinen saa istukan kautta tarpeelliset ravintoaineet? Jos ostetaan sänky, niin voidaanko nukku

Mistä on keksitty, että parempituloinen haluaa korkean elintason? Köyhempihän sitä haluaa, koska hänen ei tarvitse sitä maksaa.

Huoleton elintaso tarkoittaa sitä, että voi tehdä rahoillaan mitä haluaa, kunhan oma osa yhteisistä kuluista on maksettu. Ei se tarkoita sitä, että keksitään lisää yhteisiä kuluja, jolloin toinen köyhtyy entisestään. Ei isän syömä työpaikkalounas tarkoita sitä, että äiti riutuu kotona ilman ruokaa!

Parempituloinen voi maksaa yksin asuntolainan ja omistaa yksin asunnon ja avioehdossa muistetaan kertoa, että erossa asunto on vain hänen eikä siihen ole toisella oikeutta. Köyhempi maksaa vain puolet asumiskuluista ja elää leveämmin kuin mihin hänellä oikeastaan yksin olisi varaa.

Palstalla parisuhde on hyötysuhde, jossa miehen oletetaan maksavan kaikki naisen puolesta, koska eihän se muuten ole mikään hyvä suhde. Kotityöt pitää silti jakaa puoliksi, koska nainen ei ole orja.

Kannattaa etsiä puoliso, jolla on suunnilleen samanlainen palkka, silloin ei joudu parempituloisena perustelemaan huonompituloiselle jokaista paitaostostaan, jotka kerskakuluttaa kahden elintason perheessä.

Tällä palstalla on kyllä uskomaton määrä katkeran tuntuisia miehiä joilla tuntuu olevan lähes pakkomielteinen pelko siitä ettei kukaan nainen pääsisi hyötymään. Outoa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, mutta vastaus sille, joka kirjoitti, että yhteiselämä ei vaadi sitä, että paremmin tienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei olisi varaa:
Niin, ei varmaan yhteiselämä sitä "vaadi", mutta millaista yhteistä elämää voi käytännössä elää, jos henkilöillä on täysin erilainen elintaso - ja mikä pointti on edes asua yhdessä niin? Jos toisen palkkaa riittää keskiluokkaiseen ja huolettomaan elintasoon ja toisen palkka riittäisi köyhään, niukkaan ja huolien täyttämään elintasoon, niin onko mielestäsi siis varmistettava, että pienituloisemman elämä on edelleen köyhää, niukkaa ja täynnä taloudellisia huolia, samaan aikaan kun toinen kerskakuluttaa vieressä?

Jos pariskunta saa lapsen, niin miten varmstetaan se, että odottava äiti syö edelleen niukkaa ja ravintoköyhää ruokaa, mutta silti hyvätuloisen isän jälkeläinen saa istukan kautta tarpeelliset ravintoaineet? Jos ostetaan sänky, niin voidaanko nukku

Mistä on keksitty tämä, että jos toinen haluaa ostaa kalliin talvitakin, jääkairan tai mönkijän, niin toisen pitää maksaa näistä kumppanin hankinnoista puolet? Ei parisuhde ole sitä, että kaikki on yhteistä ja kaikki pitää maksaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kulut puoliksi. Jos toinen maksaisi enemmän, olisi suhde pikemminkin kuin asiakkaan ja taloudenhoitajan/prostituoidun välinen suhde.

Onko sulla lapsia? Ne muuttaa kuviota. jos vanhemmilla on tosi erilaiset tulotasot, niin kumman mukaan lapset voi elää? Miten valita harrastukset jne? Entä hankitaanko perheeseen autoa? Entä miten kompensoidaan mahdollisesti eri mittaiset vanhempainvapaat, kotonaolojaksot ja lovi työhistoriassa ja eläkekertymässä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Minä tienaan nettona 1800 e kuussa, eikä todellakaan ole varaa autoon, lapsiin tai säästämiseen. Miten ihmeessä aapeellä on?

 

Mutta juu, muuten sama tilanne meillä ja olen ihan tyytyväinen. Mies tienaa nettona reilu kolme tonnia kuussa, 50-50 maksetaan kaikki. En ole loi nen.

 

Mihin ihmeeseen sinun rahat menee, jos sinulla ei ole autoa, lapsia eikä säästämistä? Asuminen on arvatenkin miehen tulojen mukaan päätetty.

Elämiseen, harrastuksiin, ruokaan, matkustamiseen, you name it. Asuminen päätettiin tietysti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on kyllä uskomaton määrä katkeran tuntuisia miehiä joilla tuntuu olevan lähes pakkomielteinen pelko siitä ettei kukaan nainen pääsisi hyötymään. Outoa porukkaa.

Erityisen outoa myös se, ettö valtaosa näistä on ihan tavallisia palkansaajia joilla on ihan tavallinen peruspalkka.

Lainaus ei toimi, mutta muutamalla kirjoittajalle (esim. sille, joka kysyi kalliin talvitakin, jääkairan tai mönkijän ostamisesta): Ei tietenkään toisella ole "velvollisuutta" kustantaa toisen hankintoja. Mutta tälleen keski-ikäisenä yhden perheen perustaneena ja sitä ennen myös kahdestaan kumppanin kanssa asuneena pakko todeta sellainen, että ei kannata muuttaa yhteen, jos se tarkoittaa perheen sisällä kahta eri elintasoa. En suoraan sanottuna itse oikein hahmota, miten voisi olla toimiva suhde ja toimiva asumiskuvio, jossa vain toinen osapuoli (varakkaampi) voi päättää, mitä kotiin ostetaan ja vain hän voi saada asioita, joita haluaa, ja toisen osaksi jää tyytyä siihen. Mutta olennaisempaa on ehkä se, miksi se varakkaampi edes haluaisi tuollaista parisuhdetta? Miksi jakaa elämänsä toisen kanssa, jos oikeasti ei ole kyse yhteisestä elämästä? Liittyykö tuollaiseen edes rakkautta, kiintymystä ja yhteenkuuluvuudentunnetta? Ainakin itselleni näihin liittyy se, että haluan kumppanille hyvää ja haluan kumppanin saavan samaa kuin minäkin - ei siis vain minun valitsemiani asioita vaan niitä asioita, joita HÄN toivoo. Ja jos eletään yhdessä ja ehä jopa perustetaan perhe yhdessä, niin kyllä silloin pitäisi oikeasti olla tiimi, jossa molemmilla osapuolilla on väliä. Jos toisen tulotaso tuntuu rasitteelta, silloin ei ehkä kannata olla suhteessa ollenkaan, mutta varsinkaan ei kannata asua yhdessä eikä perustaa perhettä yhdessä.

50/50 on oikea tapaa jakaa yhteiset kustannukset kun ollaan toisella (kolmannella, neljännellä, kuka tietää) kierroksella eikä ole yhteisiä lapsia eikä mitään lapsia enää kotona. 

Mutta ne ruokakulutkin on yhteisiä kuluja ja niiden suhteen mies kuulostaa olevan vapaamatkustajan asemassa. Ruokaostosten suhteen teidän täytyy keksiä toimivampi ja reilumpi järjestely. Lisäksi kotityöt ei kuulu vain toiselle. Jos mies ei jostain syystä halua osallistua omalla työpanoksellaan niihin niin hän voi aina vaikka palkata siivoojan joka toinen viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kulut puoliksi. Jos toinen maksaisi enemmän, olisi suhde pikemminkin kuin asiakkaan ja taloudenhoitajan/prostituoidun välinen suhde.

 

Onko sulla lapsia? Ne muuttaa kuviota. jos vanhemmilla on tosi erilaiset tulotasot, niin kumman mukaan lapset voi elää? Miten valita harrastukset jne? Entä hankitaanko perheeseen autoa? Entä miten kompensoidaan mahdollisesti eri mittaiset vanhempainvapaat, kotonaolojaksot ja lovi työhistoriassa ja eläkekertymässä? 

Varmaan vastaus näihin on, että varakkaammalla osapuolella on kaikki valta päättää hankinnoista, ne tehdään hänen makunsa ja hänen tarpeittensa mukaan, ja perheeseen kyllä hankitaan auto, mutta sen käyttöoikeus on aina ensisijaisesti varakkaammalla osapuolella. Eli jos on hirveä räntäsade ja myrskytuuli, varakkaampi ajaa autolla työpaikalleen 1,5 km matkan, kun samaan aikaan köyhempi kävelee, vaikka työmatka olisi tuplasti enemmän. Ja lasten elintaso määräytyy varakkaamman osapuolen mukaan, mutta lapsille tehdään tiettäväksi, että köyhemmällä vanhemmalla ei ole juurikaan sananvaltaa mihinkään, ja viime kädessä päätökset tekee se varakkaampi. Eli jos lapsi haluaa jonkin asian, harrastuksen, lelun, mitä vaan, niin köyhemmän vanhemman sana ei paina, vaan varakkaampi vanhempi päättää. Varakkaampi siis päättää kaikesta. Myös köyhemmän vanhemman mahdollisuuksista olla vanhempainvapailla, tai jos köyhempi haluaisi tehdä lyhennettyä työpäivää uupumuksen vuoksi, varakkaammalla on oikeus estää se. Samoin varakkaampi vanhempi voi estää köyhempää aloittamasta opiskeluja, jos ei niitä voi suorittaa kokopäivätyön ohessa.

Toisin sanoen taloudellinen vallankäyttö on oikeutettua vain siksi, että sattuu olemaan suhteen varakkaampi osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella epäreilua kun on noin iso tuloero. Meillä on 50/50 mutta mies saa näppiin 2700 ja minä 3300, eli ei ole mitenkään älytön tuloero. Mies on reilusti isompikokoinen kuin minä ja käy viikolla itse hakemassa täydennystä kaappiin, enkä siitä maksa, se on sovittu niin. Oli ennen urheilija ja ruokaa paloi. 

 

Teidän talouden nettotulot on 6100 euroa. Sinun osuus siitä 1600/on 26 % ja se kuuluisi olla sinun osuutesi juoksevista laskuista. Ja ruuat vähintään puoliksi! Miehet syö enemmän kuin naiset, yleensä. Ei ole tosiaankaan reilua tuo teidän jako. 

 

Minä jo uhkaisin erolla, jos ei homma muutu. Enkä kävisi enää kaupassa enkä siivoaisi. Nimittäin tyhjät hyllyt, ja sotkuinen koti,  alkaisiko miehellekin valjeta? Älä anna kupata itseäsi ja ole piikana. 

 

Ja avaa oma säästötili!

 

Sopiiko sitt

No varmaan ihan siitä on keksitty, että tarkoitus varmaankin on elää normaalia elämää yhdessä. Jos noin vaikeaksi menee kuin sun esimerkissä, niin miksi muuttaa yhteen ollenkaan? Sehän on täysin vapaaehtoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta miksi asua yhdessä, jos ideana on se, että toinen maksaa ja toinen kuluttaa? Yhteiselämä ei vaadi yhteistä pankkitiliä eikä sitä, että paremmintienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei ole varaa.

 

Miksi se paremmintienaava on suostunut elämään, johon sillä huonommintienaavalla ei ole varaa? Miksi ei vaatinut, että asutaan halvemmalla ja kulutetaan vähemmän?

Entä jos sille paremmintienaavalle ihan oikeasti riittää maksamansa kaksio, ei mitään tarvetta omistaa yhdessä omakotitaloa, mutta kun huonommintienaava on aina halunnut asua sellaisessa? Sitten paremmintienaava kuittaa oman osuutensa kaksiosta saamallaan rahalla, huonommintienaavalle jää velat ja ihmettely, että miksi minun pitää maksaa asumisesta, kun omistetaan tää yhdessä ja 10/90 on pelkästään reilua. Ei käy mielessä, että toinen maksoi jo oman osuutensa 100%.

Jos paremmintienaava haluaa kalliin auton, niin siinäpä ostaa ja itse maksaa kaikki kulut. Huonommintienaava kulkee bussilla eikä ole mitään velvollisuutta kuluttaa yli tulojensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta miksi asua yhdessä, jos ideana on se, että toinen maksaa ja toinen kuluttaa? Yhteiselämä ei vaadi yhteistä pankkitiliä eikä sitä, että paremmintienaava kustantaa toiselle elintason, johon tällä ei ole varaa.

 

Miksi se paremmintienaava on suostunut elämään, johon sillä huonommintienaavalla ei ole varaa? Miksi ei vaatinut, että asutaan halvemmalla ja kulutetaan vähemmän?

 

Entä jos sille paremmintienaavalle ihan oikeasti riittää maksamansa kaksio, ei mitään tarvetta omistaa yhdessä omakotitaloa, mutta kun huonommintienaava on aina halunnut asua sellaisessa? Sitten paremmintienaava kuittaa oman osuutensa kaksiosta saamallaan rahalla, huonommintienaavalle jää velat ja ihmettely, että miksi minun pitää maksaa asumisesta, kun omistetaan tää yhdessä ja 10/90 on pelkästään r

Eikö nämä ole väärät ihmiset asumaan yhdessä jo sillä perusteella, että toiveet ja elämäntyylit eivät kohtaa ollenkaan? Ei tässä kummankaan toive ole vääränlainen, mutta niitä on hankala sovittaa yhteen.

Mies on DI, hän tietää nämä raha-asiat.

AP

Vierailija kirjoitti:

Naisia voi näköjään käyttää helposti hyväksi. Sitä mies tuossa tekee.


Mies tienaa enemmän
-> kulut pitäisi maksaa tulojen suhteessa,  50/50 on epäreilua ja naisen hyväksikäyttöä
Nainen tienaa enemmän
-> 50/50 on oikein koska nainen on omat rahansa tienannut, kulut tulojen suhteessa olisi naisen hyväksikäyttöä ja mies laiska pummi

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on kyllä uskomaton määrä katkeran tuntuisia miehiä joilla tuntuu olevan lähes pakkomielteinen pelko siitä ettei kukaan nainen pääsisi hyötymään. Outoa porukkaa.

Käyhän tilastokeskuksen sivuilla katsomassa miten pariutuminen menee. Naiset pariutuvat ylöspäin, ja sitten miehen pitäisi maksaa isompi osa kulungeista.